FLUNSSANKARKOITUS-KEITTO

15/11/2018

Huh, pojat ovat näillä näkymin toipuneet flunssasta yhden kotona vietetyn lepopäivän ansiosta. He vetivät eilen sellaiset määrät d- ja c-vitaamina, kuumaa hunajateetä, inkivääriä, acerolamehua ja valkosipulia, että luulisi niillä pöpöjen kaikkoavan. Ja näköjään muutenkin yksi villasukat jalassa ja sängyssä lueskellen vietetty kuumeeton päivä latasi hyvin akkuja, sillä tänä aamuna kouluun lähti kaksi hyvin energistä poikaa.

Niin flunssaiseen oloon, mutta toki ihan muutenkin tavallisen hämyisen syyspäivän ruoaksi sopii maukas ja eneregiaa antava linssikeitto. Olin tehnyt tämän keiton jo muutama päivä sitten, mutta se sai eilen lisäpotkua vielä paahdetusta valkosipulista sekä tuoreesta luomukurkumasta. Niillä molemmilla on luontainen bakteereita ja tulehduksia taltuttava vaikutus ja pitäisi niiden myös parantaa vastustuskykyäkin – joten näiden kanssa ei kannata ainakaan pihistellä!

Linssikeitto on tosi helppo, nopea sekö edullinen ruoka ja sitä kannattaakin tehdä iso kattilallinen kerrallaan, koska sen maku vain paranee seuraavina päivinä. Itse teen ruokaa aina vähän sinnepäin, enkä paljoakaan mittaile aineksia, mutta tämän resepti menee suunnilleen näin:

FLUNSSANKARKOITUS-LINSSIKEITTO

6-8 valkosipulinkynttä
4 isoa porkkanaa
500g tomaattimurskaa
200g punaisia linssejä
Chili tai srirachaa
kasvislientä
suolaa
pippuria
persiljaa
tuoretta kurkumaa
turkkilaista jogurttia

Laita isoon kattilaan kolmisen litraa vettä kiehumaan, pilko porkkanat pieneksi ja laita ne veteen, pilko 3-4 valkosipulin kynttä ja pistä ne perään, lisää joukkoon linssit ja mausteet sekä hetken päästä tomaattimurska sekä kourallinen silputtua perisljaa. Anna porista vielä hetki.

Halutessasi soseuta keitto sauvasekoittimella tai blenderissä (suosittelen, mutta toimii ilmankin!). Paahda pilkottu valkosipuli pannulla. Koristele keitto turkkilaisella jogurtilla, paahdetulla valkosipulilla ja raastetulla kurkumalla.

Meillä keitto jakoi lasten kesken mielipiteitä. Elvikselle maistui tosi hyvin, Kaapo toivoi että ”voitaisiinko jatkossa syödä vähän paremmin”. Mutta hyvän leivän kanssa dipatessa meni hänelläkin just ja just alas. Itse rakastan tätä!


IHMEELLINEN ÄIDINMAITO

14/11/2018

Pitkästä aikaa päivä tuntuu oikeasti päivältä, kun ulkona on vain vähän harmaata, eikä marraskuisen synkeää ja pimeää. Sattuikin juuri sopivasti, että molemmat pojat ovat flunssassa kotona ja päivä vietetään neljän seinän sisällä. Olen jo pitkään myös odottanut vähän valoisampaa päivää, jotta saisin otettua blogiin kuvia niin uudesta säilytysratkaisustamme että sohvastamme. Tänään ei kuitenkaan vaan onnistu, sillä asioiden raivaamiseen niiden päältä ja edestä menisi koko päivä.

Kaaoksen ja kipeiden lasten jatkoksi minulle sattui sopivasti, juuri ennen ristiäisiä, silmätulehdus. Jo eilen aamulla oikea silmä tuntui jotenkin hassulta, mutta unohdin koko asian ja menin itse asiassa vielä pitkästä aikaa värjäyttämään ripseni. Se tuskin ainakaan auttoi asiaa, sillä heräsin viime yönä useamman kerran siihen, että silmää kutitti, kirveli ja se oli turvonnut ja rähmi aika paljon.

Ennen reissua apteekkiin tai lääkäriin päätinkin sitten kokeilla monien parhaaksi vannomaa lääkettä, nimittäin rintamaitoa. Pari tippaa tissistä ruiskuun ja siitä silmään. Ja arvatkaas mitä – se auttoi! Rähmiminen loppui ja turvotus sekä punoitus laski lähes välittömästi. Nyt olen lisäillyt aamupäivän aikana maitoa silmään muutaman kerran uudestaan ja se alkaa tuntumaan jo ihan täysin tervehtyneeltä.

Etenkin lapsettomille tämä voi kuulostaa aika erikoiselta. Mutta kaikki lapsellisetkaan eivät välttämättä tiedä, mihin kaikkeen ihmeellisestä äidinmaidosta on.

Äidinmaito sisältää valkuaisaineita, hiilihydraatteja, proteiineja ja rasvaa. Kivennäis- ja hivenaineita kuten sinkkiä, rautaa ja kalsiumia. A, B1-B12, C, E ja K vitamiineja. Vasta-aineita mm. tulehdustauteja vastaan, valkosoluja, hormoneja, entsyymejä ja kasvutekijöitä sekä hyödyllisiä allergeeneja äidin syömästä ruoasta.

Vauvan täydellisen ravinnon lisäksi äidinmaitoa voi käyttää ihottumaan, silmätulehdukseen, kuiviin silmiin, naarmuihin, ruhjeisiin ja haavoihin, tukkeutuneeseen nenään, hyttysen pistoon, akneen, vauvan hormoninäppyihin, rohtuneisiin ja halkeileviin huuliin, kipeään kurkkuun, vesirokkoon ja jopa huuliherpekseen. Äidinmaito sopii loistavasti kylpyveden joukkoon ihoa hoitamaan sekä tietenkin myös ruoanlaittoon.

Myös imetyksellä on suuria terveysvaikutuksia äidille. Se nopeuttaa synnytyksestä toipumista, alentaa riskiä sairastua 2. tyypin diabetekseen, korkeaan verenpaineeseen, rintasyöpään ja munasarjasyöpään. Täysimetys voi toimia osittain myös ehkäisynä ja kuluttaa keskimäärin 500 kaloria vuorokaudessa. Imettäminen myös lisää mielihyvähormonin tuotantoa. On selvää tutkimustietoa siitä, että äidinmaito vähentää lapsen korvatulehduksia sekä hengitystie- ja suolistotulehduksia, keliakiaa, lapsuusiän leukemiaa, atooppista ihottumaa sekä astmaa. Aika ihmeellistä siis!
Vaikka oma tavoitteeni täysimetyksestä (ja nykyään ylipäätään mistään imetyksestä) ei onnistunut, on aika hienoa että omaa maitoa voi hyödyntää muullakin tavoin – kuten nyt omaan silmätulehdukseen. On se ihminen ja luonto vaan ihmeellinen.


KAIKKI ELÄMÄNI ISÄT

12/11/2018

Eilisen isänpäivän myötä aloin miettimään kaikkia elämäni isiä. Niitä on nimittäin useampia.

Ensimmäisenä tietenkin oma isäni. Vanhempani erosivat kun olin pieni ja tapasimme veljieni kanssa isäämme vain joka toinen viikonloppu. Se oli siihen aikaan tapana, toisin kun nykyään yleisemmin vakiintunut viikko-viikko systeemi.

En usko, että siinä tilanteessa kenelläkään osapuolella oli kovinkaan helppoa, mutta harvasta näkemisestä huolimatta koen, että minulle kehittyi vahva side isääni. Olen aina saanut kokea olevani rakastettu ja hyväksytty. Isän kanssa on ollut helppo ja hyvä olla. Ihan omana itsenäni.

Itseasiassa koen, sen lisäksi että muistutan paljon isääni ulkonäöltä ja ilmeiltä, että olemme myös luonteeltamme hyvin samanlaisia. Sellaisia rauhallisia ja pohtivia. Ja tietysti loistavalla huumorintajulla varustettuja.

Kun isäni muutti joitakin vuosia sitten ulkomaille, huomasin ikävöiväni häntä välillä kun pieni lapsi. Kerrankin itkin melkein koko viisituntisen lennon takaisin kotiin.

Isästäni huokuu myös rakkaus lapsenlapsia kohtaan. En varmaan ikinä unohda sitä aidon ilahtunutta ja onnellista hymyä, aina kun olemme kertoneet hänelle perheenlisäyksestä. Muutenkin tuntuu, että kaikki lapset hakutuvat aina hänen luokseen. Kai hän sitten on aika lapsirakas, ehkä vähän pakonkin sanelemana, onhan hänellä minun lisäkseni vielä viisi poikaa ja kaksi bonustytärtä.

Sitten on omien poikieni isä. Isä joka laittaa lapset aina kaiken edelle. Joka ikävöi lapsiaan silloin kun ei voi olla heidän kanssaan ja joka käyttäisi mielellään vaikka kaiken vapaa-aikansa ollakseen. Ikinä minusta ei ole tuntunut ettenkö voisi luottaa siihen, että hän hoitaisi hommat ja etteikö lapsilla olisi hyvä hänen kanssaan. Hän on isä joka muuttaa perässämme toiseen kaupunginosaan, jotta lapsilla olisi helpompi kulkea kouluun.

Hän myös kärsivällisesti muistuttaa minua kaikista lasten kouluun ja harrastuksiin liittyvistä asioista. Tietää jo etukäteen, että vaatii noin viisi kertaa sanomista, ennen kun muistan varata sen ajan siihen lapsen vasu-keskusteluun.

Elämäni rakkaus, tyttäreni isä, mieheni, vietti eilen isänpäivää neljännentoista kerran. En edelleenkään voi aina edes uskoa, että elämässäni on nykyään näin mahtava tyyppi. Lempityyppini! Hän joka otti minut ja poikani sydämeensä, siihen harva pystyisi. Joka halusi perustaa kanssani perheen.

Isä jolla on ihailtavan hyvä suhde poikaansa. Joka osoittaa välittämistä sanoin ja teoin. Olemme kasvattajina välillä hyvinkin erilaisia ja minusta se on hienoa. Olen hänen ansiostaan nähnyt asioista myös ihan uusia puolia, ymmärtänyt että yhtälailla toisenlainen tapa kun omani on ihan yhtä hyvä.

Perheen lisäksi hän pitää huolta myös kodista. Siivoaa, tekee ruokaa ja hoitaa pyykit. Hänelle perhe on tärkeä ja se onkin yksi niistä piirteistä jotka tekivät minuun heti aluksi suuren vaikutuksen.

Isän ja tyttären suhde on ihan erityinen. Tiedän se itse kokemuksesta. Kun näen miten rakas ja arvokas tytär on isälleen ja miten jo noin pieni vauva katsoo isäänsä vähintäänkin yhtä ihaillen, sisälläni tuntuu voimakasta lämpöä. Onnea. En malta odottaa mitä tulevat vuodet tuovat meille ja heille.

Molemmat isoisäni ovat menehtyneet nuorena. En ole ikinä tutustunut heihin. Mutta vauvana äitini isoisältä saamani pehmolelukissa, Miu-Mau minulla on edelleen tallessa. Jostain syystä se ja valokuva, jossa olen muutaman kuukauden ikäisenä, raidallinen villapaita päällä hänen sylissään ovat minulle tärkeitä aarteita.

Meillä kaikilla on ihan omanlaiset suhteemme isiimme elämissämme. Kuten mitkään suhteet, nekään eivät aina ole ihan helppoja. Itse olen ihan äärimmäisen kiitollinen näistä mitä
minulla on.