Lähdin mukaan Indiedaysin ja CocoVin kampanjaan, jonka tarkoituksena oli kerätä kasaan joukko bloggareita joille superfoodit eivät ole entuudestaan kovin tuttuja. Sain paketin joka sisälsi paljon erilaisia, osa tuttuja ja osa täysin tuntemattomia, tuotteita ja niitä olenkin tässä nyt viikon ajan testaillut.

Superfoodeista minulla on aina ollut positiivinen mielikuva, vaikka olenkin ajatellut niiden käytön aloittelijalle hieman hankalaksi sekä makujen paikoitellen oudouksi tai jopa pahoiksi. Mutta näin viikon testaamisen jälkeen on todettava että mitä vielä! Etenkin erilaisia jauheita, kuten vaikkpa proteiinia ja tärkeitä rasvahappoja sisältävää hamppuproteinia tai runsaskuituista psyllium-kuitujauhetta on helppo lisätä vaikkapa aamusmoothieeseen. Sen lisäksi että näistä jo heti aamusta energisen ja hyvän startin aamuun, ei lounaalla pikaisesti keitetyistä pussinuudeleista tule enää niin huono-omatunto. Eivätkä nämä todellakaan ole pahoja, karkit ja muut herkut ovat ainakin itselläni jo saaneet hyvän kilpailijan taateleista, pähkinöistä ja marjoista valmistetuista super-patukoista.

Monia supertuotteita voi myös tarjota lapsille. Esimerkiksi pulkkamäen jälkeiset kaakaot ollaan keitelty raakakaakaojauheesta ja tavallinen sokeri vaihdettu kookossokeriin. Lopussa vielä meidän poikien tämänhetkinen lempiherkku, eli superit banaaniletut.

Näin viikon testaamisen jälkeen voin ihmeessä suosittella ottamaan arkeen mukaan ainakin muutamia superfoodeja. Koko ruokavalioita ei tarvitse kertaheitolla vaihtaa, vaan pikkuhiljaa lisäillä niitä. Ihan jo vatsankin kannalta lempeä siirtyminen superfoodien maailmaan voi olla hyvä idea, sellaisia vitamiini ja kuitupommeja monet tuotteista kun tuppaavat olemaan.

Sain tosiaan ison tuotepaketin (jollaisen sinäkin voit voittaa TÄÄLTÄ), joka sisälsi muunmuassa erilaisia jauheita ja evässekoituksia suosituimmista superfoodeista. Yksi ihan uusi tuttavuus minulle oli paljon kuitua, proteiinia, antioksidantteja, vitaamiineja sekä mineraaleja sisältävät chia-siemenet. En ollut myöskään aiemmin tehnyt tuorepuuroja, joten päätin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja testata chiatuorepuuroa. Ensimmäisestä kokeilukerrasta saakka se oli täyden kympin hitti ja sen jälkeen olenkin melkein joka ilta muistanut tehdä sen aamuksi valmiiksi jääkaappiin. Se on ihanan raikas, täyttävä ja pitää nälän poissa pitkään. Joukkoon mukaan pilkottu mansikka-patukka tuo siihen kivasti lisää rakennetta ja chaswew pähkinän muruset tuntuvat sulavan suuhun. Tässäpä siis teillekkin kehittelemäni resepti, sitä jo instagamin puoella kyseltiin:

SUPERCHIATUOREPUURO

2 dl vanljasoijamaitoa tai mantelimaitoa
2 rkl chia-siemeniä
1 dl maustamatonta jogurttia
1 mansikka super snack patukka
1/2 dl mustikoita

Pilko patukka pieneksi paloiksi ja mittaa kaikki ainekset yhteen ja sekoita kunnolla. Laita puuro suljetussa astiassa valmistumaan yön yli jääkaappiin, esim lasipurkkiin. Lisää aamulla hautessasi puuron päälle vielä tuoreita marjoja tai hedelmiä. Nauti!

Toinen helppokäyttöinen ja koko perheelle sopiva tuote on kookossokeri sekä tietysti kookosöljy. Öljy oli oikeastaan näistä tuotteista itselleni ainut entuudestaan tuttu. Olen käyttänyt sitä aiemmin mm puuron joukossa, mutta varsinkin kauneudenhoidossa – sitä kun voi sisäisen käytön lisäksi käyttää päästä varpaisiin. Aikaisen aamujen lenkkeihin saa myös puhtia kun syö yhden ruokalusikallisen ennen juoksemaan lähtemistä.

Näitä kahta supertuotetta testasin sitten monelle jo tuttuihin banaanilettuihin. Näitäkin on tässä viikon aikana tullut tehtyä sitten useamman kerran, niin hyviä niistä tuli. Baaniletut ovat vähän haastavia paistaa (ainakin omasta mielestäni), eikä ulkonäkö aina oikein vakuuta – mutta maku sitäkin enemmän. Kookossokeri sekä öljy tekevät näistä ”teveysletuista” herkullisia.

SUPERLETUT

1 banaani
2 luomukananmunaa
tippa luomusitruunamehua
kookosöljyä
kookossokeria
marjoja

Muussaa banaanit ja sekoita keskenään kananmunien kanssa, joko käsin tai blenderissä. Lisää joukkoon ripaus kookossokeria sekä tippa sitruunanmehua. Paista pienet lettut pannulla kookosöljyssä kunnes saavat tumman värin. Koristele marjoilla, nauti!

Onko superfoodit teille jo tuttuja tai onko teillä tuotteita joita kiinnostaisi testata? Cocovin kampanjasivulla voit käydä katsastamassa kaikkien meidän bloggareiden reseptit sekä osallistua huikean tuotepaketin arvontaan KLIK! Me jatkamme testailua ja ihan varmasti uusia reseptejä on vielä tulossa! Niitä saa myös vinkata, ainakin joku ihana suklaajuttu ja sitten suolaiset, esim joku leipä kiinnostaisi testata!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Minulla oli vapaa viikonloppu. Arvatkaa miten käytin eilisen lauantai-illan? No tietysti kavereita näkemällä, istumalla viinilasin äärellä ja bailaamalla pilkkuun saakka? No ehei, vaan nenä kiinni tietokoneessa. Villahousut jalassa pullaa syöden pääsin taas pitkästä aikaa Pinterestin makuun.

Vaikka asunnon etsiminen, muuttaminen ja remppa on steressaavaa, niin silti on ihana päästä suunnittelemaan uutta (ja haaveilemaan lottovoitosta). Pinterest on tähän hommaan aivan loistava. Sen lisäksi että sieltä saa hurjasti inspiraatiota, samalla selkiää että minkälainen se oma sisustusmaku nyt olikaan. Sitä kun parin tunnin pinnailun jälkeen katsoo sitä omaa seinäänsä ja huomaa että kappas, taidan tykätä aika paljon vaalenpunaisesta.

En ole vielä 100% päättänyt asuntoasiaa, mutta olen aika varma että repäisen ja muutetaan sinne aiemmin puhumaani asuntoon. Niin vahvasti se vain tuntui oikelta paikalta, vaikka sijainti vähän väärässä paikassa onkin. Ikinä ei tiedä mitä elämässä sattuu, mutta tulevasta asunnosta olisi ainakin tarkoitus tulla koti vielä moneksi vuodeksi eteenpäin. Siksi sen laittamiseen ja sisustamiseen haluaa panostaa vähän enemmän kun vaikka tähän nykyiseen. Samalla kuitenkin yritän toppuutella itseäni. Juurikin että kaikki tavarat saisivat rauhassa etsiä paikkansa ja uusia sitten hankkisin maltilla, pikkuhiljaa ja harkiten. Omalle luonteelle se on hankalaa, mutta kun muutenkin olen välillä aikamoinen tuuliviiri niin harmoonisen tunnelman takia luulen sen olevan kuitenkin parasta.

Tuota Pinterestiä selatessani huomasin myös että tosiaan se oma maku on mennyt vielä vähän rauhallisempaan suuntaan. Rakastan kaikkia 50 -ja 60 luvun retrojuttuja, mutta myös skandinaavista minimalismia. Uuden kodin sisustuksessa aion myös jättää pois kaikki nykyiset graafiset, etenkin mustavalkoiset, kuviot. Pastellia ja vanhoja huonekaluja. Se on se mun juttu.

Ja nähtäväksi jää, onhan nämä sistushommelit niin suureksi osaksi myös pelkkää haavelua. Vaikka sitä tietäisikin millaisen kodin haluaisi, on todellisuus yleensä silotelluista sistuskuvista aika kaukana… Mutta haaveilla saa aina, se tekee hyvää ja kyllä ainakin jotain niistä haaveistä välillä toteutuu. Itsehän ostelin myös yön pimeinä tunteina myös jo huutiksen tyhjäksi muunmuassa kaikista ihanista vaalenpunaisista retroruokailuvälineistä…

On muuten jännä juttu tuokin. Minlla on pitkä lista asioista jota uuteen asuntoon tulee ensimmäiseksi hankkia: pyykinpesukone, astianpesukone, tv, blenderi, palovaroittimia… Niin minä reippaana ostin sitten näiden aterimien lisäksi mm rikkinäisen levysoittimen. Naiset!

Käytettekö te paljon Pinterestiä ja jos niin millaisissa tilanteissa? Juurikin inspiksen takia vai muuten vaan kauniiden kuvien takia? Oletteko muuten huomanneet että myös näitä minun kuviani pystytte tuosta pinterest-napista halutessanne sinne pinnailla!

Ja niin, jos joku tieteää mistä löytäisin jonkun ihanan asteekkihenkisen ryijymaton pastelliväreillä niin kertokaa heti!!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Muutama viikko sitten kirjoitin päiväkirjamerkinnän:
Välillä mua kauheasti jännittää kaikki. Mun elämässä voi tapahtua mitä vaan. Aika siistii.

Ja niinhän se on, elämä yllättää juuri kun sitä vähiten odottaa. Se on tullut todistettua tällä viikolla jo ainakin kaksi kertaa. Ensin olin kaiken järjen ja suunnitelmien vastaisesti avain kourassa katsomassa tulevaa asuntoamme. Eilen illalla löysin itseni elämäni ikimuistoisimmilta treffeiltä. Tässä viime aikoina on itselleni tullut myös harvinaisen selväksi se, että mitään asioita ei kannata suunnitella etukäteen. Ei ne ikinä mene niin.

On se elämä vaan niin hassuu, välillä se antaa, välillä se ottaa ja välillä sitä jää vaan suu auki ihmettelemään että mitä just äsken tapahtui.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Aina välillä kysellään enemmän hius ja meikkipostauksia, kuten että miten laitan hiukseni tai mitkä ovat luottomeikkini. No, tänään sen vihdoin tein! Nämä eivät nyt varsinaisesti ole mitään tutoriaaleja, mutta kai näistä saa edes vähän kuvaa siitä miten hiukset ja meikkini yleensä laitan. Aloitetaan nyt ensin näillä hiuksilla. Tajusin vasta jälkeenpäin että olisi ehkä kannattanut tehdä toisin päin, nyt joudutte katselemaan postauksen verran meikitöntä naamaani… Sori. Ja seuraavassa osassa sitten siis meikki.

Hiustyyppi minulla on sellainen todella karhea, sanoisin melkein pörröinen, kuitenkin tosi paksu ja luonnonkirhara. Se on taas aivan päinvastainen siihen nähden millaiset tahtoisin hiusteni olevan. Käytän siis silottavia tuotteita, öljyjä ja suoristan lähes poikkeuksetta aina hiukseni. Niin bloggaajana, kuin myös kampaajan tyttärenä, saan aika paljon tuotteita testiin ja käytän niitä sitä mukaa kun loppuvat. Viimeiset pari kuukautta olen käyttänyt pesun jälkeen Kerastasen Elixir Ultimatea joka korjaa vaurioitunutta hiusta, mutta toimii samalla hiusöljyn tavoin. Koska tukkani on niin karhea, voin käyttää melkoisen paljonkin öljyä ilman että se näyttää rasvaiselta. Öljy kuitenkin myös latistaa tukkaa, mutta Tigin Small talk-mönjä taas kohottaa sitä ja tuoksuu kaikenlisäksi ihanan karkkiselta. Lämpösuojana olen nyt jo jonkin aikaa käyttänyt Less Is More-luonnonkosmetiikkasarjan silottavaa ja suojaavaa laventelista hoitovoidetta. Nämä kaikki siis levitän pyyhekuiviin hiuksiin. Muotoilun lopuksi suohkautan vielä ihan viimeiseksi saman merkin kiiltosuihketta.

Jos minulla ei ole kiire, annan hiusten kuivua itsestään. Muutoin föönaan ne kuiviksi. Hyvän lämpösuojan ansiosta, ainakaan tämä lyhyt tukka, ei ole mielestäni lähes päivittäisestä käsittelystä kovasti kärsinyt. Ei edes vaalentamisen jälkeen.

Jos minun pitäisi valita minulle tärkein tavara tai esine niin valinta olisi hyvin vaikea puhelimeni ja suoristusraudan välillä. En oikeasti pysty elämään ilman sitä. Voin kertoa että nieleskelin kyyneleitä, kun tajusin viime kevään Espanjan matkallamme unohtaneeni sen kotiin.

Suoristusrautana minulla on jo tovin toiminut ghd:n golden malliston perusrauta. Se vaan on ihan paras. Sillä saa hyvin myös kiharoita niin lyhyisiin kun pitkiinkin hiuksiin. Parasta siinä on nopeus ja teho. Ja että se tekee hiukseni niin kiiltävän näköisiksi. Parasta oikeasti mitä karhaalle ja hallitsmattomalle tukalle on tehdä on laittaa siihen jotain silottavaa tuotetta ja vetää läpi raudalla. Minun mielestäni.

Oletteko muuten huomanneet saman, että aina sitä haluaisi samanlaisen tukan kun toisella ja toistepäin? Jokainen on paksu kihara pehko on ainakin joskus haaveillut suorasta ohuesta tukasta jne. Itse olen kyllä tässä vuosien saatossa vihdoin alkanut pitämään myös omastani. Luulen että myös hiusten leikkaaminen pitkistä lyhyiksi edesauttoi asiaa. Vaikka välillä haikailenkin niiden pitkien perään tuntuu tämä polkka vaan niin omalta jutulta. Reissussa hiukset vaalenivat vähän auringossa ja nyt mietinkin että pitäisikö niitä, ainakin latvoista, käydä vaalentamassa vielä vähän…

Mitäs ovat teidän luottotuotteenne tai hiustenlaitto rutiininne?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meiltä on päiväkodille sellainen parin kilsan matka joka yleensä kuljetaan kävellen säässä kuin sässä, ellei ratikka satu juuri sillä minuutilla tulemaan. Yleensä Elvis istuu rattaissa, mutta niinä päivinä (kuten tänään) kun hänkin kävelee voi matka kestää ja kestää. Välillä ihmettelenkin että miten meillä voi mennä lähemmäs tunti matkassa. Mutta kun näitä aamulla ottamiani kuvia katselee, voi ihmettelyn unohtaa.

Elämä menee etenkin näin ruuhkavuosina siihen että kiireestä tulee vakio. Kiirehditään silloinkin kun ei oikeastaan edes olisi kiire. Pitäisi olla tehokas. On melko vapauttava tunne kun saa päälle sen vaihteen ettei kokoajan tarvitse hoputtaa tai miettiä mielessään tehtävälistavaa. Kun tuleekin se aamu kun on aivan sama ollaanko päiväkodilla yhdeksältä vai kymmeneltä.

Ei sitä aina osaa elää hetkessä ja unohtaa muita asioita, mutta kun se hetki tulee on se hyvä tunne. Tänä aamuna elettiin vain siinä hetkessä, ilman kiirettä. Lapset nauttivat lumesta, aurinko nousi pikkuhiljaa ja ohi kiirehtivät työmatkalaiset väläyttävät hymyjään. Aika ihanaa.

PS. Pakko vielä kiittää ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen vielä ihan näin erikseen ja yleisesti!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.