ARKIKUVA 16/52

21/04/2019

”Pikainen aamupala / kuvien muokkaus / postauksen kirjoittaminen / sähköposteihin vastaaminen / Kelalle lääkekorvauksien lähettäminen, sillä aikaa kun vauva nukkuu päikkäreitä”

Työn yhdistäminen perheeseen ja vauva-arkeen ei ole ollut helppoa. Oikeastaan se on ollut todella kuluttavaa ja stressaavaa. Yritin pitkään tehdä hommia aina vähän joka mahdollisessa raossa – viisi minuuttia siellä, puoli tuntia täällä tai illalla kun muut ovat menneet nukkumaan.

Koin jatkuvasti keskeytyksiä (ja huonoa omaatuntoa), jouduin aloittamaan useasti homman alusta, keskittyminen oli vaikeaa ja niin työ kun kotihommatkin jäivät usein kesken, kun minulla oli samanaikaisesti niin sanotusti monta rautaa tulessa. Olin stressaantunut hermoraunio – ja oikeastaan olen sitä vieläkin.

Mutta, valoa näkyy jo tunnelin päässä! Viime viikkoina olemme puhuneet Oskun kanssa paljon ajankäytöstä ja sen suunnittelusta. Olemme välillä pystyneet sopimaan etukäteen päiviä ja aikoja, jotka ovat pyhitetty minun työntekoani varten. Olin jo unohtanut miten tehokas sitä voikaan olla, kun voi rauhassa keskittyä vain siihen yhteen asiaan.

Tällä viikolla Osku ilmoitti virallisesti töihinsä, että jää hoitovapaalle kesälomansa jälkeen! Mikä tarkoittaa siis sitä, että minä ”palaan” töihin. Ei siis enää kauhealla kiireellä kirjoittettuja postauksia sillä aikaa kun vauva nukkuu, vaan pääsen kunnolla jälleen paneutumaan blogiin ja aiheisiin joista haluan kirjoittaa, mutten valitettavan usein ole ehtinyt.

Päivitystahti siis palaa syksyllä entiselleen ja ehkä minut jopa saa taas pitkästä aikaa kiinni myös sähköpostilla. Itse odotan kovasti myös sitä, että pääsen panostamaan syvällisempien postauksen lisäksi parempaan vuorovaikutukseen teidän lukioiden kanssa.

Meille oli alusta saakka selvää, että jaamme vauvan kanssa kotona vietyn ajan molempien vanhempien kesken. Taisimme vasta haaveilla raskaudesta, kun Osku jo ilmoitti, että haluaa ainakin jossain kohtaa olla lapsen kanssa kotona. Tämä järjestely sopii itselleni paremmin kun hyvin, sillä se myös tarkoittaa meille kaikille enemmän aikaa yhdessä. Enkä missään nimessä olisi laittanutkaan Myytä päiväkotiin vielä pariin vuoteen. Toki talousasiat vähän jännittävät, mutta pitää vaan toivoa, että kaikki aina järjestyy.

En jatkossa tule viilettämään kaupungilla jakkupuku päällä tapaamisesta toiseen, vaan maanläheinen arki jatkuu ja näkyy blogissa. Ja vaikka oma rauhallinen työhuone kiinnostaisikin, niin pidän toimistoa mitä todennäköisemmin lastenhuoneesta sekä lähikirjastosta käsin (ehkä joskus kahvilastakin :D ).


8 KK

18/04/2019

– 73cm & 9010 g
– Nousee tukea vasten seisomaan sekä ilman tukea polviseisontaan
– Saattaa irroittaa hetkeksi otteensa seisoessa
– Ottaa tuettuna askeleita
– Konttaa hurjaa vauhtia
– On eritysen kiinnostunut kaikesta kielletystä, kuten sähköjohdoista
– Ei vielä ymmärrä miksei saa tulla esim sängyltä pää edellä alas
– Tykkää syömisestä, kylpemisestä, soivista leluistaan, isoveljistään, linnuista, kylpemisestä
– Lempiherkkua on ainakin broccoli, kasvissose, mansikka, kukkakaali sekä ykkösenä kurkku
– Tunnistaa henkilöitä
– Ei vierasta
– Jokeltelee ja örisee paljon
– Osaa (ehkä) sanoa pappa
– Taputtaa ja vilkuttaa
– Ymmärtää jo paljon, esim kehoituksia tehdä jotain
– Herää edelleen öisin muutaman kerran syömään ja muutaman kerran muuten vaan
– On sairastanut elämänsä ensimmäisen korvatulehduksen
– Ei tykkää jäädä yksin, vaan tulee yleensä mukaan jopa vessaan
– Saa edelleen mystisiä allergiapaukamia
– 0 hammasta
– Iloinen ja nauravainen hassuttelija


VÄHEMMÄN KEMIKAALEJA LAPSILLE

17/04/2019

Esikoiseni oli ehkä noin vuoden ikäinen, kun muovien sisältämistä ftalaateista sekä Bisfenoli A:sta, eli BPA:sta alettiin puhumaan laajemmin. Siihen asti olin elänyt sinisilmäisesti siinä uskossa, että tottakai kaikki kaikille lapsille myytävä, kuten tuttipullot, lelut ja astiat ovat turvallisia. Näin ei valitettavasti kuitenkaan ole – ei vieläkään.

Oli tuolloin järkyttävää tajuta, minkälaisen kemikaalikuorman sitä oli mahdollisesti saanut jo niin pienelle ihmiselle tuotettua vain ruokaluvälineiden ja lelujen kautta.

Ftalaatit toimivat muoveissa pehmentäjäjänä ja niiden tehtävä on lisätä muuten hauraiden muovien taipuisuutta, läpinäkyvyyttä ja kestävyyttä. BPA sen sijaan toimii muovituotteissa rakennusaineena.

Miksi näitä tulisi sitten välttää?

Suuret BPA-annokset ovat eläinkokeissa todettu haitallisiksi munuaisille ja maksalle sekä mahdollisesti maitorauhaselle. Arvioiden mukaan on hyvin mahdollista, että BPA vaikuttaa haitallisesti lisääntymiseen, hermostoon, immuunijärjestelmään, verenkiertojärjestelmään ja syövän muodostumiseen.

Nykyään BPA:n käyttö on kielletty koko EU:ssa polykarbonaatista valmistetuissa tuttipulloissa sekä niiden tuttiosassa. Tammikuusta 2018 lähtien BPA:n käyttö on kielletty myös muovipulloissa ja pakkauksissa, jotka sisältävät vauvoille ja alle kolmivuotiaille tarkoitettuja elintarvikkeita. Muissa elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvissa materiaaleissa BPA:n käyttö on sallittu, mutta BPA:ta saa vapautua vain tietty määrä. Silti joka vuosi Eviran ja Tullin haaviin jää pistotarkastuksista esimerkiksi leluja, joissa nämä pitoisuudet ovat aivan liian korkeita.

Myöskään tuote jonka on BPA-vapaa, ei ole välttämättä turvallinen, sillä jotkut valmistajat korvaavat tämän yhdisteen toisella samanlaisella, BPS:llä, joka näyttää uusimmissa tutkimuksissa toimivan samanlaisena estrogeenin kaltaisena hormonihäirikkönä kuin BPA:kin.

Lapset saavat BPA:ta pääosin suoraan suun kautta, mutta sen vapautumista kiihdyttää esimerkiksi mikrokuumennus, muovituotteen säilyttäminen suorassa auringonvalossa tai jos niissä säilytetään happamia juomia, kuten limua.

Muovin laadusta ja kunnosta riippuen ftalaatteja voi vapautua helposti ympäristöön. Myös useiden ftalaattien epäillään häiritsevän hormonitoimintaa. Tutkimuksissa on havaittu, että ftalaateille altistuminen saattaa olla yhteydessä lisääntymisjärjestelmän häiriöihin, kohonneeseen keskivartalolihavuuteen ja rintasyöpäriskiin, insuliiniresistenssiin, astmaan, autismiin, joihinkin allergioihin sekä käyttäytymishäiriöihin.

Näistä aineista, tutkimuksista ja muista löydöksistä voisi kirjoittaa vaikka kuinka ja googlaamalla löytyykin paljon asiallisia kirjoituksia. Ehdottomasti kannattaa perehtyä aiheeseen paremmin jos sitä ei vielä ole tehnyt!

Kokonaan näiltä kemikaalteilta emme kuitenkaan voi välttyä. Me nimittäin altistumme näille päivittäin muunmuassa hengitysilman, elintarvikkeiden sekä pölyn kautta. Oman ja lasten kemikaalikuormaa voi kuitenkin vähentää helposti – eli karsimalla turhan muovin pois.

Me vaihdoimme jo tuolloin esikoisen aikaan juoma -ja tuttipullot lasisiin, lasten astiat keraamisiin, emme laittaneet mitään muovista mikroon, säilytimme ruoantähteet pääosin lasisissa purkeissa, vältimme muovisten limupullojen uudelleenkäyttöä, suosimme luonnonmateriaaleista valmistettuja leluja ja muita kodin esineitä. Helppoa!

Tuolloin, lähes kymmenen vuotta sitten, lasten lasisia pulloja löytyi onneksi helpoksi, ja monelle tuttu Lifefacory nousi ainakin omassa äiti-porukassani ihan trendituotteeksi. Mutta muuten lasten muovisille astioille ei löynyt korvaajia. (Yllättävän hyvin keramiset Arabiat ja Ikeat kuitenkin pystyivät ehjänä kahden pienen lapsen perheessä)

Nykyään tilanne on onneksi jo ihan toinen. Markkinoilla on toinen toistaan ihanempia, luonnonmateriaaleista valmistettuja ja jopa biohajovia astioita perheen pienimmille. Kuten nämä kuvissa näkyvät (Mini Aisling kaupasta saadut) Cinkin astiat jotka on valmistettu syömäpuikkotuotannosta ylijääneestä ekologisesta luomubambusta.

Tosin ensi-innostukseni jälkeen huomasin, ettei nämä olekaan biohajoavia (yhden rikkoutuneen mukin ehdin jo bioriskiin laittaa ja mikrossa käyttää), vaan näissä on mukana pieni määrä maissitärkkelyksen kanssa sekoitettua (100%:n elintarviketurvallista) melamiinisidosainetta.

Cinkin astiat ovat kuitenkin väriaineita myöten turvallisia ja itse olen juurikin ihastunut niiden murrettuihin sävyihin sekä lähes keraamiselta näyttävään muotoiluun sekä pintaan.

Kokonaan bioahoaja astiasarja taas löytyy ainkin eKoalalta. Heidän tuotteittensa materiaalina on BIOmuovi, joka on valmistettu käyttäen luonnonmukaisia raaka-aineita kuten maissia, punajuurta ja hirssiä ja tuotteet ovat siis 100% biohajoavaa. eKoalan jälleenmyyjät löytyvät täältä.

Lasiset tuttipullot meillä on ollut käytössä nyt koko ajan ja niiden kemikaalittomuuden lisäksi tykkään siitä, miten lasinen pullo tuntuu olevan myös muovista hygienisempi. Lasi materiaania ei ime itseensä mitään ja se puhdistuu tehokkaammin. Meillä tuttipulloina on toiminut Lifefactoryn sekä Hevean lasipullot.

Kun näitä muovi ja kemiaaliasioista miettii, voi helposti tulla vähintäänkin pienimutoinen ahdistus, sillä kemikaaleja on k a i k k i a l l a ja esimerkiksi syöpien määrä vain kasvaa ja kasvaa. En itse kiihota tässä muovi-asiassa(kaan) mihinkään äärimmäisyyksiin, mutta riskit on hyvä tiedostaa ja pienillä teoilla tehdä oma ja lasten elinympäistö edes hitusen puhtaammaksi ja turvallisemmaksi.

Jos tiedätte lisää jotain hyviä ja myrkyttömiä, pääosin ainakin luonnonmateriaaleista valmistettuja lasten ruokailuvälineitä – ja miksei vaikka lelujakin, niin laittakaa ihmeessä kommentteihin suosituksia!