Aikainen herätys aamulla, kiire päiväkotiin, kiire työjuttuun, seikkailua toisessa kaupungissa, vieraiden ihmisten tapaamista, kuvaamista ja haastettelua, pitkä matka takaisin kotiin, kauppareissu, työposteihin vastaamista, tulevien postausten valmistelua, kiireellä lapsia tarhasta hakemaan… Kotiin päästessä sitä ei ihan ensimmäisenä jaksaisi alkaa miettimään ruoanlaittoa, enkä sitä tänään tehnytkään. Vaan istuimme kaikki yhdessä lastenhuoneen lattialle ja otimme junaradan esiin.

Etenkin nyt kun lapsia on kaksi, ja heillä on seuraa toisistaan, tulee sitä ihan liian harvoin leikittyä yhdessä. Hektisessä arjessa on välillä vaikea pysähtyä. Kaiken ajan haluaisi käyttää tehokkaasti, tai sitten sen hengähdystauon haluaa käyttää ihan vain itseensä. Mutta taas tuli huomattua että rauhallinen junaradan rakentelutuokio on sekin rentouttavaa. Ja samalla saa viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa, vaikkakin vähän väsyneenä, niin olla siinä vain läsnä. Ei kelloon katsomista tai kännykän näpräämistä, leikkiä vaan. Tai no, oli sitä leikkien lopuksi napattava muutama kuva, ennen kun aurinko laski kokonaan. Mutta tuon, ehkä reilun puolentunnin leikkimisen jälkeen kotona on valinnut jotenkin paljon hyväntuulisempi ja rauhallisempi harmonia, kun useinmiten.

Saimme vähän aikaa sitten valita Lekmeriltä testiin muutaman uutuuslelun. Ja itseassa minä valitsin ne poikien puolesta. Nimittäin Duplojen lisäksi, nuo junat ovat ainoat lelut joilla lasten kanssa jaksan leikkiä. Muuten kun nuo poikien leikit ovat melko ukkeli -ja riehumispainotteisia. Junaradan rakentelun äärelle pojatkin aina rauhoittuvat, ja samalla voi höpötellä mukavia vaikka päivänkulusta. Brion junat ja radat ovat lisäksi laadukkaita ja sellaisia leluja, jotka aion pistää talteen sitten kun pojat junaleikeistä kasvavat ulos. Ja noihin junaleikkeihin on kiva yhdistellä myös vaikka autoja ja muita puupalikoita.

Kuinka usein te muuten leikitte lastenne kanssa? Podetteko ikinä huonoa omaatuntoa siitä, että aina tuntusisi olevan niin paljon kaikkea muuta tekemistä? Vai istutteko alas leikkimään aina kun lapsi pyytää ja jätätte kaiket muut hommat odottamaan?

Niin ja tykkäättekö muutkin tarjota lasten leikkihin samoja klassikkoleluja joilla itse pieninä leikitte? Mitä leikkejä ja millä leluilla kaikista mieluiten lasten kanssa leikitte ja mitkä taas ovat inhokkeja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vielä vähän shoppailujuttuja! Kuten jo aiemmin kerroin, pääsin Indiedaysin ja Tjäreborgin kampanjan myötä matkalle Pariisiin. Oli todella ihana vihdoin päästä kaupunkiin josta olen kuullut paljon, mutten ikinä aiemmin pääsyt itse käymään. Kaupunki oli kaunis, ruoka hyvää ja ihmiset älyttömän tyylikkäitä. Jos matkapäiviä olisi ollut enemmän, olisin mielläni viettänyt yhden päivän vain kuvaillen ihmisiä. Niin toki paikalliset hurmasivat klaissisella tyylitajullaan ja kauneudellaan, mutta monesti jäin ihastelemaan myös japanilais turistien huikean persoonallisia tyylejä.

Viimeisen päivän pyhitimme shoppailulle. Olimme saaneet paljon hyviä vinkkejä muunmuassa erilaisista isoista kauppakeskuksista, mutta koska aikamme oli rajallinen, ajattelin että shoppailun lomassa olisi kuitenkin kiva nähdä myös kaupunkia ja kenties löytää pieniä paikallisia putiikkeja.

Pikaisella googlailulla selvisi että niin ainakin American Apparel, Urban Outfitters sekä Adidas Orginalsin liikkeet sijaitsivat lähellä toisiaan Marsaisksen-kaupunginosassa (jota sitäkin oltiin meille suositeltu), joten päätimme suunnata sinne. Matkustimme metrolla Hotel de Villen asemalle, josta ylös astellessa tuli heti fiilis, että tämä juuri sitä mitä ainakin itse hain. Toki olisi ollut hienoa kierrellä hulppeat Chanelin, Luis Vuittonin, Vercacen yms liikket, ihan jo mielenkiinnosta ja sen takia kun kerta nyt Pariisissa ollaan. Mutta enemmän kiinnosti ihan oikeasti ostaa jotain kivaa pientä itselle sekä aistia paikallista tunnelmaa, ihan kuitenkaan koko palkkaa heti tuhlaamatta. Marsaiksen pääkadulta, Rue de Rivolilta, tai siitä lähteviltä sivukaduilta löytyy oikeastaan kaikki mahdolliset ketjuliikkeet. Lähinnä vaate -ja kenkäkauppoja, mutta myös (isoimmat ikinä nähneeni) Macin ja Sheporan liikkeet sekä sisustusliikkeistä ainakin Habitat. Lasten liikkeistä bongasin perus h&m ja Zaran lisäksi ainakin GAP Kids ja Babyn sekä DPAMin. Ja paljon siis sellaisia ketjuja joita ei suomesta löydy tai joidenka merkkejä saa vaan hyvin suppeasti.

Joku kuvaili Marsaista Kallio-henkiseksi, itselleni kaikkien kauppojen ja ravintoloiden takia tuli kuitenkin mieleen enemmän Tukholman Södermalm. Paljon ihmisiä, paljon kauppoja, paljon kahviloita, paljon ravintoloita, kiva urbaani fiilis ja kivan näköistä porukkaa. Oikeastaan lopulta en edes ostanut juuri mitään ihmeellistä, nautin vain kun sain kierrellä ja katsella – imeä itseeni vielä viimeiset Pariisin tunnelmat. Tuo Marsais oli kyllä todella mieleiseni paikka.

Nyt kun täällä kotona taas palataan arkeen, niin palataan sitä myös blogissa. Ehkä vielä myöhemmin fiilistelen tai ikävöin Pariisia, mutta seuraavat päivät blogi täyttyy taas tutuista arkisista jutuista, Kaaposta ja Elvisestä ja siitä kaikesta vanhasta ihanasta hömpästä. Ja postaustoiveita saa aina jättää jos sellaisia on! Nyt tämä pahin syyskiire alkaa toivottavasti helpottamaan ja aikaa on taas entistä enemmän blogille.

Muistuttelen kuitenkin vielä että TÄÄLLÄ voi käydä osallistumassa matkajaljakortin arvontaan, ja että omia matkavinkkejä voi käydä jättämässä TÄNNE. Ja toki olisi kiva tulevaisuutta ajatellen kuulla myös teidän lemppari shoppailupaikat Pariisissa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen mukana Indiedaysin ja Tjäreborgin kampanjassa ja sen tiimoilta läksin kaupunkilomalle Pariisiin, muunmuassa tutkimaan parhaimmat ravintolat! Kierreltiin Kaisan kanssa kolme päivää Pariisin hillittömän suurta keskustaa ja löydettiinkin monta suosittelemisen arvoisaa paikkaa.

Kumpikaan meistä ei ollut ennakkoon tehnyt minkäänlaisia suunnitelmia, vaan hotellin aamupalan jälkeen aina vähän tustiskeltiin huoneessa karttaa ja luskeltiin teidän antamia vinkkejä. Siitä sitten lähdettiin vain kiertelemään ja katselemaan. Annettiin intuition, nenän ja vatsan viedä mennessään. Ja kumpikin tostesikin moneen kertaan että se oli ehdottomasti, ainakin meille, paras tapa. Ei liikoja suunnitelmia tai aikatauluja, vaan fiiliksen mukaan menoa.

Ravintolat valittiin muunmuassa sen mukaan, että terassilla istui tyylikästä porukkaa, tai että sisältä tulvi huumaava tuoksu tai iloinen nauru, tai ihan vaan että siellä sattui olemaan juuri happy hour. Yksi lukijalta tullut vinkki muuten oli että jos vatsa vain kestää niin, reissun aikana ei hiilareista kannata kieltäytyä. Tätä ohjetta noudatimme orjallisesti ja jo ekan päivän jälkeen jo molempien vatsat pömpöttivät kaikiksta ihanista leivoksista ja leivistä.. Mutta kun kaikki vaan oli niiiiiiin hyvää! Kyllähän sitä lomalla oikeasti pitää nauttia ja herkutella, vai mitä?

Ensimmäisenä päivänä lähdimme etsimään ruokapaikkaa kävellen hotellimme läheisyydestä. Päädyimme sattuman kautta vilkkaalle Champs-Élyséelle, josta päätimme kuitenkin kääntyä vähän tunnelmallisemmalle pikkukadulle. Sitä hetken kulkiessamme näimmekin tien toisella puolen kivan näköisen paikan täynnä ihmisiä. Meille sattui tosi kivat säät, joten halusimme ehdottomasti syödä terassilla, joka tässä tapauksessa tarkoitti lähes keskellä katua. Pääsimme heti loistavaan Pariisi-tunnelmaan siinä syödessämme matkan ensimmäisen lounaan. Paikka oli selvästi paikallisten (super tyylikkäiden) nuorten aikuisten suosiossa, ruoka hyvää ja henkilökunta ystävällistä. Listalta löytyi muunmuassa erilaisia salaatteja, hamppareita, pihvejä ja keittoja. Iso suositus! le Mortaigre – 7 rue de Ponthieu.

Ravintoloita todellakin riittää ihan joka kadunkulmassa ja useat niistä ovat auki yömyöhään. Keski-euroopassa ei tosiaankaan ole yhtään kummallista, edes arkena, mennä syömään vielä lähempänä puoltayötä. Yksi mainitsemisen arvoinen paikka on le Coq – 2 palace du Trocadero. Suht lähellä Eiffel-tornia sijaitseva ravintola oli hintaluikaltaan ehkä hitusen kalliimpi, mutta hinta-laatusuhteeltan hyvä. Tämän ravintolan valitisimme kaikista aukiolla olevista vaihtoehdoista sen takia että se oli selkeästi suosituin sekä sisustus oli näyttävä ja persoonallinen. Sisällä ravintolassa oli lilalla valaistut ”jää”seinämät. Ruokalista oli tyypillisen ranskalainen sekä viinilista laaja. Tällä kertaa me molemmat otimme pihvit talon omalla bernaisekastikkeella, jälkkärin olimme syöneet jo etukäteen joten se jäi täällä testaamatta. Toinen kiva paikka illanviettoon hyvän ruoan merkeissä: le 51 – boulevard du Montparnasse.

Aamupalan söimme joka aamu hotellisamme. Croissanttia ja marmelaadia, paahtoleipää nutellalla, juustoja ja hedelmiä. Mutta tosi kivan näköisiä aamupala paikkojakin löytyy oikeastaan joka kadulta. Moni ravintola avaa ovensa jo aamusta ja listalla on ihan omat aamiasmenut. Paikallisten suosiossa on etenkin erilaiset täyteyt patongit ja paninit. Ei yhtään huono vaihtoehto ole myöskään napata lämmintä patonkia ja kahvia mukaan ja mennä syömään ne johonkin lukuisista puistoista.

Samoin kreppi -ja churrokioskeja on tiheästi. Me emme tosiaan murehtineet linjojamme, vaan satoimme esimerkiksi napata pussillisen lämpimiä churroja mukaan samalla kun etsimme kivaa kahvilaa, tai syödä nutellalla ja tuoreilla mansikoilla täytetyt crepit matkalla illalliselle. Yksi varmasti vielä vuosienkin päästä muistamani elämys tuolta reissulta on varmastikkin herkullisen crepin syöminen yöllä eiffeltorin juurella. Video tuon crepin valmistamisesta löytyy muuten TÄÄLTÄ.

Leipomoiden ohi ei voi vain kävellä ohi,  vähintään ikkunaan täytyy jäädä kuolamaan ja ihastelemaan kauniita leivoksia. Pari macaronia kannattaa  napata aina matkaan mukaan, ne maistuvat noin miljoona kertaa paremmilta Pariisissa!

Löysimme myös pari kivaa coctailpaikaa. Nekin aivan sattumalta. Kun pieneltä sivukadulta sattui kuulumaan musiikkia ja iloista puheensorinaa ja kaukaa siinsivät happu hour kyltit emme voineet vastustaa kiusausta. Le BEHO – 8 Place Sainte-Opportune,  on selkeästi paikallisten nuorten suosima paikka. Iltaa kohden tunnelma oli katossa ja ihmiset tanssivat penkeillään. Coctail-lista oli parisivuinen ja koko illan kestävän happy hourin aikaan kaikki drinkit maksoivat 5 euroa.

Moneen otteeseen meille kehuttiin myös yökerho Carmenia. Viimeisenä iltana päätimmekin mennä katsastamaan paikan. Vaikka väsy painoi ja teki aluksi mieli perua koko homma, olen tosi iloinen että kävimme siellä. Saimme kuulla että sisään saattaisi olla vaikea päästä, tai vähintään ovimiehet tylyjä – mutta suht hiljaisena keskiviikko-iltana me ainakin pääsimme sisään ongelmitta ja kaikki olivat meille erittäin ystävällisiä. Mielenkiintoisen klubista teki siustus, tuli fiilis että ikäänkuin vanha rakennus, kauniine (mutta rapistuneine) patsaineen, holvikaarineneen ja kattomaalauksineen sekä huonekaluineen olisi vain vallattu ja päätetty pitää siinä yökerhoa. Myös drinkit olivat todella mielenkiintoisia, niissä käyetettiin muunmuassa paljon erilaisia yrttejä ja baaritiskin takana olevat hyllyt täyttyivätkin vanhoista apteekkarin lasipuskeista joissa oli erilaisia yrttejä tai niistä tehtyjä uutteita. Minuksena melko kallis hintataso, (drinkin 15 eur, olutpullo 10 eur) le Carmen – 34 rue Duperré.

Ei mikään ihme, että moni kertoo Pariisin yhdeksi suosikkikohteekseen. Siellä on kaikki, historiaa, nähtävyyksiä, museoita, hyvää ruokaa, hieno tunnelma ja laajat shoppailumahdollisuudet. Suuri se on kun mikä, eikä kaikkea voi mitenkään nähdä muutamassa päivässä. Mutta ne palaset jota näimme sieltä täältä vakuuttivat niin, että Pariisin on vielä joskus päästävä uudestaan.

Tosi kiva jos nämä vinkkini auttavat Pariisiin matkaavia joskus, myös tuonne Tjäreborgin sivuille tulee vinkkejä ja matkakertomuksia kokoajan lisää. Kiitos kaikille edellisiin postauksiin kommentoineille, saatiin teiltä tosi paljon vinkkejä muunmuassa alueista josta voisimme tykätä (ja oikeassa olitte!). Ja jos matkakuumetta on ilmassa, TÄÄLLÄ kannattaa käydä osallistumassa matkalajkakortin arvontaan. Huomenna kirjoittelen vielä vähän shoppailupäivästämme!

ps. Näyttääkö teistäkin tuo viidennessä kuvassa oleva mies jotenkin tosi tutulta? Me yritimme googletella Ranskalaisia näyttelijöitä ja mietimme että onko mies sittenkin vain niin stereotypinen ranskalainen, että näyttää siksi niin tutulta 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ja niin se vauva täytti tänään jo kolme vuotta. Muistelin eilen facebookissa Elviksen synnytystä, sitä joka kesti 102,5 tuntia. Hulluinta mitä olen ikinä tehnyt ja tekisin koska vain uudestaan.

Kolme vuotta on kulkenut sivillä. Kuulostaa rankalta, mutta onhan se vähän niin että toinen lapsi menee vaan siinä ekan vanavedessä. Ainakin sinä ensimmäisenä vauvavuotena, siksi ajankulku tuntuu varmaan vielä tuplanopealta. On ollut hienoa seurata tässä vuosien aikana sitä että millainen persoona Elviksestä oikein kehkeytyy.

Siinä missä Kaapo näyttää paljon isältään, on Elvis taas ihan miniversio minusta. Hassua nähdä tismalleen samat ilmeet ja eleet, jotka itselleni ovat tuttuja esimerkiksi lapsuuden valokuvistani. Myös luonteen puolesta pojat ovat ihan erilaisia. Se kävi ilmi jo synnytyssairaalassa. Nimittäin että tässä on kyseessä nyt melko pippurinen tapaus.

Tempperamentiltaan Elvis on siis hyvin räiskyvä ja itsetietoinen. Hän tietää mitä haluaa, miten asiat pitää tehdä ja ne pitää myös tehdä sillä samaisella sekunnilla. Samalla hän on kuitenkin hyvin empaattinen. Isoveljeä kokoajan seuraten Elvis on jo kolmevuotiaana hyvin omatoiminen, osaa ja haluaa (ainakin välillä) tehdä asioita ihan itse.

Tällä hetkellä uhma tuntusi olevan huipussaan, en ainakaan voi usko että se tuosta voisi vielä pahentua. leikit ovat usein vauhdikkaita ja jopa rajuja, mutta kyllä Elvis välillä jaksaa pitkäänkin puuhastella rauhassa vaikka legojen parissa. Mielikuvitus on myös huikea, kuten lapsilla yleensäkkin – myös erilaiset rooli -ja pukuleikit ovat jo pitkään olleet tosi mieluisia.

Puhetta tulee kokoajan lisää ja se selkiytyy pikkuhiljaa. Äitinä sitä itse tietysti ymmärtää paljon paremmin kun muut. Yövaippa jätettiin pois ekoja kertoja joskus loppukesästä, vaihtelevalla menestyksellä sen kanssa. Elvishän vaihtoi päiväkodissa jo isojen (3-5v) heti kesäloman jälkeen ja onkin siinä ajassa kehittynyt huimasti juurikin näiden erilaisten taitojen kanssa. Hän käy vessassa omatoimisesti, osaa ottaa juotavaa kun janottaa sekä pukea ja riisua ulkovaatteet. Nyt harjoitellaan sormilla uuden iän näyttämistä ja lelujen jakamista kavereiden kanssa, hankalia juttuja molemmat!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Oletteko kuulleet Kallion seurakunnasta? Seurakunnasta joka toivottaa kaikki toimintaansa mukaan lämpimästi tervetulleiksi, siis ihan kaikki. Tietystikkään ikään, näköön tai kokoon katsomatta, muttei myöskään vaikkapa sekuaalisella suuntautumisella tai okeastaan edes koko uskonnolla ole väliä. Kallion seurakunta ajaa näkyvästi muunmuassa seuksuaalivähemistöjen oikeuksia ja tasa-arvoa, kirkoissa järjesteteään sateenkaarimessuja ja kesällä mediassa sai huomiota kirkon pihalla ollut pomppulinna jonka päällä olevassa kyltissä kehoitettiin lapsia pomppimaan ihan homona.

Meidän perhehän ei kuulu kirkkoon, emmekä oikeastaan ole juuri millään tavalla uskonnollisia. Mutta kyllä sitä tällaista toimintaa vaan haluaa tukea, etenkin kun meidätkin on aina otettu niin avosylin vastaan. Muskarissa alettiin käymään Kaapon ollessa vauva ja sen jälkeen osallistuttu kaikenlaiseen muuhun perhetoimintaan ja kävihän Kaapo kirkon kerhossakin melkein pari vuotta. Jos meininki olisi vanhoollista, suppekatseista ja syjivää (kuten se valitettavasti monessa seurakunnassa on) en tietenkään tahtoisi, tai lasteni olevan, siinä millään tavalla osallisena. Mutta kun ajatus ja arvomaailma on tämä, haluan todellakin kannattaa sitä!

Kaiken tämän lisäksi tuota meidän lähikirkkoa, eli Alppilan kirkkoa, ollaan kokoajan tuotu vieläkin lähemmäksi ihmisiä. Siitä on haluttu rakentaa kaikkien yhteinen olohuone. Ja siinä onkin hienosti onnistuttu. Täällä Alppilassa toimii pieni juokko ihania ja aktiivisia naisia, joista yksi on, kuvissakin oleva, Riikka. Riikka muiden aktiivisten kanssa on ollut kovasti viemässä eteenpäin ajatusta tästä olohuoneesta. Alkuvuodesta kirkolla alettiin järjestemään huippuhyvää brunssia ja nyt kesällä arkisin aluassa lähti käyntiin kahvilatoiminta.

Mekin kävimme vihdoin poikien kanssa testaamaan kahvilan. Peruskahvila-tarjonnan lisäksi keskiviikosta perjantaihin siellä saa myös nauttia viereisen Alppitorin herkullisista lounaista. Koska alppari on yksi lempiravintoloistani olen tosi iloinen tästä. Ravintola siis toimittaa kirjkolle muutaman erivaihtoehdon. Lounaan hinta aikuisille on 9 euroa, ja se sisältää myös raastesalaatin sekä leivän. Lasten ateria on 5 euroa sisältäen vielä maidon ja rusinat. Lapsille on tietysti myös varattu alue leikkiehin kahvilan yhteyteen.

Kahvilan ja lounaan lisäksi perjantaisin lapsiperheet on huomioitu erityisen kivasti. Silloin ennen lounasta siellä järjestetään erilaista ilmaista toimintaa, kuten lastenleffaa, temppurataa tai ohjattua askartelua. Sen voi kivasti ottaa yhteisenä hauskana aikana lasten kanssa, tai sitten mennä paikalle läppärin kanssa, kuten moni äiti näytti tekevän.

Suosittelen oikeasti testaamaan paikan jos täällä päin liikutte. Ja tosiaan, aivan mihinkään uskomukseen tai muuhukaan katsomatta – kaikki ovat sinne hyvin tervetulleita. Brunssien, tapahtumisen ja kahvilan tarkoitus ei ole tuputtaa Jumalan sanomaa, vaan tuoda ihmiset yhteen ja vahvistaa yhteisöllisyyttä naapurstossa. Osa kahvilan tuotoista hjataan Kirkon ulkomaanapuun.

Mitäs mieltä muuten olette tällaisesta? Osallistuisitteko itse seurakunnan toimintaan itse siihen kuulumattomina? Itsehän olen joskus aikoinaan saanut aika kovaakin kritiikkiä blogiin juuri tästä syystä.

Lisätietoja Alppilan kirkon kahvilasta facebookissa. Kiitos Riikka lounaasta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.