Tulin äidiksi melkein 12 vuotta sitten, mutta kun reilu kaksi vuotta sitten sain kolmannen lapseni, ensimmäisen tyttären, tapahtui sisälläni jotain uutta. Vaikka jokaisen lapsen kohdalla mieleni on vallannut pelottavat ajatukset ja huoli lapsesta, tämä oli jotain ihan uutta. Sen lisäksi että päässäni pyöri pelottavia skenaarioita siitä, mitä kaikkea lapselle voisikaan tapahtua (onnettomuus, tulipalo, kidnappaus..), ensimmäistä kertaa pelkäsin lapseni puolesta hänen sukupuolensa vuoksi. Mitä kaikkea kauheaa hänelle voisikaan elämässään sattua, koska hän on naispuolinen.

Samalla oman tyttären saaminen avasi muistojen padot, mieleen tulvi kaikki ne kerrat kun minua kohtaan on toimittu väärin, kun olen joutunut väheksytyksi, alistetuksi, ahdistelluksi, näkymättömäksi tai silmätikuksi koska olen tyttö tai nainen. Miten minusta on oletettu asioita vain sukupuoleni vuoksi tai miten pelottaviin, uhkaaviin ja ahdistaviin tilanteisiin olen joutunut sen vuoksi. Se pelko, että oma tyttäreni olisi joskus samoissa tilanteissa, tuntui kun kovalta iskulta suoraan palleaan.

Siksi myös naistenpäivä on tärkeä päivä. Epätasa-arvon vuoksi maailma on todistetusti myös ihan oikeasti monelta eri kantilta tarkastettuna hengenvaarallinen paikka meille naisille. Kiinnostavaa (ja turhauttavaa) dataa tästä löytyy esimerkiksi Näkymättömät naiset -tietokirjasta. Meillä naisilla on myös taloudellisesti heikompi asema sekä myös monelta eri kantilta heikompi työelämäasema, naisiin kohdistuu lisäksi valtavasti seksuaalista härintää ja väkivaltaa – ja paljon paljon kaikkea muuta väärää, vähättelevää ja epäoikeudenmukaista.

Suurimmat ongelmat ovat syvällä yhteiskuntamme rakenteissa. Tasa-arvoisen maailman saavuttamiseksi on yritysten johtoon että poliittisten päättäjien paikoille onkin saatava lisää naisia ja epäkohtia sekä ratkaisuja tuotava esille. Myös median tulisi tuoda entistä enemmän naisten eri kirjoa esille ja näyttää, että naiset kuuluvat kaikkialle. Naistenpäivä on hyvä muistutus sille, vaikka kerta vuodessa ei tietenkään riitä.

Omassa kuplassani ja omasta mielestäni naistenpäivä ei ole kaupallistunut liikaa ja muuttanut merkitystään sukupuolten tasa-arvon puolustamisesta vain yhdeksi niistä päivistä kun annetaan kukkia ja suklaata. Vaikka sain minä myös niitä pinkkejä ruusuja aamulla (mistä olen iloinen). Omassa lähipiirissäni ihmiset sukupuoleen katsomatta kuitenkin ovat feministejä ja tasa-arvon kannattajia ja myös tekevät töitä sen eteen, toivottavasti vuoden jokaisena päivänä perhe-elämässä, töissä, vapaa-aikana sekä poliittisesti.

Tunnistan siis sen, että tässä asiassa olen hyvin etuoikeutettu ja koen asian vain omasta vinkkelistäni. Olen valkoinen cis-heteronainen enkä todellakaan kohtaa maailmaa samalta viivalta kaikkien naisten kanssa. Olen siinä viivalla paaaljon paljon edellä, jos verrataan vähemmistöihin, kuten värillisiin ja rodullistettuihin naisiin, transnaisiin tai vaikkapa vammaisiin naisiin. Ja silti koen näin paljon täysin perusteltua pelkoa tyttäreni sukupuolen vuoksi. Meidän tasa-arvoistamisessa on vielä valtavasti työtä ja marginaalivähemmistöjen osalta vielä enemmän ja siksi meidän pitää pitää yhtä, viettää naistenpäivää ja nostaa kerta toisensa jälkeen näitä ikäviä epäkohtia esille.

Kukkia, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia kaikille naisille!

Jos laskin oikein….

– Viimeinen viisaudenhampaani leikattiin pois
– Söin kolme viikkoa särkylääkettä ja viikon antibiottia ja olin kerran rauhottavissa lääkepöllyissä
– Kyllästyin jäätelöön (ei ehkä muutenkaan sovi helmikuuhun)
– Katsoin Aikuiset -sarjan molemmat tuotantokaudet
– Tein pannukakkua, eikä kukaan perheestä (paitsi minä) tykännyt siitä
– Taaperolla oli kivat leikit serkuksiensa kanssa
– Paistoin ulkotakassa makkaraa
– Laskin kovaa vauhtia jäämäessä
– Kävin kaverikuvassa

– Luistelin ekaa kertaa sitten vuosikausiin (luistimetkin olivat jääneet 2 nroa liian pieniksi)
– Söin kaksi laskiaispullaa ja 1,5 Runebergintorttua
– Tykästyin talveen (puhtaat hanget ja aurinko, ah)
– Otin kevättakin taas käyttöön
– Hävitin lompakkoni, mutta joku löysi sen ennen kun edes huomasin
– Molemmat lapset hävittivät ulkohousunsa, toisella avaimet housujen taskussa
– Sain ystävänpäivälahjaksi samanlaiset hanskat jotka olin aiemmin kadottanut, jotka taas heti kadotin, mutta myös etsintäkuulutuksen avulla löysin!

– Vein joulukuusen parvekkeelle odottamaan maahan istuttamista (lue hitaaseen palelluskuolemaan)
– Ostin aurinkolasit ja verkkarit ja  aloin pitämää kirjaa kaikista vuoden ostoksistani ja niiden käyttökerroista
– Söin niin paljon sushia että tuli huono-olo
– Sushibuffassa käynti tuntui väärältä ja syntiseltä (vaikkei siellä edes ollut ketään muita)
– Katsottiin poikien kanssa Gardian of The Galaxy 1&2 putkeen
– Kävin koronatestissä
– Tilasin lapsiviikkojen ruoat kotiinkuljetettuna
– Kokosin uuden hyllyn keittiöön
– Kokeilin ekaa kertaa säilyttää tuoretta leipää ilman pussia, leikkupinta puista lautaa vasten – toimi!

– Kaveri synnytti ihanan vauvan
– Käytin kaksi kertaa korvakoruja
– Podin kovaa asunto -ja muuttokuumetta ja taisin tajuta minne haluan muuttaa
– Vietettiin taaperon kanssa kahdestaan hiihtoloma kotona
– Täysikuu oli horoskooppimerkissäni
– Ostin kevään ekat tulppaanit
– Päätin, että kasvatan hiuksia vielä niin kauan että ne ovat tarpeeksi pitkät lahjoitettavaksi hyväntekeväisyyteen, hiuksensa menettäneelle lapselle

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Erisan+ kanssa

Kirjoitan tätä silmät edelleen vähän punaisina aamun itkuista. Olen ollut aina herkkä itkemään, itken ilosta, itken surusta ja joskus itken montaa asiaa samaan aikaan. Silmäni saattavat täyttyä kyyneleistä musiikkia kuunnellessani, auringon maalatessa taivaan vaaleanpunaiseksi tai ratikalla vanhan kotimme ohi ajaessa.

Herkästi itkeminen ja liikkuttuminen on ollut myös yksi niistä asioista, joita olen eniten elämäni varrella häpeillyt. On ollut vaikea paikka näyttää oma herkkyytensä tilanteissa, joissa ehkä odotetaan kovuutta. Kuten vaikkapa työpaikalla. Onneksi olen myöhemmin kuitenkin oppinut sen, ettei herkkyys olekaan heikkoutta, ehei todellakaan. Olen herkkä ja se on minun vahvuuteni.

Enemmin ajattelen, että minulla on on kyky liikuttua, vaikuttua ja asettua toisten asemaan helposti – tuntea myös toistenkin puolesta. Herkkyyteni ei siis ole pelkkiä kyyneleitä silmissäni, vaan kaikki, myös iloiset, tunteet ja tuntemukseni ovat voimakkaita. Aistin herkästi äänet, tuoksut, kosteuden, lämmön, valot, tapahtumat kehossani, muiden tunnetilat ja ilmapiirin, jopa ääneen sanomattomat asiat. Herkkyys pitää aistini jatkuvasti avoinna, näen, koen ja tunnen kokoajan paljon. Ajoittain se on toki väsyttävää, mutta vastapainona saan siitä myös paljon.

Aivan pienestä saakka en ole ollut pelkästään herkkä sisäisesti, mutta myös ihoni on herkkä. Minulla on ollut atopiaa sekä ruoka-aine -ja kosketusallergiaa. Nykyisin ihoni on hyvässä kunnossa, mutta se reagoi edelleen herkästi kaikkeen. Stressaantuneena kasvoilleni nousee vaaleita paukamia, itkiessä taas punaisia laikkuja ja joskus pelkkä kevyt raapaisu saa ihoni punoittamaan laajalta alueelta tai siihen nousee selkeä jälki. Kosmetologille mennessä varoitan aina etukäteen, ettei tarvitse säikähtää, sillä ihoni reagoi herkästi punoittamalla oikeastaan kaikkeen. Höylää tai hajuvesiä en ole voinut käyttää vuosiin.

Siirtyminen sertifioituun luonnonkosmetiikkaan ja hajusteettomiin tai hyvin kevyesti ja luonnollisesti hajustettuihin tuotteisiin on rahoittanut ihoani kovasti. Yhtäkkiä leimahtavaa nokkosihottumaa tai kosketusallergian oireita minulla on ollut viime vuosien aikana vain muutamasti. Stressipilkuista en tosin ole päässyt eroon. Yksi omalle herkälle iholleni aivan upeasti toimiva aine on ollut rauhoittava kaura. Kauraöljyä sisältävät tuotteet toimivat muuten (ainakin minulla) mahtavasti myös punaisiin itkusilmiin.

Erisan+ on herkkäihoisille sopiva prebioottinen luonnonkosmetiikkasarja, joka ei pelkästään rauhoita ihoa mutta myös vahvistaa sitä. Testasin näitä tuotteita ensimmäisen kerran jo viime vuonna, mutta nyt olen aloittanut pidemmän kokeilun ja innolla odotan, mitä nämä tuotteet saavat ihollani aikaan pidemmällä käytöllä. Erisan+ sarjan tuotteet sisältävät prebiootteja, kuten leväuutetta, jotka tasapainottavat ihoa, vahvistavat ihon luontaista vastustuskykyä ja lisäävät ihon terveyttä edistämällä hyödyllisten mikrobien kasvua.

Sarjaan kuuluu viisi hajusteetonta kasvojen puhdistukseen ja hoitoon tarkoitettua tuotetta, eli puhdistusgeeli, kasvosuihke, seerumi sekä päivä -ja yövoide. Sarjan tuotteille on myönnetty FI-Natura luonnonkosmetiikan sertifikaatti sekä Allergia-, Iho- ja Astmaliiton myöntämä Allergiatunnus. Tuotteet on valmistettu Suomessa ja niillä on myös Avainlippu.

Erityisen paljon olen ensi testauksien jälkeen tykästynyt tuohon kasvosuihkeeseen, jota olen käyttänyt niin heti ensimmäisenä puhdistetulle iholle ennen muita tuotteita, mutta myös suihkuttanut päivän mittaan pientä virkistystä antamaan. Päivä -ja yövoiteen rauhoittavan vaikutuksen huomaa myös heti kasvoille levitettäessä, tehokkaan kosteutuksen lisäksi siis!

Vaikka en halua peitellä tai häpeillä herkkyyttäni, ihoani tahdon tasapainoittaa ja vahvistaa. Herkkänä ihmisenä ei ole aina kovin helppoa, mutta mitä mitä aidommin ja avoimemmin sitä uskaltaa näyttää kuka on, sen helpompi on olla. Uskon, että uskallus kääntää herkkyys voimavaraksi on tuonut myös paljon henkistä tasapainoa.

Joskus herkkyyteni myös käsitetään väärin. Minua on kutsuttu ujoksi, ylimieliseksi, herkkänahkaiseksi, teatraaliseksi ja ylidramaattiseksi. Etenkin nuorempana tunsin usein olevani ulkopuolinen tai erilainen, koska omaa kokemusmaailmaa on hankalaa avata sellaisille, jotka eivät ole samalla tavalla herkkiä.

Kuormitun ja stressaannun helposti intensiivisistä tai pitkäkestoisista tapaamisista ihmisten kanssa, ärsykkeitä pursuavavasta ympäristöstä, voimakkaista väreistä, suuresta yhtäkkisestä tietomäärästä tai yllättävistä muutoksista. Silloin tarvitsen tilaa ja rauhaa palautua ja joskus sellainen saatetaan ottaa loukkaavana, epäkohteliaana tai muuten vaan outona.

Onneni on, että ystäväni tuntevat minut perinpohjaisesti ja tietävät millainen olen. Arvostan heissä myös kovasti sitä, etteivät he eivät anna minun miellyttää tai suorittaa liikaa tai olla vaikkapa heidän seurassaan tunnollisesti, jos he näkevät että olen väsynyt ja kaipaan jo omaan rauhaan. Uskon, että he puolestaan arvostavat empatiakykyäni ja sitä, että minulle voi aina puhua ja ymmärrän ja tunnen heidät ja sen, miltä heistä tuntuu. Kuten sanottu, herkkyys on suurin voimani.

Ja ystävistä puheenollen, Instagramissani on nyt arvonta, jossa sinä ja ystäväsi voitte voittaa nämä Erisan+ tuotteet omaksi. Käy siellä kertomassa, mikä on sinun herkkä kohtasi ja osallistu ihanan tuotepaketin arvontaan!

Palailen pidempiaikaisista kokemuksistani Erisan+ sarjan kanssa myöhemmin kesän jälkeen!

Näin jokin aika sitten ystäväni Instagramissa kuvan Porvoolaisen ravintolan kukkakaalisalaattiannoksesta ja kieleni ilmoitti heti, että minunkin on saatava sellaista hetipaikalla. Koska lounas Porvoossa siltä samalta istumalta ei kuitenkaan ollut mahdollista, päätin toteuttaa annoksen itse soveltaen kotikeittiössä. Hetken kyseistä kuvaa tiiraillessani tajusin, että meiltähän taitaa löytyä myös kaikki tarvittavat ainekset jo valmiiksi kaapista.

Enkä todellaakaan sano että kyseessä olisi samanlainen annos, koska en edes varmaksi tiedä mitä kaikkea se sisältää, mutta jotain sinnepäin! Tästä tuli tosi simppeli, mutta sitäkin maistuvampi. Tässäpä teille oma ohjeeni sen valmistamiseen.

KUKKAKAALISALAATTI

Pieni kukkakaali
Babypinaatinlehtiä
Kvinoaa
Kikherneitä
Hummusta
Kurkumaa
Oliiviöljyä
Suolaa
Pippuria
Sitruunaa

Laita kvinoa paketin ohjeen mukaan kiehumaan. Laita kukkakaali uuninkestävään astiaan, ripottele päälle puolikkaan teelusikallisen verran kurkumaa, loraus oliiviöljyä sekä ripaus suolaa. Pyrittele muutama kerta astiassa. Paahda uunissa, noin 200 asteessa 15-20 min tai kunnes pinta on saanut kauniin värin.

Sekoitia keitetty ja valutettu kvinoa pinaatinlehtien ja liotettujen / purkkikikherneiden kanssa, lisää suolaa ja pippuria. Lado salaattipohja lautaselle ja astea kukkakaali sen päälle, lisää päälle 2-4 luskillista hummusta ja puristus sitruunaa. Nam!

Tänään meidän taapero on jo lähemänä kolmea kun kahta vuotta. Vaikka moni asia aina unohtuukin näihin listauksiin kirjata ylös, ovat ne ihana muisto itselle ja niistä on aina hyvä tarkistaa, että milloin mitäkin kehitysvaiheita tuli saavutettua. Ehkä näiden avulla saisin vihdoin sen vauvakirjankin täytettyä…

Kaksi ja puolivuotiaana:

– Vaatekoko noin 98 ja kengännumero 26
– Puhuu paljon ja monen sanan monimutkaisiakin lauseita
– Lempileikkejä on nukkekoti ja sen asukkaat, Duploilla rakentaminen, leikkiruoan valmistus ja nukkejen hoitamien ja pukeminen
– Muuta lempipuuhaa on vaahtokylpy, maalaaminen, piirtäminen ja muovailuvaha, yhdessä lukeminen, ulkoilu, käsien pesu ja rasvaaminen
– Ulkona tahtoisi ajaa pyörällä ja skuutata tai työntää nukkea rattaissa, nyt talvella laskee enimmäkseen rattikelkalla, pulkalla tai hurjaa jäämäkeä. Puistossa parasta keinuminen, liukumäki, kauppaleikki ja kakkujen teko. Myös kävelyt, lumen tutkiminen sekä kaverit kiinnostaa.
– Nukkuu normaalisti parin tunnin päikkärit ja nukahtaa aina itsekseen omaan pinnasänkyyn
– Käyttää tuttia unillaan ja niitä pitää olla myös käsissä, yleensä 2-4 kerralla ja unien jälkeen hyvästelee jokaisen tutin yksitellen ennen kun laittaa ne sänkyyn odottamaan seuraavia unia
– On hyvin reipas, puhelias ja sosiaalinen, ei jännitä vieraita ihmisiä vaan juttelee kaikille ja voisi varmaan lähteä kenen tahansa mukaan
– Muistaa kumpi on vasen ja kumpi oikea
– Suunnittelee jo että pian hänestä tulee päiväkotilainen ja sitten vihdoin koululainen
– Käy kolme kertaa viikossa muutaman tunnin kerhossa ja leikkii jo kivasti yhdessä muiden kanssa
– Osaa monen monta laulua ja laululeikkiä ulkoa sekä keksii kokoajan omia
– Kotona haluaa olla aina ilman sukkia, mutta vaihtelee senkin edestä jatkuvasti eri kenkiä
– Puhuu pääosin suomea, mutta ymmärtää kaiken hänelle ruotsiksi puhutun
– Haluaa aina auttaa kauppakassien purkamisessa ja kaupassa haluaa aina ”maksaa” eli laittaa ostokset hihnalle
– Osaa piirtää tunnistettavasti ainakin ilmapallon, pään ja melkein M-kirjaimen – sekä toki paljon kaikkea muuta jonka tunnistamisessa aikuiset tarvitsevat vielä vähän apua
– On testannut useamman kerran jo hiihtämistä, luistelua ja laudalla sekä suksilla laskemista
– Tykkää kovasti eläimistä, kuten koirista, hevosista, pupuista, oravista ja linnuista
– Osaa laittaa kielen rullalle ja hypätä yhdellä jalalla
– Tykkää katsoa videoita itsestään vauvana
– Sanoo lempiruokansa olevan spaghetti, jogurtti ja rusinat
– Saa silloin tällöin katsoa ohjelmaa ja lempparit on Pipsa Possu, Sanabileet, Dinojuna, Pikku prinsessa, Seikkailija Dora ja Totoro
– Jos ei muista jotain sanaa, osaa kyllä selittää mitä tarkoittaa
– Vastaa tai kommentoi usein ”niin”
– Osaa sanoa ärrän
– Hassulla tai lempinimellä kutsuttessa vastaa, ei minä olen ….. (sanoo ihan koko nimensä)
– Pelkää vähän ötököitä
– Heittää taitavasti palloa ja saa usein otettua pallosta kopin kun sen hänelle kevyesti heittää
– On kiinnostunut kirjaimista ja numeroista, mutta sekoittaa ne vielä
– Tahtoisi jo päästä elämänsä ensimmäistä kertaa kampaajalle
– Muistuttaa joka aamu d-vitamiinistaan
– Kysyy jatkuvasti kaikesta ”miksi?”
– On selvästi tahto-ikäinen, mutta pahimmilta uhmakohtauksilta ja kiukuilta ollaan vältytty (toki myös vältellään sellaisia tilanteita, esim vaatekaupoissa käyntiä, jossa kiukku helposti voi iskeä)
– Muistelee usein jotain kauan sitten mieleen jäänyttä tapahtumaa
– On mielestään jo tosi iso tyttö

Vanhemmat vauvakirja-sarjan postaukset:
KAKSIVUOTIAS, 1,5 VUOTIAANA, YKSIVUOTIAS, 1 KK, 2 KK, 3 KK, 4 KK, 5 KK, 6 KK, 7 KK, 8 KK, 9 KK, 10 KK, 11 KK,, 12 KK,