Yhteiseloa uuden koiranpennun kanssa on mennyt jo useampi päivä. Kaikki on mennyt oikeasti tosi ihanasti, vaikka myönnetään että muutaman kerran olen myös miettinyt, että mihin taas oikein ryhdyin. Paola on ihana koira, mutta sisäsiistiksi opettaminen ei ole lempipuuhaani. Onneksi tuo koira palkitsee sitten taas niin monella muulla tavalla.

Kerroinkin jo aiemmin, että pojat ovat toivoneet koiraa jo varmaan kolme vuotta. Itsekkin olen toki koirakaveria kaivannut, mutta realiteetit ovat tulleet vastaan. Kun koiran hankkiminen alkoi tulla pikkuhiöjaa ajankohtaiseksi, ollaan puhuttu siitä paljon. Pojat tiesivät, että mahdollisesti palaan Espanjanreissulta pennun kanssa. Katselimme netistä koirien kuvia ja mietimme nimiä jo ennen sitä. Ja kun Paola sitten reissulta löytyi, laitoin heti kuvia ja videoita pennusta. Pojat olivat kovin innoissaan, lähettivät terveisiä ja odottivat kovasti, että tulemme Suomeen.

Ensikohtaaminen oli rauhallinen ja täynnä rakkautta. Oli ilta, kun pojat tulivat kotiin. Eteisessä oli niin hämärää, etteivät lapset huomanneet aluksi tummalla matolla makaavaa koiraa. Sitten jo halittiinkin ja pussailtiin kovasti. Pao on vielä niin pieni, että suurimmissa hepuleissaankin meno on sellaista ettei lapsia pelota. Eikä minikokoisia naskalihampaita ei edes huomaa, vaikka ne varpaisiin käyvätkin kiinni. Onkin ollut hyvä, että alku on sujunut pehmeästi. Sitten kun Pao on isompi, ovat pojatkin oppineet komentamaan häntä tiukemmin ja johdonmukaisemmin.

Paola on kiintynyt nopeasti meihin kaikkiin, tuntuu kun hän olisi ollut perheessämme jo paljon paljon kauemmin. On ollut niin ihanaa nauttia kauniista syyspäivistä kaikki yhdessä pihalla peuhaten. Pao on vienyt meidän kaikkien sydämet. Hän on ihanan varaukseton, reipas ja utelias, toisaalta hän myös rakastaa kainaloon käpertymistä. Tuntuu tosi ihanalta että on mahdollisuus tarjota pojille lapsuus maailman parhaan koirakaverin kanssa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Äiti, meillä oli tänään tosi kiva päivä, sanoi Elvis kun palasimme iltapäivällä kotiin. Ja niin oli kyllä minullakin. Pojilla oli pitkästä aikaa arkivapaa, päiväkodin ja eskarin ollessa suljettuna mielenilmaisun vuoksi. Syyssää ja neuvolakäynti toivat päivään samaa fiilistä kun aikoinaan kotiäitinä ollessa. Käytiin syömässä, ruokakaupassa, pyöräiltiin ja ulkoiltiin sadesäässä, eikä ollut kiire minnekkään.

Alkuviikosta käytiin hakemassa Polarn O. Pyretiltä luottovaate ulkoiluun, edellisten käydessä pieniksi. Eli windfleecet. Ne ovatkin sen jälkeen olleet käytössä joka päivä. Aikoinaan, kun kirjoitin paaaaljon enemmän lastenvaatteista, ei ollut varmastikkaan yhtäkään ulkovaatepostausta jossa en olisi windfleecejä kehunut. Vaikka nykyään harvemmin vaatteita hehkutan, ei mieli ole muuttunut miksikään. Näitä ilman syksyt ja keväät olisivat lasten pukeutumisen kannalta paljon haastavammat.

Windfleece on siis nimensä mukaan fleecetakki joka pitää myös tuulta. Tuulenpitävyyden lisäksi takki pitää myös vettä, korkea kaulus suojaa kaulaa ja edessä sekä takana on vielä hyvät heijastimet. Lasten mielestä parasta näissä takeissa on hihoissa olevat peukaloreijät, minun mielestäni taas monikäyttöisyys. Fleece menee hyvin takkina ihan noin, mutta sen saa kiinnitettyä nepparilistan avulla myös popin omaan kuoritakkiin. Näin ollen toppavetimiä ei tarvitse ihan heti ottaa käyttöön. Lisäksi nyt syksyllä ja taas keväällä säät vaihtelevat päivänkin aikana paljon. Välillä sataa, välillä paistaa, tuulessa on kylmä ja auringossa tulee taas kuuma. Windfleecen ja kuoritakin yhdistelmän kanssa on helppo pukea ja riisua tarpeen mukaan. Tänään windfleecet tomivat hienosti sadetakkien alla.

Kuten PoPin muutkin ulkovaatteet, windfleecet ovat laadukkaita ja pysyvät uuden näköisenä lapselta toiselle. Monet fleecevaatteet kun nukkaantuvat, mutta nämä ei kyllä ikinä. Meillä on ollut fleecejä tai fleecehaalareita ainakin punaisena, keltaisena, turkoosina ja limenvihreenä. Tänä syksynä ihana uutuus on tuo musta-valkoinen karhukuviointi. Kuviollisia windfleecejä on muutaman kerran aiemminkin aiempian vuosina ollut, mutta tämä on niistä ehdottomasti oma suosikkini. En oikeastaan kuosesta kauheasti välitä, mutta tämä on ihanan raikas ja yksinkertainen. Värikkäillä pipoilla saa sitten halutessaan lisää piristystä asuun. Vaikkakin tuo Kaapon simppeli harmaa merinovillainen pipokin on aivan ihana. Voi olla että se tullaan vielä näkemään useasti minun päässäni tämän talven aikana.

Olin jotenkin aika harmissani siitä että kesä meni taas, yhtä nopeasti kun aina – eikä se tänä vuonna ollut edes kauhean lämmin. En odottanut syksyä, en sitten yhtään. Mutta tänäänkin, tuulesta, sateesta ja lakossa olleista ratikoista huolimatta oli aivan ihanaa. Nämä ovat juuri niitä päiviä kun kaikkialla on vaan harmaudesta huolimatta kaunista. Ruoho on vielä vihreää ja sitä koristavat pikkuhuljaa maahan leijailevat kirjavat lehdet. Ei yhtään huono tämäkään.

Tätä juttua kirjoittaessani googlailin vanhoja postauksiani ulkovaatteista. Katsokaa miten söpö Elvis on ollut kaksi ja puoli vuotta sitten pikkuisessa windfleecessään. MÄÄÄ EN KESTÄ.

Popin vaatteet saatu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Se alkaa olla taas se aika vuodesta, kun katseet siirtyvät jo lasten talvipukeutumiseen. Kappoihin alkaa ilmestymään entistä enemmän toppaa ja vaatemainoksissa tuiskuaa jo lumi. Väistämättäkin mieleen hiipii ajatus siitä , että millaisten talvikamppeet tänä vuonna lapsille. Haalarit vai takki ja housut yhdistelmä, tarvitseeko päiväkotikäyttöön oman ulkovaatekerran. Entäs sitten kaikki hatut ja hanskat? Ei nimittäin olisi eka kerta kun lähden niitä metsästämään vasta sitten kun mittari näyttää jo miinusta ja kaupoista tarjotaankin ei oota.

Olen muutamana vuonna testannut isompien ketjumerkkien lasten ulkovaatteita ja todennut ainakkin Lindexin FIX-halarit ja hanskat hyviksi ja kestäviksi. Eikä niitä ole hinnalla pilattu. Muttenkin värit ja mallit ovat olleet mukavan simppeleitä, omaa silmää miellyttäviä.

Nyt noita talvivaatteita tutkiessani törmäsin kuitenkin näihin aivan mahdottoman suloisiin sadeasuihin. Miten ihania! Perus musta toimii kuravaatteissa mielestäni mainiosti ja on lisäksi tyylikäs, mutta näissä on kuitenkin ripaus lapsille sopivaa leikkisyyttä kuosien muodossa. Kerroinkin jo aiemmin, että kahden kodin väliä seilatessa etenkin sadevaatteet tuntuvat jäävään aina väärään paikkaan, joten nyt sain hyvän syyn käydä hakemassa pojille toisen setin niitä.

Onkos teillä muuten jo mietetty tulevan talven ulkovaatehommia? Ja mitäs olette mieltä, onko eskarilaiselle vielä haalari kuitenkin paras, vaiko voisiko mennä jo takki-housut yhdistelmällä?

Käykääs kurkkaamassa vielä Lindexin söpö video talven uutuusvaatteista, näätte miltä nuo näyttävät oikeasti päällä. Samaa kautta pääsee klikkaamaan myös Lindexin verkkokauppaan.

Yhteistyö Be On ja Lindex

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

-Olen kohta 6 -ja 4-vuotiaiden poikien äiti
-Olen sinkku
-Asun vuokrakaksiossa
-Olen ammattibloggaaja
-En ole varma mikä minusta tulee isona
-Minulla on silmätulehdus
-Tapailen yhtä, ikävöin toista ja olen vähän ihastunut kolmanteen mieheen
-Otan peiliselfieitä
-Tärkeintä elämässäni on perhe ja ystävät
-Laulan ääneen pyöräillessäni ja tanssin liikennevaloissa
-Harmittaa aina jos unohdan mennä taloyhtiön lenkkisaunaan
-En ole ikinä ajanut autoa
-Haaveenani on viedä lapset Los Angelesin Disney Worldiin
-Olen viimeistä vuotta kaksikymppinen
-Haluaisin ison perheen ja lisää lapsia
-Hiukseni ovat ysäripissablodin väriset
-Olen melko itsevarma ja kiitollinen siitä
-Nautin niin yksinolosta kun porukassakin olemisesta
-Olen vähän huono raha-asioissa
-Luotan kaikessa intuitioon
-Ikävöin usein ulkomailla asuvaa isääni perheineen
-Yritän oppia hyväksymään törröttävän hampaani (tai sitten hankin raudat)
-Minulla on ikänäkö mutten osaa käyttää silmälaseja
-Nukun lasteni kanssa samassa huoneessa
-Aijon ottaa koiranpennun
-En yleensä ajattele mitä ihmiset miettivät minusta
-Minulla on monta parasta ystävää
-Ärsyttää jos joku pitää minua teininä
-En suvaitse eriarvoisuutta
-Lempiradiokanavani on Basso
-Osaan tehdä tosi hyvää Pho keittoa
-En ole ikinä käynyt Kajaania pohjoisemmassa
-Tykkään niin kreisibailata kun viettää rauhallista koti-iltaakin
-Kuljen mieluiten pyörällä tai ratikalla
-Joudun viikottain mitä kummallisimpiin tilanteisiin ja rakastan sitä
-Olen maailman huonoin vastaamaan sähköposteihin
-Haluaisin olla parempi ilmaisemaan itseäni keskusteluissa
-En osaa päättää onko lempivärini vaaleanpunainen vai metsänvihreä
-Mieleni tekee tehdä aina päinvastoin kun säännöissä sanotaan
-Inhokkikotityöni on roskien vienti
-Minua hävettää etten ole kasvissyöjä
-Hukkaan aina kaikki sukat ja ponnarit
-En vieläkään tiedä mitä aikuisuus on
-Tykkään uudesta iästäni

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tänään on ollut yksi jännättävimmistä päivistä – jota onkin itseasiassa aika kovasti jo odoteltukin. Poikien loma loppui, päiväkotirumba alkoi ja samalla sitten se eskari! Voi, minun reipas esikoiseni on eskari nyt!

Virallisesti esikouluopetyus alkaa kai vasta keskiviikkona, mutta leikin kautta tapahtuva opetus ei varmaankaan eroa paljoakaan muusta päiväkotipäivästä.

Jännemäksi jutunhan teki se, että tämä eskari on ihan uudessa paikassa jossa sitten myös uudet lapset ja aikuiset. Ensikäynnin perustella minulle tuli todella hyvä olo uudesta paikasta ja henkilökunnasta – niin ja myös muista lapsista. Kun kyse on omista lapsista, suhtaudun usein hyvin varauksellisti tällaisiin juttuihin, koska kriteerini ovat kai jotenkin aika kovat. Oli todella helpottavaa miten hyvä fiilis tuli uudesta päiväkodista heti ensi hetksestä lähtien. Edellisessä paikassahan minulla meni useampi kuukausi ennen kun aloin luottamaan siihen, että lapseni ovat hyvässä hoidossa.

Elvis jatkaa edelleen vanhassa päiväkodissa, mutta ainakaan nyt kahteen paikkaan vieminen ei tunnu liian hankalalta. Katsotaan sitten talvella kun räntää sataa naamaan… Minusta tuntui aluksi vähän pahalta ajatus, että pojat eivät nää toisiaan koko päivänä. Mutta oikeastaan on aika kiva että he saavat uusia, ihan omia kavereita ja ehkä leikit kotona illalla sitten sujuvatkin myös rauhallisemmin. Saa nähdä. Elvis oli ainakin tästä asiasta aivan fiiliksissä ja ilmoitti olevansa nyt päiväkodin kingi. Hahaha. Joten varmaan kiva myös se, ettei Elviksen tarvitse nyt enää olla leikeissä se ainainen pikkuveli. Aiemmin kun hän lähinnä meni aina isompien perässä siellä.

Saas nähdä mitä kaikkea eskarivuosi tuo tullessaan. Into oppia uutta on ainakin Kaapolla kova, toiveena hänellä olisi oppia lukemaan ja laskemaan. Niin liikuttavaa. Nyt kun ekan päivän jännityksestä on päästy yli, saattoi muutama kyynel vierähtää silmäkulmasta tätä kirjoittaessa. Ei tuota lasten kasvamista, kehittymistä ja itsenäistymistä voi estää, joten kai heidän on pakko antaa vain mennä – eikä pitää enää vauvoina. Niisk.

Minäkin täältä toivottelen kaikille iloista päiväkoti, eskari ja kouluvuotta kaikille. Jotenkin aika ihanaa että tämä arki alkoi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.