Nyt niitä taas saa, Aarrekidin kauniita joulukalentereita nimittäin. Viime vuonna kalenteria valmistettiin, muutaman vuoden tauon jälkeen, pieni erikoiserä. Moni jäi kuitemkin ilman, sillä kankaisten kestokalenterien suosio yllätti kaikki. Tänä vuonna kaikille ennakkotilaajille tehtiin kalenterit sekä Aarrekidin verkkokauppaan vielä useampi kappale.

Suomessa valmistetut kalenterit ovat puuvillaa ja taskuissa seikkailee Aarrekidin printeistä tuttuja hahmoja. Meillä pojat tykkäsivät viime vuonna tosi paljon kalenterista, taskuihin kun voi jemmata melkeimpä mitä vaan. Ja mikä parasta, kaunis ulkonäkö miellyttää omaa silmää. Viime vuonna kalenterista löytyi ainakin leluja, kuusen koristeita, herkkuja, tarroja, leffa -ja retkilippuja sekä pari kolikkoa.

TÄSTÄ siis suoraan kalenteriostoksille, veikkaan että tänäkin vuonna nopeus on valttia.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Lähdin mukaan Indiedaysin sekä Lidlin Sportyfeel kampanjaan testaamaan uutta tuotesarjaa. Liikkujille suunnattuun tuoteperheeseen kuuluu muunmuassa erilaisia proteiinipatukoita, palautus -ja rasvanpolttojuomia sekä vanukkaita erikokoisissa pakkauksissa. Ei kuitenkaan tarvitse olla mikään himoliikkuja tai fitnesbeibi jotta näitä uutuksia voi nautiskella, vaan nämä sopivat ihan myös niille jotka välillä tarvitsevat nopean välipan, haluavat täydentää ruokavaliotaan tai tai korvata joitakin epäterveellisiä valintojaan paremmalla vaihtoehdolla.

Koska lisäravinteet eivät ole minulle entuudestaan tuttuja, en nytkään lähtenyt testailemaan niitä laajalla skaalalla, vaan kohdensin testailuni pelkkiin proteiinipatukoihin. Patukat kulkevat kätevästi matkassa, ja laukunpohjalta niitä onkin helppo kaivella kun kiirettä pukkaa ja nälkä painaa päälle. Siinä missä vaikka banaani litistyisi laukkuun tai pahimmassa tapauksessa unohtuisi vielä päiväkausiksi sinne, saa patukoista myös kaikki tarvittavat proteiinit, hiilarit ja muut hivenaineet.

Ennen testin alkua ajattelinkin että nämä patukat tulevatkin sopimaan juurikin kiireisen arjen helpottajiksi. Että juoksisin tukka putkella kuten ennenkin, mutta patukka suussa, niin etten haavelisikaan nälkäisenä illalla mäkkäriateriasta. Ja ovathan nämä siis testailunkin jälkeen käteviä ja nopeita välipaloja, ei siinä, mutta lopulta löysinkin itseni herkuttelemassa näillä sohvannurkasta. Nämä ovat nimittäin paremman makuisia kun ikinä edes pystyin kuvittelemaan.

Patukoita löytyy  yli kymmenen erilaista makua ja niiden hinnat ovat alle eurosta puoleentoista euroon. Eli todella edullisia, kuten kaikki muutkin Sportyfeel tuotteet. Osa patukoista on lisäksi vielä täsin laktoosittomia, gluteiinittomia eikä niihin ole lisätty sokeria. Sain Lidliltä ison kasan patukoita ja ennakko-odotuksista poiketen lempimauksi nousivat creamy caramel, mansikka-valkosuklaa sekä ykkössuosikkini (jota ennen maistamista luulin inhoavani eniten) suklaa-lakritsi.

Koska olen vähentänyt reippaasti sokerinsyöntiä, ei minulle edes enää maistu ällömakeat herkut. Ja itseasiassa nämä patukatkin ovat niin maistuvia (ja täyttäviä), että harvoin pystyn syömään yhtä kokonaan. Parasta onkin illalla linnoittautua sinne sohvan perukoille, pilkkoa lautaselle muutamasta eri makuisesta patukasta pieniä palasia, sekoittaa joukkoon marjoja ja pähkinöitä ja pistää joku hyvä sarja pyörmiään. Tästä herkusta ei tarvitse kantaa huonoa-omaatuntoa. Ja itse kun en ollenkaan ole innostunut (tykkää) raakasulkaista ja kakuista, on kiva että että nyt mullekkin löytyi parempi herkku.

Oli kiva olla tässä kampanjassa mukana, vastaavat tuotteet kun eivät tosiaan entudestaan ole tuttuja. Ehkäpä noita annospusseihin pakettajjua juomiakin voisi jokus vielä kokeilla, kun niitä kerta saa helposti, ja halvalla, kauppareissun yhteydessä. Mites te muut, käytättökä jotakin proteiini tai muita ravintovalmisteita? Tuolta Indiedaysin omalta Sportyfeel-sivustolta voi käydä lukemassa lisää muiden bloggaajien testauksia sekä osallistua myös tuotepaketin arvontaan.

Milläs terveelisillä herkuilla te herkuttelette tai mikä on paras kiireisen arjen helppo välipala?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen tämän pienen blogiurani aikana päässyt tekemään yhteistyötä monen mielenkiintoisesen tahon kanssa. Yksi pitkäikäisimmistä näistä on ruotsalainen vaatemerkki Me&I. Ollaan meandin kanssa järkätty niin lukijailtaa, olen ollut heidän 10v juhlanäytöksessään mallina, tavannut merkin perustajat sekä käynyt tutustumassa heidän pääkonttoriinsa Malmössä. Muutama päivä sitten tapasin myös Sanna Lostedtin, joka on toiminut Meandin myyjänä kuusi vuotta.

Lasteenvaatteista kiinnostunut Sanna päätti hakea Meandin myyjäksi esikoispoikansa, Daneilin, ollessa puolivuotias. Netissä tekemän hakemuksen jälkeen Sannaa haasteteltiin puhelimitse ja hän pääsikin heti ensimmäisellä hakukerralla mukaan myyjäksi. Kotimyyjän työ sopi hyvin iloiselle ja avoimelle Sannalle ja kolme vuotta sitten, kuopuspoika Felixin ollessa vuoden ikäinen, hän irtisanoutui edellisestä liikunnanohjaajan työstään ja on tähän päivään saakka jatkanut kokopäiväisenä Meandi-myyjänä. Eikä loppua näy.

Kotimyyjänä Sanna siis kiertää asiakkaiden kotona esittelemässä uusien mallistojen vaatteita. Muutaman kerran vuodessa hän pitää kutsut myös omassa kodissaan, esimerkiksi siloin kun uusi mallisto julkistetaan. Myyjän työssä tapaa paljon erilaisia ihmisiä, joten luonteeltaan on hyvä olla ulospäin suuntautunut ja tulla hyvin toimeen monenlaisten persoonien kanssa. Myyjältä vaaditaan myös ahkeruutta sekä aitoa kiinnostusta vaatteisiin. Tällä hetkellä kutsuja olisi pidettäväksi vaikka joka päivä. Etenkin illat ja viikonloput ovat myyjillä työntäyteisiä. Hyvänä puolena taas päivät voi viettää kotona lasten kanssa.

Kaikki myyjät tapavaat vähintään pari kertaa vuodessa kick off-tapahtumissa, joissa myyjille esitellään uudet mallistot muutamaa viikkoa ennen niiden ilmestymistä. Lisäksi myyjillä on yhteinen facebookryhmä, sekä jokaisella myyntialueella vielä omansa. Yhteishenki on todella hyvä, eikä muutenkaan matalan hierarkian yrityksessä tarvitse jännittää, vaan kaikki ovat yhtä suurta perhettä. Sanna kertookin, että on saanut työnsä kautta ihania ja tärkeitä tosisytäviä elämäänsä. Enkä yhtään ihmettele, olen myös itse saanut sivusta nähdä meandin porukan lämpimät välit ja huikean yhteishengen.

Myyjien palkkaus on provisiopohjainen, jonka lisäksi myyjille on paljon erilaisia kannusteita ja kisoja. Palkinnot ovat tuotteista, kuten korusta, lähtien erilaisiin usean päivän palkintomatkoihin. Loppuvuodesta Sannakin matkustaa huippumyyjien kesken Köpenhaminaan ja Malmööseen. Tietysti meandin tuotteista saa myös hyvät alennukset, sekä myyjien on mahdollista ostaa erikoistuotteita, jotka eivät muuten olisi myynnissä. Sanna kertookin että sekä lasten että hänen oma vaatekkaappinsa koostuukin vain lähinnä meandin vaatteista. Ja juuri tuo naistenmallisto onkin nyt todella suosittu, ja sitä myydään Sannan arvion mukaan jopa enemmän kun lastenvaatteita.

Tällä hetkellä etenkin pääkaupunkiseudun alueelle palkataan lisää myyjiä, joten jos olet ulospäin suuntautunut, ahkera ja kiinnostunut vaatteista voi netin kautta hakemuksen lähettää. Kaikki blogini hakemuksessa maininneet saavat myös veloituksetta myyjien kassin, jossa vaatteet kutstuille kujeteteaan, seuraavaa myyntimallistoa tilatessaan.

Kuinka paljon meandi myyjiä muuten siellä lukijoiden joukossa on? Oliko teillä antaa vielä jotain neuvoja myyjän uraa miettiville? Kauanko te olette myyjinä toimineet ja mitä tykkäätte?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Aikainen herätys aamulla, kiire päiväkotiin, kiire työjuttuun, seikkailua toisessa kaupungissa, vieraiden ihmisten tapaamista, kuvaamista ja haastettelua, pitkä matka takaisin kotiin, kauppareissu, työposteihin vastaamista, tulevien postausten valmistelua, kiireellä lapsia tarhasta hakemaan… Kotiin päästessä sitä ei ihan ensimmäisenä jaksaisi alkaa miettimään ruoanlaittoa, enkä sitä tänään tehnytkään. Vaan istuimme kaikki yhdessä lastenhuoneen lattialle ja otimme junaradan esiin.

Etenkin nyt kun lapsia on kaksi, ja heillä on seuraa toisistaan, tulee sitä ihan liian harvoin leikittyä yhdessä. Hektisessä arjessa on välillä vaikea pysähtyä. Kaiken ajan haluaisi käyttää tehokkaasti, tai sitten sen hengähdystauon haluaa käyttää ihan vain itseensä. Mutta taas tuli huomattua että rauhallinen junaradan rakentelutuokio on sekin rentouttavaa. Ja samalla saa viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa, vaikkakin vähän väsyneenä, niin olla siinä vain läsnä. Ei kelloon katsomista tai kännykän näpräämistä, leikkiä vaan. Tai no, oli sitä leikkien lopuksi napattava muutama kuva, ennen kun aurinko laski kokonaan. Mutta tuon, ehkä reilun puolentunnin leikkimisen jälkeen kotona on valinnut jotenkin paljon hyväntuulisempi ja rauhallisempi harmonia, kun useinmiten.

Saimme vähän aikaa sitten valita Lekmeriltä testiin muutaman uutuuslelun. Ja itseassa minä valitsin ne poikien puolesta. Nimittäin Duplojen lisäksi, nuo junat ovat ainoat lelut joilla lasten kanssa jaksan leikkiä. Muuten kun nuo poikien leikit ovat melko ukkeli -ja riehumispainotteisia. Junaradan rakentelun äärelle pojatkin aina rauhoittuvat, ja samalla voi höpötellä mukavia vaikka päivänkulusta. Brion junat ja radat ovat lisäksi laadukkaita ja sellaisia leluja, jotka aion pistää talteen sitten kun pojat junaleikeistä kasvavat ulos. Ja noihin junaleikkeihin on kiva yhdistellä myös vaikka autoja ja muita puupalikoita.

Kuinka usein te muuten leikitte lastenne kanssa? Podetteko ikinä huonoa omaatuntoa siitä, että aina tuntusisi olevan niin paljon kaikkea muuta tekemistä? Vai istutteko alas leikkimään aina kun lapsi pyytää ja jätätte kaiket muut hommat odottamaan?

Niin ja tykkäättekö muutkin tarjota lasten leikkihin samoja klassikkoleluja joilla itse pieninä leikitte? Mitä leikkejä ja millä leluilla kaikista mieluiten lasten kanssa leikitte ja mitkä taas ovat inhokkeja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen mukana Indiedaysin ja Tjäreborgin kamppanjassa ja juuri tällä hetkellä istun Pariisilaisessa kahvilassa! Pääsimme The Good Morning-blogin Kaisan kanssa tutkimaan tätä huikeaa kaupunkia sekä testailemaan, että millaista on lähteä kaupunkilomalle lähinnä aiemmin vain pakettimatkoistaan rantalomakohteisiin tunnetun matkatoimiston kautta.

Saavuimme eilen aamulla Charles de Gaullen lentokentälle josta jatkoimme matkaa RER junalla keskustaan päin hotellillemme. Junamatka oli seikkailu ja kieltämättä otsalle nousi tuskanhiki, kun näin minkälainen miljoonien eri linjojen sekamelska juna -ja metroverkko on. Yksi linjakin on jo monimutkaisempi kun koko Helsingin metro yhteensä. Alkupaniikista huolimatta pääsimme oikeaan junaan ja jopa melko helposti hotellille saakka. Kun alkujärkytyksestä selvisin, totesimme että ainakin tuo metrolinjasto onkin oikeastaan aika helppo. Eilen illalla ja tänään ollaankin suhailtu sitten vähän pidempiä matkoja metrolla kun mitkäkin konkarit.

Hotellille chekattuamme lähdimme etsimään ruokaa, jonka jälkeen sattumalta päädyttiin yhdelle maailman kuuluisimmille kaduille, Avenue des Champs-Élyséelle. Kadun päässä sijaitsee huikea Riemukaari, joka livenä oli paljon isompi kun olin kuvitellut. Kuten kunnon tursitin nykyään täytyy, piti meidänkin mennä ottamaan selfiet Riemukaaren edessä. Jännittävää siitä teki se, että siinä on hurjan vilkas ja monikaistainen autotie. Keskelle liikennettä on maalattu metrin leveä alue, jossa jalankulkijat voivat liikkua. Aikamoisen adrenaliinipiikin sai hyvin aikaan kun autot ajoivat muutamien senttien päästä ohi hurjaa vauhtia toisilleen tööttäillen. Jännitys teki sen aikaan että kiljuimme ja nauroimme vedet silmissä. Nyt tiedän mistä sen nimi tulee, aika riemukasta!

Meillä molemmilla ei ole järin kummoiset suuntavaistot, Kaisalla onneksi vähän parempi kun minulla, mutta juurikin vain kävelemällähän sitä kaupunkiin parhaiten tutustuu. Olemme kierrelleet paljon pikkukatuja ja tutustuneet samalla myös toisimme – emmehän tunteneet ollenkaan ennen reissua. Onneksi juttu luistaa ja nauru on raikunut pitkin Pariisia.

Eilen illalla sitten päätimme lähteä syömään jonnekkin Eiffel-tornille päin. Hotellisamme on aivan ihana vanhempi herrasmies joka neuvoi mikä olisi paras reitti sinne mennä. Hän kertoi että jäämällä pois Trocadéron metroasemmalla olisi näkymä tornille hienoin. Ilta jo vähän hämärsi kun astelimme ylös asemalta, ja yhtäkkiä siinä se vain oli. Eiffeltorni! Vienossa iltavalaistuksessa tunne oli maaginen. Ilta pimeni ja me olimme edelleen aivan häkeltyneistä tornista. Kävelimme pikkuhiljaa Eiffelille, yli Seinen, välillä jäimme ihmettelemmään katutaiteilijoita, sillan ali kulkevia veneitä ja vain fiilistelemään tunnelmaa. Kun olimme melkein tornin alla, alkoi valoshow. Viiden minutin ajan koko torni kimmelsi. Kerrassaan vaan tosi upeaa ja ikimuistoista. Kuten Riemukaari, myös Eiffel-torni oli paljon suurempi kun olin kuvitellut. Tänään olen hihkunut edelleen joka kerta, kun tornin huippu on jostain kaukaa vilkkunut.

Tänään aamupalan jälkeen päätimme suunnata ihan toiselle puolelle keskustaa, metrolla tietenkin. Vaikka mummoni pelottelut ryöstelevistä jengeistä ja taskuvarkaista olivatkin vähän liioteltuja, kannattaa etenkin täsysillä asemilla ja junissa pitää hyvää huolta laukustaan, eikä todellakaan säilyttää mitään arvokasta taskuissa. Yhden vaihdon jälkeen pääsimme hienosti perille sinne minne piti, eli Odéon asemalle. Olimme saaneet vihiä että Luxemburgin puisto (Jardin du Luxembourg) olisi näkemisen arvoinen, ja sitä se totisesti oli. Kerrasaan vaan aivan upeaa. Kaikki sykyiset lehdet, opskelijaporukat lounaalla, rakastuneet pariskunnat, lenkkeilijät ja koiranulkoiluttajat. Tuli melkein olo että se kaikki oli liian ihanaa. Tuntui että täällä pitäisi ehdottomasti olla jonkun ihanan ihmisen kanssa ja lähdimmekin lopulta etsimään wifiä jotta pääisisimme Tinderiin..

Puiston jälkeen tarkoituksemme oli suunnistaa Latinalaiseen kortteliin, mutta lopulta meille jäi vähän epäselväksi että löysimmeköhän sinne sittenkään ollenkaan. Olimme kuulleet paljon kehuja paikasta ja sen ravintoloista – mutta ainakaan päiväsaikaan siellä ei oikastaan ollut mitään sen kummempaa. Joten lounaan ja pikaisen Tinderöinnin jälkeen lähdimmekin kävelemään, myös paljon kehuttuun, Montparnassen kaupunginosaan. Ja täällä ollaan edelleen! Ihanan vilkas, mutta samalla tunnelmallinen paikka jossa kahviloita ja kauppoja riittää. Täällä on jotenkin tutunoloista, ehkä vähän Helsinkimäistä Pariisi-twistillä.

Pariisi on kyllä ehdottomasti vienyt meidän molempien sydämen. Näkemistähän täällä olisi loputtomiin, hullua miettiä että Helsingissä asukkaita on noin 600 000 ja täällä 2,2 miljoonaa. Ihmiset täällä ovat juuri niin tyylikkäitä ja charmantteja kun osasinkin odottaa, sekä myös todella ystävällisiä vaikka muutamaa hassua sanaa enempää ranskaa emme puhukkaan.

Huomenna koittaa odotettu päivä, nimittäin palkkapäivä. Eli luvassa PALJON shoppailua. Palaan siis edottomasti vielä Pariisiin reissuun, ostomahdollisuuksiin sekä kerron reissun päätteeksi myös omat ravintolasuositukseni. Ja ehdottomasti saa edelleen vinkata kivoista jutuista mitä täällä tehdä, edelliseen postaukseen on tullut jo tosi kivasti vinkkejä, kiitos! Myös Tjäreborgin sivulle voi jakaa omat matkakertomuksesi.

Ja jos reissu Pariisiin, tai johonkin muuhun kaupunkikohteeseen kiinnostaa, TÄÄLLÄ kannattaa käydä osallistumassa 200 euron matkalajkakortin arvontaan.

Au revoir! (ps. en oikeasti polta, yksi lukija vaan vinkkasi että se on yksi MUST juttu Pariisissa, tämä kuva on omistettu sinulle) pps. Meidän reissua pääsee seuraamaan niin omassa Intagramissani @mintturipakinttu sekä olemme ottaneet haltuun myös @tjareborgin tilin!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.