#ruuhkavuodet

30/09/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

En voi uskoa, että sen lisäksi, että tämä viikko on lopuillaan myös syyskuu päättyy. Ihan totta, mitä hittoa, juurihan se alkoi. Syyskuu on mennyt niin vauhdilla ohi, että ihan tosissani alan epäillä että olenko nukkunut sen ohi tai menettänyt muistini. Kuukausi on ollut ihan hullu ja onhan sitä tultu juostua pienessä ja välillä vähän isommassa stressissä tukka putkella.

Tässä kuussa on ollut niin paljon kaikenlaista menoa ja reissua, että normaali viikko-viikko vuoroasumissyteemikään ei ole ollut meillä poikien isän kanssa käytössä. Molemmat ollaan joustettu toistemme menojen mukaan, ja onneksi ollaan voitu tehdä niin. Ihan uudenlainen arki on vaatinut totuttelua, eikä niitä omia juttuja ole aina ollut yhtä helppo sovittaa siihen. Hektisten viikkojen vastapainoksi, minulla on tainnut olla melkeen jokainen viikonloppu syyskuussa ihan vain itselleni. Viime viikonloppuna pojat ottivat ja lähtivät porukassa synttärimatkalle Tanskaan Legolandiaan. Vähän kateellisena ja haikeana katselin täällä koko viikonlopun kuvaterveisiä.

Tänään sitten otettiin niin iistisi kun mahdollista. Koulutehtävien deadlinet vähän tosin jyskyttävät mielessä, mutta niin ne ovat tehneet koko kuukauden. Onneksi fiilis opiskeluista on edelleen tosi hyvä, ellei jopa vähän parempi. Illalla en kuitenkaan halunnut niitä ajatella. Perjantaimme sujuikin parhaalla mahdollisella tavalla, pakastepizzan ja netflixin parissa. Tuntui että me kaikki olimme pienen aivojen nollauksen tarpeessa ja tämä on ehdottomasti yksi parhaista tavoista.

Huomenna taas mennään, kun luvassa on synttärilahjan ostoa, poikien kaverisynttärit, syyshousujen metsästystä, ystävän kihlajaiset ja tuparit. #ruuhkavuodet Kuulostaako tutulta?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MYSLIBILEET

28/09/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset
Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Yhteistyössä Fazerin kanssa

Aika usein sitä tulee sovittua erilaisia illanistujaisia tai pikaisia lounaita kesken työpäivän, mutta aivan liian harvoin sitä tulee kutsuttua ystäviä aamupalalle. Siis kuinka ihanaa aloittaa päivä sillä, kun pöytä on täynnä niitä kaikista rakkaimpia ihmisiä! Me kokoonnuimme jo vähän aikaa sitten sekalaisella porukalla testaamaan Fazerin uusia Alku-myslejä.

Meillä mysli on aina kuulunut etenkin aamupalalle ja sitä syödään yleensä mantelimaidon tai maustamattoman jogurtin kanssa. Myslibileissä haluisin kuitenkin kokeilla jotain vähän erikoisempaa.

Bileissä testattiin kolmea Fazer Alku –myslimakua: sadonkorjuumysliä, kotipuutarhamysliä sekä omenaista kauragranolaa. Myseleissä ei ole lisättyä sokeria vaan niiden makeus tulee hunajasta. Ne sisältävät vain kotimaista täysjyväkauraa, -ohraa ja –ruista, eivät lainkaan vehnää. Ainesosat ovat harkittuja ja luonnollisia, yksinkertaisimmillaan sisältävät vain viittä eri ainesosaa. Myslien maku tulee aidoista, lisäaineettomista ja pakastekuivatuista marjoista sekä hedelmistä. Ei siis tiivisteitä eikä rusinoita. Koostumukseltaan Fazer Alku – myslit ovat kivan rapeita, sillä ne sisältävät kauranokareita. Kaikki myslit valmistetaan Lahdessa.

Myslien kanssa meillä oli kahta erilaista smoothieta, luonnonjogurttia sekä erilaisia marjoja ja hedelmiä. Toki myslit maistuvat ihan perinteisestikin, mutta oli kiva tehdä viikonlopun kunniaksi erilaisia kauniita smoothiebowleja sekä kerros-mysli-jogurtti-marja-herkkuja. Kaikki saivat tehdä omanlaisensa ja maistella kaikkea yhdessä ja erikseen.

Tykättiin kaikki kovasti oikeastaan kaikista mysleistä. Granola ehkä kuitenkin voitti ykköspaikan. Nuo kaatonokkaiset pakkaukset ovat myös todella käteviä, niistä iso plussa! Tykkään myös kovasti siitä, että mysli on kotimaista eikä siinä ole esimerkiksi ylimääräisiä sokereita.

Meillä oli oikein ihanat myslibileet ja ehdottomasti yritetään useammin kavereiden kesken kokoontua yhteen myös aamupalalle, siinä lähtee päivä niin kivasti käyntiin!

Ja teitä varmaan kiinnostaisi myös päästä maistelemaan uutuusmyslejä? Arvonkin nyt useamman Fazer Alku- tuotepaketin! Käy kurkkaamassa mikä olisi oma suosikkimakusi ja kommentoi se alle niin olet mukana arvonnassa 🙂 Saa antaa myös vinkata hyviä uusia tapoja nauttia mysliä! Arvonnan tarkemman säännöt löytyy TÄÄLTÄ.

Translate: It’s a bfast-partytime! What is your favorite?

Yhteistyössä:

unknown

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.


KAUNIS JA IHANA MINÄ

27/09/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Kuka muistaa vielä kolmen vuoden takaisen Beautiful Body haasteen? Nyt kerron mistä kaikki oikein lähti.

Olin kärsinyt vuosia vääristyneestä minäkuvasta, vihasin sitä miltä näytin. Olin mielestäni liian lihava, väärän muotoinen, väärän pituinen, väärän värinen, liian kömpelö, liian muhkurainen, liian isot tissit, liian lättänä pylly, vatsaan tuli rumat makkarat kun istuin… Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Toki kuvittelin että kaikki muutkin ajattelivat minusta näin. Jos joku sanoi minua kauniiksi en uskonut. Minusta oli kiusallista olla uimaranalla edes kavereiden kanssa. Kesällä pidin hameen kanssa legginssejä, oli kuinka kuuma tahansa.

Aloin laihduttamaan ensimmäisen kerran neljännellä luokalla. Sen jälkeen kaikki nämä vuodet ajattelin laihduttamista jatkuvasti. Seiskaluokalla toivoin sairastuvani anoreksiaan, jotta saisin olla laiha. Oikeasti en ollut yhtään lihava, olin kaunis nuori ja nätti. Harmi etten vain itse nähnyt sitä.

Vuodet kuluivat, mutta ajatus itsestäni ei muuttunut. En kohdellut itseäni hyvin, sätin, puristelin makkaroita peilin edessä ja söin läskiahdistukseen suklaata. Saatoin olla viikon todella tiukalla laihdutuskuurilla, jonka jälkeen repsahdin ja olin itseeni entistä enemmän pettyneempi. Välillä saatoin törmätä johonkin vanhaan nuoruuskuvaan. Katsoin niitä ihmeissäni, olin oikeasti ollut silloin ihan hoikka, mietin että miksi ihmeessä en silloin nauttinut elämästä ja siitä että näytin hyvältä? En kuitenkaan tajunnut että voisin tehdä sen vieläkin. En vain osannut muuttaa ajattelutapaani. Ja nyt oikeasti olinkin jo vähän pullukka.

Sitten sain ensimmäisen lapseni. Raskaus todellakin jätti jälkensä. Viimeisinä kuukausina nahka vain repesi. Kaikkialta. Siihen ei voinut vaikuttaa mitenkään. Jotkut sentin paksuiset rasvausarvet alkoivat ihan ylävatsasta ja päättyivät vasta alas haaroväliin asti. Arpia ei tosiaan tullut vain vatsaan, vaan niitä oli kaikkialla. Sektiosta tuli vielä myös oma arpensa, eikä tiukasti kiinni kurotun haavan ympärillä oleva iho palautunutkaan entiselleen. Kahden vuoden päästä tuli toinen lapsi. En ole koskaan näyttänyt rujommalta kipeiden ja kutisevien raskausarpien, ylimääräisen vatsanahkani ja maitoa suihkuvien jättitissien kanssa. Ne kymmenen tikkiä haarovälissä olivat vain kirsikkana kakun päällä.

Tiesin että minä ja kroppani olivat tehnyt upean ja ihmeellisen työn, tehneet kaksi elävää ihmistä tähän maailmaan. Toki ottaisin kaikki nämä ulkonäkö muutoksen milloin vain näiden kahden takia. Mutta silti olisi halunnut näyttää siltä. Nyt oli kuitenkin näin, eikä perhe-elämää pyörittäessä ehtinyt hirveästi kirjaimellisestikkaan tujotella sitä omaa napaa.

Sitten päätimme lasten isän kanssa erota. Tajusin että elämässä on oltava vähän itsekäs. On tehtävä itse itsensä onnelliseksi. En kuitenkaan ihan vielä tällöin osannut ajatella, että tämä liittyy myös siihen itsensä hyväksymiseen. Mutta aloin rakastaa itseäni enemmän. Kohtelemaan itseäni paremmin. Tekemään asioita joista pidän. Hyppäsin tuntemattomaan, eikä se ollutkaan katastrofi. Asiat alkoivat rullaamaan. Aloin luottamaan itseeni enemmän.

Olin melkein 27-vuotias ja sinkku. Aloin pikkuhiljaa tapailemaan uusia ihmisiä. Sitten minulle kävi jotain joka oli iso sysäys sille, miksi tein Beautiful Body haasteen. En ole kertonut tätä ennen.

Olin tavannut yhden pojan. Hän oli luonani yötä ja asiat menivät siihen pisteeseen että hän näki minut alasti. En ikinä unohda sitä katsetta. Sitä järkytystä hänen silmissään, kun hän näki raskausarpisen vatsani. Se oli liikaa. Hänelle. Hän vain lähti. Keskellä yötä hän vain lähti.

Sen sijaan, että olisin itkenyt silmiä päästäni tai ollut hänelle totaalisen raivoissani, minua suututti se, että edelleenkö vuonna 2013 median luoma kuva naisesta on niin vääristynyt, ettei edes 30-vuotias mies tiedä miltä ihan tavallinen nainen voi näyttää! Luulin jo, että kaikki tietävät, että kuvia muokataan tosi paljon ja harva meistä oikeasti näyttää samalta kun ne mallit lehtien sivuilla tai hollywood-elokuvissa. En myöskään halunnut että omat poikani kasvaisivat sellaiseen maailmaan. Mutta en oikein tiennyt mitä tehdä.

Olin nähnyt aiemmin valokuvaaja Jade Beallin ottamia realistisia kuvia äideistä. Hetken mielijohteesta otin itsestäni saman tyylisen, aamu-unisen valokuvan ja pistin blogiin. Sillä sekunnilla kaikki muuttui. Se oli ensimmäinen kerta kun kerta tunsin itseni niin hyväksi, arvokkaaksi, ihanaksi ja rakkaaksi. Yksi napin painallus ja vuosien kaikki typerät ajatukset olivat historiaa. Kun näin itseni juuri sellaisena kun olen, siinä tietokoneen ruudulla, tunsin yhtäkkiä sitä monen peräänkuuluttamaa armollisuutta itseäni kohtaan.

Kerroin kuvan alla lyhyesti aiemmasta suhtautumisesta itseeni. Miten raskasta on elää rakastamatta ja hyväksymättä itseään. Kehoitin muita tekemään saman. Sitten lähdin uimaan lasteni kanssa.

Kun pääsin iltapäivällä takaisin kotiin, tuntui kun koko internet olisi räjähtänyt. Kymmenet ja kymmenet naiset olivat tehneet saman perässä. Blogit olivat täynnä samanlaisia kirjoituksia. Samanlaisia ajatuksia kun minulla oli ollut. Ja kaikki näyttivät kuvissa todella kauniilta. Kaikki olivat ihanan erilaisia. Ei ollut väliä sillä oliko joku hoikka tai isompi, kaikilla oli samanlaisia ongelmia itsensä suhteen. Syntyi todella hyvää keskustelua ja tuhansien suomalaisten silmät avautuivat. Moni oli kokenut saman helpotuksen tunteen, itsensä hyväksymisen ladattuaan sen kuvan muiden nähtäväksi.

Kuvani oli Ilta-Sanomien kanssa ja muiden lehtien sivuilla. Sain satoja sähköposteja. Haasteeseen otti osaa omassa blogissaan lähes 300 naista. Haastattelupyyntöjä sateli. Ulkonäköpaineista puhuttiin illan uutisissa. Kolumneissa kirjoitettiin tästä. En enää muista minkä, mutta jonkun lehden kaikki miestoimittajat tekivät myös saman perässä. Vielä kolmenkin vuoden jälkeen juttu nousee säännöllisesti esille tai joku ottaa yhteyttä sen tiimoilta.

Se kertoo paljon siitä mitä meidän päässämme liikkuu. Miten näemme itsemme ja toisemme. Miksi olemme niin raadollisia itseämme kohtaan? Haaste tosiaan herätti paljon keskustelua ja mielestäni kolmessa vuodessa asia on kehittynyt parempaan suuntaan. Pikkuhiljaa, mutta kuitenkin. Kaiken kokoiset ja näköiset ihmiset pukeutuvat vapautuneemmin, uudet laihdutuskuurit eivät einää välky niin useasti lehtien otsikoissa, mediassa näkyy kokoajan enemmän erilaisia malleja, ihmiset ymmärtävät paremmin mikä on todellisuutta ja mikä feikkiä. Bodysheimausta ja arvostelua on silti todella paljon, mutta näihin puututaan nykyään myös aika tiukkaan sävyyn.

Kuitenkin loppujen lopuksi sillä, mitä kukaan muu on mieltä, ei ole mitään väliä. Kaikki lähtee itsestä. Vaikka kuinka laihduttaisi tai lihottaisi tai kävisi miljoonassa kirurgisessa toimenpiteessä, ei sillä ole millään mitään väliä, jos oma suhtautuminen itseensä ei ole tasapainossa. Se on helpommin sanottu kun tehty. Mutta ai että, kun se päivä koittaa jolloin tajuaa olevansa aivan hyvä ja ihana juuri sellaisena kun on ja pitää huolta itsestään sen takia, se on aivan parhaita juttuja elämässä. Suosittelen!

Beautiful Body haaste
Upeat, kauniit ja rohkeat
Haasteen jälkeen
ps. Kirjoittakaa googlen kuvahakuun beautiful body haaste, vau.

Translate: Love Yourself!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

HELSINKI IN MY MIND

26/09/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Tällä viikolla kannattaa piipahtaa Unioninkadulla, Basson Pop Up tilassa, vaikka useampaan otteeseen. UrbSpotterin tuottamassa Helsinki In My Mind-installaatiossa nähdään joka toinen päivä vaihtuvia, palkitun Hamy Ramezanin ohjaamia, videoita.

Videoiden pääosissa nähdään Hel Looks -sivuston perustaja Liisa Jokinen, Töölön Kettärästä tunnetut räppärit Sonny ja Matti8 sekä vaatesuunnittelija Sasu Kauppi. Pop up -tilassa voi sukeltaa hetkeksi kunkin kulttuurihenkilön mielenmaisemaan, jota tuetaan videon, äänen ja tuoksujen keinoin. Itse kävin ihailemassa installaatiota tänä aamuna ja olisin voinut viipyä siellä vaikka koko aamupäivän.

Erilaisten taustalla pyörivien videoiden lisäksi paikan päällä voi katsoa kuulokkeiden kanssa videon kustakin henkilöstä, joissa he avaavat ajatuksiaan ja muistojaan. Videoiden lisäksi tilan sisustuksesta vastaavat Helsingin kivijalkakaupat, joista Liisa, Sonny, Matti8 ja Sasu ovat valinneet omat suosikkinsa. Luvassa on siis kolme erilaista ja hyvin mielenkiintoista kokonaisuutta. Tänään Liisa Jokisen toteuttamassa tilassa tuoksui meri-ilma ja maistui ruisleipä. 

UrbSpotter on paikallista yrittäjyyttä tukeva ja paikalliseen kuluttamiseen kannustava helsinkiläinen yritys, joka on suunnitellut kivijalkaliikkeet yhdistävän osto-ominaisuuden nettisivuilleen sekä helpon sovelluksen kännykkään. Helsingissä on monia upeita liikkeitä aina sisustusliikkeistä kiinnostaviin muotiliikkeisiin, joista löytää persoonallisia tuotteita, joilla on oma tarinansa. Ongelma on vain siinä, että näistä liikkeistä ei välttämättä tiedetä tai niitä on vaikea löytää. Lisäksi pienten kivijalkaliikkeiden aukioloajat ovat useasti melko suppeat. UrbSpotterin sovelluksella voi näistä kaikista liikkeistä helposti löytää ja tilata tuotteita nopealla toimituksella, pääkaupunkiseudulla parhaillaan jopa muutamassa tunnissa kotiin toimitettuna. Tuotteita voi tilata monesta eri liikkeestä ja saada ne samassa toimituksessa. Ostoksia voi siis tehdä UrbSpotterin sivujen kautta tai sieltäkin löytyvällä sovelluksella.

Omia lempiliikkeitäni on Urbspotterin sovelluksessa tosi monta ja yhteensä niitä on lähes pari sataa! Ehdottomia lemppareitani on ainakin Good Kicks, Beamhill, Karhu, Formverk, Pop Up Kemut, Papershop, R/H… ja paljon ihan uusia tuttavuuksia, vaikka kuvittelinkin tietäväni hyvin kaikki Helsingin pikkuputiikit.

Jos taide, inspiraatio, hengähdystauko, kauniit esineet tai kurkistus näiden kulttuurihahmojen ajatuksiin siitä miltä Helsinki heidän mielestään näyttää ja tuntuu kiinnostaa, kannattaa ehdottomasti suunnata Torikortteleille päin.

HELSINKI IN MY MIND
Unioninkatu 25

26.–27.9. Liisa Jokinen
28.–29.9. Sonny & Matti8
30.9.–2.10. Sasu Kauppi

*Postaus toteutettu yhteistyössä UrbSpotterin kanssa*

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

UUTTA SEINILLÄ

24/09/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with hb1 presetOLYMPUS DIGITAL CAMERAProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with hb1 preset

Vihdoin sain laitettua vähän koristetta seinille ja napattua niistä pikaisesti kuvat. Tämä seinäprojekti on vaatinut aikaa, sillä en ole ollut ihan varma haluanko ripustaa seinille mitään ja jos haluan niin mitä. Kuvissa seinien pinta ei tule niin hyvin esille kun livenä, mutta ne ovat siis oikeasti todella kauniit. Olen molemmista, mun ja poikien, huoneista tasoittanut yhdeltä seinältä lasikuitutapetin tuollaisella hyvin vaaleanharmaalla pinnoitteella ja jättänyt sen sitten hiomatta. Seinän pinta on hillitty mutta eläväinen, betonimainen. Seinässä näkyy lastan vedot ja sävyerot, kun jossain kohdissa on paksummin pinnoitetta kun toisaalla.

Eilen sitten päädyin pitkän pohdinnan jälkeen naputtamaan muutaman naulan seinään ja ripustamaan hieman eloa seinille. Tuo olkkarin / mun makkarin seinä odottelee vielä täydellistä seinävalaisinta ja voipi olla, että taulukokoelma ajan saatossa vielä kasvaa. Pääasia että pääsin vihdoin alkuun sen kanssa.

Minulla oli itseasiassa ensin suunnitelmissa täyttää tuo koko toinen puoli katon rajaan saakka tauluilla joita olen tässä keräillyt. Mutta lopulta niistä karsiutui yli puolet pois. Jäljelle jääneissä yhdistyy harmonisesti harmaan ja vihreän utuiset sävyt. Kaikki kolme julistetta on saatu Deseniosta. Tuo Iina Vuorivirran Vino-peili pääsi myös tauon jälkeen takaisin seinälle.

Poikien seinälle tuli vähän enemmän väriä. Yksi oman kodin lempparisisustusjuttu on tuo kirppikseltä ostettu Fuck Off-taulu. Keraamisella sudenpentutaululla taas on suuri tunne-arvo, se oli minun ja pikkuveljeni huoneessa jo kun olimme ihan pieniä. Samoin mummini Balilta tuoma sammakkonaamari on veljieni vanha. Kissa ja leijona taas ovat HAYn ja tuo pieni barog-naamio ostettiin poikien kanssa viime Thaimaan matkalla.

Vaikka pidän todella minimalisestisesta sisustuksesta ja siitä, että tavaraa on mahdollisimman vähän, tuovat nämä uudet jutut kivasti taas vähän lisää eloa kotiin. Vai mitä olette mieltä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.