Hiuskriisi paheni siihen pisteeseen, että jo tuossa vähän ennen joulua iskin itse päähäni tummanruskean värin. Edelleen houkuttelisi se oman värin kasvattaminen, mutta ajatuskin tuntuu jotenkin ihan mahdottomalta. Itselleni ei millään riitä kärsivällisyys niin kauan kestävään hommaan.

Ja nyt kun tuo tukka on värjätty, niin toki on ikävä sitä vanhaa vaaleampaa ja punaisempaa tukkaa. Huomenna aijon varata ajan kampaajalle. Mietin että jos taas pätkäisisi vaikka vähän lyhyemmäksi? Saa antaa vinkkejä ja mielipiteitä! ETTÄ MITÄ NYT TAAS TÄLLE TUKALLE? Ja hei, otsatukka menee jo melkein korvan taakse!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Kerroinkin muutama viikko sitten hiuskriisistäni. Tilanne pääsi niin pahaksi että viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi enää fiskarsseihin tarttuminen. Välillä se on toiminut, mutta useinmiten ei. Kuten ei tälläkään kertaa. Milloin mä oikein opin, etten leikkaa itselleni otsatukkaa?!

Kuukausi sitten leikkattua otsatukkaa olen pitänyt edessä kaksi tai kolme kertaa. Muutoin olen yrittänyt kuroa sen jotenkin sivulle tai letittää pois. Olen mä kyllä yrittänyt, joka aamua yritän. Mutta äh, ei se vaan sovi. Näytän pikkutytöltä tai ratsastuksen opettajalta. Muutama vuosi sitten, pitkän tukan (nutturan) kanssa se oli ihan kiva, mutta ei enää. Ärsyttää, että pitkin pätkäistä se. Juuri kun vuosi sitten (taas itse) leikatun otsiksen olin saanut kasvatettua saman mittaiseksi muiden hiuksen kanssa. Ja alkanut tykätä keskijakauksesta. Näkisittepä miten urpolta näytän nyt keskijakauksen kanssa, niin että otsatukka on molemmilla puolin kasvoja. Joskus kahdeksankymmentäluvulla se olisi ehkä mennyt.

Hiustenväri on myös tummentunut, mutta vielä kaipailen sitä ehkä vähän tummemmaksi tai ainakin luonnollisemmaksi. Muutenkin tämä pitkän polkan aika taitaa olla vähän ohi. Toisaalta tekisi mieli pätkäistä ihan lyhyeksi ja toisaalta sitten kasvatella. Kävi mielessä myös ylä-asteelta tuttu afropermis! Oli miten oli, mutta jos joskus edes puhun otsatukan leikkaamisesta niin tehkä jotain. Sitokaa kädet, piilottakaa sakset tai mitä vaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt olemme tulleet hiuskriiseilyyn viimeiseen vaiheeseen, siihen jolloin ainoana vaihtoehtona nähdään enään se kaikista epätoivoisin toimenpide. Nimittäin otsatukan leikkaaminen itse fiskarsseilla. Valitettavasti sekään ei kuitenkaan pelastanut tilannetta, vaikka tälä kertaa yritys ei ollutkaan täysin epäonnistunut.

Olen siis ollut kriisissä tukkani kanssa jo tovin. Se on tununut milloin tylsältä ja milloin taas liian räväkältä. En oikein tiedä minkä pituisena sitä haluaisin pitää, vai pitäisikö kohta pari vuotta ollutta polkka-mallia jo muuttaa kokonaan. Pelastukseksi olen viimeisen parin kuukauden aikana kokeillut mm hiusten lyhentämistä, keskijakausta, vaalentamista, suoravärejä (viimesimpänä tuota pinkkiä) ja nyt tosiaan viimeisenä oljenkortena sitten otsatukkaa.

Viimeksi kun, noin vuosi sitten, leikkasin itselleni itse otsiksen, meni se ihan pieleen. Tein sen samalla tapaa, hetken mielijohteesta. Mutta silloin siitä tuli ihan liian lyhyt ja aivan vino. Vinossa se on nytkin, muttei niin pahasti. Pituutta jätin tällä kertaa myös reippaasti. Sitten sitä on helppo kampaajallakin tasoittaa. Mutta tällä kertaa sitäkään ei tarvitse tehdä, sillä olen jo ehtinyt alkaa kasvattamaan otsista pois. Johan se ehti viikon olla.

Koska hiuksia on tosiaan muutama kuukausi sitten taas jälleen kerran vaalennettu, tekisi nyt tietysti mieli sitten taas tummaa tukkaa. Kuitenkin kylppärin laatikossa kutkuttelevat myös sekä vihreä että sininen hiusväri. Nyt olisi sopiva vaalea pohja niiden testaamiseen. Sitten taas toisaalta tahtoisin nyt tähän väliin jotain tosi luonnollista. Jopa oman maantienharmaan hiusvärin kasvattaminen on käynyt useasti mielessä.

Onneksi olemassa on edes tuo luottomekkoni. R/H:n Mickey Square dress toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Sen voi vetää aina päälle, kun tuntuu ettei kaapissa ole MITÄÄN vaatteita. Onneksi on se. Se on täydellinen.

Oli miten oli, täällä on nyt siis i-h-a-n hirveä hiuskriisi päällä. Tukka tuntuu ihan tyhmältä ja jotain pitäisi nyt tehdä. Viimeisin vaalennus teki hiuksille myös tosi huonoa, ne ovat kuivat, pörröiset ja ohentuneet kauheasti. MITÄ MÄ TEEEEEN?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Aina välillä kysellään enemmän hius ja meikkipostauksia, kuten että miten laitan hiukseni tai mitkä ovat luottomeikkini. No, tänään sen vihdoin tein! Nämä eivät nyt varsinaisesti ole mitään tutoriaaleja, mutta kai näistä saa edes vähän kuvaa siitä miten hiukset ja meikkini yleensä laitan. Aloitetaan nyt ensin näillä hiuksilla. Tajusin vasta jälkeenpäin että olisi ehkä kannattanut tehdä toisin päin, nyt joudutte katselemaan postauksen verran meikitöntä naamaani… Sori. Ja seuraavassa osassa sitten siis meikki.

Hiustyyppi minulla on sellainen todella karhea, sanoisin melkein pörröinen, kuitenkin tosi paksu ja luonnonkirhara. Se on taas aivan päinvastainen siihen nähden millaiset tahtoisin hiusteni olevan. Käytän siis silottavia tuotteita, öljyjä ja suoristan lähes poikkeuksetta aina hiukseni. Niin bloggaajana, kuin myös kampaajan tyttärenä, saan aika paljon tuotteita testiin ja käytän niitä sitä mukaa kun loppuvat. Viimeiset pari kuukautta olen käyttänyt pesun jälkeen Kerastasen Elixir Ultimatea joka korjaa vaurioitunutta hiusta, mutta toimii samalla hiusöljyn tavoin. Koska tukkani on niin karhea, voin käyttää melkoisen paljonkin öljyä ilman että se näyttää rasvaiselta. Öljy kuitenkin myös latistaa tukkaa, mutta Tigin Small talk-mönjä taas kohottaa sitä ja tuoksuu kaikenlisäksi ihanan karkkiselta. Lämpösuojana olen nyt jo jonkin aikaa käyttänyt Less Is More-luonnonkosmetiikkasarjan silottavaa ja suojaavaa laventelista hoitovoidetta. Nämä kaikki siis levitän pyyhekuiviin hiuksiin. Muotoilun lopuksi suohkautan vielä ihan viimeiseksi saman merkin kiiltosuihketta.

Jos minulla ei ole kiire, annan hiusten kuivua itsestään. Muutoin föönaan ne kuiviksi. Hyvän lämpösuojan ansiosta, ainakaan tämä lyhyt tukka, ei ole mielestäni lähes päivittäisestä käsittelystä kovasti kärsinyt. Ei edes vaalentamisen jälkeen.

Jos minun pitäisi valita minulle tärkein tavara tai esine niin valinta olisi hyvin vaikea puhelimeni ja suoristusraudan välillä. En oikeasti pysty elämään ilman sitä. Voin kertoa että nieleskelin kyyneleitä, kun tajusin viime kevään Espanjan matkallamme unohtaneeni sen kotiin.

Suoristusrautana minulla on jo tovin toiminut ghd:n golden malliston perusrauta. Se vaan on ihan paras. Sillä saa hyvin myös kiharoita niin lyhyisiin kun pitkiinkin hiuksiin. Parasta siinä on nopeus ja teho. Ja että se tekee hiukseni niin kiiltävän näköisiksi. Parasta oikeasti mitä karhaalle ja hallitsmattomalle tukalle on tehdä on laittaa siihen jotain silottavaa tuotetta ja vetää läpi raudalla. Minun mielestäni.

Oletteko muuten huomanneet saman, että aina sitä haluaisi samanlaisen tukan kun toisella ja toistepäin? Jokainen on paksu kihara pehko on ainakin joskus haaveillut suorasta ohuesta tukasta jne. Itse olen kyllä tässä vuosien saatossa vihdoin alkanut pitämään myös omastani. Luulen että myös hiusten leikkaaminen pitkistä lyhyiksi edesauttoi asiaa. Vaikka välillä haikailenkin niiden pitkien perään tuntuu tämä polkka vaan niin omalta jutulta. Reissussa hiukset vaalenivat vähän auringossa ja nyt mietinkin että pitäisikö niitä, ainakin latvoista, käydä vaalentamassa vielä vähän…

Mitäs ovat teidän luottotuotteenne tai hiustenlaitto rutiininne?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ensin ajattelin että olen vain nukkunut huonosti, olen syönyt huonosti, kyllä se siitä.. Kunnes minulle valkeni, ei se siitä vaan minähän vanhenen! Peiliin katsoessa sieltä tuijottaakin takaisin ihan joku ihan muu kun se vauvankasvoinen tyttö johon olen tottunut. Pienet rypyt ja juonteet eivät haittaa, mutta kun naama olkaa oikeasti roikkumaan ei enää paljoa naurata. Stressi ja valvotut yöt varmasti vaikuttavat, mutta ihan faktahan on se että kun kakskytäviisi pamahtaa lasiin se alkaa. Vanheneminen nimittäin.

Tänään olen googlaillut kaikkea kasvojumpasta kaksoileuan rasvaimuun. Jumppa kyllä kiinnostelee, kirurgiset toimenpiteet ei. Joten päädyin ostamaan vihreää teetä sekä kiinteyttävää pikakaunistajaa. Ajan kulkua ei voi estää, mutta hitto vie, en mä vielä ole valmis tähän! Joten nyt kaikki niksit vanhentumiskellon hidastamiseen, kiitos. Eli mikä on paras kiinteyttävä voide? Ja nimenomaan sellainen naamaa nostava, ryppyjä siloittavat voiteet kun saavat kasvoni jotenkin turvoinneiksi. Mitäs muita vinkkejä, tarpeeksi unta, reilusti vettä, puhdasta ruokaa? Entäs naaman venymisen myötä, ainakin itseäni, vaivaamaan alkaneet suurentuneet ihohuokoset? Millä ne saisi kuriin koko päiväksi? Onko joku saanut apua ihoa hoitavista pillereistä?

Ja sitten niihin hiuksiin! Harmaita ei VIELÄ ole, mutta jottei tässä ihan heti mummoksi kaikki luulisi, kävin jo tuossa muutama viikko sitten luottokampaamossani vähän blondailemassa. Latvoja vaalennettiin muutamaan otteeseen ja päälle vedettiin oranssi jonka joukkoon sekoitettiin tippa pinkkiä. Eri valoissa tukka on tosi eri näköinen ja tykkään siitä kyllä kaikissa värisävyissään. Kiva piristysruiske marraskuun pimeyteen. Otsatukaahanhan pätkäsin jo aiemmin itse hetken mielijohteesta, ja myönnettäköön että se edelleen kaduttaa. Onneksi se kasvaa ja samalla ajattelin kasvatella tuota polkkaa nyt ihan pikkasen pidemmäksi. Mitäs sanotte?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.