KIIREETÖN PÄIVÄKOTIMATKA

14/01/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Meiltä on päiväkodille sellainen parin kilsan matka joka yleensä kuljetaan kävellen säässä kuin sässä, ellei ratikka satu juuri sillä minuutilla tulemaan. Yleensä Elvis istuu rattaissa, mutta niinä päivinä (kuten tänään) kun hänkin kävelee voi matka kestää ja kestää. Välillä ihmettelenkin että miten meillä voi mennä lähemmäs tunti matkassa. Mutta kun näitä aamulla ottamiani kuvia katselee, voi ihmettelyn unohtaa.

Elämä menee etenkin näin ruuhkavuosina siihen että kiireestä tulee vakio. Kiirehditään silloinkin kun ei oikeastaan edes olisi kiire. Pitäisi olla tehokas. On melko vapauttava tunne kun saa päälle sen vaihteen ettei kokoajan tarvitse hoputtaa tai miettiä mielessään tehtävälistavaa. Kun tuleekin se aamu kun on aivan sama ollaanko päiväkodilla yhdeksältä vai kymmeneltä.

Ei sitä aina osaa elää hetkessä ja unohtaa muita asioita, mutta kun se hetki tulee on se hyvä tunne. Tänä aamuna elettiin vain siinä hetkessä, ilman kiirettä. Lapset nauttivat lumesta, aurinko nousi pikkuhiljaa ja ohi kiirehtivät työmatkalaiset väläyttävät hymyjään. Aika ihanaa.

PS. Pakko vielä kiittää ihanista kommenteistanne edelliseen postaukseen vielä ihan näin erikseen ja yleisesti!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

2 Responses to “KIIREETÖN PÄIVÄKOTIMATKA”

  1. Avatar anmarialo sanoo:

    Oon aivan samaa mieltä, että on ihanaa kun saa kiireettömän vaihteen silmään, mutta piru että se on joskus ihan tietoisen työn takana! :D Kiire jää päälle ja päiväkodin kotimatkalla tulee hoputettua lasta kävelemään reippaammin, vaikka oikeastaan ei olisi yhtään mikään kiire kotiin. Itselle joskus ihan teettää työtä ja hengitysharjoituksia että relaa, aika ärsyttävää, varsinkin kun muuten oon aika suurpiirteinen ja lunki ihminen :D

  2. Minä haen myös lapset kävellen päiväkodista/eskarista ja vaikka matkaa on vain reilu puolisen kilometriä, niin aikaa siihen kuluu silloin kun nuorimmainen on tietyllä tuulella. Itselle tulee aina stressi ja hermojen menetys. Voi kun oppisikin, että ne muutamat (kymmenet) minuutin sinne tai tänne eivät ainakaan päivä päätteeksi ole niin merkityksellisiä.