En siis kauheasti, mutta vähän. Poikia, miehiä, kundeja, jätkiä. Miksi niitä ajatteleekin just silloin, kun on päättänyt olla ajattelematta? Miksi sitä haluaa poikaystävän, vaikkei halua tehdä mitään sen saamiseksi? Miksi sitä lataa Tinderin, jos ei kuitenkaan vastaa kenellekkään? Miksi miehet on tyhmiä? Miksi ne ei voi odottaa viittä minuttia, hyvästellä kunnolla, ja sitten vasta viestitellä toisille muijilleen? Miksi ne sanoo että haluaa nähdä, mutta sitten niistä ei kuulukkaan mitään? Tai miksi kun ikuisuuksiin ei kuulu mitään, niin sitten yhtäkkiä kuuluukin? Just kun on ehtinyt jo unohtaa senkin tyypin. Ja miksi puutarhurista tulee aina tietynlainen mielikuva? Ja entäs kun se mielikuva oikeasti vastaakin todellisuutta? No, silloin juostaan äkkiä laittamaan ripsiväriä ja mennään pihalle muka puuhailemaan jotain tosi tärkeetä.
Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

















Maanantaina olin kiitollinen että sain nukkua pitkään rankan viikonlopun jäljiltä. Aamupala oli myös ihana.
Tiistaina olin kiitollinen papalle, jonka antoi jonotuslappunsa meille poliisiasemalla
Keskiviikkona olin kiitollinen upeasta säästä. Kävelin aivan rauhassa pitkin töölönlahtea miettien
Torstaina olin kiitollinen Tinderistä joka pelasti muuten tylsän iltani. Siitä ei valitettasti ole painokelpoista kuvaa, tässä teille kuitenkin ihana Elvis.
Perjantaina olin kiitollinen lapsistani, joilla on vähintään yhtä sekopäinen huumorintaju kun itselläni.
Sunnuntaina olin superkiitollinen kaikista ihmisistä ja tilaisuuksista joista olen blogin kautta saanut. Viimeisimmästä pian lisää!




























