LAATIKOSTA LAUTASELLE

19/07/2017

Yleensä tykkään että toisen tekemä ruoka maistuu aina parhaalta, mutta kyllä se niin on että itse kasvatettu maistuu vielä paremmalta! Muutamia salaatinlehtiä ollaan jo laatikkoviljemästämme maistelleet, mutta eilen kerättiin vähän enemmän satoa josta sitten loihdittiin herkullinen lounassalaatti. Auringon lämmittäessä syötiin asiaan kuuluvasti pihalla piknikviltillä.

Toki on ollut kiva seurata miten salaatit, yritit ja herneenversot ovat pitkin kesää kasvaneet, mutta kaikista on ihaninta on ollut katsella lasten omistautumista viljelysten hoitoon. He ovat ahkerasti käyneet kastelemassa ja kitkemässä rikkaruohoja, välillä on pitänyt jopa vähän toppuutella, että ei niitä sentään sadepäivinä tarvitse erikseen juottaa!

Koska en ole oikeastaan ikinä aiemmin viljellyt mitään, ja kaikki huonekasvitkin olen melko järjestemällisesti onnistunut tappamaan, valitsimme laatikkoon kaikkia tosi helppoja juttuja. Yllätykseksemme korianteri onkin kasvanut tosi hyvin ja kestänyt koleatkin säät. Tästä rohkaistuneena taidamme ensi vuonna kokeilla jotain vähän vaativampiakin juttuja, jotain kasviksia ainakin! Tomaattikin meidän piti siirtää keittiön ikkunaudalta pihalle kasvamaan, mutta valitettavasti se menehtyi päivä ennen siirtoa tapaturmaisesti ikkunaan verhoksi teipatun pussilakanan pudottua sen päälle… Nyt on muuten uudet verhotkin joka ikkunassa, mutta niistä myöhemmin lisää :D

Olettekos muut kasvatelleet kesällä jotain ja onko tullut jo paljon satoa?


LAKON LOPPU

17/07/2017

Monta huonosti nukuttua yötä, purkamaton matkalaukku, kasoittain likapyykkiä, ei yhtään puhdasta sukkaa, kolmen päivän tiskit, liikaa lähettämättömiä sähköposteja ja kaatosade juuri sillä hetkellä kun ajattelin laittaa lapset pihalle leikkimään. Oltiin sovittu poikien kanssa neljän päivän peli -ja telkkarilakosta, joka sillä hetkellä loppui. Viimeisenä päivänä ja omasta aloitteestani. Lapset olivat jaksaneet hienosti, vaikkakaan en ole ikinä nähnyt heidän siivoavaan huonettaan niin nopeasti mitä tänä aamuna, kun lupasin että lakko loppuukin sovittua aiemmin heti kun huone on siisti. Enpä olisi uskonut, että se olisin minä, joka ei lakkoa enää jaksa.

Onneksi lopulta sade lakkasi, pelit sammuivat ilman mukinoita, naapurin pihalle pääsi trampalle ja sovittiin että huomenna lakkoillaan taas. Puhtaat sukat jalassa.


KAIKKI NE TALOT JA KUJAT

16/07/2017

Nizzassa upean rannan ja kirkkaan veden lisäksi vaikutuksen tekivät värikkäät rakennukset ja tunnelmalliset pikkukujat. Askelmittari näytti monena iltana reippaasti yli kymmentä käveltyä kilometriä, kun vain seurasimme toinen toistaan söpöimpiä teitä. Kuten Keski-Euroopassa yleensäkin, massiiviset rakennukset hulppeine koristeluineen tekivät vaikutuksen. On ihmeellistä miten suuruudenhulluja sitä ollaan oltu ja ennenkaikkea, miten niin suuria ja näyttäviä rakennuksia onkaan saatu rakennettua aikoinaan ihan käsivoimin. Ihan tavallisimissakin kerrotalotönöissä huonekorkeus näytti olevan vähintään neljän metrin luokkaa ja ikkunoita ja ovenpieliä kiertävvät koristelut, värikkäät ikkunaluukut ja kukkaset kruunasivat kokonaisuuden. Jopa kaikki uudisrakennukset näyttivät ihanilta ja sopivat hienosti vanhan kanssa.

Samalla kun me huokailimme vuoronperään ihastuksesta ja vaikuttuneina, mietimme että mitähän tällaisista kaupungeista tulevat turistit näkevät Helsingissä. Niin moni kun tuntuu olevan kotikaupungistamme aivan yhtä ihastuksissaan. Kai täällä sitten ihmisiin vetoaa se kun kaikki on pientä ja söpöä.

Rakastan matkustella ja nähdä uusia paikkoja, mutta samalla on aina ihana palata kotiin. On oikeastaan aika helpottavaa, ettei mitään polttavaa halua muuttaa maailman toiselle puolelle. Vaan on ihanaa kun juuri tämä tuntuu kodilta. Vaikka en toki pistäisi pahitteeksi jos asuisin tuollaisessa rivieraunelmassa jonkun ihanan kahvilan yläkerrassa.