Tuo poika, lapseni, esikoiseni. Poika joka sulattaa sydämeni joka päivä. Poika joka totistesti tietää mistä naruista vetää, jotta saa minut ärsyyntymään. Suuttumaan. Poika joka ohi kävellessään sipaisee hellästi poskeani, poika joka sanoo joka päivä minua kauniiksi ja rakkaaksi.

Hän on herkkä ja empaattinen. Rauhallinen ja samaan aikaan hurjan energinen. Hän heittää villisti viisi kuperkeikkaa putkeen ja menee sen jälkeen puhumaan kukalle, jotta se kasvaisi nopeammin. Hän rakastaa taisteluleikkejä, näperrellä legoilla, kirjoittaa omaa nimeään, kuunnella satuja ja tulla syliin paijattavaksi. Hän haluaa leikkiä yksin pihalla ja nukkua vieressä. Hän on isoveli ja ylpeä siitä. Hän inhoaa hiustenpesua. Hän puolustaa muita ja on reilu kaveri. Välillä hän katoaa omaan mielikuvitusmaailmaansa. Hän nauraa ja naurattaa, vitsailee ja juksaa. Hänellä on pilkettä silmäkulmassa ja häneltä löytyy aina vastaus kaikkeen. Hän on eläinrakas. Hän on pohdiskeleva ja utelias. Hän rakastaa kuulla juttuja siitä kun hän oli vauva. Hän suuttu jos häntä määräillään. Hänen sisällään asuu pieni taitelijasielu.

Minun poikani, joka syntyessään auttoi ymmärtämään elämän merkityksen ja joka edelleen joka päivä opettaa niin paljon uutta.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.