KUTSU ILLALLISELLE

27/03/2019

Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä WWF:n kanssa

Maailman suurin ilmastotapahtuma WWF:n Earth Hour näyttää valomerkin ilmastomme puolesta lauantaina 30.3. klo 20.30. Tapahtumaan voi osallistua kuka vain, sammuttamalla turhat valot tunnin ajaksi. Tämän symbolisen eleen avulla voimme ilmaista huolemme ympäristön tilasta ja samalla se muistuttaa kestävämmästä elämäntyylistä. Earth Hour ei siis ole sähkön- tai energiansäästötempaus (vaikka sekin toki plussaa on) ja tämän vuoden teemana onkin eritysesti ympäristöystävällinen ruoka. Miten hyvä syy valmistaa ympäristöystävällinen illallinen ja nauttia se yhdessä maailman suurimmalla kynttiläillaisella!

WWF julkaisi eilen uuden ruokasuosituksen, jonka tarkoituksena on hillitä ilmastonmuutosta sekä turvata luonnon monimuotoisuutta. Ilmastonmuutos ja ilmaston lämpeneminen ovat valitettavasti jo käynnissä, mutta jotta maapallon keskilämpötilan nousu voidaan rajata kriittiseen 1,5 asteeseen, tarvitsemme konkreettisia tekoja. Yksi tehokkaimmista keinoista onkin muuttaa ruokavaliomme pääosin kasviperäiseksi. Onneksi se on myös helppo keino!

Jos on tottunut syömään paljon lihaa, kalaa sekä maitotuotteita voi paras keino kasviperäiseen ruokavalioon siirtymisessä olla siihen siirtyminen pikkuhiljaa. Korvata joillain aterioilla liha vaikkapa erilaisilla lihaa muistuttavilla tuotteilla, kuten vaikka soijasuikaleilla, vaihtaa kahvimaito kasvimaitoon ja pistää leivän päälle rouskuvia kasviksia tai vaikkapa hummusta. Jos haluaa syödä kalaa tai lihaa, ostaa niitä vastuullista luomutuottajilta sekä kestävistä kannoista. Jo pienillä teoilla on väliä ja pikkuhiljaa ne muuttuvat suuremmiksi. Kuten monessa muussakin asiassa, täyskäännös voi sopia jollekin, mutta etenkin näissä ruokailuasioissa moni voi tarvita aluksi pientä totuttelua.

Toinen asia, jossa meidänkin perheellä on välillä aika paljon tsempattavaa, on hävikkiruoan vähentäminen. Kaikki roskiin menevä ruoka on turhaa ilmaston kuormittamista ja tuhlaamista. Suomessa menee miljoona kiloa ruokaa roskiin päivässä ja kaatopaikalle päätyvä ruoka on pois kaikesta tuotetusta ruuasta. Sen lisäksi kaatopaikalla tai kompostissa muhiva ruoka aiheuttaa metaanipäästöjä, jotka kiihdyttävät ilmastonmuutosta paljon voimakkaammin kuin hiilidioksidi.

Ruokahävikkiä voi hillitä miettimällä ruokaostoksiaan: ei osta tai valmista liikaa ruokaa, käyttämllä pois ensin vanhimmat elintarvikkeet sekä tekemällä tähteistä ruokaa. Myöskään kaupassa ei kannata kaivaa hyllyn perältä sitä pisimmällä päivämäärällä varustettua tuotetta, jos tietää varmasti käyttävänsä sen kuitenkin jo aiemmin. Ruokaa, kuten vaikka omia leipomuksiaan voi tarjota vaikkapa naapureille, jos niitä kaikkia ei jaksakaan itse syödä.

Niinä päivänä, kun tuntuu, ettei kaapissa ole mitään ruokaa, voit yllättää itsensä loihtimalla padan, pastan tai vaikkapa pizzan niistä mitä löytyy. Voi ottaa vaikka tavaksi, että kerran viikossa onkin luova ja loihtii aina jotain niistä aineksista, jotka ovat jo kaapissa valmiina. Luonto ja kukkaro kiittää!

Mainitsemani pataruoat, pastat ja pizzat ovat muuten myös sellaisia ruokia, joiden joukossa on helppo kokeilla uusia kasviperäisiä ruoka-aineita. Jos jokin elintarvike tai vaikkapa kasvis on itselle vieras tai ei niin suuri suosikki, sen koostumukseen tai makuun on helppo tutustua eritysesti tällaisten ruokien joukossa. On ihan eri juttu pistää vaikkapa vegaanista juustoa sellaisenaan leivän päälle, kun totutella sen makuun ensin vaikkapa suosikkipizzaan.

Kutsunkin teidät kaikki maailman suurimmalle kynttiläillalliselle, Earth Houriin, ja kannustan valmistamaan sen yhteyteen ympäristöystävällisen aterian!

Lisäksi olisi kiinnostavaa keskustella näistä loputtoman tärkeistä ympäristöasioista vielä kommenteissa. Olisi hienoa jos voisitte jakaa myös omia vinkkejänne ymäristöystävällisiin ruokiin ja tekoihin. Miten teidän perheessä vähennettään ruokahävikkiä tai millä tavoin olette siirtyneet kasvis- tai vegaaniruokavalioon? Oma vinkkini vielä Earth Hourin yhteyteen on tarjota jotakin uutta ruokaa sille perheen tai kaveripiirin nirsoimmalle tyypille kynttilänvalossa – ehkä hän ei huomaa! 😀


KOTONA KAUPUNGISSA

28/06/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikko mökillä teki terää. Oli hassua miten vain tunnin ajomatka muuttaa ihmisen. Naureskeltiin porukalla että miten kuitenkin niin pieni maisemanvaihdos tekee meistä kaupunkilaista ”landepaukkuja”. Siellä missä moni ihminen mökkimme läheisyydessä eleli ihan tavallista arkeaan, heräisi aamulla herätyskelloon, puki päälle, pesi hampaat, kampasi tukan ja lähti töihin, me urpåt kaupunkilaiset kuljeskelimme kumissappaisaamme, kulahtaneissa villahousuissamme maantienraittia ruohonkorsi suussa. Hahah, tai no ainakin melkein. Eilen kotiin palatessa tuntui jotenkin ylivoimaisen vaikealta ulos lähtiessä pistää taas meikkiä naamaan ja löytää mukavat vaatteet jotka eivät haiseet lampaan kakalta.

On ihana olla mökillä, luonnon ja eläinten keskellä. Puuhastella pihalla tai käärityä viltiin nuotion ääreen. Silti olen henkeen ja vereen kaupunki-ihminen. Unelmani olisi asua ”maalla” kaupungissa. Vartin ratikkamatkan päästä keskustasta. Tästä olen haaveillut pitkään ja toivottavasti se joskus tulevaisuudessa toteutuisi. Käytännössä se siis tarkottaisi puutaloasumista jossain tässä lähistöllä – mutta tästä taitaa haaveilla aika moni muukin ja realistiset vaihtoehdot ovat todella kiven alla.

Viikon aikana tuli myös kauhea ikävä kavereita. Tottakai ystävät ovat aina olleet tärkeässä osassa elämääni, mutta näin sinkkuna heidän merkitys korostuu entisestään. Meininki on kun teininä kun tekstailemme että EI OLLA NÄHTY VIIKKOON!! Ja heti kaupunkiin palattua on pakko rientää näkemään ja vaihtamaan kuulumiset. Tänään saan myös kaksi ihanaa yövierasta MAALTA. Kun Riikka ja Essi (kyllä, Essi is back in blogi business) täräyttävät Helsinkiin. Ja toinen kyllä, korkkasin oluen vartin yli kaksitoista päivällä…

Keräsin muuten mökiltä kukkia mukaan kotiin ja eilen illalla niiden joukosta kömpi PUNKKI! Nukuin koko yön tosi huonosti ja lopulta heräsin aamulla jo ennen kuutta kamalien punkkipainajaisten ja kutinoiden takia – hyyyiiii!

Asutteko maalla, kaupungissa vai jossain näiden välimaastossa? Millaisesta asumisesta haaveilette?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

VAATEKIERRÄTYKSESTÄ

8/03/2013

Näin kevään korvilla olen tuskin ainut joka tuskailee pursuavien kaappien takia ja suunnittelee kevätsiivousta. Turhasta ja ylimääräisestä tavarasta ja vaatteista pitäisi päästä eroon. Mutta minne laittaa kirppiksille ja Uffille kelpaamattomat rytkyt. Lumput, risaiset, tahraiset ja puhkikulutetut vaateet? Roskikseenko? Ei tunnu järkevältä.

Jo jokin aika, perustellessani laadukkaisiin vaatemerkkeihin panostamista, jaoin linkin jossa kerrottiin Suomalasten kuluttajien heittävän vaatteita kaatopaikalle noin 80 tonnia vuodessa. Kun lisätään mukaan vielä teollisuudelta ja yrityksiltä tuleva teksitiilimateriaali, kertyy Suomessa vuosittain syntyneestä 120 miljoonasta kilosta poistotekstiilejä yhteensä 90 miljoonaa kiloa tekstiilivuoria kaatopaikoille.Edulliset hinnat, heikko laatu ja vaihtuva muoti ovat tehneet vaatteista kertakäyttötavaraa.

Se osa tekstiilijätteestä, joka ei mene kaatopaikalle, kierrätetään pääasiassa UFF:n, SPR:n, Fidan ja Pelastusarmeijan kautta. Nämä organisaatiot tekevät tärkeää työtä tekstiilien kierrätyksen eteen, mutta nekään eivät pysty kierrättämään kaikkea materiaalia huonon laadun takia. Suomessa on vain kaksi toimijaa, jotka käsittelevät poistotekstiilejä mekaanisesti ja tekevät niistä muun muassa rakennusalan tuotteita.

Vaatteita voi hävittää myös Enegiajean mukana polttamalla niitä, mutta tässä piilee riski, sillä tekstiilien viimeistelyyn on voitu käyttää monenlaisia kemikaaleja, joiden poltto on haitallista ympäristölle. Tekstiilijätteen loppusijoitus kaatopaikallekaan ei ole riskitöntä, sillä hapettomissa oloissa biohajoavista aineista vapautuu kasvihuonekaasuja. Parasta olisi siis vähentää kulutusta, panostaa laatuun ja kierrätää tekstiilejä alkupreäisessä muodosaan niin kauan kuin mahdollista. Kuten tiskirätteinä, matonkuteina tai ommella niistä kokonaan uusia tuotteita. Suomessa kuutujen uudelleen käyttäminen ei valitettavsti onnistu kuin rakennuskäyttöön sillä tarvittavia laitteita ei siihen ole.

Kuulin eilen, että vaatejätti h&m on muutama viikko sitten aloittanut myös suomessa vaatteiden kierrätämisen. Tämän ruotsissa jo pidemmän aikaa pyörinyt systeemi toimii niin että h&m asiakkaat voivat viedä myymälään enintään kaksi kassillista vaatteita päivässä, kunnolla tai merkillä ei ole väliä. Hennesin kierrätyskumppani lajittelee ne jatkokäyttöön, eli kierrättää ne esimerkiksi siivousräteiksi tai autoteollisuuden vaimennus- ja eristysmateriaaleiksi tai ohjaa ne energiantuotantoon. Hyvän mielen lisäksi vaatteiden kierrätettäväksi vielä asiakas saa -15% alekoodin per kassi. Tämän taas ajattelisi taas lisäävään kulutusta, mutta eleenä se on mielestäni ihan kiva. Ja pääasia on kuitenkin kaatopaikalle päätyvän tekstiilin väheneminen.

Nyt vaatekasseja voi vielä kierrätettäväksi Helsingissä Itäkeskukseen, Galleria Esplanadiin, Forumiin ja Aleksanterinkatu 48:n sekä Aleksanterinkadun H&M Kids myymälöihin. Kevään aikana kampanja laajenee myös muihin liikkeisiin.

Nyt minä lähden valmistutumaan Lukijailtaan me&i VAATEkutsujen merkeissä!

Lähteet: Maaseudun Tulevaisuus, Vihreät vaatteet.