Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Philips Hue kanssa

Hyvää vappua ja toukokuun ensimmäistä! Kevät on saapunut vihdoin myös parvekkeellemme, kun lakaisimme sieltä talven tomut, tamppasimme matot, istutimme muutaman kukan sekä tietysti pistimme parvekkeen valaistuksen kuntoon! Kuten sisällä kotonakin, myös ulkona valaistus on tärkeää ja sillä voi luoda halutunlaista tunnelmaa. Ulkovalaistus onkin eräänlainen viimeinen silaus, joka tuo ennenkaikkea lisää viihtyvyyttä käytännöllisyyden lisäksi.

Meidän parvekkeemme on pieni ja siksi haluammekin pitää sen mahdollisimman simppelinä. Parvekkeelle paistaa näin keväällä ilta-aurinko ja sen suloisessa lämmössä onkin ihana nauttia ihan vain rauhallista ja viipyilevää tunnelmaa vaikkapa kirjaa lukien tai viiniä siemaillen. Tai no, tällä hetkellä itseasiassa lapset ovat vallanneet koko parvekkeen leikkeihinsä. Onkin ihanaa kun kotia voi jatkaa ulos nyt pikkuhiljaa säiden lämmetessä. Lapset kokevat parvekkeella leikkimisen ihan uudenlaisena seikkailuna jota säädettävät Hue-valot lisäävät.

Philips Hue älyvalaisin-valikoimista löytyy sisävalojen lisäksi suuri määrä erilaisia ulkovaloja. Myös niissä on samat, loputtomat mahdollisuudet kun muissakin Hue-sarjan valaisimissa ja lampuissa. Valoja voi hallita joko kaukosäätimellä, puhelimen appilla tai äänitoiminnolla. Valosarjoihin voi liittää myös liikkeentunnistimen, joka onkin todella kätevä juurikin ulkona tai omalla pihalla.

Tavallisten ulkovalojen sijaan Hue on siitä kiva, että valaistusta voi muuttaa sen mukaan, että vietetäänkö terassilla vaikkapa rauhallisia illalliskutsuja tai loppukesän puutarhabileitä. Tai ylipäätään riippuen vuorokauden ajankohdasta, himmentää tai kirkastaa valoja. Ulkovalaistus tekee hauskemmaksi myös esimerkiksi etuoven, kukkaistutusten, pihan puiden tai esimerkiksi pensaiden koristelun tunnelman tai vaikkapa juhlapyhien tai merkkipäivien mukaan ja kunniaksi.

Toki älyvalaistus on myös käytännöllinen ja tuo turvaa. Liikkeentunnistimen voi synkronoida perinteisesti niin, että lähin valo tai kaikki pihan valot syttyvät liikkeestä, mutta myös varoittamaan vaikkapa epätoivotuista vierailijoista niin, että valo syttyykin jossakin muualla sisällä kotona.

Ulkovalaistus mahdollistaa ulkotilojen käyttöönoton aikaisemmin keväällä ja toki myös toisinkin päin! Vaikka ei talvella ulkona istuisikaan, voi sisältä olla kivempi katsella ulkona valaistua puuta kun pelkkää pimeyttä. Samoin myös vaikkapa kotiavaimia on kivempi kaivella laukusta jos oven edusta on valaistu tai ylipäätään kulkea valaistulla pihatiellä. Harvoin sitä tulee istuskeltua illalla pilkkopimeällä parvekkeella, mutta nyt valojen myötä siellä viihtyy hyvin vielä pitkään kevätillan ääniä kuunnellen.

Meidän omalle pikku partsille ei tietenkään ihan hirveän paljon erilaisia valaisinratkaisuja mahdu, mutta onneksi voimme hyödyntää näitä vaikkapa myös mökillä myöhemmin kesällä. Suunnittelemme myös jo puutarhajuhlia sukulaistemme pihoille – jotkut ottavat oman pullon mukaan, me omat valot. Meillä onkin jemmassa muutamia maahan pistettäviä kohdevalaisimia, joilla voi vaikka valaista eri värein ne pihan hienoimmat puut. Huen ulkovalot ovatkin myös hauska lahjaidea näin kesän kynnyksellä.

Kaikista Huen ulkovalosarjan valaisimista päädyin laittamaan parvekkeellemme Lightstrip valolistaa, jonka pujotin kaiteen ja ikkunan alla olevan räystään alle niin, että se antaa tunnelmallisen, epäsuoran valon. Siitä tuli paljon kivempi mitä olin edes osannut odottaa. Ihan uskomatonta, miten tuollainen yksinkertainen juttu kun valo, voi tuoda niin paljon lisää viihtyvyyttä ja tunnelmaa.

Kauttaaltaan taipuva valolista on juuri omaan makuuni, eli simppeli ja huomaamaton. Listasta tuleva valo on pehmeää, joten sitä voisi hyvin pitää myös esillä ja laittaa kulkemaan vaikkapa listan päältä. Myös valolistasta löytyy kaikki mahtavat Hue-ominaisuudet, kuten aina 16 miljoonasta värivaihtoehdosta etukäteen asennettavaan aamusarastukseen tai musiikin tahdissa vaihtumiseen.

Tänä kesänä aion ottaa parvekkeestamme kaiken hyödyn irti. Olen (salaa kaiteen yli) ihastellut naapurimme itse tekemää lautalattiaa ja haluan ehdottomasti saman tapaisen meillekin, jotta Myykin voi lattialla oleilla enemmän paleltumatta. Lisäksi, vaikka tuolillakin voi ihan mukavasti, niin kyllä joku pieni lökösohva olisi silti ihana tuon talvesta kärsineen rottinkipöydän ja yksinäisen tuolin tilalle. Nyt kun valaistus on parvekkeella kunnossa, tuntuu että koko parvekkeen potentiaali kasvoi kymmenkertaisesti ja siellä haluaa ihan oikeasti viettää entistä enemmän aikaa.

Toimin Philips Hue älyvalaisinsarjan Ambassadorina ja tulen vuoden mittaan näyttämään käytännössä sen lukemattomia mahdollisuuksia sekä annan vinkkejä sen hyödyntämiseen. Aiemmin olen kirjoittanut yleisiä asioita Huesta, oikenlaisen tunnelman luomisesta sekä Huen rutiinit-toiminnosta sekä vuorokausirytmin tukemisesta.

Oletteko te laittaneet jo mahdollisen parvekkeen tai pihan kevät-hengailukuntoon? Minkälaisia valaisinsysteemeitä teiltä löytyy ulkoa?

Tällä viikolla Facebook on tuntunut muistuttelevan erityisen paljon menneistä vuosista. Kuten kuuden vuoden takaisesta ressuistamme ensi kertaa Espanjaan. Kuusi vuotta sitten Elvis oli reilun vuoden ikäinen ja Kaapo kolme. Eli jo ihan isoja pikkupoikia – tai ainakin se silloin tuntui silloin siltä. Nyt kun vanhoja videoita tai kuvia katselee, ihan parinkin vuoden takaa, he ovat molemmat vielä ihan vauvoja niissä.

Tässä arjen tiimellyksessä sitä kasvua ja isommaksi muuttumista ei huomaa enää samalla tavalla, tässä iässä lapset kasvavat salaa, hitaasti ja tasaisesti. Vasta kun katselee aika taaksepäin, sitä oikeasti havahtuu muutokseen.

Toki aina välillä tulee niitä herättäviä hetkiä, kuten kun lapsen voi lähettää kauppaan ostamaan unohtunutta voita tai kun ekaluokkalinen soittaa että, ”osaan mä tulla itekkin kotiin, kävelen tästä vaan tota Manskua pitkin”. Okei, joskus jään hetkeksi tuijottamaan, että ovatko nuo jättikourat todella lapseni, mutta sitten taas joku toinen huutaa, että ”äitiiiiii, missä mun karate-reppu on?”  tai vauva konttaa takkaan ja jättikoura-asia unohtuu.

Maanantaina oltiin iltakävelyllä ja porttikonkiin paistoi kauniisti valo. Ekaluokkalainen proteistoi aluksi tuttuun tyyliinsä kuvan ottoa (KAIKKI on tällä hetkellä ei), kolmasluokkainen taas maanitteli hänelle, että tuu nyt! Nään tässä kuvassa niin paljon samaa kun niihin kuusi vuotta sitten kanssani Espanjan värikkäillä kaduilla kulkeneisiin pikkupoikiin –  ja samalla nään kaksi kunnon jäbyliä, toisella kengännumero 34 ja toisella 37 (!!!!!).

Unikoulusta taidettiin puhua jotain nevolassa, mutten muista mitä, koska olin niin väsynyt. Taidettiin muuten saada ihan joku lappukin aiheesta, mutten muista mihin se laitettiin, koska olin niin väsynyt. Viime yönä viidettä kertaa heräävää vauvaa nukuttessa, väsyneenä, mietin unikoulun aloittamista. Mietin, että aloittaisin sen heti, ellen olisi niin väsynyt.

Tänään sitten puhuimme aiheesta unikoulu. Sillä olisi ilmeisesti aika aloittaa se. Nyt kahdeksankuinen vauva herää yleensä kaksi kertaa yössä syömään, joskus jopa kolme. Välillä se jää siihen ja välillä on sitten öitä, joilloin pitää myös paijailla ja tassutella, auttaa pois huonosta asennosta, laittaa tuttia suuhun ja ihan vaan pitää seuraa leikkisällä tuulella olevalle yökukkujalle.

Mietimme, että mikä olisi paras tapa toteuttaa unikoulu. Meidän tarvoittemme unikoululle olisi se, että saisimme vauvan nukkumaan heräämättä yön yli meidän kanssa samassa huoneessa olevassa omassa sängyssään.

Tällä hetkellä vauva nukkuu meidän sänkymme vieressä olevassa laidattamossa pinnasängyssä, eli niin sanotussa sivuvaunussa. Se on toiminut tosi hyvin, sillä silloin ei itse tarvitse nousta yöllä. Toisaalta vauva herää ja havahtuu herkemmin jos itse menee vaikka nukkumaan myöhemmin tai pyörii unissaan. Haaveilen myös aamuista, jolloin en herää klo 6 siihen kun vauva lätkii naamaan tai repii hiuksiani.

Oma ehdotukseni oli toteuttaa unikoulu ikäänkuin kahdessa osassa. Ensin lopettaisimme yösyötöt. Eli ihan kylmän viileästi vain lopettaisimme yöllä antamasta hänelle maitoa. Tiedän ettei siitä tule helppoa, sillä vauva on varmasti öisin nälkäinen koska niin paljon syö. Ajattelen (*optimistisesti toivon) kuitenkin, että jo päivässä parissa hän oppii syömään päivisin tarpeeksi, niin ettei enää yöllä maitoa tarvitse tai pyydä. Olenko ihan hakoteillä?

Ja sitten kun hän ei enää öisin maitoa halua, siirtäisimme hänet pois ihan sänkymme vierestä omaan rauhaan. En usko, että tämä mikään iso juttu, sillä Myy on nukkunut aiemmin reissussa ollessamme matkasängyssä omassa rauhassaan. Tällä välltyisimme ensimmäiset öiden tassuttelun roikkuen itse pinnojen välistä lattialla istuen.

Toinen vaihtoehtoto olisi tehdä kaikki vain samalla kertaa ja toivoa parasta. Nimittäin parhaan yöunienkkansa, 9h, Myy on tehnyt kerran mummolassa, kun sai nukkua ihan omassa rauhassaan. Vahvasti kyllä epäilen että niin hyvin kävisi meidän tapauksessa nyt.

Jos teillä on toteutettu unikoulua niin miten ja missä iässä? Minkälaisia yöt olivat teillä ennen ja miten unikoulu niitä muutti? Kuinka kauan teitte unikoulua? Kaikki kokemukset kiinnostavat sattuneesta syystä nyt kovasti!

Tämä pieni vaaleanpunainen pörröhaalari on saanut viime päivinö paljon kyselyitä niin kadulla kun somenkin kautta. Haalari on yksi niitä harvoja ostoksia, jonka ostin jo raskaana ollessani jemmaan odottamaan yli vuoden päästä koittavaa kevättä. Ja nyt se kevät on täällä! Ihan hullua miten nopeasti aika kuluu. Muistan ettei mahani ollut edes vielä kovin iso tätä ostaessa – eli siitä on k a u a n !

Haalari on siis löytö nettikirppikseltä ja Bobo Chosesin muutaman vuoden takaista mallistoa. Olin ihastellut haalaria jo kaukan ennen kun minulla oli aavistustakaan mihin elämä voisi vielä minut heittää, saatika että tulisin vielä saamaan vauvan.

Ihana vaaleanpunainen teddykarvahaalarihan on ehkä maailman epäkäytännöllisin ulkona leikkimiseen, sillä se imaisee itseensä kaikki roskat eikä todellakaan pidä vettä tai varmaan tuultakaan. Mutta näyttää sentään hyvältä! Sama juttu vaaleanpunaisten Vansien kanssa. Tuo fleecelippiskin on itseasiassa aikamoinen pölynkerääjä ja se pitää putsata tarrarullalla aina ennen ulos lähtöä, mutta kerrankos sitä vietetään vauvan ihan ekaa kevättä. Tyyli ennen kaikkea, vai mitä 😀

”Pikainen aamupala / kuvien muokkaus / postauksen kirjoittaminen / sähköposteihin vastaaminen / Kelalle lääkekorvauksien lähettäminen, sillä aikaa kun vauva nukkuu päikkäreitä”

Työn yhdistäminen perheeseen ja vauva-arkeen ei ole ollut helppoa. Oikeastaan se on ollut todella kuluttavaa ja stressaavaa. Yritin pitkään tehdä hommia aina vähän joka mahdollisessa raossa – viisi minuuttia siellä, puoli tuntia täällä tai illalla kun muut ovat menneet nukkumaan.

Koin jatkuvasti keskeytyksiä (ja huonoa omaatuntoa), jouduin aloittamaan useasti homman alusta, keskittyminen oli vaikeaa ja niin työ kun kotihommatkin jäivät usein kesken, kun minulla oli samanaikaisesti niin sanotusti monta rautaa tulessa. Olin stressaantunut hermoraunio – ja oikeastaan olen sitä vieläkin.

Mutta, valoa näkyy jo tunnelin päässä! Viime viikkoina olemme puhuneet Oskun kanssa paljon ajankäytöstä ja sen suunnittelusta. Olemme välillä pystyneet sopimaan etukäteen päiviä ja aikoja, jotka ovat pyhitetty minun työntekoani varten. Olin jo unohtanut miten tehokas sitä voikaan olla, kun voi rauhassa keskittyä vain siihen yhteen asiaan.

Tällä viikolla Osku ilmoitti virallisesti töihinsä, että jää hoitovapaalle kesälomansa jälkeen! Mikä tarkoittaa siis sitä, että minä ”palaan” töihin. Ei siis enää kauhealla kiireellä kirjoittettuja postauksia sillä aikaa kun vauva nukkuu, vaan pääsen kunnolla jälleen paneutumaan blogiin ja aiheisiin joista haluan kirjoittaa, mutten valitettavan usein ole ehtinyt.

Päivitystahti siis palaa syksyllä entiselleen ja ehkä minut jopa saa taas pitkästä aikaa kiinni myös sähköpostilla. Itse odotan kovasti myös sitä, että pääsen panostamaan syvällisempien postauksen lisäksi parempaan vuorovaikutukseen teidän lukioiden kanssa.

Meille oli alusta saakka selvää, että jaamme vauvan kanssa kotona vietyn ajan molempien vanhempien kesken. Taisimme vasta haaveilla raskaudesta, kun Osku jo ilmoitti, että haluaa ainakin jossain kohtaa olla lapsen kanssa kotona. Tämä järjestely sopii itselleni paremmin kun hyvin, sillä se myös tarkoittaa meille kaikille enemmän aikaa yhdessä. Enkä missään nimessä olisi laittanutkaan Myytä päiväkotiin vielä pariin vuoteen. Toki talousasiat vähän jännittävät, mutta pitää vaan toivoa, että kaikki aina järjestyy.

En jatkossa tule viilettämään kaupungilla jakkupuku päällä tapaamisesta toiseen, vaan maanläheinen arki jatkuu ja näkyy blogissa. Ja vaikka oma rauhallinen työhuone kiinnostaisikin, niin pidän toimistoa mitä todennäköisemmin lastenhuoneesta sekä lähikirjastosta käsin (ehkä joskus kahvilastakin 😀 ).