HELPOT KEKSIT JA MUITA ARJEN HELPOTTAJIA

19/04/2018

Minut tuntevat tietävät, etten ole mikään pullantuoksuinen äiti – ellei korvapuusteja ole sitten haettu lähikahvilastamme. En ole aikuisiällä ikinä tykännyt leipomisesta. Miellän sen niin hankalaksi ja sotkuiseksi – reseptiäkin pitää yleensä noudattaa kauhean tarkasti. Leipomuksistani tulee harvoin kovin kauniita ja keittiökin on sen jälkeen ihan hävityksen kauhistus. Ei meiltä löydy edes kunnon välineitä leipomiseen.

Olen pitkään meittinyt, että missä ovat jenkkisarjoista tutut pakastetaikinat. Suomen pakastepulla-valikoima kun ei myöskään inspiroi ihan hirveästi. Ehkä se on tosin vyötärön kannalta ihan hyvä.

Muutama viikko sitten tuttavani kuitenkin vinkkasi, että hänen ystävänsä on vihdoin tuonut Suomen markkinoille valmiit keksitaikinat. Juuri ne sellaiset pötköt, mitä ne jenkkilän täydelliset kotirouvatkin käyttävät. Erona kuitenkin, että nämä taikinat valmistetaan käsin Helsingin Kalliossa, eikä taikinan teossa ei ole käyetty lisäaineita ja raaka-aineissa on muutenkin suosittu suomalaista.

Kokkailu ja keittiössä puuhastelu lasten kanssa on kivaa – niin kauan kun siitä ei synny ihan järkyttävää sotkua. Ja järkyttävällä tarkoitan siis sellaista jokainen astia tiskialtaassa, kananmunat matolla ja katto taikinaroiskeissa. Siihen nämä taikinapötköt ovat ihan mahtavia. Isompi lapsi osaa jo leikata taikinan itse, eikä pienemmänkään kanssa se ole kovin vaikeaa. Toki näitä voi pyöritellä vaikka palloiksi. Tai syödä ihan sellaisenaan.

Minua ei muutenkaan haittaa käyttää kokkailussa apuna välillä jotain helpottavia asioita, kuten tuorepakasteita. Ihan liian kauan mielestäni vanhempia on syyllistetty siitä, jos he eivät tee kaikkea ihan alusta alkaen itse. Itse taas tykkään että minulle jää mielummin aikaa perheeni kanssa, kun hellan äärellä hikoiluun. Onneksi nykyään osaan olla syyllistämättä itseäni siitä, joten toisaalta muiden mielipideillä ei ole edes väliä.

Onko teillä arjessa mukana jotain helpottavia tekijöitä, kuten puolivalmisteita tai vaikkapa lastenhoitajaa?  Meillä käy siivoja kerran kuukaudessa ja viime viikolla myös ikkunanpesijä. Välillä ulkoistan jopa kaupassakäynnin tilaamalla ruoat kotiin kannettuna. Tätä tulee varmaan jatkossa harrastettua enemmän, sillä vauva, kauppakassit ja kolmas kerros ilman hissiä ei ole mikään ihan toimivin yhdistelmä.

Caccu Cookietaikina saatu


MUN MAHA

18/04/2018

Vielä muutama viikko sitten olisin voinut kirjoittaa, ettei minua haittaa tai häiritse yhtään muiden ihmisten kommentointi vatsani koosta. Mutta viimeisten viikkojen aikana olen kuullut siitä niin paljon (ja niin ihmeellisiä) kommentteja, että pakko tästäkin asiasta on nyt vähän avautua.

Harva tuntuu ymmärtävän, että raskausvatsaa kommentoidessa kommentoidaan suoraan henkilön ulkonäköä. Siinä vaiheessa kun kommentointi muuttuu positiivisesta kauhisteluksi tai johonkin toiseen vertailemiseen, se ei ole enää ok. Minäkään en sano sinulle että, herranjestas – näytät ihan samalta kun minä viimeksi oksennustaudissa. Tai että, hiuksesi ovat yhtä ohuet kun kaverillani kun hän oli vakavasti sairaana. Miksi sitten olisi hyväksyttävää verrata vatsaani kaverisi vatsaan, joka oli juuri ennen synnytystä samankokoinen kun minulla nyt viidennellä kuulla?

Fun fact, vastassani on vauva, istukka ja lapsivettä – sen kuuluukin olla iso! Ja toinen hauska fakta, meistä jokainen on erilainen – myös raskaana ollessa. Suurin osa meistä tosiaan saa ison vatsan, toiset taas pienen, osa siltä väliltä. Jollain kohtu voi olla kallellaan eteenpäin, jollain taaksepäin. Usein, mitä enemmän raskauksia on takana, myös sitä paremmin vatsa näkyy. Jollain, kuten minulla, voi olla myös pientä vatsaa ihan ennestään – se ei katoa mihinkään raskauden myötä, vaan pysyy siinä kasvavan kohdun päällä.

Uskon että suurinta osaa näistä kauhistelevista kommenteista ei ole tarkoitettu pahalla, mutta viimeistään siinä vaiheessa kun vatsani kokoa päivitellään anonyymisti keskustelupalstoilla saakka alkaa homma oikeasti olla totaalisen väärin.

Monille raskaana oleva nainen pyöreän vatsansa kanssa on kaunis, mutta ainakin itse tunnen itseni kaikkien vaivojeni kanssa suurimmaksi osaksi kaikeksi muuksi kuin hehkeäksi. Vaikka mahastani kyllä tykkäänkin ja sitä ylpeänä kannan. Kuitenkin kiloja kertyy huimaa tahtia ja vatsan lisäksi tässä leviää myös muutkin paikat. Siihen päälle vielä hormoonit, niin jokainen voi itse miettiä että miltä ulkonäkönsä kauhistelu tai vertailu johonkin pienempään tuntuu. Voin myös vain kuvitella, miten pahalta tuntuu arvostelevat kommentit silloin kun raskausvatsa on pieni tai lähes huomaamaton.

Joten voidaanko tässä(kin) asiassa pitää ne hölmöt mölyt mahassa, miettiä vähän ja olla sitten vaikka mielummin sanomatta mitään. Itseäni ei haittaa vatsan positiivinen tai hymyssäsuin kommentointi tai edes koskeminen – ainakaan tutuilta, päinvastoin, mutta kannattaa muistaa että joillekin tämäkin on liikaa. Ei siis ehkä ensimmäisenä kannata huudahtaa silmät pyöreänä että WOW ja tarttua mahaan kiinni, ellet varmasti tiedä että se on tulevalle äidille ok.

Kiitos kuvista Kaapo 8v <3


NÄIN VÄHENNÄT MIKROMUOVIN SYNTYÄ

17/04/2018

Toivottavasti kukaan ei tähän mennessä ole välttynyt uutisilta ja keskuteluilta mikromuoveista- vaikka se ikävä asia onkin. Mikromuoveja on nykyisin kaikkialla, niitä seilaa merellä jättimäinä lauttoina, mikromuovia löytyy syömästämme kalasta sekä viimeisimpänä myös juomastamme vedestä. Muovia sataa päällemme myös vesipisaroiden mukana.

Vielä ei pitkällä tähtäimellä tiedetä mitä muovi kehossamme tekee, mutta se on ainakin tiedossa, että muovi imee itseensä erilaisia toksiineja sekä sen, että muovipäästöt vahingoittavat nyt jo vesilintuja, kaloja sekä merinisäkkäitä. Ainakaan itseäni ei kovasti houkuta saada muovia ja ylimääräisä myrkkyjä kehooni. Mitä sitten voimme tehdä asialle?

Yksilötasolla itseasiassa aika paljonkin. Emme valitettavasti saa jo tehtyä tekemättömäksi, mutta pienillä teoilla voimme edesauttaa sitä, että meressä olisi jatkossakin enemmän kalaa kun muovia. Meidän on myös turha tuudittautua siihen, että Suomessa asiat ovat muovin kierrätyksen ja eu-standardien vuoksi hyvin – sillä koko maapallon tila on meidän kaikkien asia. Vaikka suuret meressä kelluvat jätelautat eivät seilaa kotimme edustalla, ei se tarkoita etteikö niillä olisi vaikutusta myös meihin.

Mikromuovia syntyy esimerkiksi hajoaviasta muovipakkauksista, auton renkaista sekä vaatteista. Mikromuoviksi kutsutaan kuituja tai muovinpaloja jotka ovat alle viiden millin kokoisia, pienimpiä ei erota silmällä. Kuten tiedämme, suurin osa roskasta valitettavasti päätyy ennemmin tai myöhemmin vesistöihin ja muovisia vaatteita pesemällä tämä kiertokulku on hyvin lyhyt. Edistyneimmätkään vedenpuhdistamot eivät saa mikromuovia suodatettua vedestä kokonaan pois.

Jos kotoa löytyy keinokuduista tehtyjä vaatteita, kuten fleecejä tai kierrätetystä muovista tehtyjä vaatteita, niitä kannattaa pestä mahdollisimman harvoin. Yhdestä keinokuitusesta vaatteesta nimittäin irtoaa pesun aikana yli 1900 mikromuovikuitua! Synteettisille vaatteille on kehitelty pesupussi, jollaisen pitäisi löytyä ihan jokaisen kotoa. Pesukassilla voi estää haitallisten, pesussa irtoavien mikromuovien leviämisen vesistöihin. Kaikki mikromuovi nimittäin jää kassin sisäpuolelle ja näinollen ne voidaan kerätä ja kierrättää muoviroskan mukana.

Miten me voimme vähentää mikromuovien syntyä?

– Vähennä muovin kulutusta, älä osta muovipussia tai ota pakasteita pieneen pussiin, hedelmätkään harvoin tarvitsevat erillistä pussia
– Käytä kankaista tai kierrätysmateriaaleista valmisettua kestokassia – älä myöskään turhaan hamstraa niitä
– Osta vastuullisemmin, harkitse, suosi lähellä ja luonnollisesti tuotettuja tai kierrätettyjä vaatteita, ruokaa sekä muita tavaroita
– Rempatessa ja maalatessa suosi luontoystävällisiä maaleja, kuten kalkkimaalia
– Suosi vaatteissa luonnonmateriaaleja kuten kierrätettyä luomupuuvillaa tai lyocelliä
– Käytä julkista liikennettä
– Kierrätä kaikki kotitalousjäte sekä tekstiilit, vaadi sellaista myös työpaikalle
– Varmista ettei käyttämäsi kosmetikka (esim kuorintavoiteet, hammastahnat, glitterit) sisällä mikromuovia
– Suosi pakkauksia jotka on valmistettu biohajoavista materiaaleista tai lasista
– Kerää maassa näkemäsi roskat pois
– Käytä mikromuovin keräävää pesupussia synteettisille vaatteille ja pese vaate vasta kun se on oikeasti likainen – usein pelkkä tuuletus tai pakastus riittää

Vaikka omat teot tuntuisivat mitättömän pieniltä verrattuna hirvittäävään muovi-ongelmaamme, niin kannattaa muistaa että pienillä teoillakin on oikeasti suuri merkitys pitkässä juoksussa. Uusia menetelmiä torjua mikromuovin syntyä sekä vaihtoehtoja muoville kehitellään onneksi jatkuvasti – ei nosteta käsiä ihan vielä ilmaan vaikka tilanne vaikuttaakin lähes toivottomalta.

Guppyfriend-pesukassi saatu Mini Rodinilta