Aikainen herätys aamulla, kiire päiväkotiin, kiire työjuttuun, seikkailua toisessa kaupungissa, vieraiden ihmisten tapaamista, kuvaamista ja haastettelua, pitkä matka takaisin kotiin, kauppareissu, työposteihin vastaamista, tulevien postausten valmistelua, kiireellä lapsia tarhasta hakemaan… Kotiin päästessä sitä ei ihan ensimmäisenä jaksaisi alkaa miettimään ruoanlaittoa, enkä sitä tänään tehnytkään. Vaan istuimme kaikki yhdessä lastenhuoneen lattialle ja otimme junaradan esiin.
Etenkin nyt kun lapsia on kaksi, ja heillä on seuraa toisistaan, tulee sitä ihan liian harvoin leikittyä yhdessä. Hektisessä arjessa on välillä vaikea pysähtyä. Kaiken ajan haluaisi käyttää tehokkaasti, tai sitten sen hengähdystauon haluaa käyttää ihan vain itseensä. Mutta taas tuli huomattua että rauhallinen junaradan rakentelutuokio on sekin rentouttavaa. Ja samalla saa viettää aikaa rakkaimpiensa kanssa, vaikkakin vähän väsyneenä, niin olla siinä vain läsnä. Ei kelloon katsomista tai kännykän näpräämistä, leikkiä vaan. Tai no, oli sitä leikkien lopuksi napattava muutama kuva, ennen kun aurinko laski kokonaan. Mutta tuon, ehkä reilun puolentunnin leikkimisen jälkeen kotona on valinnut jotenkin paljon hyväntuulisempi ja rauhallisempi harmonia, kun useinmiten.
Saimme vähän aikaa sitten valita Lekmeriltä testiin muutaman uutuuslelun. Ja itseassa minä valitsin ne poikien puolesta. Nimittäin Duplojen lisäksi, nuo junat ovat ainoat lelut joilla lasten kanssa jaksan leikkiä. Muuten kun nuo poikien leikit ovat melko ukkeli -ja riehumispainotteisia. Junaradan rakentelun äärelle pojatkin aina rauhoittuvat, ja samalla voi höpötellä mukavia vaikka päivänkulusta. Brion junat ja radat ovat lisäksi laadukkaita ja sellaisia leluja, jotka aion pistää talteen sitten kun pojat junaleikeistä kasvavat ulos. Ja noihin junaleikkeihin on kiva yhdistellä myös vaikka autoja ja muita puupalikoita.
Kuinka usein te muuten leikitte lastenne kanssa? Podetteko ikinä huonoa omaatuntoa siitä, että aina tuntusisi olevan niin paljon kaikkea muuta tekemistä? Vai istutteko alas leikkimään aina kun lapsi pyytää ja jätätte kaiket muut hommat odottamaan?
Niin ja tykkäättekö muutkin tarjota lasten leikkihin samoja klassikkoleluja joilla itse pieninä leikitte? Mitä leikkejä ja millä leluilla kaikista mieluiten lasten kanssa leikitte ja mitkä taas ovat inhokkeja?
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.
Meillä myös duplot ja junarata ovat niitä leluja, joiden ääreen lapset palaavat uudelleen ja uudelleen. Myös kotileikkien rekvisiitat nukkeineen ja ruuanlaittovermeineen ovat ahkerassa käytössä. Sanoinkin juuri miehelle, että loput voisi viskata menemään, eikä kukaan edes huomaisi (paitsi äiti :D!).
Arkisin kyllä valitettavan vähän ehtii/jaksaa oikein leikkimällä leikkiä lasten kanssa. Lapset kuitenkin tuovat leikkinsä usein vielä olohuone-keittiö akselille, joten tuleehan siinä ”läsnä” jollakin tavalla oltua. Viikonloppuisin kyllä sitten koitan panostaa siihen, että aidosti olisin leikeissä mukana. Ja helpoiten se tosiaan onnistuu duplojen tai muiden rakennettavien juttujen parissa :).
Juuri tänään viimeksi olen ruoskinut itseäni, kun olin flunssaisen pojan kanssa kotona ja koko päivä meni osaltani kaikkeen muuhun kuin lapsen kanssa leikkimiseen. Työmeilejä, blogeja, omaa blogia, valokuvaamista, ruoan laittoa, pyykin pesua ja yhtäkkiä olikin jo ilta ja nukkumaanmenoaika.
Mitä leluihin tulee on legorakentelu ehkä ainoa, mitä osaan leikkiä:). Poika onkin pitkästä aikaa kaivanut duplot esiin. Mutta enhän mä sit niillä tänään rakennellutkaan..
Leikin juurikin junarataa, duploilla, piirretään ja muovailuvahaillaan poikien kanssa yhdessä. Pojat keksivät kyllä joka päivä äidilleen erinäisiä käyttötarkoituksia, välillä toimitan autopesun haljan sijaa ja välillä olen rockbändin fani. Myös lukeminen on sellainen yhteinen hetki meidän perheessä. Kyllä sen huomaa että jos jaksaa leikkiä ja paneutua lasten maailmaan niin on menokin seesteisempää.
Meidän kaksi tyttöä leikkivät samoin usein niin hyvin yhdessä, että harvoin pyytävät vanhempia mukaan. Siinä tarvitaan siis välillä omalta puolelta hieman oma-aloitteisuutta, mikä kyllä palkitsee kaikkien hyvällä fiiliksellä. Minä leikin useimmiten lasten kanssa legoilla, jotka suurimmaksi osaksi vieläpä ovat omasta lapsuudestani ja taisi se olla oma lempileikki silloinkin. Joskus askarrellaan ja pelataan. Tytöillä on käytössä myös omat vanhat barbieni, mutta niihin leikkeihin äitiä pyydetään mukaan yleensä vain pukemisavuksi 😀
Mä oon päivätyössä, joten yhteistä aikaa on vaan iltasin ja vkloppuisin. Yritän malttaa leikkiä joka päivä edes pienen hetken lasten kanssa. Lempparileikkejä meillä on duplot, junarata, pikkuautot, koti/keittiöleikit, lukeminen, askartelu/piirtely/muovailu..tai niinku eilen, ku leivottiin poikien kanssa korvapuusteja ja voisilmäpullia. Noita kaikkia tehään viikottain. Välillä leivotaan useemminki =) Noi on oikeestaan kaikki sellasia leikkejä, mistä äitikin tykkää..mutta keittiöleikit on silti ykkösiä.
Ja kyllä poden myös huonoa omaatuntoa, jos en jaksa/ehdi leikkiä lasten kanssa, edes sitä pientä hetkeä. 20 min jakamatonta huomiota on jo paljon lapselle. Välillä oikeasti ärsyttää, kun lapset tulee kinuamaan leikkeihinsä ja itsellä on juuri joku asia kesken minkä haluaisi hoitaa ensin loppuun. Kyllä mä silti lähes aina meen leikkimään jos pyytävät, välillä lapset tosin joutuvat odottamaan hetken.
Ulkoleikit parhaita. Siellä pystyn itse parhaiten keskittymään lapsiin ja vaan lapsiin. Junaradallakin leikitään paljon, mutta yleensä se menee niin että kokoan radan ja sitten muihin hommiin.
Ehdottomasti itselle ikävimmät leikit on pikkunäpertely. Askartelu, maalaaminen, muovailuvahat. Odotan kohtuu kauhulla tyttären kasvua ja prinsessaleikkejä. Apua. Kai niihinkin oppii? 😀
Mä oon se huono äiti, joka aina aikoo ja haluais leikkiä lasten kanssa, mutta oon niin stressipeppu, että kuvittelen että mun on pakko tehä kotitöitä koko ajan. Lapset pyytää leikkimään ja mä vastaan: ”Äitin pitää laittaa ruokaa/pyykit/sivota/mennä vessaan/tehä yks juttu..bla bla bla.” Ja illalla omatunto kalvaa, kun vihdoin oon saanut pienet murmelit kauhealla työllä ja rähinällä nukkumaan. Omatunto huutaa, että: ”HUONO ÄITI! Taaskaan et leikkiny lasten kanssa. Taaskaan ei ollu aikaa lapsille. Taas rähisit lapsille.”
Mutta vaikka oon se huono äiti, niin kyllä mä välillä leikin lasten kanssa. Jos en muuten niin hassutellaan ja leikitään ihan normaalien arkiaskareiden lomassa tyyliin leikkimällä vaatteidenriisumiskonetta, pukemiskonetta jne. Eniten tulee leikittyä sillon, kun lapset on levottomia tai lähinnä riitelee..sillon meen usein lastenhuoneeseen ja alan rakentaa dubloista/legoista juttuja ja puhelen ääneen mitä leikin. Ei mee montaa sekunttia että lapset tulee perässä ja alkaa innoissaan leikkimään. Sen jälkeen ei paljo tarvikaan ite leikkiä tai ohjata leikkejä, vaan voi onnellisena seurata sivusta kun lapset leikkii niin mielikuvitusrikkaasti 🙂
Minulla 3,5 -vuotias poika, joka on aivan ”junahullu”, joten meillä ehdottomasti suosituin leikki on Brion junarataleikit. Kalustoa on kertynyt jo reilun parin ison muovilaatikollisen verran ja meidän olohuoneessa on lähes pysyvästi aika kattava junaverkosto. Siihen välillä meinaa mennä hermot, mutta tämä on nyt tätä aikaa, jota ei varmaan montaa vuotta kestä. Poika nakittaa meitä molempia leikkeihinsä mukaan, tällä hetkellä enemmän isäänsä, joka osaakin paremmin leikkiä juna- ja autoleikkejä. Itsekin kyllä tykkään junaratahommista. Tämä aikuisen osallistuminen leikkeihin on varmaan itse kullakin ainaista tasapainottelua, jossa ei yhtä oikeaa ratkaisua ole.
Muita suosittuja leikkejä meillä on lääkärileikit, oktonauttilelut, dublot, ruokaleikit, vesiväreillä maalaaminen jne.