AI ETTÄ MITEN SE MUUTTO MENI?

11/03/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Olen saanut kyselyitä että miten muutto meni, ja olisiko minulla antaa mitään vinkkejä siihen liittyen. No, muutto meni hyvin ja paras vinkkini on palkata muuttomiehet! Voin vannoa, etten tule enää ikinä muuttamaan millään muulla tavalla. Vaikka en tosin viime muutossakaan joutunut tavaroita kauheasti kantaamaan, on ylipäätään kavereiden ja perheen värväämineen tähän nihkeään hommaan tosi tylsää.

Olen kuullut sanottavan, että muutto on yksi stressaavimmista asioista jota ihminen elämän aikana kokee. Ja se on varmasti aivan totta. Kaikkien mahdollisten käytännön järjestelyiden lisäksi kun siihen liityy niin paljon tunteitakin. Vaikka uuteen kotiin on kiva muuttaa, niin itse muuttaminen on kuitenkin raskasta. Koko omaisuuden pakkaaminen on rasittavaa puuhaa, mutta siinä sentään saa samalla karsittua tavaraa. Kaikista hirvein osuus on se tavaroiden siirtäminen paikasta toiseen. Ja tällä kertaa tosiaan ulkoistin koko homman. Paras päätös aikoihin!

Noin kuukausi ennen muuttoa aloin vertailemaan eri muuttofirmoja, luin netistä kokemuksia ja lähetin muutaman tarjouspyynnön. Vaikka halusin itse pakata tavarani, tahdoin kuitenkin vuokrata muuttolaatikot. Mitään kaupasta baananilaatikoiden raahamista en olisi jaksanut. Lopulta palautteiden ja sopivan muuttopaketin löytyessä päädyin Niemen muuttopalveluun, vaikka se ei kaikista edullisin ollutkaan. Mutta se vaikutti tehokkaimmalta, luotettavimmalta sekä juuri niihin omiin tarpeisiini sopivimmalta. Sovimme kiinteän urakkahinnan, mutta mahdollista olisi ollut sopia myös tuntiveloituksen mukaan.

Viikko ennen muuttoa minulle toimitettiin 52 muuttolaatikkoa, kaksi henkarilaatikkoa (maailman kätevin keksintö) sekä muita erilaisia pakkausmateriaaleja, kuten kuplamuovia, teippiä, pahvia ja lattiasuojaa. Muuttolaatikot laskettiin vanhan asunnon neliöiden mukaan, ja niitä oli mielestäni juuri sopiva määrä. Ainoastaan muutamaan jätesäkkiin jouduin pakkaamaan vaatteita, mutta jos muutaman laatikon olisin pakennut vähän tiiviimmin, olisivat nekin varmasti mahtuneet. Kaikki henkareissa olevat vaatteet sai kätevästi korkeisiin henkarilaatikoihin, joista ne oli sitten helppo nostaa uudessa kodissa suoraan vaatehuoneen tangoille. Toisen laatikoista vein vinttikomeroon, ja nyt säilytän siinä siististi talvivaatteet ja muut.

Muuttopäivänä muuttomiehet saapuivat autonsa kanssa sovitusti ja minä yritin lähinnä vain pysyä poissa jaloista. Olihan se vähän hassua istua koneella ja syödä lounasta kun toiset rehkivät. Olin todella yllättynyt miten tehokkaita he olivat, selkeästi ammattilaisia! Sitä ääneen ihmetellessäni sain vielä kehuja hyvästä pakkauksesta, kuulemma joskus muuttokohteisiin mennessään siellä saatta olla vielä aamupuurot kattilassa ja puolet tavaroista pakkaamatta. Tein siinä samalla myös alustavaa muuttosiivousta huoneiden tyhjentyessä, joten sain käytettyä ajan hyvin hyödyksi.

Kun tavarat olivat autossa hyppäsimme kaikki kyytiin ja huristimme uuteen osoitteeseen. Olipa muuten kätevää kun oli yksi tarpeeksi suuri auto, eikä tarvinnut ajella edes takaisin, vaan ihan kaiken sai kuljetettua kerralla. Jännintä oli tietenkin istua ison rekan etupenkillä neljän muuttomiehen kanssa.

Täällä uudessa päässä hommaa riitti sitten vähän enemmän, koska talossa ei ole hissiä. Varsinkin tässä vaiheessa taputtelin itseäni olalle erittäin hyvästä päätöksestä ulkoistaa muutto. Muuttomiehet kyselivät jatkuvasti toiveita tavaroiden sijoittelemiseen ja varmistelivat että kaikki oli varmasti hyvillä paikoillaan ja niin että itse myöhemmin niiden kanssa pärjään. Koko hommaan meni yhteensä noin neljä tuntia, joka on ainakin puolet vähemmän siitä mitä kavereiden avulla muuttamiseen olisi mennyt. En voi kuin suositella!

Mitään muita sen kummempia muuttovinkkejä ei ole antaa. Mutta itse ainakin huomasin että oli hyvä että aloitin kaappien läpikäymisen hyvissä ajoin. Sain myytyä kirppareilla ja vietyä kierrätykseen paljon tavaraa, joka auttoi taas itse pakkaamisessa ja myöhemmin myös uudelle vintille oli vähemmän raahattavaa. Surutta heitin ja annoin tavaraa pois, enkä kyllä jäänyt kaipailemaan niitä. Tosiaan nuo henkarilaatikot olivat myös tosi kätevät. Ja vaatteet kannattaa myös pakata laatikoihin jätesäkkien yms sijasta, silloin niitä ei tarvitse uudestaan järjestellä ja viikkailla, vaan nostaa suoraan vaan kaappiin. Astiat kannattaa suojata pakkaus -tai silkkipaperilla, sanomalehtien sijasta, silloin nekin voi ottaa heti käyttöön. Sanomalehdistä kun helposti tarttuu painomustetta ja ne pitää sitten pestä. Yksi vinkki jonka lukijalta myös sain, oli pakata käytössä olevat petivaattet, peitot ja tyynyt matkalaukkuihin. Näin ollen ne saa sieltä heti helposti käyttöön eikä matkalaukkujakaan tarvitse myöhemmin reissuun lähtiessä purkaa. Onko teillä antaa vielä omia vinkejä muuttoja helpottamaan? Entä onko kokemuksia muuttomiehistä vai miten teillä muutot on yleensä hoidettu?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

”PIENI” KATASTROFI

10/03/2015

imageimage

Kaikenlaista sitä voikin tapahtua. Sitä voi vaikka yksi kaunis sunnuntaipäivä kaataa vahingossa itsensä päälle yhdeksän litran maalipurkin. Tekevälle sattuu, vai miten se nyt meni.

Onnea on naapuri joka tapahtuman nähdessään riensi vessapaperirullan kanssa hätiin ja tiputti myöhemmin vielä levyllisen fazerin sinistä postiluukusta.

Eilinen meni vähän itseäni keräillessä, mutta tänään sain taas remppainnon palaamaan ja makkarin maalaus on vihdoin aloitettu. Kyllä tää tästä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

AAMUPALALLA

9/03/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Keittiön ikkunasta näkee päiväkodin pihalle. Aamulla on hauska tarkkailla että ovatko kaverit vielä ehtineet pihalle leikkimään, kuka nyt kävelee päiväkodille tai vieläkö aamupiiri on meneillään. Sitten vaan haalarit niskaan ja kipittäen tien yli pihaan. Aika erilaista sen vuoden ajan 2 kilsan päästä matkaamisen sijaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

IHAN HYVÄÄ, VÄHÄN HAIKEETA

8/03/2015

imageimageimageimageimageimageimageimageimage

Anteeksi blogi, tämä muutto on vienyt kaiken aikani. Tai niin ainakin uskottelen itselleni.

En tiedä onko se tämä kevät, tämä harmaa sunnuntai, naisena olo vai elämä ylipäätään. Mutta kaikki tuntuu taas niin epävarmalta. Mikähän siinä on, että vaikka hyvin asiat ovat, niin välillä sitä löytää itsensä murhetimasta. Istumassa tunti toisensa perään, tujottamassa ikkunasta ulos, katselemassa junia ja miettimässä elämää. Elämää jolla ei tunnu olevan mitään suuntaa. Jos nyt kirjaisin tulevaisuuden suunnitelmiani ylös lukisi siinä näin:

-kesällä puistopiknikille ja maauimalaan

Ei muuta. Ei työkuvioita, ei koulukuvioita, ei varsinkaan mitään rakkauskuvioita. Ei. Ei todellakaan. Sanoin juuri pojalle, kenestä tykkään kauheasti, että pidä paskas. Tarkoitin häntä itseään. Tuntuu aika pahalta. Tajusin että olen roikkunut hänessä yli puoli vuotta. Vähän liian kauan. On aika vaan päästää irti, ja ehkä siksi olokin on nyt haikea.

Vaikka muutto ja tämä lattioiden maalaus on vienyt paljon aikaani, on aikaa miettimiseen kuitenkin ollut. Ehkä vähän liikaa. Miettimien ei taida sopia minulle. Mielummin sitä vaan menisi tukka putkella, touhuaisi lasten kanssa ja näkisi kavereita. Lattioiden maalaaminen tyhjässä asunnossa on aika yksinäistä puuhaa nimittäin, siinä alkaa mieli vaeltaa.

Tavallaan tämä on myös juuri sitä mitä olen tarvinnut. Välillä pitää pysähtyä ja katsella elämäänsä eri suunnista. Aina ei vaan voi mennä ja pitää hauskaa. Jollain masokistisella tavalla tälläinen vellominenkin tekee välillä hyvää. Sitten ne kivat jutut tuntuu taas kivemmilta.

Mutta nyt lähden rautakauppaan. Laitan kuulokkeista soimaan haikeaa musaa ja katselen hiljaa ratikan ikkunasta harmaata Helsinkiä. Koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Ehkä taas huomenna aurinko paistaa ja tanssin liikennevaloissa vihreää valoa odottaessa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

LUNDIA ASTIAKAAPPINA

5/03/2015

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ostin viikonloppuna kaveriltani vanhan Lundian hyllykokonaisuuden. Sen hakemisesta voisi kirjoittaa ihan oman postauksensa, mutta kerron nyt vaan lyhyesti että siihen liittyi Kallio auttaa- nettiryhmä, tuntematon mies ja paku sekä vastapalveluksi sohvan kantamista. Hylly on melko vanha, aluperäisesti rakaa puuta, jota edellinen omistaja oli valkoisella sutinut sieltä täältä. Maalasin tikkaat ja hyllyt uudestaan muutamaan kertaan sekä kävin hakemassa tukitikaksen taakse, jottei hylly heiluisi niin kovasti. Kunnostettavana on vielä toisen puolen liukiovet, joihin on kivasti lakattu vihreät servetit kiinni… Voin kertoa että niiden repiminen ei ole lempipuuhaani. Laitan parempia kuvia kun homma on valmis!

Ajatus avonaisesta astiakaapista on ollut mielessä oikeastaan siitä saakka kun tämän keittiön ensimmäisen kerran näin. Tilaa täällä on noin viisi kertaa enemmän, kun edellisessä keittiössämme, joten tänne voisi oikeastaan keksiä mitä vaan. Halusin kuitenkin pitää keittiön vain keittiönä ja siitä syntyikin ajatus tästä astiahyllystä. Halusin myös että lapset ylettyisivät helposti astioihin, he voisivat auttaa pöydän kattamisessa, tiskikoneen tyhjentämisessä ja että se muutenkin tukisi heidän omatoimisuuttaan. Siitä taas tuli ajatus laittaa myös aamiasmyslit sellaiselle korkeudelle, että lasten olisi helppo myös käydä sieltä ne itselleen aamuisin kaatamassa. Ainut asia mikä noissa avohyllyissä mietityttää on se että kuinka nopeasti astiat pölyyntyvät. Onko jollain kokemusta?

Astioista puheenollen, Arabian Koko arvonta oli varmaankin koko blogihistoriani suosituin arvonta, huima määrä osallistuja, kiitos kaikille! Selvästi Koko on vienyt monen sydämen, kuten omanikin, jo heti silloin 10 vuotta sitten. Myös uudet värit olivat monen mieleen. Voittaja on arvottu ja 150euron lahjakortti menee: ”Riikka Tarvonen: Uusista ehdottomasti niitty on paras. Muuten toki suosikki on valkoinen, joka toimii hyvänä pohjana kaikille muille herkullisille väreille :)” Onnea!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.