RASKAUSVIIKKO 26
(25-25+6) – Näillä viikoilla keskiraskauden seesteinen olo ja energia muuttuu taas, kun vatsa kasvaa ja alkaa jo olemaan vähän tiellä kaikessa tekemisessä. Olo on kuitenkin melko hyvä ja etenkin kasvava maha on I H A N A. Pukeudun mielelläni niin ettei se jää keneltäkään huomaamatta.

Pääsen ekaa kertaa kunnolla kaason hommiin ja juhlitaan myös Oskun kaverin synttäreitä. Ostelen myös paljon pieniä vaatteita nettikirppikseltä ja pelkään että joku alkaa sen perusteella levittemään juoruja vauvan sukupuolesta. Kaikki ostamani vaatteet tungen kaapin perälle odottamaan sitä kuuluisaa pesänrakennusviettiä ja päivää jolloin jaksan ne pestä ja järjestellä.

Tällä viikolla vauva on Barbie-nuken pituinen ja se näyttää jo ihan sopusuhtaiselta minivauvalta. Tällä viikolla silmäripset kasvavat ja vauva alkaa myös räpytellä silmiään. Vauva liikkuu ja potkii paljon ja sillä on hyvin tilaa tehdä kuperkeikkoja.

Meillä on myös pienimutoinen merkkipäivä, sillä tapailumme alkamisesta tulee tasan yksi vuosi täyteen. On hullua ajatella miten paljon yhteen vuoteen on mahtunut ja samalla kaikki tuntuu niin täysin oikealta – näin sen pitikin kohdallamme mennä.

RASKAUSVIIKKO 27
(26-26+6) – Hirveä himo raikkaisiin smoothieisiin ei helpota, välillä tuntuu että voisin elää vain niillä ja appelsiinimehulla. Tuoremehua menee päivässä puolesta litrasta litraan, mikä on todella paljon, etenkin kun en yleensä muuten juurikaan mehuja juo. Perustelen himoa sillä, että vauva vaatii mehua. Kylmä appelsiinimehu saa hänet myös villitymään kohdussa ja tunnustelen mielelläni hänen liikkeitään joten himon lisäksi se on toinen syy juoda sitä paljon.

Tällä viikolla vietetään äitienpäivää ja osallistun myös Mother Blessig-juhlaan jossa tapaan kymmenisen muuta odottavaa äitiä. On kiinnostavaa ja aika herkistävääkin vaihtaa ajatuksia raskaudesta, sen kulusta, peloista ja toiveista.

Pyöräilen paljon ja se tuntuu tosi hyvältä. Minulla alkaa olla liitoskipuja sekä harjoitussupistuksia etenkin jos kävelen paljon tai joudun kantamaan mitään vähänkään isompaa. Siksi on ihana että pyörän kanssa pääsen itsenäisesti hoitamaan asioita ja liikkumaan.

Yksi merkkipaalu osuu myös tälle viikolle, pystyn nimittäin juomaan kahvia ensimmäistä kertaa sitten viikolla 6 iskeneen pahoinvoinnin! Hirvittävällä määrällä kauramaitoa ja jäitä, mutta kumminkin! Paha olo siis edelleen jatkuu, mutta se ei enää hallitse tekemisiä samalla tavalla kun aiemmin.

RASKAUSVIIKKO 28
(27-27+6) – Kesä saapuu kaupunkiin. Helteet ajavat vaateostoksille – mitä vähemmän päällä sen parempi. Käyn ottamassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä aurinkoa Altaalla ja palan paikoitellen pahasti. Raskaus vaikuttaa selvästi rusketukseen eri tavalla kun aiemmin. Kunhan vaan muistan levittää aurinkorasvaa tasaisesti, huomaan myös ruskettuvani paljon nopeammin ja paremmin kun aiemmin. Ison mahan kanssa on hauska olla rannalla ja huomaan olevani siitä jotenkin todella ylpeä.

Tällä viikolla vauva on raskausappin mukaan Baby Björn-nuken kokoinen, mikä tuntuu minusta jotenkin tosi huvittavalta. Vauvan kuulo paranee päivä päivältä ja se tunnistaa jo selvästi perheenjäsenensä. Ihon alle kerääntyy rasvakudosta ja siitä tulee kokoajan enemmän pyöreä vauva jollainen se sitten on syntyessään. Vauvalla on jo myös melko selkeä päivärytmi, päivisin se on hereillä lyhyitä pätkiä ja aktiivisimmillaan se on iltaisin.

Jee, pahoinvointi tulee myös takaisin! Tai eihän se ole kokonaan loppunut, mutta näillä viikoilla istukan hormonituotanto taas muuttuu ja saattaa aiheuttaa monilla odottajilla pahoinvointia – kuten minulla.

RASKAUSVIIKKO 29
(28-28+6) – Raskauden viimeinen kolmannes alkaa! Närästys pahenee ja joudun vaihtamaan entistä tehokkaampaan lääkkeeseen. Myös allergia alkaa vaivata ja viihdynkin apteekissa pitkän tovin sopivia lääkkeitä, suihkeita ja silmätippoja tutkaillen. Käyn myös lääkärissä hakemassa matkaa varten lentotodistuksen. Siellä en kuitenkaan saa mitään uutta tietoa raskauden kulustani, sillä lääkäri vain tutkailee äitiyskorttiani ja kirjoittaa todistuksen.

Lapsilla on viimeinen viikko koulussa ja edessä on enää kesäloma ja sen jälkeen vauvakin syntyy! Kaikki tapaamani ihmiset päivittelevät sitä, miten kestän kuuman kesän. Tässä vaiheessa siinä ei ole mielestäni mitään kestämistä vaan on enneminkin helppoa kun voi pukeutua kevyesti eikä kokoajan tarvitse miettiä että mitä pistää päälle.

RASKAUSVIIKKO 30
(29-29+6) – Espanjaan! Viiden tunnin lentomatka menee suht hyvin. Istun keskipenkillä enkä meinaa saada käsiäni mahtumaan minnekään, sillä sylissä ne alkavat painamaan vatsaani. Myös nukkuminen alkaa olla sekä vatsan että ilmeisesti hormoonien takia hanakalaa. Keho alkaa valmistautua yöherätyksiin ja vatsan kanssa on vaikea löytää asentoa (ja vaihtaa sitä).

On lonkkakipua, selkäsärkyä, polvikipua, liitoskipuja… Hyvä syy vain makoilla altaalla tai katsella iltaisin sängyssä sarjoja.

Vauva reagoi kohdun ulkopuolelta tulevaan valoon ja aurinkoa ottaessa se tuntuu usein korottelevan sitä kohti. Saan ensimmäistä kertaa taltioitua videolle kunnon alien-menot kun hän puskee vatsaa vasten. Tunnistan selvästi missä on pää ja kerran nappaan siitä vahingossa napakalla otteella kiinni.

Juuri ennen reissuun lähtöämme käyn myös pitkästä aikaa neuvolassa. Tuntuu että käyntejä on todella harvoin. Neuvolassa selviää että vauva on perätilassa ja stressaan asiaa aika paljonkin, vaikka tiedän että hänellä on vielä aikaa kääntyä. Mieleen muistuu yhdeksänvuoden takainen Kaapon odotus, ulkokäännösyritys sekä se miten päädyin lopulta sektioon. Nyt päätän että jos mahdollista, niin yritän synnyttää vauvan alakautta vaikka hän perätilassa olisikin.

Kaikki Raskausviikko-sarjat:

RASKAUSVIIKOT 1-8
RASKAUSVIIKOT 9-14
RASKAUSVIIKOT 15-20
RASKAUSVIIKOT 21-25
RASKAUSVIIKOT 26-30

Kuten aiemmin kerroin, meillä lasten pyöräilemään opettelu on vähän jäänyt laatikkopyörän helppoden takia. Pitkään nimittäin  mielummin pakkasin lapset tavaroineen laatikon kyytiin, kun että olisimme lähteneet kaikki matkaan omilla pyörillämme. Kaapo ajaa jo hyvin, mutta Elvis on päässyt pyöräilyn makuun vasta tänä kesänä.

Vaikka Kaapon kanssa pyöräily alkoi sujumaan lähes itsestään, googlailin keväällä vinkkejä nimenomaan pyöräilyn opettamiseen. Eihän siihen hirveästi mitään vippaskonsteja ole, mutta muutamia juttuja kyllä jolla voi sitä helpottaa ja nopeuttaa:

Potkupyöräily on hyvää alkutreeniä

Viime vuosina todella suositut pienten lasten potkupyörät ovat loistava apu pyöräilyn aloittamisessa. Lapsi joka on hiffannut potkupyöräilyn oppii todennäiköisesti myös ajamaan myös polkupyörällä suht helposti. Potkupyöräillessä oppii hienosti pyörän kanssa tasapainoilun, joka on sama molemmissa pyörissä.

Älä käytä apupyöriä

Pyöräilyn opettelu kannattaa aloittaa ilman apupyöriä, sillä niiden kanssa tasapino ei harjaannu ja niistä voi olla enemmän haittaa kun hyötyä. Apupyörien kanssa ajaminen on aivan erilaista kun ilman, joten tämä vaihe on aika turha.

Paras ikä opetella ajamaan on noin 4-vuotiaana

Muista kuitenkin että kaikki lapset ovat erilaisia ja oppivat omaan tahtiinsa. Joku voi olla valmis ajamaan jo kolmivuotaana, joku vasta lähempänä kouluikää. Potkupyöräilyn voi kuitenkin aloittaa jo aiemmin ja tutustua pikkuhiljaa polkupyörään lapsen kiinnostuksen ja taitojen mukaan.

Mitä pienemmän lapsen kanssa polkemista treenaa, sitä hankalampaa alku on. Polkemista voi olla aluksi vaikea hiffata, etenkin jos lapsi ei ole nähnyt paljoa muita pyöräilijöitä tai kokeillut polkemista aiemmin. Polkeva liike ei tule luonnostaan, kuten vaikkapa kävely, joten sitä pitää treenata. Samalla lihakset kehittyvät ja sitä myötä myös polkemisesta tulee lapselle helpompaa.

kannattaa heti aluksi opettaa, että polkeminen tapahtuu aina aloittamalla etummisena olevalla polkimella. Jos polkemisen opettelu tuntuu liian haastavalta tai ikävältä kannattaa pistää se hetkeksi tauolle ja kokeilla vaikka muutaman viikon päästä uudestaan.

Valitse tarpeeksi pieni pyörä

Moni hankkii lapselle pyörän kasvunvaralla. Kuitenkin ajamaan opettelevan lapsen onhelpompaa oppia polkeminen mielummin vähän pienellä kun suurella pyörällä. Myöhemmin tarpeeksi iso pyörä on hyvä, sillä sitä on kevyempi polkea. Ajamaan opetelessa on kuitenkin tärkeää että lapset jalat osuvat kunnolla maahan ja että pyörä on tarpeeksi pieni ja että lapsen on helppo käsitellä sitä.

Harjoittele aluksi tasaisella

Paras paikka pyöräilyn harjoittelulle on tasainen ja laaja alue, kuten asfalttikenttä. Kuitenkin jos lapsella riittää voimaa jaloissa, voi ajamista harjoitella myös nurmikolla, jolloin kaatuminen ei satu yhtä paljoa. Nurmikolla ajaminen on kuitenkin huomattavasti raskaampaa, joten ihan ensimmäisillä kerroilla tai pienen lapsen kanssa kannattaa suunnata jonnekkin täysin tasaiaiselle, jossa ei tarvitse myöskään väistellä muita tai varsinkaan liikennettä.

Ole lapsen tärkein tuki (ja turva)

Paras paikka tukea pyörän päällä olevan lapsen tasapainoa on takana. Voit pitää pyörää pystyssä satulasta, mutta aluksi kädet lapsen kainaloiden alla voi tuntua hänestä turvallisimmalta. Älä myöskään petä lapsen luottamusta irroittamalla otetta ennen kun hän on valmis. Kun tasapaino alkaa löytymään voit pikkuhiljaa alkaa höllentämään otettasi ja päästämään pikkuhiljaa irti. Voit sopia lapsen kanssa että päästät hänet menemään itse tai juokset aluksi hänen rinnallaan.

Voit auttaa lasta hahmottamaan pyörällä tasapainoilua ohjaamalla häntä kainaloista pidellen ja kääntämällä sivulta toiselle. Näin lapsi oppii samalla kääntymistä ja pyörän hallintaa.

Kaatumista ei voi välttää

Omasta mielestäni lapselle kannattaa rehellisesti kertoa heti aluksi, että kaatumiselta ei voi etenkään harjoitellessa välttyä. Joissain vaiheessa lapsi tulee kaatumaan ja mahdollisesti satuttamaan myös itseään jonkun verran. Kaatumisista huolimatta on tärkeää saada positiivinen vire pysymään harjoittelussa.

Jarruttaminen

Jarrun käyttö on tietysti ensisijaisen tärkeä asia oppia. Useasti polkemaan opetellessa lapsi usein vahingossa aluksi jarruttaakin, joten sen oppiminen käy monella ihan vahingossa. Jos pyörässä on jalkajarrun lisäksi käsijarru, sen käyttöä kannattaa harjotella aluksi pyörää taluttaen. Muista myös näyttää lapselle mitä tapahtuu jos pelkkää käsijarrua käyttää äkkijarrutuksessa.

Älä pakota

Kuten aiemmin sanottu, pidä harjoittelu hauskana ja lapselle mukavana asiana. Kannusta positiiviseen sävyyn mutta hyväksy myös se, että lapsi ei välttämättä ole vielä valmis harjoitteluun. Älä hermostu, vaan yrittäkää mielummin myöhemmin uudestaan.

Miten teillä on opetettu lapset ajamaan, kuulostavatko nämä vinkit yhtään tutuilta? Vai onko teillä harjoittelu vielä edessä? Entäs kuinka monen lapsi on aluksi mennyt potkupyörällä?

Poikien Pelago Kiddo-pyörät saatu

Tein alkukeväästä listaa hankinnoista, jota vauvaa varten kannattaa tehdä. Omaa kokemusta itselläni on jo kahden lapsen verran ja on aina kiinnostavaa huomata, miten vaikka joku meille itsestäänselvä ja paljon  käytetty tavara on jollekin toiselle aivan täysi turhake – ja toisinpäin.

Nyt kun vauva saattaa saapua maailmaan ihan mikä lähiviikko tahansa, otin tarvikelistan uudelleen esille. Vauvahan nyt sinänsä pärjää alkuun, ainakin perjaatteessa, ihan vain tissillä ja muutamalla vaatteella. Mutta kun arkea alkaa alkaa tarkemmin miettimään, niin kyllähän moni asia helpottaa sitä aika paljon. Ensimmäiset päivät haluan myös muhia ihan rauhassa vain kotona vauvan kanssa, joten on kivempi myös hankkia mahdollisiman moni asia etukäteen eikä sitten säntäillä heti kaupoille.

Tämä yhdeksän kuukautta on mennyt todella nopeasti, vaikka alkuvuodesta vielä tuskailin sen hirveän pahoinvoinnin kanssa ja olin aivan varma, etten tulisi ikinä selviämään siitä. Tässä sitä kuitenkin ollaan vauva lähestulkoon valmiina, joten korkea aika myös aloittaa täällä kotona valmistelut.

Innostuin myös ajatuksena kasvivärjäyksestä, mutta en ole tehnyt asian eteen mitään. Kassillinen harsoja siis odottaa tuolla myös vielä värjäystään. En ole myöskään osannut päättää, että minkä värisiksi peppuharsot haluan ylipäätään värjätä.

Myöskään tutin käytöstä emme vielä ole ihan päässeet Oskun kanssa yhteisymmärykseen. Itse koen tutin hyvänä juttuna, kunhan sitä tarjoaa vauvalle vasta kun imuote on muuten kunnossa. Tiedän myös sen, etteivät kaikki vauvat edes huoli tuttia. Mutta jos huolii, on se mielestäni hyvä rauhoittaja silloin kun vauvalla ei oikeasti ole nälkä, mutta hän tarvitsee turvaa imeemisestä. Ymmärrän samalla myös sen kannan, että ei tuttia vauvalle.

Myöskään imetyksen onnistumisesta ei ole mitään takeita, etenkin kun minulle tehtiin viime syksynä rintojen piennnnysleikkaus, jossa myös osa rinnan hermoista ilmeisesti vaurioitui. Mietin aiemmin myös sitä, että haluanko edes leikatuilla rinnoilla yrittää imetystä, sillä jokainen imettänyt tietää ettei sen jälkeen paluuta entiseen terhakkuuten ole. Päätin kuitenkin, että yritän kyllä ja jos maitoa ei vaikka riitä, mikä on yleistä leikkauksen jälkeen, niin yritän ainakin osaimettää ja pumpata niin paljon kun mahdollista. Nämä ovat asioita joihin ei ihan hirveästi voi vaikuttaa, ainakaan näin etukäteen, mutta helpottaa kovasti jos kotoa löytyy varmuudeksi sitten tarvittavat välineet kuten se rintapumppu tai tuttipullo.

Itse olen varautunut muutamilla imetysrintsikoilla sekä liivinsuojuksilla. Lakanoita myös omaan sänkyyn voisi vielä ostaa ehkä yhdet, sillä muistelisin että perhepedissä niiden vaihtoväli etenkin aluksi on melko tiheä. Itseasiassa olen miettinyt myös koko sängyn päivittämistä hieman leveämpään, mutta tykkään niin paljon tuosta vanhasta että ehkä mennään nyt ainakin aluksi vielä sillä.

Kuten sanottu, vauva pärjää oikeasti hyvin pienellä määrällä mitään, mutta omaa arkea vauvan kanssa helpottaakseen monet näistä tarvikkeista ovat ainakin itselleni tärkeitä. Vauva ei myöskään välitä kodin muusta sisustuksesta, mutta silti minulla on kuitenkin paineet vielä saada pari seinää maalattua, laittetua lamppuja kattoon, hankkia sälekaihtimet, päiviettyä niin sohva kun ruokapöytäkin sekä saada vihdoin ja viimein makuuhuoneen vaatesäilytys kuntoon sekä poikien huoneen hyllyt seinälle.

Hommaa siis riittää vielä, virallinen äitiysloma alkaa muutaman päivän päästä!

Fabelabin tuotteet saatu Gerffer Groupilta

Olin eilen kaasona rakkaan ystäväni Pajun häissä. Meitä oli kaasoina kolme ystävystä ja saimme vapaat kädet valita jokainen itsellemme omannäköisemme asut. Lopulta kaikkien meidän kolmen puvut kävivät sattumalta kivasti värimaailmaltaan yhteen, vaikka muuten ihan erilaisia olivatkin.

Tämä jättivatsa toi ihan omat haasteensa mekon hankintaan. Tilasin loppujenlopuksi netistä yhteensä kahdeksan äitiysajan mekkoa ja jokaikinen niistä oli huono. Olin aika yllättynyt ensimmäkin miten paljon mekot sitten erosivat myyntikuvistaan, mutta erityisesti siitä, miten halvan oloisia ne kaikki olivat kuitekin sadan euron tuntumassa olevista hintalapuistaan huolimatta.

Muutama päivä ennen häitä lähdin sitten kaupungille etsimään mekkoa. Niinhän se on että livenä vaatteesta saa parhaiten käsityksen. Ja heti ensimmäisestä kaupasta mekko sitten löytyikin. Eikä se edes ollut mitään äitiysmallistoa, vain kaupan isoin koko.

COSin 100% silkkimekko oli ehdottomasti paras valinta kuumaan kesäpäivään. Se oli ihanan väljä ja pitkä, joten siinä oli mhelppo olla koko 13 tuntinen hääpäivä. Tumman harmaan sekä vaaleanpunaisen ja keltaisen murretut sävyt sopivat mielestäni kivasti kesähäihin. Sattuneesta syystä kengiksi valikoitui tuollaiset täysin matalat sandaalit.

Häät olivat todella kauniit ja päivä täydellisen onnistunut. Hommaa riitti näin kaason näkökulmasta, mutta onneksi meitä oli hyvä ja tehokas porukka niin morsiammen kun sulhasenkin puolelta. Hassua että nyt vuoden verran odotettu päivä on ohitse. Samalla itselläni on nyt olo, että näiden häiden jälkeen vauva saa oikeastaan syntyä milloin vaan. Tai no, itseasiassa meillä on vielä muutama päivä ennen laskettua-aikaa toisen ystäväni häät, joten mielellään jotenkin niin että häihin päästään.

Mutta tuosta mekosta vielä sen verran, että oli hyvä valinta lopulta ostaa ihan tavallinen mekko, jota voi sitten käyttää hyvin raskaudenkin jälkeen. Samoin panostaminen laadukkaaseen luonnonmateriaaliin oli etenkin tuollaisena kuumana kesäpäivänä aivan ehdoton juttu.

Mittailin alkuvodesta silmämääräisesti hiuksiani. Jos ne kasvaisivat normaalia sentin kuukausivauhtiaan, saisin kesällä leikattua tasaisen polkan. Moni ehkä muistaa, olen kasvattanut nyt omaa väriäni viime elokuusta, jolloin huomasin usean vaalennuksen jälkeen hiusteni kärsineen kovasti.

Vaalennuksia minulle oltiin tehty pitkin vuotta, mutta keväällä päätin haluta lopulta ihan platinablondiksi ja jos muistan oikein, istuin yhteensä yli kaksitoista tuntia kampaajan tuolissa sen saadakseni. Viimeisimpien vaalennusten jälkeen hiuksia kuitenkin alkoi katkeilemaan todella huomattavasti. Etenkin edestä ja päälikerroksista. Päätin kasvattaa kokonaan oman värin takaisin ennen mitään seuraavia käsittelyitä.

Viime viikolla havahduin kuitenkin tällä kertaa siihen, että etuhiukseni tuntuvat olevan edelleen suunnilleen samassa pituudessa mitä alkuvuodesta. Takana olevat hiukset ovat kasvaneet, mutta ihan kun etuhiukset olisivat jumiutuneet vanhaan pituuteensa. Voiko olla ja mistä tämä voi johtua?

Joukosta puskee kuitenkin myös uusia hiuksia vaikka kuinka, joten aluksi ajattelemalla vitamiininen puutteellakaan tätä ei kai voi mitenkään selittää? Enkä se ole vain minä joka asian näkee, vaan myös Osku on samaa mieltä siitä, etteivät hiukset ole kasvaneet.

Voiko tämä olla joku kummallinen raskauteen ja hormooneihin liittyvä asia vai mitä ihmettä? Onko jollain käynyt samoin? Sitten kun katsoo eroa taaimmaisten hiusten juurikasvuun, niin siinäkin on mielestäni eroa. Eli etuhiukset eivät ole vain katkenneet lisää, vaan ne eivät ihan oikeasti vaan kasva samaan tahtiin. Olisi todella kiinnostavaa tietää mistä tällainen voi johtua.

Oma hiustenväri on muuten yllättänyt positiivisesti (ei kyllä ole oikeasti ihan noin tumma kun kuvissa näyttää), vaikka haaveilenkin vaalentamista taas ensi kesäksi. Jos siihen aikanaan päädyn, se käy onneksi tällä kertaa käsittelemättömään hiukseen varmasti tehokkaammin, eikä sitä tarvitse kuluttaa näin puhki. Mutta tällä hetkellä tuo oma, yllättävän tumma, väri kelpaa minulle myös hyvin.

Sain kuukausi sitten luottokampaamostani, Katjamariateamista, testiin Kérastasen uusia Aura Botanica-luonnonkosmetiikkasarjan hiustuotteita. Shampoon, hoitoaineen sekä öljysuihkeen. Tosi kiva että laadukkaat kampaamosarjarjatkin alkavat kiinnostumaan tästä kasvavasta trendistä ja jättävät turhia kemikaaleja pois tuotteistaan. Aura Botanican raaka-aineet ovat keskimäärin 98% luonnonmukaisia tinkimättä kuitenkaan tuotteiden laadusta ja olemalla edelleen kampaamolaatuinen sarja. Tuotteet sisältävät muumuassa kookos-, argan-, ja auringonkukkaöljyjä sekä damaskinruusuvettä ja kaikki raaka-aineet myös hankitaan ja tuotetaan vastuullisesti.

Nyt aionkin jatkossa kiinnittää vielä entistä enemmän huomiota hiusteni hoitoon. Olen jo nyt vähentänyt niiden lämpökäsittelyä varmaan 90% ja näin toimin jatkossakin. Katsotaan mitä synnytys ja mahdollinen imetys saa hiuksille aikaan, toivottavasti ainakin osa pysyy päässä. Ja toivotaan että nuo etuhiukset alkaisivat pian kasvamaan taas.

Ja joo, seuraavaksi menen nyppimään nuo kulmakarvat. Ne sentään kasvaa.