Kuten viime postauksestakin saatoitte huomata, lähdimme synttärimatkalle Lontooseen. Vain minä ja muutaman päivän omien synttäreideni jälkeen pyöreät kymmenen täyttänyt esikoiseni.

Aloin jo kesällä miettimään, että mikä olisi sellainen vähän spesiaalimpi lahja täyttä kymppiä juhlistamaan. Meillä kun arki on aika hektistä ison lapsikatraan kanssa, aika pian mieleenkin pälkähti, että se voisi olla jotain kivaa yhdessä tekemistä – kahdenkeskistä aikaa.

Aina välillä Kaapo on toivonut vieressä nukkumista, ”ihan kuin silloin Thaimaassa hotellissa” ja olen joutunut kuitenkin kylmästi kieltätymään, sillä en ole halunnut enempää häiriötekijöitä öihini. Hän myös rakastaa teen litkimistä (ja pyysi sitä jopa synttärilahjaksi), jonka lisäksi Harry Potter on ollut aika paljon esillä jutuissa jo pitkään – joten aika pian mieleeni tulikin, mitäs jos lähtisimme kahdestaan Lontooseen.

Ja niin me sitten lähdimme! Ostin meille lentoliput jo muutama kuukausi sitten ja pidin koko homman visusti salaisuutena synttäripäivään asti. Viisi tuntia ennen koneen lähtöä annoin hänelle onnittelukortin, jossa luki ”Lähdetäänkö teelle?” ja alle olin piirtänyt Big Benin ja sen ympärillä lenetelevän Peter Panin, kaksikerroksisken bussin jota ajoi Padidngton, kyydissään Kuningatar ja katolla Harry Potter, sekä Buckinhamin vartija tarjoilemassa teetä.

Hetken aikaa hän ihmetteli korttia, kunnes pikkuhiljaa alkoi valkenemaan. Eihän hän aluksi meinannut millään uskoa, että lähdedemme NYT HETI. Kun hän vihdoin käsitti tuli pikku paniikki. Pian jännitys vaihtui kuitenkin innostukseen ja lähdimme vielä hakemaan kaupasta vähän evästä ennen lähtöä.

Kaupalla huomasin pankkikorttini kadonneen ja sitten vuorostani itku silmässä olin minä. Olin jo aika varma, ettemme pääsisikään lähtemään, sillä eihän ilman korttia voi matkustaa. Kaikki kuitenkin järjestyi, onneksi on Apple Pay puhelimessa ja käteinen. Etsittiin korttia kuitenkin sen verran kauan, että tuli vähän kiire lähteä kentälle. Kunnon jännitys loppuun asti siis.

Eikä jännitys vielä päättynyt koneeseen ehtimiseen, sillä ensimmäistä kertaa minulta nimittäin pyydettiin lapsen syntymätodistusta passin tarkaistuksessa Englannin päässä- eikä sellaista tietenkään tällä kertaa ollut. Ikinä ennen ole sitä pyydetty missään päin maailmaa, vaikka sellainen mukana onkin useilla reissuilla ollut. Meillä kun on eri sukunimet ja passivirkailija oli tiukkana siitä, että miten minä voin olla hänen äitinsä. Onneksi Kaapolta jo Englanti onnistuu ja hänen vakuuttelunsa ansiosta päästiin siitäkin tilanteesta. Onneksi tähän myös päättyivät matkan isommat kommellukset.

Lontoossa oltiin myöhään illalla ja heti päästiin testaamaan niin juna kun metrokin. Hotelliin chekkaamiseen jälkeen käytiin syömässä, jossa koko ravintola lauloi onnittelulaulun Kaapolle tarjoilijan tuodessa hänelle tähtisädetikuin koristellun järkiruoan.

Käytiin myös Harry Potter Studiolla, hienosti iltapäiväteellä, parissa museossa, Hyde Parkissa ja käppäiltiin ja ihmeteltiin muuten vain kaupungin menoa. Kaapo oli superia matkaseuraa (jälleen kerran) ja suunnisi ihan superhyvin myös sokkeloisessa metrossa. Myös sää helli meitä ihanasti.

Moni teistä onkin toivonyt Instan kautta vinkkejä Lontooseen ja yritän pian koostaa vielä jonkinlaisen kompaktin reissupostauksen tännekin. Toiveestanne pistän myös kaikki Lontoon ig-storyt profiilini kohokohtiin ihan pian!

Ehkä kuvista välittyykin, että meillä oli tosi ihana reissu, kolme yötä laatuaikaa vain kahdestaan. Nukuttiin vierekkäin saman peiton alla, juteltiin, ihmeteltiin, vähän riideltiin, herkuteltiin ja naurettiin ja nautittiin paljon.

Viime yönä taisi tulla unienkka. Venähtäneiden iltapäiväpäikkäreiden vuoksi myös nukkumaanmeno venyi – baby veti hirsiä klo 23-08. Ahhh!

Parasta oli etenkin tuo myöhään nukuttu aamu, vaikka tuntuukin vähän hullulta sanoa, että kahdeksaan asti venyneet unet lauantai-aamuna ovat nykyään jonkin sortin luksusta.

Babyn uniennätyksestä huolimatta omaan yöhöni mahtui niin kolme heräämistä, yksi juomassa käynti, kaksi kauheaa painajaista ja aamuyön unettomuus. Enkka silti ja kovin tyytyväinen siitä! Toivotaan ettei jäänyt kertaluontoiseksi!

Kaupallinen yhteistyö Swappien kanssa

Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena – ei edes elekrtoniikkaa.

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tarve uudelle puhelimelle. Teen puhelimella ison osan töistäni ja pieneltä näytöltä on vaikea tihrustaa, etenkin kun muokkaan puhelimella myös kaikki kuvani. Kuvat, videot ja työsähköpostit vielät myös paljon tilaa, joten täynnä oleva puhelimen tallennustila hälyytti jatkuvasti. Tämän vuoksi puhelin oli myös hidas ja ohjelmat saattoivat kaatua kesken käytön.

Uusi puhelin on iso investointi, niin oman kukkaron kun ympäristönkin puolesta. Edellinen puhelimenikaan kun ei ollut vasta kuin muutaman vuoden vanha. Olen aiemmin ostanut pojalleni käytetyn puhelimen nettikirppiksen kautta juurikin näistä molemmista syistä. Yksityishenkilöltä kallista elektroniikkaa ostaessa kuitenkin jännitti takuu-asiat ja entäs sitten, jos puhelin ei toimikaan kuten pitää?

Kotimainen Swappie tehdashuoltaa puhelimet ja myy ne uudenveroisina. Vaikka puhelin on käytetty, on se siis toiminallisesti aivan kuten uusi. Swappien puhelimet ovat testattuja ja käneet läpi tarkan seulan. Kaikille puhelimille annetaan 12 kuukauden takuu (ilman pitkiä takuu-korvaus odotusaikoja) sekä myös normaali 14 vuorokauden palautusoikeus.

Swappien kautta voi siis ostaa käytönnössä uuden puhelimen säästäen samalla luontoa ja rahaa. Ostamalla käytetyn puhelimen sen elinkaari nousee huomattavasti. Optimaalinen elinkaari, jonka pitäisi oikeasti olla useampi vuosi, saadaan vaikuttamalla siihen uudelleenkäytössä, kunnostamisessa ja kierrätyksessä.

Swappien liiketoiminnalla vähennetään siis merkittävästi älypuhelimien aiheuttamaa kuormitusta ympäristölle, sillä suurin osaosa älypuhelimien aiheuttamasta ympäristökuormituksesta syntyy laitteen valmistuksen yhteydessä. Puhelimien sisältämän elektroniikan tuottamiseen ja metallien kaivamiseen kuluu huomattava määrä energiaa. On ennustettu, että vuoteen 2020 mennessä älypuhelimien valmistuksessa syntyvät hiilidioksiidipäästöt kasvavat 125 megatonniin, mikä vastaa 730% kasvua kymmenen vuoden takaiseen.

Hiilijalanjäljen pienentämisen vuoksi käytetty ja uudelleen kunnostettu puhelin onkin tärkeä ympäristö -ja ilmastoteko. Pidentämällä puhelimen käyttöikää ja ostamalla käytetyn puhelimen, uusien laittaiden tuottaminen vähenee.

Harmillisen usein vanhat puhelimet myös jäävät joko laatikoihin pölyyntymään tai päätyvät omgelmajätteeksi kaatopaikalle. Swappie siis ostaa vanhoja puhelimia ja kunnostaa puhelimet ennen myyntiä vastaamaan uudenveroisia. Niistä puhelimista joita ei voi enää korjata otetaan käyttökelpoiset osat talteen ja loput kierrätetään asianmukaisesti. On tutkittu, että vain 1% vanhoista puhelimista kierrätetään oikein – kuitenkin älypuhelmisesta 70% on täysin kierrätettävää materiaalia.

Itse sain oman puhelimeni Swappielta reilu viikko sitten – enkä voisi olla tyytyväisempi! Toimitus oli nopea ja puhelin saapui Swappien omaan koteloon siististi pakattuna. Kiva pakkaus mahdollistaa myös sen, että puhelimen voi mielestäni antaa oikein hyvin myös lahjaksi.

Puhelimen ostaminen on turvallista ja riskinöntä, sillä laadunvalvonta on tarkkaa ja kaikilla puhelimilla on vuoden takuu. Myös Swappien asiakaspalvelu toimii moiteettomasti. Oman vanhan puhelimen voi myös myydä Swappielle, joko Helsingin myymälässä tai postittamalla – rahat tulevat suoraan tilille. Näin voi myös omalta osaltaan olla varmistamassa tuotteiden pitkän elinkaaren tai asianmukaisen kierrätyksen.

Jos teillä on lähiaikoina tarvetta uudelle puhelimelle, niin kodilla ”Mamigogo” saatte 10 euron alennuksen seuraavasta ostostanne tämän kuun loppuun!

Onko Swappie jo jollekulle tuttu konsepti? Omasta mielestäni tämä on ihan mahtava juttu ja tällaisia kiertotalouteen perustuvia yrityksiä tarvitaan ehdottomasti jatkossa lisää!

– Siitä on nyt tasan 15 vuotta kun täytin 18 ja kun muutin ensimmäiseen omaan kotiini
– Olen kolmen lapsen äiti ja uusperheellinen
– Vietin hiljattain 2. hääpäivääni
– Minulla on oma hiusväri ja harvoin enää meikkaan
– Hiukseni ovat alkaneet harmaantumaan enkä osaa enää piirtää rajauksia eyelinerillä
– Kengänkokoni on nykyisin 40
– Minulla on juuri nyt käytössä kolme paria kenkiä
– Papereita kysytään yhä harvemmin alkoholiostoksilla (joita niitäkin on nykyään aniharvoin)
– Minulla on 19 tatuointia joista 8 on omatekemiäni ja 5 äitini tekemää
– Haaveilen eheistä yöunista, uudesta kodista (ehkä jopa ihan omasta talosta, en osaa päättää) ja uusista työkuvioista vanhojen rinnalle
– No okei myös purjeveneestä, kesämökistä saaressa, purentavikani korjaamisesta, kiireettömyydestä, murheettomuudesta, kaksinkeskisestä ajasta mieheni kanssa, viini-illasta ystävien kanssa, lomasta paratiisisaarella, opintojeni loppuunsaamisesta, kirjaprojektini aloittamisesta, ihmisten ja eläinten auttamisesta, maailman näkemisestä ja näyttämisestä omille lapsille
– En oikein koskaa osaa pukeutua säänmukaisesti
– Puhumme mieheni kanssa nykyään terveydestämme ja vaivoistamme vanhuus ei tule yksin-tyyliin
– Käytän pääosin mustia vaatteita, mutta viime aikoina kaappiini on eksynyt vaaleampiakin sävyjä
– Rakastan pellavalakanoita, sisälle kotiin varjon takaa piirtyviä auringonsäteitä, silitystä ja kosketusta, vaaleanpunaista, sitä miten sohalle leviteyt pyykit ja pöydälle jääneet likaiset astiat muodostavat parhaillaan täydellisen ja kauniin harmonisen kokonaisuuden, sitä kun iho menee kananlihalle jostain vaikuttavasta asiasta, pyöräilyä heräilevän kaupungin halki, listojen tekemistä
– Näen usein asiat, äänet ja tunteet mielessäni väreinä, kuvina ja erilaisina tekstuureina
– Minulla on säännöllinen lääkitys refluksiin, enkä pysty olemaan ilman sitä
– Unohdan melkein aina käyttää silmälaseja työskennellessäni tai lukiessani, vaikka minulla sellaiset onkin (kaksin kappalein)
– Jos nyt voisin sanoa jotain 15-vuotaalle itselleni, se olisi varmaan että: just go do it ja tee asiat juuri samaan tapaan omannäköisesti!
– Lempiherkkuni on hyvä ruoka, kuten risotto ja viini
– Himoitsen myös usein suolakurkkua (entinen inhokkini)
– En harrasta mitään, mutta tahtoisin aloittaa pianotunnit sekä aamu-uinnit. Joku keramiikkakurssikin olisi kiva. Ja pilates
– Jos ei tarvitisi miettiä rahaa tai asumisneliöitä (liittyvät vahvasti toisiinsa), voisin vielä haluta lisää lapsia
– Sain syntymäpäivälahjaksi mm paketin kortsuja
– Tahtoisin tavata enemmän isovanhempiani, mutta tuntuu etten ikinä ehdi. Muka edes soittaa
– En pidä kaupassa käymisestä, ruokien miettimisestä tai ruoanlaitosta. En oikeastaan mistään pakollisista kotitöistä
– Pidän syömisestä, pitkistä suihkuista, kiireettömyydestä, sunnuntai-pizzasta ja sarjamaratoneista, metsässä kävelyistä, mökkeilystä, arjen luxuksesta kuten pehmeästä villamatosta paljaan jalan alla
– Olen haahuilija ja haaveilija
– Pohdin edelleen vakavasti autokouluun menoa
– Vihaan puhelimessa puhumista, enkä melkein ikinä vastaa jos joku soittaa (saatika että kuule, sillä pidän puhelimen aina äänettömällä)
– Pureskelen kynsiäni
– Välillä vähän kriiseilen vähän kaikesta, mutta oikeasti kaikki asiat on tosi ihanasti – jopa noi ihme uudet ylähuulirypyt!

Vanhat synttärilistat ja postaukset: 32 VUOTAANA, 31 VUOTAANA, 30, MELKEIN KOLMEKYMPPISENÄ, 29 VUOTIAANA, KAKSKYTKAHEKSAN (28), SYNTTÄRITYTTÖ, IKÄKRIISITÖN

Ärsyttävä syyslunssa kipeine kurkkuineen on vienyt voimat koko jengiltä. Harmillisesti perheen pienin tuli lopulta ihan kunnolla kipeäksi. Nyt täällä parannellaan niin korva -kun silmätulehdustakin. Me vanhemmat nukumme vuoroissa. Onneksi tämän aamun harmaa ja syksyinen sää ei vaadikaan juuri mitään muuta kun just tätä.