ALL MY FRIENDS ARE HAVING A BABY AND I’M LIKE…

27/03/2017

Jos loppuvuodesta tuntui olevan babyshowereita joka viikonloppu, niin nyt ollaan päästy sitten juhlimaan urakalla syntyneiden vauvojen uusia hienoja nimiä. Viime viikonloppuna oli vuorostaan ystäväni Miian pojan, Voltin, vuoro. Tapani mukaan tuli taas kyynelehdittyä, mutta tällä kertaa ei sentään jännittänyt niin paljon kun viimeksi, sylikummina ollessani.

Juhlissa oli kaunis vihreä teema ja tuo Tapanilan puutaloalueen keskeltä nouseva vanha kivikirkko tosi kaunis. Itsehän en kirkkoon kuulu, mutta en koe niissä käymistä millään tapaa kiusalliseksi. Varsinkaan näin ihanissa tapahtumissa. Kirkosta löytyy myös iso liikuntasali, jossa kaikki lapsivieraat saivat juosta ja pelata sählyä. Ihanan rento tunnelma ja aivan perheen näköiset juhlat.

En meinannut oikein keksiä mitään lahjaa, sillä tiesin vauvalla olevan varmasti jo yllinkyllin vaatteita ja leluja. Ehdotinkin sitten, että ottaisin juhlissa kuvia ja koostaisin niistä lahjaksi valokuvakirjan. Niin harvoin tulee kuvia enää teetettyä, joten ehdotukseni otettiin ilolla vastaan. Alan ehkä jatkossakin tarjoamaan tätä lahjaideaa!

Omasta vauva-arjesta alkaa olemaan jo todella kauan aikaa. Oikeastaan vähän ihmeissäni kuuntelin kahvipöydässä muiden pienten lasten vanhempien tuskailuja päiväuni -ja ruokailuajoista sekä muista pikkulapsiaikaan liittyvistä asioista. Miten se maailma voikaan tuntua jo niin vieraalta. En meinannut edes osata pitää vauvaa sylissä! Pystyn nykyään niin samaistumaan niihin ”all my friend are having a baby and im just like..”- meemeihin, jossa muilla on sylissään vauva ja sitten sillä yhdellä ikisinkulla hellässä syleilyssä skumppapullo.


KAUNISTA ARKEA

26/03/2017

Sain joskus monta vuotta sitten blogiini kommentin, jossa sanottiin että saan jopa tiskikasan näyttämään kauniilta. Olen aina nähnyt kauneutta ihan arkisissa asioissa ja minua on kiinnostanut erityisesti rehelliset ja elämänmakuiset kuvat. Muistan joskus ylä-aste ikäisenä hamstranneeni Kiasman myymälästä kasan postikortteja, joihin oltiin kuvattu teinien sotkuisia huoneita. Niissä oli vain jotain niin kiehtovan aitoa. Kaaos niissä kuvissa oli kaunista. Tuon kommentin jälkeen tajusin, että ehkä minunkin kuvistani voi astia sitä aitoa tunnelmaa. Sillä juuri sitä minä tykkään eniten kuvata, kaunista arkea aidoimmillaan.

Olen visuaalinen ihminen, ajattelen usein kuvina ja väreinä ja tykkään katsella kaikkea kaunista. Myös sisustuslehti-tyylisiä harmoonisia, harkittuja ja huolitetuja kuvia. Niistä lavastetuista kuvista ja tilanteista kuitenkin jää usein olo, että jotain jäi puuttumaan. Pieni epätäydellisyys ja kuvista välittyvä eletty elämä kiinnostavat ainakin itseäni enemmän.

Kuvien kautta voi kertoa hienosti myös erilaisia tarinoita. Siksi minulla onkin blogipostauksissa ensin kaikki kuvat ja sitten vasta teksti. En halua rikkoa juurikaan sitä kuvien tarinaa kirjoittamalla niiden väliin. Haluan myös aina ottaa itse kaikki kuvat blogiini, ja ihan satunnaisia tuotekuvia luukuunottamatta olenkin aina tehnyt niin.

Minusta tuntuu tosi kivalta aina kun joku kehuu kuviani. Arjen taltioiminen on yksi lempijutuistani ja on hienoa että muut näkevät kuvissa saman tunnelman kun minä itse. Edelleen olen siti tosi nöyränä kuvieni suhteen ja aidosti yllätyn aina kun kehuja saan.

Saan taas kunnian olla ehdolla hienossa porukassa vuoden visuaalisimmaksi blogiksi. Inspiration Blog Awardseissa on tänä vuonna seitsemän eri kategoriaa, joissa yhdessä olen mukana kisaamassa. Ihanaa siis jos kävisitte napsauttamassa äänenne minulle Visuaalisin-kategoriassa. Samalla voitte halutessanne osallistua gaala-lippujen arvontaan ja päästä mukaan juhlimaan. Kiitos, halit ja pusut jo etukäteen!


DIY KYLPYHUONEEN MUUTOS

24/03/2017

Niin moni teistä on kysellyt laajempaa postausta uudesta kylppäristä, joten tässä se nyt tulee. Minun oli tarkoitus vielä vaihtaa suihku, hankkia uusi pyykkikori ja vähän muutenkin hienosäätää vielä, mutta en halua pidellä teitä enempää jännityksessä.

Meillä on siis tosi pieni ja melko vaatimaaton kylppäri, mutta aika pienillä jutuilla olen saanut siitä ihan kivan. Vaikka tilaa voisi tosiaan olla lisää, niin korkeutta meillä on taas senkin edessä. Kylppäri on nimittäin neljä metriä korkea, ja on siellä pikkuinen ikkunakin. Ne tuovat kivasti lisää avaruutta tilaan.

Alunperin kylppäri on ollut lattiasta kattoon sellaista karmeaa muovimattoa. En tiedä onko sellainen enää käytössä, mutta vielä joskus 90-luvun puolessavälissä sellaisia kylpyhuoneita näki paljon. Jossain vaiheessa muovi on kuitenkin maalattu sekä laatoitettu osittain. Tämä osittain tekeminen ihmetyttää, olisitte tehneet sitten kerralla kunnolla!

No, jokatapauksessa, olen tässä kahden vuoden mittaan siistinyt tilaa pikkuhiljaa. Aluksi vaihdettiin vanha lavuaari je peili uusiin. Ja ne sitten vielä uudestaan uusiin. Allaskaappi laatikostolla on paljon näppärämpi, kun sitä aiempi ovellinen. Samalla vaihdoin pikkuisen peilikaapin tilalle koko seinän kokoisen kaapin. Kamalat vanhat ja ruostuneet sinään kiinnitetyt pyykikuivastelineet ja shampoopullon pidikkeet heivasin suoraa päätä roskikseen. Hiljattain myös toiselle seinälle sain kunnon kokoisen kaapin, johon sain vihdoin piiloon miljoonat purnukkani. Perus ikean kaappi kiiltovalkoisine ovineen tuntui itseasiassa tuovan lisää tilantuntua.

Oma pyykinpesukone on ehdoton ja vaihdoin itseasiassa hiljattain tilaan liian ison koneen samanlaiseen mutta pienempään. Samalla hankin sen päälle rautakaupasta vanerilevyn jonka käsittelin kosteuden kestäväksi. Apua, tässä vaiheessa alkaa hirvittää ajatus siitä, kuinka kamala kylppäri aiemmin olikaan.

Noh, sitten tämä viimeisin tempaukseni. Löysin sattumalta kaapista muutaman purkin tuollaista betonin näköistä struktuuripinnoitetta. Ajattelin että maalaisin sillä vain tuon pöytätason ja valkoisen kaapin välisen tilan… Mutta se näyttikin niin kivalta että päätin maalata koko seinän. Myös suihkun puolelta (vesi ei osu sinne saakka). Edelleen se näytti tosi kivalta ja halusin vetää koko vessan pinnoitteella. Ongelmana oli vain entisen altaan päälle, ikään kuin enemmän koristeeksi ladotut kaakelit. Koska allasta ja peilikaappia oltiin muutamaan otteeseen vaihdeltu ja niiden päälle jopa aiempi asukas poraillut, eivät ne enää toimittaneet oikeastaan mitään virkaa.

Koska pinnoite olis näyttänyt hölmöltä 12 keskellä seinää olevan kaakelin päällä, päätin ottaa ne pois. Taloyhtiän siunauksen jälkeen aloin tosiaan hommiin. En malttanut odottaa että saisin haltuuni kunnon työkalut, vaan voiveitsen ja vasaran voimin sain ne muutaman tunnin uurastuksen jälkeen pois.

Pinnoitteen levitin vivahteikkaan pinnan saamiseksi isolla pensselillä. Sen olisi voinut tehdä myös telalla tai lopuksi vielä tasoittaa, mutta halusin jättää sen noin. Pinnoite ei siis ole periaatteessa tarkoittu kosteisiin tiloihin, mutta koska se ei ole kosketuksissa veden kanssa, ajattelin testata. Toivottavasti pysyy! Tarvittaessa sitä löytyy vielä toinenkin purkki. Mikrosementillähän voi tietääkseni ihan märkätilojakin pinnoittaa, mutta sitä ei juuri sillä hetkellä silloin ollut saatavilla, ja hommahan piti saada alkuun heti kun inspiraatio iski!

Tällaisilla pikkujutuilla olen siis saanut kylppäristämme vähän siedettävämmän ja siirrettyä sitten sitä kunnon isoa remppaa vielä vähän eteenpäin. Mitäs tykkäätte?