Niin siinä sitten kävi, että 28,5 vuoden ikäisenä ostin elämäni ensimmäisen talouspaperirullatelineen. Itse talouspaperiakin on tullut ostettua varmaan yhden käden sormilla laskettava määrä. Kyllä tämä mielestäni on yksi vahva merkki aikuiseksi kasvamisesta. Mitähän seuraavaksi?
No, en tiedä olisiko ostanut koko vempelettä ollenkaan ellen olisi törmännyt tähän Shane Schneckin HAY:lle suunnittelemaan saarnipuiseen neonkeltaiseen ihanuuteen. Hillitympiä värivaihtoehtoja olisi ollut muitakin, mutta tämä kirkui nimeäni. Puu kuitenkin kuultaa kauniisti maalin läpi. Tuo hauska käännettävä pää pitää paperirullan hyvin paikoillaan.
Teinkö mä juuri postauksen talouspaperirullatelineestä?
Tiedän että moni haluaisi nähdä kuvia uudesta asunnostamme, mutta malttakaa vielä hetki! Sain tänään viimeisen maalikerroksen makkarin lattiaan. Se on ollut nyt viikon tyhjillään ja tulee olemaan vielä toisenkin viikon kuivumisen takia. Sen sijaan kaikki makkarin kalusteet, sekä suurinosa olkkarin tavaroista, ovat sitten keittiössä. Olohuoneessa ollaan taas pidetty leiriä, ollaan siellä patjoinemme vielä ”retkellä” hetken. Instasta voi käydä vähän kurkkimassa, muutamia kotikuvia kuitenkin löytyy jo sieltä.
Tässä sensijaan sitten kotimme pohjakuvaa. Uusi kotimme on tosiaan isohko läpitalon kulkeva kaksio. Asuntomme sijaitsee talon eteläpäädyssä, kuusiasuntoisen rapun ylimmässä kerroksessa ja ainut seinänaapurimme on tuossa keittiön pitkän seinän puolella. Muutaman vuoden jälkeen lähes keittokomeron kokoisessa keittiössä kokkaamisen jälkeen on ihanaa kun pitkästä aikaa on taas tilaa. Ikkunan alla meillä tosiaan on, jo muutamassa postauksessa näkynyt, ruokapöytä sekä tuolla pitkällä seinällä Lundian kaappi. Oma makkari jäi haaveeksi vaan, mutta suunnitteilla on ennen kesää rakennuttaa itselleni parvi, joka tulisi osittain tuohon toisen vaatehuoneen päälle.
Kuten olen aiemminkin kertonut, sisustuksen kanssa aion ottaa sen verran iisisti että tunnustelen rauhassa mikä sopisi minnekkin, enkä tee hätiköityjä päätöksiä. Pikkuhiljaa siis. Värimaailma pysyy kuitenkin varsin hillitynä ja pastellisena, myös makkarista aion jättää pois aiemmin poikien huoneessa vallanneen keltaisen. Kuulostaa ehkä näin kirjoitettuna persoonattomalta, mutta tiedän että tästä tulee niin meidän näköinen. Vaikka tavallaan tekisi mieli vaan laittaa kaikki kerralla kuntoon, olen huomannut että omalla kohdallani toimii juurikin sellainen pyörittely ja mietiskely. Saa ainakin sitten semmoista josta tykkää vielä usemmankin vuoden jälkeen.
Mutta tältä siis näyttää uusi kotimme paperilla, huoneet ovat korkeat, ainakin 3,5 metriä, kylppärissä yli neljä metriä. On leveää ikkunalautaa, ruutuikkunaa, narisevia lattialistoja, vanhoja kaksoisovia ja toimiva pönttöuuni. Ei kai sitä ainakaan vähempää 1899 rakennetusta talosta voisi odottaakkaan.
Minut haastettiin mukaan Indiedaysin ja Hälsäns Kökin kasvisruokahaasteeseen, jonka ideana on neljän viikon ajan lisätä kasvissapuskoja ruokavalioon. Tämän lisäksi kaikki haasteeseen mukaan lähteneet jaettiin kahteen eri tiimiin, ja saamme kampanjan aikana valmeltajaltamme erilaisia helppoja ja terveellisiä kasvisruokareseptejä tehtäväksi. Itse kuulun kymmenen vuotta kasvissöjänä olleen Liisan tiimiin, ja ensimmäisenä reseptinä saimme Kasviskebab-pastejat, joita tänään poikien kanssa tehtiin.
Hälsäns Kökin tuotteet olivat minulle entuudestaan osittain tuttuja, soijanakkeja on tullut aina välillä ostettua, mutta nyt nämä kätevät pakasteet ovat laajentuneet entistä enemmän ja valikoimiin on tullut muunmuassa tämän kasviskebabin lisäksi soijarouhe ja sesamnugetit.
Olen aina ollut suuri kasvisruoan ystävä, ja valitsen usein vaikkapa ravintolassa kasvisruokavaihtoehdon. Viime aikoina myös Kaapo on valveutunut tässä asiassa, ja kyseenalaistanut muunmuassa eläinperäisten tuotteiden eettisyyden. Itse eettisyyden ja ympäristöasioiden lisäksi valitsen kasvisruokavaihtoehdon yleensä myös terveydellisistä syistä. Moni, kuten välillä minäkin, kokee välillä kasvisruokien teon hankalaksi tai ei ylipäätään keksi mitään helppoja ja nopeita reseptejä. Nämä suoraan pakkasesta pannulle tai uuniin -tuotteet ovatkin olleet nyt monen hektisen päivän pelastus. Näistä saa myös hyvin proteiinia, vatsan täyteen, ilman lihassa olevaa kovaa rasvaa. Hyvää, helppoa, terveellistä.
Tässä vielä teillekkin tuon herkullisen kasviviskebab-quinoapastejoiden ohje, kannattaa kokeilla:
Ota lehtitaikinalevyt ajoissa sulamaan. Keitä quinoa paketin ohjeen mukaan, laita joukkoon kasvisliemikuutio. Hienonna sipuli ja kuulota öljyssä pannulla. Lisää joukkoon jäinen kebab. Voit tarvitteassa lisätä pannuun tilkan vettä. Sekoita joukkoon quinoa ja revitty pinaatti. Pilko joukkoon yrtit ja oliivit. Mausta soijakastikkeella, mustapippurilla ja paprikajauheella. Lämmitä uuni 200 asteeseen.
Levitä täyte takinalevyille. Voit leikata joko levyn kahtia ja kaulia vähän suuremmaksi tai käyttää yhden levyn yhteen pastejaan. Lasten kanssa tehdessä tämä on helpompi tapa. Painele reunat hyvin kiinni ja voitele öljyllä. Paista kunnes pastejat saavat kauniin ruskean sävyn, anna jäähtyä hetki ja nauti!
Tehtiin myös muutama kokkivido teille! Niitä voi käydä äänestämässä TÄÄLLÄ ja kaikkien äänien antaneiden kesken arvotaan huippulaadukkaita Le Creusetin keittiötuotteita! Menkääs siis katsomaan videot! Olisi muutenkin kiva kuulla mitä tykkäätte videoista blogeissa, tahtoisitteko nähdä niitä enemmänkin täällä? Tässä alla vielä aivan ihana kasviskebab avokado-pinaattipedillä, käykäähän äänestämässä! 🙂
Ollaan tässä pikkuhiljaa tutustuttu uuteen asuinalueeseemme, lähialepa on löytynyt, omaa pihaa on tullut toki testailtua ja muutamaan naapuriin tutustuttua ja tänään laajensimme sitten tuohon aidan taakase takapihalle, eli VR:n vanhalle ratapihalle. Ratapihalla kävivät ennen veturit kääntymässä, ja se on todella hieno paikka vanhoine veturitallin rakennuksineen. Osassa rakennusta järjesteteään myös erilaista toimintaa, kuten joka sunnuntainen kirppis.
Tänään pyörittiin kuitenkin enemmän tuossa vanhoilla raiteilla jotka meidänkin olkkarin ikkunasta näkyvät. Lapset olivat tottakai aivan haltioissaan vanhoista, vähän erikoisemmista, junista. Oma jännitysmomenttini oli kuitenkin kokoajan se, että tuleeko vanhoja raiteita pitkin juna, vaikka käsittääkseni siinä ei mikään enää kulje.
Tuo kevätaurinko on vaan niin ihana. Sitä ei voi tarpeeksi hehkuttaa. Omat haastensa se tuo kuitenkin valokuvaukseen. En muista yhtään miten auringossa kannattaa kuvata, juuri kun oli oppinut hyvät asetukset ihan liian pimeisiin talvipäiviin. Ensimmäisen maailman ongelmia tosiaan! Kai se kuvauskin pikkuhiljaa alkaa taas auringossakin sujumaan, minulla on onnekseni kaksi erittäin innokasta apuria. Niin innokasta ettei minun oikeastaan tarvitsisi enää kuvata ollenkaan. Tämänkin postauksen suurimman osan kuvista otti Kaapo.
Saimmehan mekin vihdoin sen kylään, sopivasti viikonlopuksi. Oksennustauti, jee jee. Erityisen hauskaahan tästä tekee se, ettei uusi pyykinpesukoneemme ole vielä saapunut. Toisaalta, ei sillä kauheasti mitään tekisikään, sillä tänään on ollut talossamme vesikatko.
Ei mutta oikeasti, tämä on ollut ehkä iisein sairastelupäivä ikinä. Kaapo meni päiväkotiin, Elvis on nuutunut, mutta hyvän tuulinen, lähinnä katsellut leffoja ja nukkunut. Minä sain siivottua, ja juotua kahvini auringon lämmittäessä ikkunan läpi. Viikonlopun suunnitelman menivät uusiksi, en uskalla lähteä reissuun mihin piti, mutta tuleehan noita.
Minttu on uusperheen äiti joka rakastaa punaista huulipunaa, inhoaa kiirettä ja näkee kauneutta arkisissa asioissa.
Perheen kaksi isompaa koululaista, touhukas leikki-ikäinen ja kevätvauva pitävät huolen, ettei elämä käy tylsäksi.
Pääosassa ovat oman näköinen arki ja täysillä eläminen. Välillä reissataan ja bailataan ja välillä taas vietetään tavallista perhe-elämää kaupungilla laatikkopyöräillen tai sohvannurkassa kirjaa lukien.
Elämänmakuinen MAMI GO GO on yksi Suomen ensimmäisiä ja suosituimpia perhe-elämään painottuvia blogeja.
