Pojilla alkoi tällä viikolla kesäuimakoulu. Uimakoulu Pikku Joutsenesta kysyttiin tahtoisimmeko kokeilla heidän tuntejaan, ja joska pojat rakasvat uimista, niin tottakai haluttiin! Uimakoulu pidetään samoissa tiloissa Meilahden Allergiatalossa, jossa käytiin Kaapon kanssa aikoinaan vauvauinnissa. Ihana nostalginen tunneröyppy kun sinne pääsi uudestaan.

Kesällä uimakoulut pidetään viikon kursseina, tällä ja ensi viikolla. Opetusta järjestetään myös Jyväskylässä, Laitialassa ja Raumalla. Kesän jälkeen kurssit jatkuvast taas normaalisti. Kaapo ja Elvis ovat eri ryhmissä, mutta kätevästi samaan aikaan altaassa kuitenkin. Elvis on pienempien, uimataidottominen ryhmässä, jossa voi olla yksi tai kaksi vanhempaa mukana. Kaapo taas ryhmässä jossa osa osaa jo uida ja siinä mukana on vain opettaja. Allas on 140cm syvä, joten molemmissa ryhmissä lapset pitävät ainakin osan tunnista päällään kelluttavaa juoksuvyötä. Tavoitteena on, että uimakoululainen oppii kesäuimakoulussa nauttimaan vedestä, uimisesta ja liikunnasta. Tavoitteena on myös, että hän oppii uimaan tai parantaa uimataitoaan. Ohjelma sisältää vesileikkejä, loruja, lauluja ja yksilöllistä harjoittelua. Ohjelma on suunniteltu niin, että taidot karttuvat koko ajan, tekemisen kautta. Ohjelmassa on muun muassa välinevillitys, seikkailurata, Bay Watch-päivä, uimamerkkien suoritus. Odotan jo viimeistä päivää, jolloin lapset erittävät aikuisille taitojaan pinenen esityksen muodossa. Lopuksi jokainen saa uimakoulusta vielä oman tasoisensa uimadiplomin.

Itsestäni on ollut tosi kiva kun ryhmäkoot ovat sen verran pieniä, että jokainen lapsi ehtii saamaan myös yksilöllistä opetusta. Esimerkiksi Elvis on päässyt myös uimaan ilman vyötä ja sitten taas vedelle enemmän aremmat lapset saaneet toisenlaista huomiota. Kaapo on sitten taas päässyt harjoittelemaan erilaisia uima -ja sukellustyylejä. Olen ollut hurjan tyytyväinen! Tälläinen viikon kurssi on myös aika hauska. Että pyhittää yhden viikon sille että iltaisin käydään uimassa. Ja ai että miten kivasti tulee uni aina tämän jälkeen!

Jos kesäuimakoulu kiinnostelee niin ensi viikon ryhmissä on vielä tilaa. Lisätietoja uimakouluista löytyy esim täältä. Ja uimakoulut tosiaan jatkuvat sitten myös kesänkin jälkeen!

Onko teidän lapset käyneet uimakoulussa? Miten ne on järjestetty? Mitä olette tykänneet? Mikä on ollut parasta tai oletteko jääneet kaipaamaan jotain?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Juteltiin eilen poikien kanssa aprillipäivästä ja hassuteltiin ajatuksella minkälaisia kepposia tehtäisiin toisillemme tänään. Voitte kuvitella että homma meni hetkessä aivan hervottomaksi ja naurettiin kippurassa niin silakalla täytetyille housuille kun limasuihkullekkin, jonka kuulemma aamulla saan.

Siitä tulikin mieleen, että ainakaan Suomessa, Aprillipilat harvoin ovat käytännön piloja. Yleensä sitä vaan juksataan pikkujuttuja ja kun toinen menee lankaan, lällätetään päälle Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle! Mutta koska pojat olivat niin innoissaan miettimässä mitä hurjempia piloja, ajattelin yllättää heidät aamulla pikku jekulla.

Kymmenen litran vesiämpärit oven päällä, räjähtävät hammastahnatuubit, suola maitopurkissa ja muut perinteiset kepposet päätin unohtaa heti alkuunsa, mutta tämä Oh Happy Day-blogissa aiemmin näkemäni jekku oli helppo toteuttaa. Eikä sen jäljeen tarvitsisi puunata koko asuntoa.

Olisittepa nähneet poikien ilmeet ja kuulleet sen käkätyksen, kun pojat aamulla tulivat aamupalapöytään. Ehdottomasti lisää jekkuja ja hassuttelua elämään. Hauskaa aprillipäivää ja huhtikuuta!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Tuo poika, lapseni, esikoiseni. Poika joka sulattaa sydämeni joka päivä. Poika joka totistesti tietää mistä naruista vetää, jotta saa minut ärsyyntymään. Suuttumaan. Poika joka ohi kävellessään sipaisee hellästi poskeani, poika joka sanoo joka päivä minua kauniiksi ja rakkaaksi.

Hän on herkkä ja empaattinen. Rauhallinen ja samaan aikaan hurjan energinen. Hän heittää villisti viisi kuperkeikkaa putkeen ja menee sen jälkeen puhumaan kukalle, jotta se kasvaisi nopeammin. Hän rakastaa taisteluleikkejä, näperrellä legoilla, kirjoittaa omaa nimeään, kuunnella satuja ja tulla syliin paijattavaksi. Hän haluaa leikkiä yksin pihalla ja nukkua vieressä. Hän on isoveli ja ylpeä siitä. Hän inhoaa hiustenpesua. Hän puolustaa muita ja on reilu kaveri. Välillä hän katoaa omaan mielikuvitusmaailmaansa. Hän nauraa ja naurattaa, vitsailee ja juksaa. Hänellä on pilkettä silmäkulmassa ja häneltä löytyy aina vastaus kaikkeen. Hän on eläinrakas. Hän on pohdiskeleva ja utelias. Hän rakastaa kuulla juttuja siitä kun hän oli vauva. Hän suuttu jos häntä määräillään. Hänen sisällään asuu pieni taitelijasielu.

Minun poikani, joka syntyessään auttoi ymmärtämään elämän merkityksen ja joka edelleen joka päivä opettaa niin paljon uutta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ollaan tässä pikkuhiljaa tutustuttu uuteen asuinalueeseemme, lähialepa on löytynyt, omaa pihaa on tullut toki testailtua ja muutamaan naapuriin tutustuttua ja tänään laajensimme sitten tuohon aidan taakase takapihalle, eli VR:n vanhalle ratapihalle. Ratapihalla kävivät ennen veturit kääntymässä, ja se on todella hieno paikka vanhoine veturitallin rakennuksineen. Osassa rakennusta järjesteteään myös erilaista toimintaa, kuten joka sunnuntainen kirppis.

Tänään pyörittiin kuitenkin enemmän tuossa vanhoilla raiteilla jotka meidänkin olkkarin ikkunasta näkyvät. Lapset olivat tottakai aivan haltioissaan vanhoista, vähän erikoisemmista, junista. Oma jännitysmomenttini oli kuitenkin kokoajan se, että tuleeko vanhoja raiteita pitkin juna, vaikka käsittääkseni siinä ei mikään enää kulje.

Tuo kevätaurinko on vaan niin ihana. Sitä ei voi tarpeeksi hehkuttaa. Omat haastensa se tuo kuitenkin valokuvaukseen. En muista yhtään miten auringossa kannattaa kuvata, juuri kun oli oppinut hyvät asetukset ihan liian pimeisiin talvipäiviin. Ensimmäisen maailman ongelmia tosiaan! Kai se kuvauskin pikkuhiljaa alkaa taas auringossakin sujumaan, minulla on onnekseni kaksi erittäin innokasta apuria. Niin innokasta ettei minun oikeastaan tarvitsisi enää kuvata ollenkaan. Tämänkin postauksen suurimman osan kuvista otti Kaapo.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saimmehan mekin vihdoin sen kylään, sopivasti viikonlopuksi. Oksennustauti, jee jee. Erityisen hauskaahan tästä tekee se, ettei uusi pyykinpesukoneemme ole vielä saapunut. Toisaalta, ei sillä kauheasti mitään tekisikään, sillä tänään on ollut talossamme vesikatko.

Ei mutta oikeasti, tämä on ollut ehkä iisein sairastelupäivä ikinä. Kaapo meni päiväkotiin, Elvis on nuutunut, mutta hyvän tuulinen, lähinnä katsellut leffoja ja nukkunut. Minä sain siivottua, ja juotua kahvini auringon lämmittäessä ikkunan läpi. Viikonlopun suunnitelman menivät uusiksi, en uskalla lähteä reissuun mihin piti, mutta tuleehan noita.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.