Ihan kaikista uusimmat blogin lukijat eivät ehkä vielä tienneet, mutta kuten arvata saattaa, lempparivärini vaatteissa on ehdottomasti musta. Järkkäilin tuossa hiljattain juuri vaatehuonetta ja paria vaalenpunaista ja tummanharmaata vaatetta lukuunottamatta kaikki muut vaatteeni ovat mustia. Ostin kyllä nyt alkutalveksi tosi hienon vihreän talvitakin, mutta se on jo kirppiskassissa, sillä en vain osaa käyttää muita värejä.

Mulla on muutenkin ollut suuri takkevaje sen jälkeen kun lempparitakkini koki alkuvuodesta  kovan kohtalon remppaamisen seurauksena. Täydelliselle villaiselle vintagetakille ei löytynyt tarpeeksi hyvää seuraajaa, ennen kun viime viikolla. Tai oikeastaan olisin halunnut vielä vähän pidemmän helman, mutta onneksi olen tällainen pätkä, niin tuo Marimekon villakangastakki on juuri siinä hilkulla. Takki oli kolme kertaa kalliimpi, kun mitä olin budjetoinut, ja kannan edelleen siitä hyvin huonoa omaatuntoa. Mutta kaikista kymmenistä sovittamistani takeista se vaan oli aivan ylivoimaisesti istuvin, parhaimman näköinen sekä laadukkaimman tuntuinen. Ehkä minä tai joku muu voi vielä joskus viidenkymmenen vuoden päästä kutsua tätä vintagetakiksi, kuten minä sitä edellistä. Ja oikeasti hyvä ostos tuo oli, olen käyttänyt ostopäivän jälkeen takkia joka päivä. Kiva miten vaikka tennareiden ja hupparinkin kanssa, tuo takki päällä, näytän eden vähän asialliselta.

Tänään tyyli oli kuitenkin vähän virallisempi. Olen saanut tosi paljon kyselyitä ja kehuja noista nilkkureistani. Olenkin nauruen voinut kertoa kaikille kyselijöille että ostin kengät vuosi sitten Espanjalaisesta ratsastuskaupasta kumisaappaiksi kovaan kahdeksan euron hintaan. Charharttin laukku sitten kuitenkin lopulta paljastaa, että oikesti tässä kulkee tällainen tennari -ja skedevaatetyttönen, joka nyt vaan välillä yrittää näyttää vähän asiallisemmalta aikuiselta.

Mutta oli miten oli, ihan sama mitä päällä on, kuhan on mustaa. Ps. vihdoin olen löytänyt huumoriini sopivan sivun, nimittäin #vainkuhajutut. Kuolen nauruun. No mutta, itse alan tästä nyt kiireisen viikonlopun viettoon – palataan asiaan sitten varmaan vasta marraskuussa!

Päivän asu:
takki Marimekko huivi Seppälä laukku Carhartt (saatu) farkut Dr Denim kengät Decathlon

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En tiedä onko tämä(kin) joku iän mukanaan tuoma juttu, mutta syksy on hyvää vauhtia kiilaamassa lempparivuodenaikani, kesän, ykköspaikalle. Syynä saattaa toki olla myös se, että muutimme alkuvuodesta tänne vehreimmille aluille keskuspuiston tuntumaan ja nyt toki koirankin kanssa on noita metsiä ja puistoja tullut koluttua ihan urkakalla. Oli sitten satanut tai paistanut, niin en ole voinut olla päivittäin huokailematta, että kun on vaan niin kaunista. Niin mielettömät värit ja tunnelma. Vau.

Harmi että tätä ei kestänyt kauempaa. Oli upea kulkea värikkäiden lehtien sateessa, mutta nyt puiden oksat ovatkin jo ihan paljaat. Koitan tankanta vielä viimeiset värit mieleen, ennen kun pimeys ja harmaus valtaa katukuvan taas moneksi kuukaudeksi. Mutta siis hitto kun on ollut kaunis syksy. Ihan mieletön.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kuten kerroin, päästiin muutama viikko sitten Paon kanssa pieneen sivurooliin HAVU Median tekemälle mainosvideolle. Video on osa isompaa kokonaisuutta, se nimittäin kisaa Olympus Suomen Brand New Talent tittelin voitosta. Kesällä Indiedays siis haki videotuotannon osaajia mukaan Brand New Talent -kisaan toteuttamaan mainosvideota uudella Olympus OM-D E-M5 Mark II:lla, 12-40mm f2.8 PRO:lla ja Olympuksen LS-100 mobiiliäänistudiolla. Mainos tehtiinkin samaisesta kamerasta, mutta muuten sisältöön ei puututtu. Mukaan haki ennätysmäärä osaavia ihmisiä, joista valkattiin kuusi tiimiä jatkoon. Ja yksi näistä siis HAVU Media. Voittaja palkitaan nyt tulevana lauantaina Indiedays Blog Awards gaalassa.

Itse tietysti toivon Havu Median poikien vievän Band New Talent-tittelin kotiin, mutten pelkästään sen takia että sain olla itse mukana projektissa. Siinä kun on mielestäni kivan leppoisa ja positiivinen fiilis sekä tarinankerronta. Puoleen minuuttiin ei mahdu paljoa, mutta ihanasti ovat pojat saaneet mainokseen pakattua sen, mikä itsellenikin valokuvauksessa on parasta ja rakkainta. Eli hetkien, fiiliksen ja omien tarinoiden taltioiminen. Ja voi, miten Pao onkin voinut olla noin pieni vain pari viikkoa sitten!

Itsellänikin on käytössä Olympuksen kamera, ei ihan noin pro, mutta olen ollut siihen kovin tyytyväinen. Pääsin kuvauksissa testailemaan myös tuota mainosettavaa OM-D E-M5 Mark II kameraa ja tykästyin siihen kyllä kovasti. Uskomattoman ammattimaista laatua saa minijärkkärillä, jota on tosi helppo kantaa mukana. Aivan kuten viedostakin käy ilmi. Ai, millainen se mainos sitten on? Tästä pääsette sen ihan ensimmäisinä katsomaan, kertokaa ihmeessä mitä ajatuksia ja fiiliksiä video teissä herätti!

Sebastian Kammonen: ohjaus /editointi
Joel Pircklen: DOP / kuvaus
Jonathan Begley: Kuvaus / äänet
Damon Beckford: Tuottaja
Malli: Hannes Repo

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Luulin että normaalisti tämä tulee keväisin, mutta itseeni on iskennyt taas yhtäkkiä ihan hullu sisustusvimma. Tai pään sisällä ainakin. Tällä hetkellä nimittäin kotimme koostuu lähinnä kirppiskamaröykkiöistä sekä tavarakasoista jotka pitäisi kiikuttaa vintille. Mattojen sijasta lattiaa kortisyavat pissaiset sanomalehdet. Jes!

Asiat kuitenkin edistyvät, viime viikolla saatiin valmiiksi vaatehuoneiden remppa ja tänään kävin katsomassa uusia kylppärikalusteita. Maanantaina saapuu uusi hyllykkö työpistettä varten, uusia lappuja on tilauksessa, yksi seinä odottaa maalaajaansa ja mietin kuumeisesti raaskinko satsata kuukausipalkan verran uuteen sohvaan – kun se täydellinen on vihdoin löytynyt.

Eikä siinä vielä kaikki, pari viikkoa sitten, hetken mielijohteesta, siirsin vähän järjestystä makkarissa ja sitten välähti! Nyt huoneen saa nimittäin jaettua seinällä niin, että minäkin saan ihan oman huoneen! Hassua miten se voikin olla noin pienestä, parista huonekalusta kiinni, ennen kun sen oivalsin. Edellisessä kaksiossamme nukuin olkkarissa ja kaipasin aina sellaista ”omaa tilaa”. Tämänkin asunnon kanssa oli tehtävä kompromissi huoneluvun kanssa, mutta on tässä sentään 30 neliötä enemmän kun vanhassa kaksiossa. Siksi makkarinkin saa jaettua kahtia. Ajatella, että kun (joskus) saan tilanjakajaseinä-projektin käyntiin, saan vihdoin ihan oman makkarin. Tosi pienen, mutta oman.

Tämä kodin laittaminen on kyllä yksi ikuisuusprojekti. Siis varmaan kaikilla? Mehän muutettiin maaliskuussa tähän, tein ensin kuukauden lattiaremppaa ja muuta pientä, sitten olimme kuukauden reissussa, sitten olikin jo kesä ja vietimme kaikki päivät ulkona. Ehkä se sisustusinnostus tulikin sen takia vasta nyt. Olen myös huomannut, että olen nykyään todella harkitseva sisustaja – elelen sitten mielummin puolityhjässä asunnossa, kun tavaroiden keskellä joihin saatan kyllästyä nopeasti. Sinänsä on kyllä kiva, kun se oma tyyli alkaa löytyä ja sitä tietää tasan tarkkaa mistä jutuista tykkää. Sitten taas toisaalta, minulla on esimerkiksi tosi vahva visio olkkarin matosta, mutta kun sellaista ei vain löydy. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa… Ja sitten aina tulee jotain uutta 😀

Onkos siellä muita syysisustajia? Kaikki kuvat Pinterest-kansioistani. Sieltä löytyy myös kuvien krediitit / linkit.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Isona minusta tulee iso poika
Kivointa maailmassa on leikkiminen
Kaikkien inhottavinta maailmassa on että kiusaa toista
On kivaa olla lapsi koska voi leikkiä
Lempiharrastukseni on kaikki kivat jutut
Aikuiset ovat vähän pahoja jos tekee jotain tuhmaa
Isoveli on kiltti
Lempiohjelmani on Spiderman
Säästän rahaa että voin ostaa namin ja matkustaa
Kerään legoja
Lempiruokani on hernekeitto
Ihmisiä on olemassa koska voi aina tehdä mitään
Talvella haluan tehdä lumipalloja
Kesällä haluan leikkiä
Haluaisin nyt olla minä
Toivon Joulupukilta Thaimaan matkaa
Neljävuotiaana on kivaa koska oli mun synttärit
Pikkuveljenä olen kiva ja kaikkee kivoi juttui
Matkustaisin mieluiten Espanjassa
Siellä kävisin uimassa ja söisin aamupalaksi donitseja
Haluaisin että aikuiset olisi kivoja mulle
Lempibändini on lepakkomiesbändi
Unelmien syntymäpäiväni olisi ostaa toisen lelun ja leikkiä sillä
Terveisiet blogin lukijoille: toivottavasti saatte paljon uusia leluja

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.