PIKKULETIT – TULIPAHAN TESTATTUA

29/07/2016

imageimageimageimageimageimage

Olen tosiaan ollut viime aikoina pienessä kriisissä tukkani kanssa. Muutama vuosi sitten pitkästä leikattu polkka on ollut ihana ja olen tykännyt siitä tosi paljon. Nyt kuitenkin jo jonkin aikaa, olen kaivannut jotain uutta. Tykkään niin pitkästä kuin lyhyestä tukastakin, mutta mielestäni juuri tällainen vähän lyhyempi malli sopii minulle paremmin.

Se ei kuitenkaan ole estänyt haaveilua takaisin pitkään tukkaan siirtymisestä. Pitkissä hiuksissa kaipaan eniten sitä, että saan hiukset kiinni. Rennosti pään päälle nutturalle keikkumaan tai vaikkapa molemmin puolin päätä meneville ranskanleteille. Polkkana variaatioita erilaisiin kampauksiin kun ei ole kauheasti.

Sen sijaan että olisin kokeillut elämäni ensimmäistä kertaa hiustenpidennyksiä tai kasvatellut hiuksiani (ja tullut toisiin aatoksiin kymmeniä kertoja) ajattelin testata tämän hetken kuuminta tukkatrendiä – pikkulettejä. Lettien suojissa omat hiukset saisivat kasvaa rauhassa ja ehkä parin kuukauden päästä ne saisikin jo vähän kivemmin kiinni. Samalla olisin hyvin ajankohtainen, kuin suoraan 90-luvulta Dr Albanin musavideolta. Eli kuuminta hottia.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Reilun viiden tunnin letittämisen jälkeen hiukset olivat valmiit ja minä epävarmepi ulkonäöstäni aikoihin. Tukka oli ihan uskomattoman painava ja sitä oli paljon. Hiuksia ei todellakkaan saanut nätisti nutturalle pään päälle, kuten olin ajatellut. Kaksi kokonaista päivää sinnittelin niiden kanssa. Siis kahden kuukauden sijasta. Ja otin ne pois.

Tykkään edelleen tosi paljon pikkuleteistä ja minusta ne ovat tosi kivan näköiset myös monella valkoisella. Mutta minä en sitten kuitenkaan tuntenut oloani kotoisaksi niissä. Siis senkin lisäksi, että ne oikeasti tuntuivat inhottavilta ja jo parin päivän jälkeen aika ällöttäviltäkin. En muista milloin olisin saanut niin paljon huomiota, kun nyt lettien kanssa. Niitä kehuivat kaikki ja kaikkialla – perääni vihelleltiin, tultiin pyytämään numeroa, treffeille, seurattiin bussiin ja ahdisteltiin. Siis kahden ja puolen päivän aikana. Ja olivathan ne näyttävät, en ihmettele.

Nyt olen taas tylsä tavallinen polkkatukka-pullasutiponnaripää. Tuhlasin tunteja ja euroja, mutta tulipahan testattua. En missään nimessä suosittele ketään pikkuleteistä haaveilevaa olla niitä ottamatta. Suosittelen kuitenkin ottamaan tosi pieniä ja ohuita lettejä. Itse taisin valita letteihin myös turhan tumman värin, vähän vaikka punertavamman tukan kanssa en olisi näyttänyt niin kalpealta.

Joidenkin mielestä on myös epäkorrektia jos valkoinen ottaa pikkuletit. Itse en asiaa ajattele yhtään niin, mutta olisi mielenkiintoista kuulla lisää mielipiteitä tästä!

Kuvat Maria Karttunen

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

LIFE IS TOO SHORT

29/07/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Elämä on liian lyhyt siihen, ettei joka päivää eläisi täysillä. Ihan liian lyhyt, että ei pysähtyisi extempore pyörereissulla vaikkapa juoksemaan skeittirampille. Liian lyhyt ettei pistäisi itseään likoon ja hyppäisi välillä tuntemattomaan tai lähtisi mukaan jännittäviin juttuihin.

Alkuvuodesta osallistuin Rajala Ambassador kisaan, jossa etsitään uutta valokuvauksen lähettilästä. Kisa on tähän mennessä vienyt minut mm Tavastian bäkkärille Roope Salmisen kanssa, Amsterdamin seksimuseoon, yöksi suolle karhujen keskelle ja tällä viikolla Turun saaristoon wakesurfaamaan. Luvassa on vielä ainakin yksi tai kaksi osakilpailua. Saas nähdä mitä meille seuraavaksi keksitään!

Jokaisen kilpailun ajaksi olemme saaneet myös eri kamerat käyttöön. Uuteen kameraan opettelu on ollut samalla mielenkiintoista mutta myös turhauttavaa. Onneksi joka kerta kun uusi kamera on alkanut ärsyttämään, olen kuitenkin oivaltanut miten hieno tilaisuus tämä onkaan.

Tällä kertaa saimme käyttöömme Sonyn A6300 kamerat. Osaan aina todella huonosti kertoa teknisitä ominaisuuksista. Minulle kun tärkeintä on kuvaamisesta tuleva fiilis ja tietysti se, että saako kameralla hyviä kuvia vai ei. Välillä näitä kameroita testaillessa kivojen kuvien saaminen on ollut työn ja tuskan takana, eikä se ole itselleni yhtään sitä mitä valokuvauksella haen. Tämän Sonyn kanssa alku on ollut esimerkiksi viime kertaa pehmeämpi, enkä ainakaan vielä ole ihan täysin tuskastunut tähän. Ajattelinkin nyt vain jatkaa kuvailuja, tällä kertaa kun kamera onkin taas sen kokoinen, että sitä jaksaa raahata menoissakin mukana. Alkufiilis uudesta kalustosta on siis ihan hyvä + !

Elämä, ja etenkin kesä, on myös liian lyhyt siihen, ettei nyt lähdettäisi pihalle vesi-ilmapallojen kanssa. Muistakaa hullutella ja elää täysillä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

HETKI ENNEN SUURSIIVOUSTA

28/07/2016

Processed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Pliis sanokaa että teilläkin näyttää edes joskus tältä. En tajua mikä siinä on, että mitä vähemmän sitä ehtii olla kotona, sitä järkyttävämmältä täällä näyttää. Pian kun koulut ja arki taas alkaa, ajattelin ihan tosissani tutkia mahdollisuuksia kotisiivoukselle. Olisipa sellainen ihana. Toisaalta, en kyllä kehtaisi päästää ketään siivoamaan tänne. Että onko siinäkään sitten järkeä, että ennen siivoojan tuloa pitäisi aina paniikissa siivota? :D

Käykö teillä jollain siivooja? Jos, niin kuinka usein ja mitä olette tykänneet? Entäs onko joku luovuttanut ja elää vaan samanlaisessa kaaoksen vallassa, kun mitä meillä nyt on. Nimittäin lähellä on sellainenkin ratkaisu.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.