Tiedättekös, tekisi mieli leikata ihan lyhyt polkka! Oikeastaan vain siksi että hiukseni ovat katkeilleet tosi paljon, mutta oikeastaan näitä vanhoja kuvia katsellessa myös sen takia että olisihan se hauskaa vaihtelua. Muutama päivä sitten tosin hääkampausta tehdessämme testailin samalla myös hiuslisäkkeitä ja näytti sellainen oiken pitkä blondi tukkakin aika houkuttelevalta…

Minulla ei ole ikinä ollut mitään lisätukkaa, mutta muutaman kerran sellaista olen kyllä miettinyt. Ajattelinkin että jos nyt leikkaisin ja saisin omaa tukkaani vähän parempaan kuntoon, niin pitäisikö sellaisia testata?

Olen aina ajatellut erilaisten lisäkkeiden tuntuvan inhottavilta ja näkyvän rumasti, mutta onko asia näin? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksia erilaisista lisätukista puolin ja toisin!

Samalla muuten kun etsin vanhoja kuvia minusta lyhyessä polkassa, löysin postauksen jossa on erilaisia tyylejä blogiurani ajalta – ohhoh! Tosi hassua miten tuo tumma ja punainen tukka tuntuu yhtäkkiä niin vieraalta, vaikka olen lähes koko elämäni ollut sellaisella tukalla.

Muistan joskus nuorena ajattelleeni, että minusta ei tule isona sellaista aikuista joka ottaa kampaajalla aina, vuodesta toiseen, sen saman kampauksen ja värin. Oma äitini on kampaaja, ja olenkin pienestä saakka saanut kokeilla mitä erilaisempia hiusmalleja ja kolmannelta luokalta saakka myös hiusvärejä. Lähes joka kerta minulle tehtiin jotain uutta.

Minulla on ollut todella lyhyttä ja todella pitkää tukkaa, sekä kaikkea siltä väliltä. On ollut pinkki otsatukka, Geri-hiukset, afropermis, lyhyt tummanruskea, pissisblondi, pikkuletit, pottatukka – you name it! (Tässä muuten blogin aikoina otettuja hiuskuvia ja Hiukset-tägin alta löytyy lisää). Kuitenkin nyt ehkä viimeisen kolmen vuoden aikana, olen aina päätynyt takaisin tähän punertavaan polkkaan. Se vaan tuntuu niin omalta.

Nyt ymmärrän paremmin niitä teininä ihmettemiäni aikuisia, jotka aina vaan halusivat samanlaiset hiukset. Jos joku malli ja väri vaan sopii kun nenä päähän, niin miksi vaihtaa?! Ihan varmasti minulle tulee vielä hinku kokeilla jotain uutta, ainakin kesällä haluan koittaa miltä näytän vielä vaaleampana, mutta ihan varmasti palaan aina lopulta tähän.

Tunnen oloni polkassa todella kotoisaksi. Myös hiukset pysyvät tässä pituudessa hyväkuntoisina. Tumma sopii minulle, mutta ei liian. Tummempi tyvi ja punertava latva näyttävät mielestäni hauskoilta tummien piirteiden ja pisamien kanssa. Vai mitä sanotte?

Kiitos vielä Johannekselle uudesta tukasta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

En oikein tiedä mitä ajattelin kun päätin vihdoin muutaman vuoden pähkäilyn jälkeen värjäämään hiukset vihreiksi. Ajattelin myös samalla kasvattaa takaisin pitkät hiukset. Joku siinä ei kuitenkaan vaan tuntunut hyvältä, ja kävinkin sitten eilen vähän päivittämässä tukkaani. Heti kun vihreä väri oltiin saatu pois ja pituudesta kymmenisen senttiä pois, tunnistin taas itseni peilistä. Kyllä tuo polkka on vaan niin mun juttu.

Kävin myös ehkä elämäni kolmatta kertaa kampaajalla muualla kun äitini luona. Se on joka kertaa yhtä jännittävää. Mutta koska somefeedini täyttynyt viime syksystä saakka ystävieni uusista hiuksista Kampaamo Pesulan Johanneksen käsittelyn jälkeen, alkoi minun tehdä mieli testata. Naureskelimmekin, että Johanneksesta on kovaa vauhtia tulossa koko Helsinkin blogiskenen oma hiusstylisti.

Ihanan valoisa Kampaamo Pesula 2 löytyy Töölöstä, Museokadulta. Kaunis mustavalkonen ruutulattia ja kivasti esillä olevat pastelliset Kevin Murphyn tuotteet kruunavat sisutuksen. Te kyllä tiedätte, että tykkään tosi paljon juuri tuollaisesta vaaleasta, avarasta ja simppelistä tilasta. Tietysti kampaajalla käydessä kyse on hiuksista, mutta ihanaa kun koko kokonaisuus on asikkkaille tarjottavista kahveista siustukseen saakka mietitty.

Johannekselle päädyin varaaman lopulta ajan, sillä seurasin ensin instagramista hänen toinen toistaan hienommin värjättyjä hiuksia. Johannes kertoikin että tykkää niiden tekemisestä todella paljon, ja se näkyy.

Oli lähes ihme, että saatiin tummanvihreä suoraväri pois hiuksistani. Halusin myös vaalentaa vähän tyveä ja lopputuloksena toiveena oli lämmin kuparinen ruskea. Hiuskista tuli ihan mielettömän ihanat, esittelen niitä vielä vähän parempien kuvien kanssa myöhemmin. Olaplex-hoidon myötä hiukset pysyivät hyvinä reippaasta vaalentamisesta huolimatta.

Aikoja Pesula 2:seen, museokadun toimipisteeseen, pääsee helpoiten varaamaan nettisivuilta tai Timma-aplikaation kautta. Johanneksen töitä pääsee katselemaan toki myös siltä instasta.

Kuinka usein te muuten yleensä käytte kampaajalla? Värjäilettekö myös itse hiuksia tai vaihdatteko useinkin väriä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ai vitsit. Tiedättekö sen ihanan tunteen kampaajan jälkeen? Kun hiuksista on napsaistu useampi sentti, ne on värjätty ja tehty hoitoja, päänahkaa rapsuteltu ja hierottu ja lopulta jokainen suortuva muotoiltu herkullisen tuoksuvilla aineilla. Sormet hakeutuvat kokoajan haromaan ja tunnustelemaan pehmeää tukkaa ja päätä tekisi mieli vain heilutella puolelta toiselle.

Kävin eilen äitini luona, Katjamariateamissa, pätkäisemässä itselleni lyhyen polkan. Tai itseasiassa olin jo edellisenä viikonloppuna vähän itse pätkinyt sitä, mutta tiedätte varmasti myös millaisia tuloksia kotiparturoinnilla yleensä saa aikaan… Hiukset tasoitettiin ja niitä lyhennettiin pikkuisen lisää. Juurikasvu värjättiin piiloon ja latvoihin laitettiin vähän kuparia kiiltoa antamaan. Se näkyy kivasti auringossa.

Sanon aina kaikille, että on kyllä niin ihanaa kun oma äiti on kampaaja. Olen koko elämäni aikana käynyt pakon edessä ehkä kolme tai neljä kertaa jossain muualla laittamassa hiukseni. Eivät nekään mitään ihan totaalisen epäonnistuneita kertoja ole olleet, mutta kyllä sillä on vain todella suuri merkitys kun kampaaja tietää tyylisi ja vastavuoroisesti luotat täysin hänen ammattitaitoonsa. On ihana istua kampaamon tuoliin osaamatta oikein tarkkaan sanoa mitä haluaa ja parin tunnin päästä ihailla täydellistä lopputulosta.

Jos muistatte, tuskailin alkuvuodesta hiusteni kanssa. Halusin jotain muutosta, mutten oikein tiennyt mitä. Suunnittelin kaikkea liian monimutkaista, kunnes lopulta oivalsin että se mitä juuri nyt kaipasin, olikin jotain ihan päinvastaista. Ei pitkiä kiharoita tai monimutkaisia ja megatrendikkkäitä värjäyksiä. Lyhyt polkka on just hyvä. Ainakin nyt toistaiseksi.

Kuvat Tommi Mäntysalo

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vau mitä kommentteja sain viimeisimpään hiuspostaukseen. Niin kauniisti niin moni sanoi, että menin itse ihan sanattomaksi. Kiitos näin yhteisesti kaikille. Mietin siis että mitä ihmettä nyt seuraavaksi tekisin tukalleni, mutta moni oli sitä sitä mieltä että EI MITÄÄN. Voin iloksenne kertoa, mielipide huomioitu ja tällä hetkellä viimeisimpään on muutos vain tyvikasvun piiloon värjääminen. Eli mitään en sitten tehnyt sille.

Äitini taas eilen kysyi, että ajattelinko että voisin taas kasvattaa pitkät hiukset. Olen muutaman kerran asiaa miettinyt, mutta tullut siihen tulokseen, että polkkamittainen sopii paljon paremmin. Mutta äitini kommentti jäi kyllä mietityttämään. Siksi päätinkin kaivella vähän vanhoja kuvia muutamalta viime vuodelta. Mitäs te sanotte?

Blogia ihan alkuajoista seuranneet ehkä muistavat myös ihan lyhyen tumman tukkani. Sellaistakin olisi kiva kokeilla pitkästä aikaa, mutta lyhyt malli on vaan niin kamalan työläs. Pitää miettiä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.