Ihan hiljattain silmiini osui joku keskustelu, muistaakseni facebookissa. Siinä toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat jonkin sisustukseen liittyvän artikkelin alla siitä, miten JOKAISELLA suomalaisella on ihan samanlainen sisutus. On ne samat Marimekon lakanat, Iittalan lasit, Hackmanin aterimet, Fiskarsin sakset, Artekin tuolit, Lundian-hyllyt, Aallon maljakot, se blogimatto ja muuta Ikean tusinatuotantoa. Kaikki olivat keskenään samaa mieltä ja minä vain mietin että mitä ihmettä!? Monelta ystävältäni löytyy kotoaan varmaan nämä kaikki, mutta yksikään niistä ei todellakaan ole samanlainen.

Moni ystäväni, kuten moni muukin Suomalainen, pitää skandinaavisesta tyylistä, suosii suomalaista ja tykkää että omasta kodista löytyy niitä lapsuudesta tuttuja klassikoita. Mutta eihän se vielä tee mistäkään samanlaista. Kyllä jokaisessa kodissa missä olen käynyt näkee sen, että se on asujansa näköinen. Ei vielä pari hassua samaa mööpeliä tee jokaisesta samalla tyylillä sisustetusta asunnosta persoonattomia toisensa kopioita. Kyllä kaikista loistaa se asujansa persoona tavalla tai toisella läpi. Vai olenko elänyt tähän saakka jossain sisustus-kuplassa?

Eilen Hesari julkaisi hauskan jutun Suomalaisten lempihuonekaluista. Erityisesti huvitti se, että jutussa kerrottiin Stockholm-villamaton ja valkoisen Malm-lipaston olevan suomalaisen kodin klassikoita. Meillä nämä molemmat kun ovat vieretysten makkarissa. Mustavalkoinen villamatto kun sattuu olemaan ulkonäöltään mieleinen ja kaiken lisäksi loistava hinta-laatusihteeltaan. Malm-lipastot taas ovat vaan niin loistavia lelujen säilytykseen.

Meidän oma koti alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Erittäin hiljaa. Muutamia olellisia huonekaluja puuttuu tai odottaa kunnostustaan. Kaverini kysyi viikonloppuna että ”aijotko sä laittaa jotain hyllyjä tai jotain seinille?”. Joo, kyllä mä aijon. Joskus sitten. Mutta jos huomenna saan vihdoin aikaiseksi, alkaa lattianmaalauksen viimeinen etappi. Nimittäin keittiön lattian maalaus. Sitten se olisi siinä. Remppatauko tässä välissä venyi vähän liian pitkäksi. Moni teistä kyselikin tuosta laminaatin maalaamisesta, joten siitäkin vähän laajempaa juttua pian!

Mitäs te olette mieltä, ovatko kaikki suomalaiset kodit oikeasti ihan samanlaisia? Entäs mitä klassikko -tai massatuotteita teidän kotoanne löytyy?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pienistä asioista nauttiminen. Kauniista sanasta, lapsen riemusta, yhteisestä lukuhetkestä, päikkäreistä, sahaa laivaavasta naapurista, auringon pilkahduksesta, siitä pienestä perhosesta joka pyörähtää vatsassa jotain tiettyä ihmistä ajatellessa. Onnenhetkiä tässä ja nyt.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Indiedays ja L’Oréal Paris Prodigy yhteistyö.

Kaksi viikkoa siitten päiväni starttasi aika ihanissa merkeissä, nimittäin pienellä muodonmuutoksella. L’Oréalin tiimi loihti minulle, Iinalle sekä Sofille uudet lookit L’Oréal Parisin uusilla Prodigy-hiusväreillä. Tämän lisäksi meidät meikattiin, stailattiin ja koko homma kuvattiin vielä videolle.

Kyseessä ei ollut siis mikä tahansa väri, vaan kaupasta saatava kotivärjäyspaketti. Muista kotivärjäykseen tarkoitetuista kestoväreistä Prodigy kuitenkin eroaa siinä, että sen mikroöljyteknologia silottaa hiuksen pintaa, minkä ansiosta hiukset heijastavat valoa. Väriaineet jakautuvat levitettäessä tasaisesti hiuskuituun, lopputuloksena tasainen väri tyvestä latvaan. Ainutlaatuinen pigmenttiyhdistelmä antaa täyteläisen, luonnollisen ja vivahteikkaan värin. Hiusvärit eivät sisällä lainkaan ammoniakkia, vaan niissä on hentoien hyvä tuoksu joka ei ärsytä yhtään minunkaan herkkää ihoa tai hajuaistia. Pahimmillaan kun kaupan värit ovat saaneet silmät vuotamaan tujusta ammoniakin hajusta niin, ettei värjäämisestä ole meinannut tulla mitään.

Itse suosin kampaajalla käyntiä jo senkin takia että äitini on kampaaja, mutta myös siksi, että se on ihana hemmotteluhetki. Aina kuitenkaan kampaajalle ei ole mahdollisuutta mennä, vaikkapa rahan tai kiireen takia. Itselleni usein käy niin että tajuan minulla olevan joku tärkeä meno tiedossa ja huomaan että päälaella kirkuu järkyttävä juurikasvu. Sitä varten minulla on aina jemmassa purkki tai kaksi hiusväriä kylppärin kaapissa.

Olen värjäillyt hiuksiani itse teinistä lähtien. Luulin jo tietäväni kaikki jipot, mutta muuttummispäivässä sain hyviä uusia vinkkejä kotivärjäykseen ammattilaisilta. Ensinnäkin väriksi tosiaan kannattaa valita laadukas väri joka ei ammoniakkia sisällä, kuten uusi Prodigy. Luonnollisimman sävyn saat valitsemalla sävyn mahdollisimman läheltä omaa sävyäsi. Eli väri joka on korkeintaan yksi tai kaksi sävyä vaaleampi tai tummempi kuin luonnollinen hiusvärisi. Lue aina hyvin ohjeet ennen kun rupeat hommiin, käytä pakkauksessa olevia apuvälineitä ja noudata ohjeita vaihe vaiheelta optimaalisen lopputuloksen saamiseksi. Pyyhi iholle mennyt väri heti tai vaihtoehtoisesti voit suojata hiusrajan esim vaseliinilla. Ole kuitenkin tarkkana ettet levitä rasvaa liian lähelle hiusta, muuten väri ei tartu siihen. Älä säästä purkkiin jäänyttä väriä toiseen kertaan. Näin saat kauniit ja upeat hiukset, niin luonnolliset ettei kukaan arvaa että värjäsit ne itse.

Omiin, valimiiksi likuvärjättyihin, hiuksiini käytettiin tyveen sävyä 4.0 (Tummanruskea) sekä latvaan sävyä 7.40 (Intensiivinen kupari). Väristä tuli mielettömän upea! Heti kuivan hiuksen nähdessäni ymmärsin mistä tuossa mikroöljyteknologiassa on kyse, väri on todella vivahteikas ja luonnollinen. Tykkään tosi paljon! Mitäs te sanotte muodonmuutoksestani?

Ehkäpä haluaisitte itsekkin testailla uusia L’Oréal Paris Prodigyn-hiusvärejä?  Niitä jaetaan 250 kappaletta kampanjasivulla, TÄÄLLÄ. Samalta sivusta voit käydä katsomassa kaikki 17 sävyä sekä lukemassa ammattilaisten vinkit kotivärjäykseen. Käykää ihmeessä valkaamassa oma suosikkinne ja osallistumassa hiusvärien arvontaan!

Tässä vielä hauska video päivästämme. Ja olihan se aikamoinen päivä. Ihana, mutta toki jännittävä kun kokoajan ympärillä hääri kampaajaa, meikkaajaa, stailaajaa, tuottajaa ja melkoisen söpöistä pojista koostunut kuvaustiimi.. 😉

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

No ei tuo pitkään vellonut koirakuume ainakaan helpottunut tämän pienen ruttunaamaisen pääsiäisvieraani myötä. Mutta palautti se kyllä mieleen sen, millaista se koiran omistaminen on. Ihanaa mutta sitovaa.

Pojat ovat jo pitkään jo toivoneet koiraa ja itse olen myös aivan koiraihminen. On tuntunut, että tästä huushollista (uskokaa tai älkää) puuttuu vielä se lemmikki. Mikään muu vaihtoehto ei tunnu niin luonnolliselta kuin koira. Ja nyt jonkin aikaa minulla on ollu sellainen tunne, että pojat ovat tarpeeksi vanhoja ja kaikki rullaa niin hyvin että sellainen olisi mahdollista ottaa. Ihan kauhea koiranpentukuume on siis täällä päällä!

Hoitokoirana, rasnkanbuldoggiherra Zlatan, on ollut oikein hyvin käyttäytyvä ja helppo tapaus. On ollut ihana käydä sen kanssa jopa parin tunnin lenkeillä Töölonlahdella ja keskuspuistossa, kun lapset ovat olleet pääsiäisen vietossa isällään. Tai no, aamulla edellisillan omien ulkoilujen jälkeen lenkillä käynyti ei ehkä ollut ihan niin kivaa. Mutta muuten.

Tässä samalla olen pohtinut sitä toista puolta. Nyt vapaana viikonloppuna, kun ei ole kiire minnekkään, sitä voikin hyvin vain ulkoilla ja keskittyä koiraan. Mutta entäs sitten arkena kun oravanpyörä taas alkaa. Kun välillä tuntuu ettei aika riitä siihen normaaliinkaan arkeen, kuten vaikka ruoan laittoon. Ei sitä silloin ole myöskään aikaa kolmea kertaa päivässä käydä koiran kanssa kunnon lenkillä. Tai entäs kaikki lomamatkat tai tyttöjen viikonloput. Seuraavan 15 vuoden ajan…

Ajatus omasta koirasta on ihana, kasvattaa se pienestä pennusta saakka. Kuinka paljon iloa siitä olisikaan. Ja työtä. Omantunnontuskia liian lyhyistä aamulenkeistä. Mutta sitten taas toisaalta, olisi se kaikki kyllä sen arvoista.

Edeleen ikävöin vanhaa koiraamme, joka kuoli muutama vuosi sitten 14 vuoden ikäisenä. Kinusin sitä äidiltäni todella pitkään ja lopulta sen sitten sain. Muistan vielä kuinka nukuimme ensimmäisen yön koira kainalossani. Muistan myös kuinka se ei millään oppinut sisäsiistiksi, kuinka se söi kenkäni ja reppuni. Järsi jopa tuolin jalat. Muistan kuinka se aisti heti jos olin allapäin. Kuinka se tuli viereeni lohduttamaan kun minulla oli pahamieli. Millaiset onnenhepulit se saikaan kun ensilumi satoi tai kun se pääse kesällä uimaan mereen. Odie oli rodultaan Portugalinvesikoira ja sellaisen haluaisin nytkin.

Lähdemme parin viikon päästä Espanjaan ja mietin että toisin sieltä koiran mukanani. Mutta vaikka niin kauheasti sitä poikien kanssa haluaisimme, mietin että pitäisikö sittenkin odottaa ja miettiä vielä. Vaikeaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tiedättekö miten vaikeaa on löytää lastenlakanoita jos vaatimuksena on se ettei ne olisi täynnä räikeitä värejä, ettei niissä oli lapsellisia hahmoja tai liikaa graaffisuutta? No aika vaikeaa. Onhan se kiva että lapsille on tarjolla värejä, mutta pitääkö oikeasti kaikkien lasten tarvikkeiden kirkua sitä että olen tarkoitettu juuri lapselle? Vaihtoehtoisesti löytyi muutama mustavalkoinen vaihtoehto, mutta se olivat sitten siltikin jotenkin liian räiskyviä kuvituksineen.

Mietin jo että ompelen sitten itse jostain aikuisten lakanoista lasten sänkyyn sopivat pussilakanat, kunnes löysin nämä dinot ihan h&m homen lastenosastolta. Värimaailmaltaan ne vastasivat juuri sitä mitä olin ajatellut, ne ovat selkeästi suunnattu lapsille, mutteivat liian lapselliset. Eikä siis yhtään liian räikeät. Noissa henkkamaukan lasten pussilakanoissa on vaan se huono puoli että ne ovat oikeasti ihan normaalin aikuisten pussilakanan kokoiset. Onneksi hinnassa kuitenkin on ero.

Lopulta en sitten edes pedannut peittoja näihin. Vaan jatkamme räikeiden lasten lakanoiden käyttöä ja näitä sitten päiväpeittoina. En muuten ole kauhea päiväpeittojen ystävä, sillä olen melko laiska petaamaan sängyt. Petaan ne usein vaan jos tulee vieraita tai kun muuten siivoan. Mutta nyt vähän hamoonisemman tunnelman saaminen makkariin motivoi.

Mitäs tykkäätte näistä harmaista lakanoista vai kuuluuko lastenhuoneissa räiskyä kaikki sateenkaaren värit? Entä onko muilla ollut joskus vaikeuksia löytää jotain muita lastentarvikkeita jotka eivät olisi niin kauhean värikkäitä tai täynnä nalleja, pupuja, sammakoita ja mitä näitä nyt on..?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.