HIUSTYYLEJÄ VUOSIEN VARRELTA

31/03/2019

 

En ole vieläkään kunnolla esitellyt uutta polkkatukkaani, vaikka se toki onkin joissain kuvissa täällä ja instan puolella vilkkunut. Palaan siihen vielä paremmin, mutta sitä ennen muistellaan vähän menneitä! Aloin itse selaamaan vanhoja hiuskuviani, kun halusin nähdä mikä olikaan se lähtötilanne silloin, kun rupesin kasvattamaan omaa väriäni.

Äitini on kampaaja ja olenkin saanut aikoinaan sävyttää hiukseni ensi kertaa noin kymmenvuotiaana. Siitä lähtien hiukseni ovat lähes poikkeuksetta olleet aina värjätty. Olen kokeillut vaikka mitä. Hiukseni ovat olleet todella lyhyet ja todella pitkät, sekä kaikkea siltä väliltä. Värjäykset ovat olleet pääosin onneksi suhteellisen luonnollisia aina, mitä nyt pahimpaan Spice Girls faniaikaan ne olivat samalaiset kun Gerillä sekä joskus myös aivan mustat. Värjäysten ja leikkausten lisäksi minulla on ollut kaksi kertaa permis – sellaista ihan pientä afrokiharaa.

Sen lisäksi, että kävin äitini liikkeellä laittamassa tukkaani, teimme kavereiden kesken toistemme hiuksile myös kaikenlaista. Välillä ne onnistuivat, välillä eivät. Olen leikannut itselleni otsatukan ja katunut sitä heti jälkeenpäin niin lukemmattoman kerrat – myös vielä ihan aikuisiällä. Muistan eritysen hyvin yhden kerran, kun olin kaverillani yökylässä. Päätimme tuttuun tapaamme vähän freesata hiuksiamme ja minä leikata itselleni otsahiukset. Tottunein elkein tartuin saksiin ja napsaisin – tällä kertaa kuitenkin ihan liikaa. Otsahiukset jäivät vain muutaman sentin mittaisiksi. Noh, onneksi ne kasvoivat nopeasti.

Blogin kuvia taaksepäin selatessa muistinkin, että minulla oli sen alkuaikoina takaa ihan lyhyeksi leikattu, edestä vähän pidempi tummanruskea tukka. Sitä ennen minulla oli ollut pitkät punaiset hiukset, jotka uudestaan kasvatin ja joilla olinkin aika pitkään. Aina toki värjäystyyli välillä vaihtui.

Kunnes nelisen vuotta sitten tartuin taas itse fiskarseihin ja pätkäisin polkan (sitä piti kyllä käydä siistimässä kampaajalla). Sen jälkeen olenkin viihtynyt polkassa tosi hyvin, kunnes tosiaan aloin kasvattamaan omaa hiusväriäni sekä siinä samalla sitten hiuksiakin.

Nyt minulla on taas polkka ja se on kyllä ehdottomasti oma suosikkini. Omasta väristänikin tykkään, vaikka samaan aikaan tuo kylmä vaalea noista ylläolevista kuvista on mielestäni myös tosi ihana. Se on samalla ollut kaikista vaikein väri, kun sitä piti ylläpitää ties millä tuotteilla, jonka lisäksi jatkuva vaalennus myös lopulta pilasi hiukseni.

Kaikenlaisia tyylejä sitä onkin mahtunut ihan muutamaan vuoteen vielä näin aikuisiälläkin. Nyt tuntuu ihan todella vapauttavalta, kun väri on vain omaa – ei tarvitse miettiä juurikasvun jatkuvaa värjäämistä. Sen lisäksi olen vähentänyt hiusten suoristamista ihan radikaalisti. Ennen kun suoristin hiuksiani vähintään kerran päivässä, joskus useamminkin. Nyt teen sitä ehkä korkeintaan kerran kuussa. Myös erilaisten hiustuotteiden ja ylipäätään kemikaalien käyttäminen on ihan itselläni ihan minimissä. Mutta tämän hetkisistä hiuksista paremmin lisää pian omassa postauksessaan!

Mikä kuvan tyyleistä on teistä kivoin ja mikä taas ei sovi mielestänne minulle yhtään?


ARKIKUVA 13/52

30/03/2019

Jostain syystä lasten kuskaaminen harrastuksiin on tuntunut itsestäni aina jotekin rasittavalta. Johtunee ehkä siitä, että homman hoitaminen yksin onkin ollut raskasta, etenkin kun on aina pitänyt liikkua julkisilla, toiselle lapselle on pitänyt aina keksiä jotain muuta tekemistä siksi aikaa tai ottaa hänet mukaan, eikä harrastukseen kuluvaa aikaa ole oikein itse ehtinyt hyödyntämään mitenkään.

Nykyisin kuskaamista ei onneksi ole enää yhtään samalla mitalla kun muutama vuosi sitten, jonka lisäksi apunani on nykyään tietysti myös toinen aikuinen. Monet harrastukset ovat nykyisin ihan kotimme lähellä, jolloin lapset kulkevat niihin yhdessä tai sovitusti muiden kavereiden vanhempien kanssa.

Joka torstai-ilta Elviksellä on kuitenkin vähän kauempana harrastus, jossa hän tapaa vanhoja eskarikavereitaan. Onneksi Osku on auttanut sinne kuljetukseen monesti, sillä matka vaatii joko kolmen vartin kävelyn tai kahdella ratikalla menon. Tällä kertaa nakki osui kuitenkin kohdalleni ja lupasin vielä ottaa vauvakin mukaan.

Viimeksi kun olen tehnyt saman reissun samaisella kokoonpanolla, naamaan satoi jäistä räntää, ratikka ei tullut ja vauva huusi koko reissun ajan. Odotukseni eivät siis olleet kovin korkealla. Ehkä se oli kuitenkin tämä kevät ja pahimmasta allergiaitkusta ohi kasvanut vauva, sillä reissu menikin oikein leppoisasti.

Lähellä, kavereiden kanssa futista pelaamassa ollut Kaapokin tuli kotimatkalla samaan ratikkaan, mikä oli hauskaa. Tostai-illan melko tyhjän ratikan keskipaikalla istuessamme katsoin heijastustamme vastapäisistä ovista. Siinä minä kuljen köörini kanssa, minä ja kolme lastani. Miten ihana, niin tavallinen hetki, mutta silti tosi tärkeä ja ainutlaatuinen.


KUTSU ILLALLISELLE

27/03/2019

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa

Maailman suurin ilmastotapahtuma WWF:n Earth Hour näyttää valomerkin ilmastomme puolesta lauantaina 30.3. klo 20.30. Tapahtumaan voi osallistua kuka vain, sammuttamalla turhat valot tunnin ajaksi. Tämän symbolisen eleen avulla voimme ilmaista huolemme ympäristön tilasta ja samalla se muistuttaa kestävämmästä elämäntyylistä. Earth Hour ei siis ole sähkön- tai energiansäästötempaus (vaikka sekin toki plussaa on) ja tämän vuoden teemana onkin eritysesti ympäristöystävällinen ruoka. Miten hyvä syy valmistaa ympäristöystävällinen illallinen ja nauttia se yhdessä maailman suurimmalla kynttiläillaisella!

WWF julkaisi eilen uuden ruokasuosituksen, jonka tarkoituksena on hillitä ilmastonmuutosta sekä turvata luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen ovat valitettavasti jo käynnissä, mutta jotta maapallon keskilämpötilan nousu voidaan rajata kriittiseen 1,5 asteeseen, tarvitsemme konkreettisia tekoja. Yksi tehokkaimmista keinoista onkin muuttaa ruokavaliomme pääosin kasviperäiseksi. Onneksi se on myös helppo keino!

Jos on tottunut syömään paljon lihaa, kalaa sekä maitotuotteita voi paras keino kasviperäiseen ruokavalioon siirtymisessä olla siihen siirtyminen pikkuhiljaa. Korvata joillain aterioilla liha vaikkapa erilaisilla lihaa muistuttavilla tuotteilla, kuten vaikka soijasuikaleilla, vaihtaa kahvimaito kasvimaitoon ja pistää leivän päälle rouskuvia kasviksia tai vaikkapa hummusta. Jos haluaa syödä kalaa tai lihaa, ostaa niitä vastuullista luomutuottajilta sekä kestävistä kannoista. Jo pienillä teoilla on väliä ja pikkuhiljaa ne muuttuvat suuremmiksi. Kuten monessa muussakin asiassa, täyskäännös voi sopia jollekin, mutta etenkin näissä ruokailuasioissa moni voi tarvita aluksi pientä totuttelua.

Toinen asia, jossa meidänkin perheellä on välillä aika paljon tsempattavaa, on hävikkiruoan vähentäminen. Kaikki roskiin menevä ruoka on turhaa ilmaston kuormittamista ja tuhlaamista. Suomessa menee miljoona kiloa ruokaa roskiin päivässä ja kaatopaikalle päätyvä ruoka on pois kaikesta tuotetusta ruuasta. Sen lisäksi kaatopaikalla tai kompostissa muhiva ruoka aiheuttaa metaanipäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta paljon voimakkaammin kuin hiilidioksidi.

Ruokahävikkiä voi hillitä miettimällä ruokaostoksiaan: ei osta tai valmista liikaa ruokaa, käyttämllä pois ensin vanhimmat elintarvikkeet sekä tekemällä tähteistä ruokaa. Myöskään kaupassa ei kannata kaivaa hyllyn perältä sitä pisimmällä päivämäärällä varustettua tuotetta, jos tietää varmasti käyttävänsä sen kuitenkin jo aiemmin. Ruokaa, kuten vaikka omia leipomuksiaan voi tarjota vaikkapa naapureille, jos niitä kaikkia ei jaksakaan itse syödä.

Niinä päivänä, kun tuntuu, ettei kaapissa ole mitään ruokaa, voit yllättää itsensä loihtimalla padan, pastan tai vaikkapa pizzan niistä mitä löytyy. Voi ottaa vaikka tavaksi, että kerran viikossa onkin luova ja loihtii aina jotain niistä aineksista, jotka ovat jo kaapissa valmiina. Luonto ja kukkaro kiittää!

Mainitsemani pataruoat, pastat ja pizzat ovat muuten myös sellaisia ruokia, joiden joukossa on helppo kokeilla uusia kasviperäisiä ruoka-aineita. Jos jokin elintarvike tai vaikkapa kasvis on itselle vieras tai ei niin suuri suosikki, sen koostumukseen tai makuun on helppo tutustua eritysesti tällaisten ruokien joukossa. On ihan eri juttu pistää vaikkapa vegaanista juustoa sellaisenaan leivän päälle, kun totutella sen makuun ensin vaikkapa suosikkipizzaan.

Kutsunkin teidät kaikki maailman suurimmalle kynttiläillalliselle, Earth Houriin, ja kannustan valmistamaan sen yhteyteen ympäristöystävällisen aterian!

Lisäksi olisi kiinnostavaa keskustella näistä loputtoman tärkeistä ympäristöasioista vielä kommenteissa. Olisi hienoa jos voisitte jakaa myös omia vinkkejänne ymäristöystävällisiin ruokiin ja tekoihin. Miten teidän perheessä vähennettään ruokahävikkiä tai millä tavoin olette siirtyneet kasvis- tai vegaaniruokavalioon? Oma vinkkini vielä Earth Hourin yhteyteen on tarjota jotakin uutta ruokaa sille perheen tai kaveripiirin nirsoimmalle tyypille kynttilänvalossa – ehkä hän ei huomaa! 😀


SISARUSTEN VÄLISESTÄ MUSTASUKKAISUUDESTA

26/03/2019

Miten pojat ovat ottaneet uuden pikkusiskon vastaan? On kysymys, jota minulta kysytään edelleen usein. Ihan mielettömän hyvin, vastaan. Joskus meinaan vastata, että paremmin kun olisin voinut ikinä kuvitellakaan, mutta sitten muistan, ettei minulla itse asiassa ollut mitään epäilyksiä asian suhteen edes etukäteen.

Luottamus mustasukattomuutta kohtaan juontaa varmaankin juurensa siitä, kun aikoinaan Kaapon ja Elviksen kanssa kaikki meni niin älyttömän hyvin. Kaapo oli kaksivuotias tullessaan isoveljeksi, ja olin kuulut äitikavereilta jos jonkinmoisia kauhutarinoita isosisarusten mustasukkaisuuksista. Tuolloin minua varoiteltiin, etten esimerkiksi voisi seuraavaan pariin vuoteen jättää lapsia hetkeksikään kahdestaan, että vanhempi löisi, purisi, tukistaisi, heittelisi leluilla, herättäisi kiusallaan – ja mitä vielä, nuorempaa. Kun ikäero vähän tasoittuisi, alkaisi pienempi antamaan samalla mitalla takaisin ja tätä taistelua sitten jatkuisi vuosikaudet.

Mitään sellaista ei meillä kuitenkaan tapahtunut. Vaikka Kaapo oli touhukas tapaus, on hän ollut pienestä saakka myös omalla tavallaan hyvin rauhallinen sekä äärimmäisen empaattinen. Hän otti heti hoivaavan ja huolehtivan isoveljen roolin. Ja samanlainen luonne hänellä on edelleen, hän on rauhallinen mietiskelijä, jopa murehtija, joka ajattelee aina toisia.

Pojille syntyi nopeasti syvä, lämmin ja läheinen suhde. He saavat tukea, kannustusta ja turvaa toisistaan. On hellyttävää, miten he kutsuvat toisiaan iso- ja pikkuveljeksi.

Elvis taas on luonteeltaan enemmän sellainen hälläväliä-tyyppi. Toki empaattisuutta häneltäkin löytyy, mutta hän usein selättää asiat olankohautuksella. Tämä luonteenero tuli selvästi esille esimerkiksi silloin, kun jouduimme luopumaan koirastamme. Kaapo suri silloin paljon, suree edelleen, Elvis taas ymmärsi paremmin asian järkevän puolen ja hyväksyi sen. Tai kun pojat leikkivät pienten serkkujensa kanssa, Kaapo jaksaa leikittää ja hoivata heitä tuntikausia. Elvistä jaksaa kiinnostaa hetki tai kunnes joku vahingossa nipistää ja siirtyy sitten puuhaamaan omiaan.
Ja vaikka Elvis oli meidän vauva pitkään, oli hän sentään päässyt siitä roolista jo aikaa ennen kun sitten pikkusisaresta tuli tieto. Toki ajankäyttö, kolmen lapsen huomioiminen ja koko perheessä tapahtuva suuri muutos olivat etukäteen jännittäviä asioita. Mutten missään vaiheessa edes osannut pelätä mitään mustasukkaisuuskohtauksia.

Myyllä on siis ikäeroa Kaapoon yhdeksän vuotta ja Elvikseen melkein seitsemän. Olen ollut aiemminkin sitä mieltä, että kaikki ikäerot ovat hyviä, ja olen sitä edelleenkin. Mikään ei ole toistaan parempi. Tottakai sisaruusdynamiikka ja suhteet voivat kehittyä erilaisiksi, riippuen kuinka paljon ikää sisaruksilla välissään on, mutta näihin asioihin vaikuttaa myös moni muu seikka.

Kun Myy syntyi, pystyi pojista huokuvan pyyteettömän rakkauden ja huolehtimisen tuntea ja nähdä heti. He ottivat pikkusiskon avosylin vastaan ja perheeseemme. Pojat ymmärsivät, että pienen vauvan tarpeisiin pitää vastata heti ja että nyt aluksi on aika, kun heidän täytyy osata odottaa. Tämän lisäksi heistä on ollut ihan mielettömän suuri apu. Myös poikien bonusveli, jolla ikäeroa Myyhyn on tasan neljätoista vuotta, on näyttänyt iloitsevan pikkusiskostaan yhtä lailla ja ollut isona apuna, muun muassa hakemalla melkein keskellä yötä kaupasta lisää korviketta vauvalle.

Seitsemään kuukauteen on mahtunut yhdet harmistuneet itkut siitä, kun välillä aikani ja huomioni ei ole riittänyt pojille samalla tavalla kun ennen. Sekin harmitus on osattu kohdistaa oikein minuun, eikä vauvaan. Mitään mustasukkaisuutta ei siis ole ollut, vain lisää pelkkää onnea ja rakkautta. Voi meitä onnekkaita!


HYVÄÄ YÖTÄ JA HUOMENTA

24/03/2019

Kaupallinen yhteistyö Philips Hue kanssa

Uni ja nukkuminen – aihe joka on puhuttanut perheessämme eritysen paljon viime aikoina. Rakastan nukkumista ja tarvitsen paljon unta. Olen ehdottomasti ilta-ihminen ja aamuiset herätykset ovat olleet minulle aina vaikeita. Tasaisin väliajoin huomaan lipsuneeni kunnollisesta vuorokausirytmistä, jolloin siihen pitää opetella takaisin. Nyt pitkin yötä heräilevän vauvan kanssa on erityisen tärkeää rauhoittaa illat ja osata mennä ajoissa nukkumaan. Tässäkin asiassa älykäs valaisinjärjestelmämme Philips Hue on auttanut.

Oikeanlaisessa vuorokausirytmissä valon merkitys on suuri. Pimeinä talvikuukausina on vaikeampaa herätä aamuisin ja näin keväisin, valon lisääntyessä, illat venyvät helposti liian pitkiksi. Lisääntynyt valo ei ole haaste vain itselleni, vaan koko perheelle, eritysesti lapsille. Rutiinit ovat eritysen tärkeitä heille ja siksi myös vuorokausirytmi pitäisi saada pidettyä samanlaisena, ulkona vallitsevasta ja muuttuvasta valosta huolimatta.

Yksi suuri apu on jäljitellä luonnollista auringonnousua aamuisin ja iltaisin hitaasti himmentää valon voimakkuutta, jotta keho alkaa valmistautua nukkumaanmenoon. Tästä on huomattavan suuri hyöty! Iltaisin meno kotona rauhoittuu heti, kun valoja aletaan himmentämään. Huen kautta jokaiseen huoneeseen pystyy erikseen säätämään etukäteen valaistuksen, joka himmenee itsestään valittuun aikaan. Ja sama juttu toisinpäin sitten aamulla.

Philips Hue- appistä löytyy kohta rutiinit, jonka kautta voi vaikka jokaiselle perheenjäsenelle luoda oman rutiininsa. Meillä kotona valot alkavat himmentymään vähän ennen iltapalaa, mutta yksi poikien huoneen valaisimista jää kuitenkin vielä sen verran kirkkaalle, että sen valossa näkee lukea iltasadun.

Aamulla taas, puolisen tuntia ennen herätyskellon soimista, osa valoista alkaa pikkuhiljaa menemään päälle ja kirkastumaan. Tämänkin voi säätää itselleen sopivaksi. Valot voi ajoittaa kirkastumaan esimerkiksi puolta tuntia tai kymmentä minuttia ennen herätystä. Huoneen minkä tahansa valaisimen, tai vaikka kaikki, voi valita menemään päälle portaittain haluamassaan ajassa.

Riippuen päivästä ja sen aikataulusta, rutiinit voi säätää erilaisiseksi halutessaan ihan joka päivälle. Etukäteen ajastetuissa rutiineissa on se hyvä, ettei tarvitse joka ilta arpoa, että monelta kenelläkin alkoi koulu ja illalla taas himmenevät valot muistuttavat nukkumaanmenon lähestymisestä. Etenkin nyt, kun päivät ovat alkaneet pitenemään, meillä kaikilla on ajantaju ihan hukassa. Valoisina iltoina nukkumaanmeno saattaa viivähtää huomaamatta useallakin tunnilla, mutta herätys kouluun seuraavana aamuna ei valitettavasti tule yhtään sen myöhemmin. Rutiininomaisesti muuttuva valaistus auttaa rytmin pitämisestä yllä.

Olen itse huomannut, että vähitellen kirkastuvaan valoon herääminen on ehdottomasti minulle lempein ja paras tapa. Hirveintä onkin herätä yhtäkkiä syvästä unesta kun ympärillä on vain pilkkopimeää. Ja vaikka nyt aamuisin alkaakin sarastamaan jo aiemmin, antaa vierellä oleva valo silti ihan toisenlaista energiaa, kun ilman sitä. Ei noita sarastusvaloja turhaan kehuta!

Olin ennen sitä mieltä, että käytän mielummin hyödykseni kaikki mahdolliset minuutit ja laitan kellon herättämään mahdollisimman myöhään. Mutta jopa näin aamu-unisena on pakko todeta, että paras tapa herätä onkin pikkuhiljaa ja luonnollisesti. Mielummin jopa vähän ennen kun nopeasti ja kiireellä.

Jos valo virkistää aamulla, tekee se sitä myös illalla. Siksi valojen himmentäminen sekä myös valon sävyn muuttaminen lämpimämmälle sävylle on tärkeää hyvien unien kannalta. Samasta syystä meillä lapset eivät myöskään saa pelata millään laitteilla muutamaa tuntia ennen nukkumaanmenoa. Samaa sääntöä olen viime aikoina myös itse yrittänyt noudattaa. Onkin huimaa miten suuri ero nukahtamisella ja unen laadulla on siihen, että näprääkö kännykkää vielä sängyssä vai ei. Valoon huomioon kiinnittämisen lisäksi tämä on myös tärkeä vinkki, sininen valo todistetusti vaikeuttaa nukahtamista ja haittaa unta.

Huen yksi suosikkiominaisuuteni onkin ehdottomasti näiden erilaisten valorutiinien mahdollisuus. Miten kätevää, että minkä tahansa (tai kaikki) jo kotona valmiiksi olevat valaisimen on mahdollista muuttaa myös sarastusvaloiksi. Rutiinit mahdollistavat paremmat yöunet ja uni taas vaikuttaa ihan kaikkeen. Joten miksi sitä ei auttaisi näinkin helpolla tavalla. Jos aamuisin väsyttää tai on vaikea herätä, suosittelen omasta kokemuksestani todella lämpimästi sarastusvalon kokeilua! Tänä aamuna koin myös jännän turvallisuuden tunteen, kun valo oli jo herätessäni päällä. En siis pelkää pimeää, mutta kajastava valo antoi siltikin jännästi jonkinlaista turvaa muuten pimeään aamuun.

Miten valo vaikuttaa sinun tai perheesi vuorokausirytmiin? Oletko joskus kohdannut haasteita nukkumaanmenoon, aamuheräämiseen tai muuhun vuorokausirytmiin ja valoon liittyen?

Lisää Huesta ja sen lukemattomista mahdollisuuksista voit lukea tästä postauksesta, vinkkejä hyvän tunnelman luomiseen löydät täältä.