Meidän oli tarkoitus aloittaa päiväkodin harjoittelu tällä viikolla, mutta nuha iski ja jouduimme tottakai lykkäämään aloitusta. Omien työkuvioidemme takia järjestely ei kuitenkaan sekoittanut suunnitelmia sen kummemmin, vaan oikeastaan oli aika ihanaa viettää vielä muutama kesäpäivä yhdessä kotona.

Harjoittelu meidän oli tarkoitus toteuttaa päiväkodin toiveesta hyvin pikkuhiljaa, ensimmäisinä päivinä aamu-ulkoilua ryhmän kanssa vanhempi mukana, sitten vasta sisälle menolo ja lunaalle asti oloa. Myöhemmin vasta ilman vanhempaa ja päikkäreille jääntiä. Reippaan luonteensa vuoksi uskon, että voidaan kuitenkin melkein heti hypätä ihan normaaliin rytmiin, toki lyhyemmillä päivillä.

Lähestyvä päiväkodin aloitus on herättänyt monenlaisia tunteita, samaan aikaan ollaan jo odotettu sitä ja samalla muutamaa viikkoa vaille kolme vuotta kotihoidossa olleen lapsen päiväkodin aloittaminen on myös tosi haikeaa ja tuntuu luopumiselta jostain ihanasta ja tärkeästä.

Ehkä myös siksi nämä viimeiset kotihoitopäivät ovat olleen eritysen ihania. Sitä on ollut itsekin ihan kunnolla läsnä, halunnut tehdä kaiken mahdollisen yhdessä, olla lähellä, rauhassa ja kiireettömästi. Ennen kun yhteinen arki yhtäkkiä muuttuu ihan toisenlaiseksi kun tähän asti.

– Huh hellettä (oli kuuma)
– Ostin ilmastointilaitteen
– Söin paljon mehujäätä
– Olin kaksi päivää yksin kotona (ja se oli ihanaa)
– Olin viikonlopun kahdestaan taaperon kanssa (sekin oli kivaa)
– Oltiin kaksi yötä miehen kanssa kaksin (nukuin paljon)
– Kävin kerran jalkahoidossa ja kaksi kertaa laittamassa kynnet
– Tanssin
– Uitiin paljon (siis ihan tosi tosi paljon)
– Vietettiin kesäpäiviä kotona kaupungissa, mummin luona saaressa ja Hangossa
– Löydettiin pari meille uutta ihanaa rantaa
– Haavelin taas 24/7 muutosta lähemmäs omia ja lasten kavereita, harrastuksia, kahviloita ja kaikkea tekemistä, enkä saanut ajatuksia siitä pois
– Näin onneksi ihanan paljon kavereita ja se teki iloiseksi (ja tahtoisin silti nähdä vieläkin enemmän)
– Vietettiin meidän neljättä hääpäivää (lasten kanssa rannalla pizzaa syöden)
– Vietettiin anopin 70v synttäreitä (ihanin puutarhajuhlin)
– Vuokrasin mekon ja läikytin sille viimeisestä lasillisestani punaviiniä
– Käytiin kivoilla luontoretkillä
– Löydettiin paljon mustikoita
– Söin mansikoita, mustaviinimarjoja ja vadelmia suoraan puskasta
– Riideltiin ja rakastettiin
– Aloin katsomaan in treatment / terapiassa -sarjaa
– Katsoin myös My Octopus Teacher -dokkarin
– En saanut yhtäkään äänikirjaa loppuun
– Googlailin kura-vaatteita tulevaa syksyä varten
– En saanut pidettyä lomaa ihan niin kun olin ajatellut, ensi vuonna uusi parempi yritys
– Harvoin kuitenkin edes tiesin mikä viikonpäivä on meneillään

Kun on syönyt kaksi ja puoli vuotta putkeen aamuin illoin kaurapuuroa, on ihan ymmärrettävää, että jossain vaiheessa tulee stoppi. Esimerkiksi sen kahden ja puolen vuoden jälkeen.

Meidän kaikki lapset ovat olleet niin vauvoina, taaperoina että sitten vähän isompinakin ihan erilaisia puuronsyöjiä. Yhdelle kelpasi vain kalleimmasta sileästä puurojauhosta keitelty puuro, toinen taas kieltäytyi kaikesta puurosta kokonaan, mutta keittelee nykyään aamuisin puurot itselleen ennen kouluun lähtöä ja sitten tämä kolmas, jonka kanssa päästiin ihanan helposti tähän asti.

Ja ihanan helposti sanon siksi, että me koemme puuron vaan niin helpoksi ja hyväksi (ja halvaksi) aamu -ja iltapalaksi. Käytämme itse ihan tavallisia luomukauraryynejä joita emme edes edes keitä, vaan kaadamme päälle vain kiehuvaa vettä ja annamme teketyä lautasella hetken. Joukkoon joko pakkasesta marjoja, banaania tai valmista kaupan sosetta. Volà!

Puuro tuntuu myös pitävän lapsemme nälkää paremmin kuten vaikkapa leipä tai jogurtti, jota hän itse nykyään ennemmin suosii (mutta saattaa syödä vain muutaman haukun). Niiden valmistaminen vaatii myös vähän työtä meiltä vanhemmilta.

Muutamia kertoja viikossa tarjotaan kuitenkin edelleen puuroa, muttei haluta tuputtaa sitä väkisin. Kun pitää tarvittavan päivän parin tauon puuro-annosten välillä, menee alas hyvin kaurapuuro lorauksella kauramaitoa ja tuoreilla marjoilla, pilkotuilla hedelmillä ja/tai maapähkinävoilla. Voisi siis ehkä sanoa, että lapsen makuaisti alkaa kehittyä entistä ”aikuismaisemmaksi” (vaikka joskus tekisi mieli sanoa, että hänestä on tullut valikoiva).

Esimerkin voima toimii myös hyvin, nimittäin jos itsellä on aamupalapöydässä voileivät juustolla ja tomaatilla, voi olla aivan varma että lapsi haluaa myös. On siis parempi tehdä molemmille heti samanlaiset puuroannokset ja syödä ne yhdessä. Tepperamenttisen lapsen kanssa toimii myös tapa, että yhdessä neuvotellaan (tai etukäteen ilmoitetaan) mitä seuraavaksi mennään aamupalaksi valmistamaan, eikä niin, että lätkäistään vaan varoittamatta puurolautanen eteen.

Eikä siinä, kesällä meillä ei ole ollut kiire minnekään, ollaan jaksettu väsertää pilkottuja hedelmiä ja marjoja, mysliannoksia, kananmunia ja voikkareita. Ensi viikolla meillä kuitenkin alkaa päiväkotiin tutustuminen ja ainakin aluksi olisi tarkoitus, että aamupala syödään kotona, joten olisi siis kiva, että saataisiin aamuihin reipas rytmi.

Mahdollisesti kuitenkin myöhemmin hoitopäiviä pidentäessä aamupala syötäisiin vasta päiväkodissa. Sitä silmälläpitäen voi huokaista, että onneksi siis lapsi on tottunut puuroon, vaikka stoppi nyt onkin päällä – vaikka päiväkodissahan on joka päivä jotain eri aamupalaa tai eri puuroja, joten siellä saa jokatapauksessa kivaa kaivattua vaihtelua sille kodin kaurapuurolle.

Puuro aamupalana on kyllä ihan kulttimaineessa ja harva edes kyseenalaistaa sitä. En ainakaan minä. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, että jos puuro lapselle maistuu niin hienoa, jos ei, niin sitten keksitään jotain muuta. Mites siellä? Syödäänkö teillä puuroa (väkisin vai omasta tahdosta)?

Etenkin tänä kesänä olen saanut hurjasti kyselyitä vinkeistä Hankoon – ollaanhan me saatu viettää siellä jo neljä vuotta paljon aikaa ympäri vuoden, mutta etenkin kesäisin. Koska kesällä luuhaamme lähinnä rannoilla ja uimassa, tuntuu luonnollisimmalta aloittaa vinkkaamalla meidän omat suosikkirannat Hangosta.

Suomen mantereen eteläisin kaupunki Hanko on kirjaimellisesti meren ympäröimä ja sen ansioista siellä myös pääsee uimaan melkein mistä vaan. Hangossa on kirkasta vettä ja upeita virallisia ja epävirallisia rantoja sekä uimapaikkoja, kuten myös rantaviivaa joka on merkitty luonnonsuojelualueeksi ainutlaatuisen ja harvinaisen kasvillisuuden -sekä hyönteislajiensa vuoksi.

Ennen rannalle lähtöä kannattaa myös katsoa mistä päin tuulee ja valita ranta sen mukaan, sillä tuuli voi ajoittain olla hyvinkin voimakas toisella puolen – ja toisella puolella taas aivan tyyntä. Hyvin tuulisena päivänä voikin osalla rannoista myös ihailla surffareita ja leijalautailijoita, etenkin Tulliniemi ja Silverstrand ovat heidän suosiossa.

SLAKTIS
Reimaritie 2

Länteen avautuva, eli ilta-auringossa kylpevä ja pehmeähiekkainen Sklaktis on se ranta johon me yleensä suuntaamme. Ranta on pieni, rauhallinen ja eritysesti perheiden suosima. Vesi on matalaa hyvin pitkälle ja hiekkapohja TÄYDELLINEN – ylipäätään rannan hiekka on kun ulkomailla, vaaleaa ja silkinhienoa. Matalan veden ansiosta vesi on yleensä myös lämpimämpää kun muualla. Pidemmällä merellä on ponttoonilaituri, josta isommat lapset tykkäävät hyppiä.

TULLINIEMEN RANTA (TULLINIEMI ETELÄ)
Tulliniementie

Silloin kun emme mene Skaltikselle suuntaamme yleensä läheiselle, etelään avautuvalle Tulliniemen rannalle. Tämä on mielestäni Hangon upein ranta – ja suurin. Pitkällä dyyniranalla saa helposti olla omissa oloissaan ja pidemmällä on sallittu ottaa aurinkoa ja pulahtaa veteen myös ilman rihman kiertämää. Tullinimen ranta on retkelijöiden ja surffaajien suosima ja sen alusta löytyy myös kahvila. Itse suosittelen kävelemään kaunista metsäpolkua parkkipaikalta niin pitkälle, että vastikään rakennetut pitkospuut tulevat vastaan ja jatkamaan matkaa vielä niitä pitkin rannan toiseen päähän (eli sinne (tyhjälle) nudistipuolelle).

Myös Tulliniemellä hiekka on pääosin silkin pehmoista, mutta siellä on myös paljon hienoja pyöreiksi hioutuneita kiviä. Vesi täällä on yleensä kylmempää ja ihan pienten lasten kanssa uiminen haastavampaa, koska vesi on heti polviin asti ja kauempana ohi ajavat rahtialukset tuovat välillä isojakin aaltoja. Tuulisella säällä rannalta voi bongata kymmenittäin leijalautalijoita.

RAKKAUDEN POLUN HYPPYKALLIOT
Appelgrenintie 10

En valitettavasti osaa tai uskalla kertoa tarkalleen niitä kohtia joista voi ”turvallisesti” hyppiä kalliolta alas ja päästä helposti takaisin ylös, mutta näin kesäaikaan suositut paikat löytyy helposti seuraamalla muita ja pitämällä korvat höröllä. Casinon rannasta lähtee Rakkaudenpoluksi merkitty luontopolku ja se kulkee ajoittain myös läheltä kallion reunaa, joten veteen hyppijöitä on helppo bongailla. Siellä on ainakin yksi vähän isompi, noin kolmen-neljän metrin hyppypaikka sekä siitä vielä eteenpäin, vähän rauhallisemmasta menosta pitäville noin metrin korkuinen hyppypaikka täydellisene luonnonkiviportaineen.

KESKUSTAN UIMARANTA / REGATTARANTA / LEIJONARANTA
Appelgrenintie 2

Jos vietätte vaikkapa vain päivän Hangossa, voi keskustan ranta olla paras vaihtoehto pikaiselle pulahdukselle. Se on nimittäin nimensä veroisesti keskustassa, siitä on ihan lyhyt kävelymatka satamaan, kaupoille, kirppiksille, museoon, ravintoloihin ja kadun toiselta puolelta löytyy myös kiva leikkipuisto sekä jätskikiska. Ja vaikka aivan takana hyöriikin kaupungin vilinä, avautuu edessä ihan mielettömän kauniit maisemat ja upeat kalliot joille kannattaa ehdottomasti myös mennä käyskentelemään. Ranta tunnetaan myös nimellä Regattaranta, Leijonararta ja Hanko Spa:n ranta.

KAPPELISATAMAN KALASTAJAMÖKKIRANTA JA VARISNIEMEN SALAINEN KIVIRANTA
Kappelisatamantie 1 / Varisniemi

Sotahistoriallinen luontokohde Varisniemi Hangon on pohjoispuolella, mutta ennen luontopolulle suuntaamista kannattaa käyskennellä viereisellä pienellä Kappelisataman-alueella, joka on täynnä toinen toistaan söpömpiä pieniä kalastajien majoja ja mökkejä. Aivan majojen ja Varisniemen kallion välissä on myös pieni hiekkaranta, joka sopii hyvin uimiseen myös lasten kanssa. Siellä on paljon kasvillisuutta, perhosia ja simpukankuoria. Samalta rannalta on nähty täällä blogissa kuvia ennenkin, viime elokuussa sekä muutama vuosi sitten jouluna.

Kun Varsisnimen sotahistoriallista luontopolkua lähtee kävelemään ja saapuu korkealle, vanhojen tykkipaikkojen päälle ollaan jo lähellä upeaa kivirantaa, jonka me satuimme vahingossa viime kesänä löytämään. Kävele siis tästä vielä vähän eteenpäin ja laskeudu metsää pitkin alas ja suuntaa sitten kohti merta niin löydät paikan – suosittelen ottamaan uimakengät mukaan. Jos siis haluaa pienelle seikkailulle ja sen jälkeen tai välissä pulahtamaan, Varisniemi on oiva kohde.

PLAGEN
Appelgrenintie 12

Plagenin ranta on Hangon suostuin ranta ja ehkä juuri siksi vähiten oma suosikkini. Otin sen kuitenkin mukaan tähän listaukseen, sillä onhan se etenkin lasten kanssa aika kätevä ja tulvillaan aktiviviteetteja – on ravintola, rantabaari aurinkotuoleineen, leikkipaikka, autorata, suppilautavuokrausta ja paljon muuta. Parhaiten ranta on kuitenkin tunnettu vedessä olevasta karusellistaan. Pyörivään karuselliin voi hypätä roikkumaan ja siitä loiskauttaa itsensä veteen. Parhaiten karuselli toimii noin 8-10 vuotailla ja sitä vanhemmilla lapsilla. Rannalla on kuitenkin mahdollista löytää myös rauhallisimpia paikkoja lähtemällä kalliolle Bellevueen päin – josta muuten löytyy myös iso kaunis hiekkaranta.

Muita kivoja rantoja:
HANGONKYLÄN UIMARANTA & INVALAITURI
MÄRSAN HYPPYTORNI (+ RANTA)
NELJÄN TUULEN TUVAN PIKKURANTA & TUVAN JA RÅUDDENIN VÄLINEN RANTA
SILVERSAND
HANGON CASINON RANTA
BELLEVUE
ITÄMERENPORTTI
…. ja monta monta muuta. Tästä pääset katsomaan suosituimmat rannat suoraan kartalta.

Miten sitä voikin viikon kesäreissun jälkeen meinata unohtaa, että täällä kaupungissa pitäisi pukea päälle ennen ulos lähtemistä ja avaimetkin olisi ihan hyvä ottaa mukaan. Eli siis kotona ollaan ja itseasissa saan olla muutaman päivän täällä ihan yksikseni. Aika ihanaa, vaikka aika meneekin isolti työntekoon, sillä yrittäjänä ei minulla oikeastaan lomaa ole, vaikka vähän olenkin niitä tarkoituksella kesäksi vähentänyt.

Viikko Hangossa oli ihana ja itseasiassa kesäkuun kolmas reissu. Ensin käytiin Kokkolassa ja Kalajoella, sitten Turussa ja Ahvenanmaalla. Välissä käytiin lähinnä vaan kotona pesemässä pyykkiä ja sitten taas mentiin.

Kuten monilla etenkin kerrostalossa asujilla, myös meillä on kotona tosi kuuma. Myös siksi Hangossa oli ihana viettää hellepäiviä, koska ilmalampöpumppu puhalsi jääkylmää ilmaa aina kun alkoi tulla liian hikiset paikat. Tuli siis myös nukuttua hyvin muhkean untuvapeiton alla.

Viileistä öistä, ”superhelle jatkuu ja jatkuu vaan” – uutisista ja kaverin suosituksesta inspiroituneena tilasin juuri meille kotiin pienen liikuteltavan ilmastointilaitteen. Tuntui aika keski-ikäiseltä käyttää useampi sata euro niin rumaan kapistukseen, mutta hei, käytönnöllisyys ennen kaikkea vai mitä!

Joskus muinoin olisin mielummin kärsinyt kuumuudesta ja törsännyt saman summan uusiin sandaaleihin ja kesäiseen bileviikonloppuun kavereiden kanssa. Mutta toisaalta tässä keski-ikäisyyden kynnyksellä voin toki kekiluokkaisesti toteuttaa molemmat.

Tuntuu hassulta ja hauskalta, että kesäkuu on ihan juuri ohi ja kaikki suunnitelut reissut on jo tehty. Toivottavasti heinäkuusta tulisi vähintään yhtä kiva ja toivottavasti aika ei menisi ihan näin nopeaan! No mutta nyt mä meen pelaamaan Padelia (en oikeesti, mutta voisin), moikka!