LEMPIJUTTU

12/11/2015

vaikoclothing 21vaikoclothing 1vaikoclothing 6vaikoclothing 5vaikoclothing 4vaikoclothing 7vaikoclothing 2vaikoclothing 15vaikoclothing 8vaikoclothing 10vaikoclothing 20vaikoclothing 3vaikoclothing 11vaikoclothing 14vaikoclothing 13vaikoclothing 12vaikoclothing 16vaikoclothing 19vaikoclothing 18

Tuntuu että monen mielestä koiran omistamisessa raskaita on se jatkuva ulkoilutus, säässä kuin säässä. Toki aamulla on välillä vähän vaikea saada silmiä auki, mutta yllättävän hyvin olen sängystä aamuvarhaisellakin päässyt ylös. Oikeastaan noi aamulenkit ovat ihan parhaita siitä, että siinä väkisinkin viimeistään herää. Jos vain olen kotona, vien koiraa 2-3 tunnin välein ulos. Paitsi öisin. Kaikenlaisia kelejä on jo tähän kahdeksaan viikkoon mahtunut, mutta kertaakaan ei ole haitannut. Ei auringonpaiste, pakkasaamut eikä rankkasade.

Vaikka saatan vaikuttaa vähän kaupinkilaistollolta, luonto on aina ollut ja on kokoajan enemmän ja enemmän tärkeä. Oli se sitten talon ympäri kävely tai muutaman tunnin samoilu metsässä, tekee se hyvää toki myös fyysisesti mutta erityisesti omalle pääkopalle. Mikään ei saa stressitasoa laskemaan niin hyvin, kun ajatusten tyhjentäminen keskellä luontoa. Ja koiran kanssa on parasta, sillä se tulee tehtyä päivittäin. Useamman kerran.

Poikien kanssa ei arkena päästä kauheasti ulkoilemaan, kun eskari -ja päiväkotien päättyessä pitää ensin tehdä ruokaa, syödä ja sitten onkin jo ihan pilkkopimeetä. Parasta ovatkin viikonloppuiset päiväulkoilut. On ihana seurata vierestä, miten onnessaan pojat ja Pao leikkivät keskenään. Vaikka koiranpennun ottaminen oli alkuun todella rankkaa, on se tuonut mukanaan myös ihan älyttömästi hyvää. Juuri nämä, ihan arkisilta tuntuvat, kävelylenkit muuttuvaa luontoa tutkien ovat varmasti kivoja muistoja, jotka lapset muistavat aikusenakin. Sellaisia ihan tavallisia, kivoja ja turvallisia juttuja, joita jatkaa sitten vanhempana oman perheen kanssa.

Vaikka luonto ei tällähetkellä ole kauneimmillaan, löytyy sieltä vaikka mitä mielenkiintoista. Jäisiä lehtiä, takiaisia, matoja, keppejä ja hyviä kiipeilypaikkoja. Tuo kolmikko jakaisi nuohota noita Alppipuiston kallioita varmaan loputtomasti. Ihan parasta.

Kaapon Warrior Beanie ja Elviksen Timberjack Beanie saatiin kotimaiselta VAI-KØ Clothingilta. Tutustuin tähän ihanan merkkiin itseasiassa ystävän kautta, joka vinkkasi kivoista koiran pannoista -ja remmeistä. Myös Paolan kukkainen kaulapanta sekä musta vakosamettinen hihna ovat sieltä. VAI-KØn tuotteet valmistetaan Suomessa ja jokaisesta myydystä tuotteesta menee aina 5% Kambodžalaisten lasten koulutuksen tukemiseen. 

Mites muut koiran omistajat, tykkäättekö ulkoilla säällä kuin säällä? Käyttekö mieluiten lenkillä vai koirapuistoissa vai sekä että?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

VÄRILLÄ EI OLE VÄLIÄ KUHA ON MUSTA

30/10/2015

Processed with VSCOcam with 6 presetProcessed with VSCOcam with 6 presetProcessed with VSCOcam with 6 presetProcessed with VSCOcam with 6 presetProcessed with VSCOcam with 6 presetProcessed with VSCOcam with 6 presetProcessed with VSCOcam with 6 preset

Ihan kaikista uusimmat blogin lukijat eivät ehkä vielä tienneet, mutta kuten arvata saattaa, lempparivärini vaatteissa on ehdottomasti musta. Järkkäilin tuossa hiljattain juuri vaatehuonetta ja paria vaalenpunaista ja tummanharmaata vaatetta lukuunottamatta kaikki muut vaatteeni ovat mustia. Ostin kyllä nyt alkutalveksi tosi hienon vihreän talvitakin, mutta se on jo kirppiskassissa, sillä en vain osaa käyttää muita värejä.

Mulla on muutenkin ollut suuri takkevaje sen jälkeen kun lempparitakkini koki alkuvuodesta  kovan kohtalon remppaamisen seurauksena. Täydelliselle villaiselle vintagetakille ei löytynyt tarpeeksi hyvää seuraajaa, ennen kun viime viikolla. Tai oikeastaan olisin halunnut vielä vähän pidemmän helman, mutta onneksi olen tällainen pätkä, niin tuo Marimekon villakangastakki on juuri siinä hilkulla. Takki oli kolme kertaa kalliimpi, kun mitä olin budjetoinut, ja kannan edelleen siitä hyvin huonoa omaatuntoa. Mutta kaikista kymmenistä sovittamistani takeista se vaan oli aivan ylivoimaisesti istuvin, parhaimman näköinen sekä laadukkaimman tuntuinen. Ehkä minä tai joku muu voi vielä joskus viidenkymmenen vuoden päästä kutsua tätä vintagetakiksi, kuten minä sitä edellistä. Ja oikeasti hyvä ostos tuo oli, olen käyttänyt ostopäivän jälkeen takkia joka päivä. Kiva miten vaikka tennareiden ja hupparinkin kanssa, tuo takki päällä, näytän eden vähän asialliselta.

Tänään tyyli oli kuitenkin vähän virallisempi. Olen saanut tosi paljon kyselyitä ja kehuja noista nilkkureistani. Olenkin nauruen voinut kertoa kaikille kyselijöille että ostin kengät vuosi sitten Espanjalaisesta ratsastuskaupasta kumisaappaiksi kovaan kahdeksan euron hintaan. Charharttin laukku sitten kuitenkin lopulta paljastaa, että oikesti tässä kulkee tällainen tennari -ja skedevaatetyttönen, joka nyt vaan välillä yrittää näyttää vähän asiallisemmalta aikuiselta.

Mutta oli miten oli, ihan sama mitä päällä on, kuhan on mustaa. Ps. vihdoin olen löytänyt huumoriini sopivan sivun, nimittäin #vainkuhajutut. Kuolen nauruun. No mutta, itse alan tästä nyt kiireisen viikonlopun viettoon – palataan asiaan sitten varmaan vasta marraskuussa!

Päivän asu:
takki Marimekko huivi Seppälä laukku Carhartt (saatu) farkut Dr Denim kengät Decathlon

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.