HYVÄSTIT VANHALLE KODILLE

25/01/2015

koti hämähäkkinakki-pojat-syömässä1OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAkoti kotitoimisto-kotiOLYMPUS DIGITAL CAMERAkoti keittiö-hella-uusi-vuosi-keittiöOLYMPUS DIGITAL CAMERAkoti kaverisynttärit4koti olohuone-maatuskatOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain teiltä tosi ihania kommentteja koskien edellistä asunnonpohdintaani. Ihan mahtavaa keskustelua ja näkökulmia teillä on aiheeseen asunto vai sijainti. Kuten ehkä postauksesta saattoi hieman paistaa läpi, kyseinen asunto teki minuun suuren vaikutuksen, vaikka se väärällä aleueella olikin. Vaikka yritin kovasti itselleni vaakuutella etten voisi sinne muuttaa, osa minusta kuitenkin teki heti myönteisen päätöksen kun asunnon oven ensimmäistä kertaa avasin. Vaikka kaikki oli hyrskyn myrskyn, se tuntui vaan niin meidän omalta.

Etsin siis pitkään sopivaa kolmiota tietystä kaupunginosasta, ja nyt on niin että muutamme isoon kaksioon kuitenkin ihan toiseen. Edelleen ajatus vähän hirvittää, lähinnä että millainen kulttuurishokki se tulee olemaan. Vai tuleeko sittenkään. Ajattelen asian kuitenkin myös kohtalon oikkuna. Jos pojat eivät olisi saaneet sieltä päin päiväkotipaikkaa, en ikinä olisi edes katsonut asuntoja siltä alueelta. Ehkä tämä tuo vielä jotain hyvää tullessaan, siihen on pakko luottaa. Tämän kuului nyt mennä näin.

Uuden asuinaleemme suurin puute omasta mielestäni on se, että siellä ei vaan voi kävellä alakertaan kahvilaan tai käydä teettämässä valokuvia kadun toisella puolla, kaupassa vieressä sekä poiketa kirpparilla kirjastoon mennessä, ja nähdä samalla sattumalta kymmenen tuttua. Jos haluaa nähdä ihmisiä pitää tuolta aina lähteä erikseen lähteä jonnekkin. Uudessa asuinalueessamme on kuitenkin myös paljon hyvää. Piha on täydellinen, paljon saman ikäisiä lapsia asuu naapurissa. Vieressä on todella paljon ulkoilu ja liikuntamahdollisuuksia. Samoin päiväkoti ja tuleva koulu näkyvät ikkunoista. Julkiset kulkuyhteydet joka suuntaan ovat todella hyvät ja uudessa pihassamme tuntuu olevan hyvin yhteisöllinen meno. Juuri sellainen mitä olenkin kaivannut. Tavallaan kun asuisi urbaanisti maalla, mutta kymmenessä minuutissa ratikalla onkin jo keskustassa.

Ja tietenkään asiat eivät kohdallani menneet sitten kuitenkaan näin helposti. Heti selvisi että asunnossa on jotain vikaa. Ja sehän oli vesivaurio. Sitten tuli home-epäily. Tässä vaiheessa moni olisi varmasti jo ottanut jalat alleen. Melkein minäkin. Mutta kun olin jo ehtinyt kiintyä asuntoon ja jopa hyväksymään sen sijainnin. Viikon verran selvettelin asiaa, juttelin naapureiden kanssa, entisten asukkaiden kanssa, isännöitsijän sekä remontista vastaavan urakoitsijan kanssa. Katto oli vuotanut, kosteus oli muhinut seinässä, ja kyllä vaan, se oli aivan homeessa. Mutta luotan siihen että kun kaikki korjataan ja vaihdetaan on se parempi kun ikinä ja voimme turvallisin mielin uuteen kotiin muuttaa.

Vaikka olen aina tiedostanut tämän nykyisen kotimme väliaikaiseksi, tulee tätä silti ikävä. Tämä on kuitenkin ollut kotimme kohta kahden vuoden ajan. Elvis oli pieni taapero kun tänne muutimme, söi tuttia, joi pullosta ja nukkui pinnasängyssä. Nyt mietin asioita kuten hänen tulevaa koulumatkaansa. Kahdessa vuodessa oman kotinsa alkaa tuntemaan perinpihjaisesti, miten aurinko tiettynä aikana paistaa sisään, mikä lattilauta narahtaa ja miten kulkea pilkkopimässä yöllä vessaan. Tällaiset muutokset ja muutot myös aiheuttavat aina haikeutta. Sitä alkaa miettiä kaikkia vanhoja juttuja. Kuten myös tätä edeltäväämme kotiamme, missä elimme vielä kokonaisena perheenä. Niin ne asiat vaan muuttuvat, eikä mikään tosiaankaan mene niinkun on suunniteltu.

Meillä on tässä vielä kuukausi aikaa hyvästellä vanha kotimme ennen rempan valmistumista ja muuttoa. Vaikka olen todella innoissani uudesta kodista on vaikea myös hyvästellä yksi aikakausi. Muuttaa pois kaupunginosasta johon molemmat pojat ovat syntyneet ja koko ikänsä täällä tähän saakka asuneet. Sitten taas muistutan itselleni että uusi koti on nykyisestämme 1,7 km päässä ja naurahdan omille hölmöille ajatuksilleni.

Ja koska tästä nyt vahingossa tuli sekava sepustus niin tiivistän: ME MUUTETAAN SIIHEN IHANAAN TALOON JA IHANAAN ASUNTOON JA SIELLÄ ON TOIMIVA PÖNTTÖUUNI JA SAAN VIHDOIN TISKIKONEEN AAAAAAAAH!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MELKEIN ESKARILAINEN

23/01/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAeskari

Tällä viikolla taas ylitettiin yksi virstanpylväs (tai oikeastaan kaksi, mutta siitä toisesta myöhemmin lisää), ilmoitin nimittäin esikoiseni eskariin! Samaan aikaan tunnen ylpeyttä ja kauhua. Ja isä taitaa tuntea ihan samoin. Eipä mene kauaa kun se jo lampsii yksin kouluun ihan liian suuri reppu selässään. Voi minun vauvaa!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MEIKKIPUSSILLA

22/01/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nyt sitä lupailemaani meikkipostausta. Aiemman hiuspostauksen yhteydessä vihjailin paljon kysellyn meikkipostauksen / luottotuotteideni esittelystä ihan pian.

Meikkaajana en ole mikään ihmeellinen. Harvoin lähden kokeilemaan mitään sen erikoisempia tyylejä, yleensä panostan joko rajauksiin tai huuliin. Spesiaalitapaukissa sitten molempiin. Mutta esimerkiksi luomiväriä aloin käyttämään vuosien tauon jälkeen vasta nyt joulunaikaan. Huomasin matkalla ollessamme sen tasapainoittavan kivasti päivettyneitä kasvoja, ei tule niin vahvaa panda-efektiä. Silmien sisänurkkiin ja kulmaluulle laitan vähän vaaleaa valoa tuomaan ja ulkonurkkiin sitten varjostukseksi tummemman ruskeaa.

Eyelinerista on vuosien mittaan tullut vähän kuin tavaramerkkini, eikä sen laittamiseen enään kulu puolta tuntia tai tuhraudu paketillista tosipuikkoja. Mutta se on todellisen harjoittelun takana. Etsin pitkään hyvää eyelineria, kokeilin kaikenlaisia enkä edes halua tietää kuinka paljon rahaa laitoin sen oikean etsintään. Lopulta se suosikki kuitenkin löytyi. Vähän odottomattomasta paikasta, nimittäin apteekista ja vain kolmen euron hintaan. Elf:in eylinerissa parasta on kunnollinen pigmentti, sopivan ohut ja käytössä hyvänä pysyvä sivellin sekä se, ettei väri kuivu nopeasti purkkiin – kuten monella muulla on tapana.

Olen kova punaamaan myös huulia, mutta jätin tästä postauksesta nyt huulet ihan tarkoituksella kokonaan pois. Ne, ja huulipunavarastoni, anstaitsevat ehkä joskus ihan oman postauksensa. Tässä minulla on kuitenkin huulissa ihan aavistuksen sävyttävää Blistexin kirsikantuoksuista huulirasvaa.

Koska usein maalaan silmät ja huulet niin vahavsti, tykkään pitää meikkipohjan kevyenä ja raikkaana. Ihoni on mielestäni ihan hyvä, vaikka välillä se saattaa reagoidakkin voimakkaisiin tuoksuihin tai pakkaseen. Suurimpana ongelmana pidän ihossani välillä mielestäni liian suuria ihohuokosia sekä punottavia poskia. Kerran kuussa kiusana saattaa olla yksi-kaksi hormoonifinniä, mutta onneksi sen suurempia iho-ongelmia ei kohdalleni ole sattunut.

Lähestyvä kolmenkympin ikä alkaa toki myös näkyä, ainakin omaan silmään. En ole aiemmin käyttänyt kiinteyttäviä voiteta, mutta hiljattain otin avuksi Lumenen kiinteyttävän pikakaunistajan. En tiedä onko sen tulokset oikeasti näkyvissä vai vain psykoligisia, mutta itse tykkään laittaa sen pohjustukseksi iholle. Jos posket, eli cuperosa alue, punottaa levitän myös muutaman tipan MUFE:in HD Primeria, jonka vihertävä sävy siis taittaa punaisuutta. Ja toimii se muutenkin hyvänä meikkipohjana. Tuossa Dermosilin silmänympärysvoiteessa taas on kiva metallinen pää, joka samalla viilentää ja mahdollisisesti lastee vähän simien pöhötystä. Mitään suosikkikosteusvoidetta en ole löytänyt, nyt käytössä on blogin kautta joskus saatu Hope In A Jarin luonnonkosmetiikka voide joka ajaa hienoti asiansa.

Eyelinerin lisäksi ehdoton luottotuotteeni on myös tuo MUFE face & body meikkivoide. Sitä saa levitettyä todella kevyen kerroksen, mutta tarvittaessa sitä voi laittaa vaikka viisi kerrosta eikä se silti ole liikaa. Kesällä testasin tätä myös ihan törkeään mustelmaan polvessani, toimi! Voidemaiset poskipunat ovat minusta myös parhaita, ja välillä käytän myös huulipunaa poskilla. Puuterit minulla tuppaavat hukkumaan tai hajoamaan, enkä siksi viitsi ihan hirveän suuria summia niihin panostaa. Tällähetkellä meikkupussissa kulkee Gina Tricostista ostettu vitosen kivipuuteri. Ajaa hyvin asiansa. Sitten kun olen vaikka lähdössä ulos tai haluan muuten panostaa vähän enemmän, käytän tuota HD mineraalipuuteria. Se on valkoista, hyvin hyvin pienijakoista puuteria jota tarvitsee laittaa vain ihan vähän. Se blokkaa kaiken kiillon pitkäksi aikaa, mutta tekee silti ihosta kauniin kuulaan. Tämän puuterin käyttö tosin vaatii hieman harjoittelua, sillä tietyssä valossa tai valokuvissa se näkyy iholla valkoisena jauheena jos sitä laittaa liikaa. Aurinkopuuteria sudin sitten vähän fiiliksen mukaan.

Viime matkaa varten laitoin ripsipidennykset, vaikka tiesinkin niiden vahingoittavan omia ripsiäni. Ja niinhän siinä sitten (taas) kävi että omat ripet katkeilivat ja irtosivat. Ostinkin nyt tuollista ripsiä hoitavaa uutetta sisältävää ripsiväriä, jos vaikka sillä saisi ripset nopeammin taas vanhaan mittaansa kasvamaan. Ripset minulla on aika tönköt ja suorat, joten hyvä taivutin on tärkeä. Olenkin kuullut paljon hyvää sellaisesta lämmöllä toimivasta, olisi kiva kuulla onko jollain teillä sellaisesta kokemuksia?

Meikkaajana olen tosi rento, en juurikaan käytä mitään siveltimiä, vaan niin meikkivoiteet, poskipunat kuin luomiväritkin laitan ihan sorenpäillä. En todellakaan meikkaa näin joka päivä – vaan saatan laittaa vain ripsaria tai huulipunaa tai sitten en mitään. Ja toisena päivänä sitten taas panostaa, vaikken olisi edes mihinkään menossa. Minua ei hirvitä käydä kaupassa meikittömänä, ja usein niin teenkin, mutta mielelläni sipaisen edes huulipunaa ovesta ulos lähtiessä.

Minkäslaisa luottotuotteita teidän meikkipusseistanne löytyy ja minkälainen on teidän perusmeikki?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.