Unikoulusta taidettiin puhua jotain nevolassa, mutten muista mitä, koska olin niin väsynyt. Taidettiin muuten saada ihan joku lappukin aiheesta, mutten muista mihin se laitettiin, koska olin niin väsynyt. Viime yönä viidettä kertaa heräävää vauvaa nukuttessa, väsyneenä, mietin unikoulun aloittamista. Mietin, että aloittaisin sen heti, ellen olisi niin väsynyt.
Tänään sitten puhuimme aiheesta unikoulu. Sillä olisi ilmeisesti aika aloittaa se. Nyt kahdeksankuinen vauva herää yleensä kaksi kertaa yössä syömään, joskus jopa kolme. Välillä se jää siihen ja välillä on sitten öitä, joilloin pitää myös paijailla ja tassutella, auttaa pois huonosta asennosta, laittaa tuttia suuhun ja ihan vaan pitää seuraa leikkisällä tuulella olevalle yökukkujalle.
Mietimme, että mikä olisi paras tapa toteuttaa unikoulu. Meidän tarvoittemme unikoululle olisi se, että saisimme vauvan nukkumaan heräämättä yön yli meidän kanssa samassa huoneessa olevassa omassa sängyssään.
Tällä hetkellä vauva nukkuu meidän sänkymme vieressä olevassa laidattamossa pinnasängyssä, eli niin sanotussa sivuvaunussa. Se on toiminut tosi hyvin, sillä silloin ei itse tarvitse nousta yöllä. Toisaalta vauva herää ja havahtuu herkemmin jos itse menee vaikka nukkumaan myöhemmin tai pyörii unissaan. Haaveilen myös aamuista, jolloin en herää klo 6 siihen kun vauva lätkii naamaan tai repii hiuksiani.
Oma ehdotukseni oli toteuttaa unikoulu ikäänkuin kahdessa osassa. Ensin lopettaisimme yösyötöt. Eli ihan kylmän viileästi vain lopettaisimme yöllä antamasta hänelle maitoa. Tiedän ettei siitä tule helppoa, sillä vauva on varmasti öisin nälkäinen koska niin paljon syö. Ajattelen (*optimistisesti toivon) kuitenkin, että jo päivässä parissa hän oppii syömään päivisin tarpeeksi, niin ettei enää yöllä maitoa tarvitse tai pyydä. Olenko ihan hakoteillä?
Ja sitten kun hän ei enää öisin maitoa halua, siirtäisimme hänet pois ihan sänkymme vierestä omaan rauhaan. En usko, että tämä mikään iso juttu, sillä Myy on nukkunut aiemmin reissussa ollessamme matkasängyssä omassa rauhassaan. Tällä välltyisimme ensimmäiset öiden tassuttelun roikkuen itse pinnojen välistä lattialla istuen.
Toinen vaihtoehtoto olisi tehdä kaikki vain samalla kertaa ja toivoa parasta. Nimittäin parhaan yöunienkkansa, 9h, Myy on tehnyt kerran mummolassa, kun sai nukkua ihan omassa rauhassaan. Vahvasti kyllä epäilen että niin hyvin kävisi meidän tapauksessa nyt.
Jos teillä on toteutettu unikoulua niin miten ja missä iässä? Minkälaisia yöt olivat teillä ennen ja miten unikoulu niitä muutti? Kuinka kauan teitte unikoulua? Kaikki kokemukset kiinnostavat sattuneesta syystä nyt kovasti!
Moi!
Meidän vauva nukkui ekat 10 kk to-del-la huonosti, siis niin että loppuvaiheessa heräiltiin välillä vartin välein ja tunninkin yhtämittainen uni oli harvinaista luksusta. Siinä vaiheessa tuli stoppi kun tuntui että vanhemmilta lähtee järki jos ei pian saada nukuttua. Ongelma oli just toi, että oltiin niin väsyneitä että unikoulu tuntui kamalalta ajatukselta kun vähätkin yöunet saattais hetkeksi loppua. Vauva nukkui välillä omassa sängyssä, mutta useimmiten meidän sängyssä että saatiin edes vähän unta.
Meidän pelastus oli Unijuna-niminen unikoulu. Maksaa 60€, mutta jälkeenpäin ajatellen olisin voinut maksaa siitä vaikka kuinka paljon enemmän! Siinä on selkeät ohjeet päivärytmistä ja iltarutiineista ym.
Tehtiin niin että siskoni tuli meille yhdeksi yöksi, ja minä ja mieheni mentiin hotelliin nukkumaan. Levänneinä jaksettiin hoitaa unikoulu, ja noudatettiin tarkkaan ohjeita, ja alle viikossa päästiin siihen, että lapselle luetaan iltasatu, laitetaan sänkyyn, poistutaan huoneesta ja hän nukkuu useimmiten aamuun asti heräämättä. Välillä herää kerran tai kaksi, mutta nukahtaa yleensä itsekseen uudelleen. Nukutaan samassa huoneessa vielä, ja yösyötöt lopetin siinä samalla kun unikoulu aloitettiin.
Olin lukenut Unijunasta jo joskus aiemmin, mutta silloin ajattelin että en ala maksamaan mistään ohjeista, mutta epätoivoisena sen ostin, ja nyt tosiaan voin ihan koko sydämestäni sitä suositella. Siitä on nyt vajaa pari kuukautta kun unikoulu pidettiin, ja nykyään tosiaan kaikki nukutaan yöt, ja koko perhe voi niiin paljon paremmin.
Tsemppiä teille ja toivotaan, että pian saatte paremmin nukuttua!
Suosittelen lämpimästi kirjaa unihiekkaa etsimässä. Sisältää tutkimustietoa eri unikoulumetodeista – esittelee niin itse metodin kuin myös sen tehokkuuden, hyödyn ja mahdollisen haitan. Kirjan avulla valitsimme meidän perheelle sopivimman metodin ja muksu saatiin nukkumaan yönsä.
Alle 1-vuotiaan ”koko yö” on muistaakseni 5 tuntia putkeen unta. Voisitte ensin aloittaa sen tavoittelemisesta. Eli päätätte jonkun kellonajan esim klo 21-02 jonka aikana lapsi yritetään rauhoittaa mahdollisimman vähäeleisesti. Eli ei nousta ylös sängystä tai seurustella.
Moni 1-vuotiaskin tarvii vielä yösyötön. Lapsella saattaa olla niin nälkä, ettei sitä päiväsyömisillä kuitata. Lapsella nälkä saattaa tuntua kipuna, joten jos hän kovasti huutaa, on todennäköisesti nälkäinen ja se sattuu lasta. Muistuttaisin myös että harva aikuinenkaan on esim. 12 h syömättä. Sitten kun se viisi tuntia on täynnä unta, sitä voi alkaa pikkuhiljaa pidentää aikaa varsinkin 1 vuoden lähestyessä. Päättää etukäteen että esim eka yösyöttö on vaikka klo 04 ja ylös noustaan aikaisintaan klo 08. Pikkuhiljaa hyvä tulee, nykyään ei varmaan (toivottavasti) mitään kerrasta poikki unikouluja pidetä.
Huudatusunikoulua en itse ikinä pitäisi ja toivon mukaan neuvolakin on uusinut ohjeitaan. Toivottavasti teidän allergiat on myös hoitotasapainossa, sillä kipeälle lapselle ei saa koskaan pitää unikoulua.
Ei ole huudatusunikoulua, ainekaan missään neuvolan ohjeissa tai muissa unikouluohjeissa. Se on unikoulua jossa vauvaa aletaan lohduttaa muilla keinoin kuin syötämällä tai ottamalla viereen. Opetetaan vauvaa lohduttumaan ensin silitykseen ja rauhalliseen puheeseen esim, sitten pikkuhiljaa opetetaan, että hän itse osaa rauhoittua uudelleen uneen kevyemmän unenvaiheen katkaistua unen. Alkuun vauva tietysti usein reagoi uuteen asiaan itkulla, mutta ei vauvan itkua pidä niin pelätä ja kauhistella, pitää tietenkin erottaa oikea kipuitku siitä itkusta jonka muutos saa aikaan, eli protestointi itkusta, mutta kyllä mielestäni vauvalle voi hyvillä mielin pitää kunnon unikoulun vaikka se tietääkin itkua, se ei ole haitaksi vauvalle kun vain itse on läsnä tilanteessa ja tekee vauvam olon turvalliseksi muutoksessa. Se on parhaaksi koko perheelle, sen kun muistaa yöllä unikoulua tehdessä, siitä ainekin itse sain voimia. Meillä unikoulu hoidettiin noin 1 veenä samalla kaikki yösyötöt lopettaen ja ekana yönä vauva protestoi jonkin verran, mutta jo seiraavana yönä vain kerran ja siitä eteenpäin on nukutu hyvin! Tsemppia Minttu ja miehesi, rohkeasti vain kokeilemaan, siitä se helpottaa 🙂
Ja vielä lisäyksenä, meillä vauva nostettiin syliin rauhoittumaan pahimmista itkuista ja laskettiin takaisin rauhoittuttuaan, samaa sai alkuun toistaa monen monta kertaa ja lopulta hän jäi sänkyyn enää pienen itkun kera
Uskon, että tuo alku on se pahin, siis opettaa pois pullosta yöllä. Kun se sujuu, loppu menee leikiten. Ehkä ottaisin vesipullon ekana yönä. Voisi ainakin varmistua, ettei janoon näänny, jos on tähän asti isonkin osan päivän syömisistä syönyt yöllä.
Suosittelen tekniikkaa, että vauvaa ei varsinaisesti huudateta. Pienet ja keskisuuret vikinät rauhoitetaan taputtelemalla, kovat huuto ja paniikki sylissä. Jos ei sylissä pitäminen vielä yksistään auta, niin sitten keinutusta.
Vielä yksinkertaistettuna vaiheet:
1. käsi vartalon päälle rauhoittamaan
2. silitys
3. taputus
4. syliin
5. syli plus kevyt heijaus
6. syli plus kunnon hytkyttely
Tehdään siis aina vaan se minimi, mikä on pakko, että lapsi rauhoittuu. Suurempiin numeroihin siirrytään, kun pienempi ei auta. Mutta myös takaisin päin: kun paniikkihuuto laantuu, siirrytään heijaukseen, sitten vaan sylissäpitoa, sitten sänkyyn taputuksilla jne. Jos huuto yltyy, otetaan taas askel isompiin numeroihin. Ymmärsiköhän tätä..
Sanoisin, että kolme yötä on pahoja/pahimpia. Sitten on jo ihan eri tilanne. Ehkä jopa jo kolmantena.
Sopikaa vuorot. Auttaa kummasti, jos tietää, että 02 eteenpäin saa nukkua tai ainakin maata eikä tarvi osallistua hyssyttelyihin. Tai sitten ensin toinen hoitaa ekan yön ja toinen sitten tokan.
Ja sitten se tärkein: unikoulu kannattaa!!
Nimim. monta lasta ja monta unikoulua
Ja vielä se, että alkuun varsinkin se ’aamu’ saattaa koittaa aikaisin. Vauvalla vaan on jo niin kova nälkä, ettei nukahda enää. Se voi olla se klo 05.
Me pidettiin pistäytymisunikoulu meidän vauvalle, oli silloin 7kk. Unikoulua ennen söi kerran yössä klo 3-5 aikaan, mutta muita herätyksiä oli sitten levottomimpina öinä varmaan kymmenen ja ”hyvinä” öinäkin syötön lisäksi muutama. Ja monesti oli hereillä tunninkin ennen kuin nukahti uudestaan. Lopulta pisin unijakso oli ehkä kaks tuntia, eli eipä tullut paljon nukuttua. Puoli vuotta nukkui sivuvaunussa ja kuukausi yritettiin omaan huoneeseen ilman mitään johdonmukaista toimintaa, eikä se muuttanut mitään tuossa heräilyssä. Jotain tassutteluakin koitettiin, mutta siinä meni hermot sekä meillä vanhemmilla että vauvalla.
Unikoulua varten siirrettiin siis omaan huoneeseen pinnasänkyyn nukkumaan. Ekana yönä syötin vauvan olohuoneessa, vein hereillä sänkyyn, toivotin hyvät yöt ja lähdin huoneesta. Itkuhan siinä tuli, otin aikaa ja odotin 3min. Sitten takaisin huoneeseen, silittelin hetken ja lähdin taas huoneesta. Tarkoituksena oli odottaa nyt 4min, mutta minuutin kohdalla vauva lopetti itkemästä ja nukahti. Yöllä vauva heräsi muutaman kerran ja odotin aina sen 3min ennen kuin kävin huoneessa. En tiedä teinkö ”väärin”, mutta muutaman ensimmäisenä yönä annoin aamuyöllä maitoa, mutta vein siitä takaisin omaan sänkyyn. Kolmantena yönä vauva nukkui PUTKEEN 20-6.30! Minä tietenkin heräsin sen sata kertaa ja kävin tarkistelemassa, mutta niin se vaan nukkui siellä rauhassa. Jotenkin oppi itse tuossa unikoulun aikana laittamaan tutinkin suuhun. Niitä on nykyään sängyssä vähintään viisi..
Unikoulun pitämisestä on nyt 3kk ja yöt on pysyneet ihan hyvinä. Sairastelun ja hampaiden tulon aikaan on heräillyt öisin ja ollaan otettu viereen ja annettu maitoakin, kun on päivisin syönyt niin heikosti. Näiden jälkeen on pitänyt sitten unikouluttaa uudestaan, mutta ne on menneet yhdessä yössä parilla heräilyllä. Koko unikoulun aikana vauvan pisin itku kesti 15min, mikä on paljon vähemmän kuin ennen unikoulua. Niin ja mulla on tuttuja, jotka ovat toteuttaneet tämän saman ja nukkuneet vauvan kanssa samassa huoneessa. Ekoina öinä nukkuivat itse olohuoneessa, mutta siirtyivät sitten takaisin samaan huoneeseen ja odottivat sen tietyn ajan ennen reagoimista.
Meillä ainakin olennaisinta oli se, että toimittiin johdonmukaisesti eikä annettu periksi. Aiemmat ns lempeät yritykset kaatuivat varmaan siihen, että tehtiin vähän mitä sattuu ja otettiin aina lopulta viereen. Ei muka ollut voimia unikouluun, mutta helpompia ne unikouluyöt oli kuin ne normiyöt ennen sitä.
Unikoulun jälkeen vauva oli selkeästi iloisempi ja jaksoi touhuta paremmin. Nykyään iltaisin vaan viedään sänkyyn ja sinne se jää itsekseen hakemaan unta ilman itkua. Jotkut on toki huudattamista vastaan, mutta mun mielestä asiaa kannattaa ajatella koko perheen hyvinvoinnin kannalta 😊
Mä tein neuvolan ohjeiden mukaan esikoiselle tassu unikoulun. Olin epävarma äiti ja en kokenut sitä kovin hyvänä vaikka lopulta jotenkin autoilun siihen unissaan. Nyt kuopuksen kohdalla oon ollu rento äiti ja tein unikoulun niin kuin musta vaan tuntu tehdä. Muistaakseni hän oli 10kk. Aloin päivällä juttelemaan hänelle että en anna maitoa enää hänelle yöllä. Sitten kun hän yöllä heräsi juttelin hänelle että äiti ei anna sinulle enää maitoa yöllä. Juttelin kaikkea muutakin lohduttavaa ja et tykkään hänestä. Vaiveli ihmetteli alkuun mutta tosi nopeasti ymmärsi mitä tarkoitin ja se harmitti mutta hän antoi minun lohduttaa eli haluis ja pitää sylissä. Kun harmitus helpotti yritti nukahtaa uudestaan ja autoin sylissä tuudittamalla uneen. Tarkkoja määriä en enää muista mutta ihan muutamissa öissä tilanne siis helpottui ja lapsi oppi nukkumaan ja itellä oli tyytyväinen olo koska tuntui että homma oli hoidettu yhteisymmärryksessä lapsen kans pehmeästi vaikka päättäväisesti.
Eli tsemppinä sanoisin että tee niin kuin susta tuntuu hyvältä ja luota siihen: silloin se onnistuu 🙂
Täälä pian vuoden vanha poika ja noin 10-11 kk välillä pitkään asiaa lykättyäni, siksi että olin liian väsynyt, aloitin unikoulun ja kyllähän se palkitsi kun vain viitsi. Toki vaati hermoja ja öisin hoin itselleni satoja kertoja että älä anna nyt sitä tissiä 😀 Tosin nyt on uusi yritys menossa koska korvatulehduksen ansiosta jo hyvällä mallilla olleet yöt meni reisille… Ei muuta kun tsemppiä! Se tunne kun saat nukkua 8h sen sijaan että puolen tunnin välein kanniskelet lasta hädin tuskin pysyen pystyssä 😀
Mun lasten vauva-ajasta on jo vuosia, mutta muistelen aloittaneeni kummallekin iltavellin syöttämisen nokkamukista suunnilleen 8,5 kk ikäisenä. Sillä toinen oppi pian pärjäämään aamuseiskaan asti , toinen ( isokokoisempi) heräili kyllä vielä pitkään joskus viiden maissa, mutta vanhemmille tuli kumminkin suhteellisen pitkät yöunet.
9 vuotta sitten toteutin esikoiseni kohdalla Tracy Hoggin eli ”vauvakuiskaajan” oppeja, joilla rytmiin myös vauvan päivän vauvalähtöisesti tietenkin. Unikouluna käytin hänen metodia soveltaen, joka on aika lailla tuo Suomessa tassutteluna tunnettu. Kyllähän siinä itkuksi meni välillä minulla että vauvalla, mutta tehokas ja lempeä metodi. Samaa toteutin kuopuksen kohdalla.
Itselläni jo vajaa 2v lapsi mutta meillä auttoi yöheräämisten loppumiseen se, että vauva nukkui yöt isänsä kanssa. Huomasin hyvin pian että nukkuessani vauvan vieressä tai samassa huoneessa, vaistoaa hän minut tai eikä haistoi maidon ja nukkui todella levottomasti yöt eikä meinannut millään nukahtaa uudestaan vaan olisi viihtynyt tissillä tunninkin. Itse olen todella herkkä uninen ja en kestä valvomista hyvin enkä osaa nukahtaa uudelleen. Näin ollen oikeastaan ainoa hyvä ratkaisu oli se että vauva on yöt isän kanssa ja minä yksin. Tämä auttoi meillä ja vauva on nukkunut yöt putkeen lähes puoli vuotiaasta asti, satunnaisiin heräilyihin on auttanut kun isä hetken rauhoittelee (äidin ollessa läsnä yöllä, tulee hepuli) säännölliset päiväunet ja rytmit auttavat myös. Tsemppiä sinne nukkumiseen!
Meillä vauvan pian vuoden.
8kk iässä siirtyi perhepedistä omaan huoneeseen, tätä ennen heräsi about kahdeksan kertaa yöllä ja olin aivan loppu.
Koska omaan huoneeseen siirto oli jo iso juttu, ei lopetettu maitoa. (Pullovauva). Harjoiteltiin itsenäistä nukahtamista, istuttiin vierellä mutta ei koskettu. Alkuun huusi ja piti ottaa syliin rauhottumaan. Ehkä kuukauden ajan sai nukuttaa ja heräili öisin muutaman kerran. Alkuun yöllä oli vaikea nukahtaa uudestaan ja vaati että istutaan vierellä.
10kk iässä lopetti itse työstämisen ja nukahtaminen helpottui koko ajan. Öisin rauhoittui nopeammin.
Nyt 11kk iässä ei tarvitse muuta kuin viedä sänkyyn ja toivottaa hyvää yötä. Hetken touhuaa ja nukahtaa itse. Öisin ei enää herää, jos herää, riittää että laittaa tutit.
Sängyssä about 10 pimeässä hohtavaa tuttia niin löytää itse.
Meillä auttoi iltamaidon antaminen olohuoneessa.
Nyt on kyllä niin hiton ihanaa kun saa nukkua itsekkin. Tuntuu että elämä alkaa voittamaan 😀
Hei! Suosittelisin vaan omaan huoneeseen nukkumaan ja samalla maitokin pois. Meidän lapset ainaki molemmat nukkuneet omassa rauhassa parhaiten. Just tuo et havahtuu minun möyrimiseen tai ääntelyyn… Eikä he vaan oikeasti enää tuossa iässä maitoa öisin tartte, tapa vaan! Tsemppiä! Pysykää systeemattisen vahvoina ja vaikka sydäntä pistääkin niin tehän vain ajattelette hänen parastaan:)
Mua jännitti unikoulu tän kolmannen kanssa jotenkin ihan hirveesti. Vaikka olin lukenut unihiekkaa etsimässä ja vauva oli oikeastaan aina osannut nukahtaa itsekseen niin silti ajattelin automaattisesti unikoulun olevan ihan kamalaa huutoa ja katastrofia ja siksipä viimeiseen asti ajattelin siirtäväni sitä eteenpäin.
Vauva oli siis edeltävästi nukkunut pinniksessä meidän sängyn vieressä, mutta usein päätynyt viimeistään aamuyöstä meidän väliin ja söi väh. 2,5-3h välein, joskus tiheämminkin.
Lopulta päätettiin sopiva viikonloppu (vauva silloin 7,5kk) ja siirrettiin vauva omaan huoneeseen ja lopetettiin syötöt. Mä nukuin alhaalla ja sovittiin, että klo 6 alkaa päivä ja mies voi tuoda vauvan syömään. Lopulta mies toi klo 07 ja ensimmäinen kommentti oli, et ”MIKSI tää on tähän asti syönyt?”
Pistäytymismenetelmällä toimittiin ja pientä itkua oli ollut, mutta rauhoittui itsestäänkin eli ei mitään paniikkihuutoa. Edeltävästi ei rauhoittunut ikinä ilman maitoa. Seuraavankin yön nukuin alhaalla ja sekin sujui hyvin. Alkuun saattoi heräillä öisin, mutta rauhoittui helposti ja nyt vajaa 3kk unikoulusta nukkuu pääasiassa yöt läpeensä.
Siispä haluan vaan tsempata, että se voi oikeasti mennä paljon helpomminkin kuin itse on ajatellutkaan! Ajattelisin, et tärkein eka etappi on opettaa lapsi nukahtamaan itekseen ja toisaalta pitää yöt yönä eli mahd. vähän seurustelua silloin. Tsemppiä, hyvin se menee! 🙂