Mobiilikäyttäytymisestä on viime aikoina ollut paljon negatiivista puhetta. On syyllistetty niin vanhempia kun lapsiakin. Puhelimen käytöllä on kuitenkin paljon positiivia puolia ja hyötyjä. Se helpottaa muutakin kuin yhteydenpitoa. Minä lähdin mukaan Tele Finlandin kampaljaan mukaan ja samalla pääsin tutustumaan Mobiilikäyttötutkimuksen tuloksiin.

Itselleni puhelin on tärkeä väline niin yhteydenpitoon, mutta teen sillä hyvin paljon muutakin. Kiireelliset sähköpostit on nopea hoitaa puhelimen kautta, samoin jos pitää äkkiä tarkistaa jotain. Puhelimessa on nettipankki, musiikki, kartta ja tietenkin netti. Aika usein tulee tilattua myös ruokaa puhelimessa olevan helpon appin kautta. Lisäksi kännykässä on kamera ja kuvien muokkaus ohjelma ja kaikki käyttämäni sosiaalisen median kanavat.

Monissa perheissä lasten puhelimen käyttöön liittyy huolia, neuvotteluja, rajoituksia ja tunteitakin.  Mobiilikäyttötutkimuksen mukaan 7–16-vuotiaiden lasten vanhemmat suhtautuvat kuitenkin positiivisesti digitaalisuuteen ja älypuhelimiin, sillä yhdeksän kymmenestä näki, että ne kuuluvat olennaisena osana nykyajan elämään. Älylaitteet koetaan sekä vanhempien että lasten näkökulmasta helpottavana ja hyödyllisenä osana arkea.

Meidän molemmilta lapsilta, eli 5 -ja 7-vuotiailta, löytyy omat puhelimet, mutta kummallakaan ei ole vielä liittymää. Tähän saakka he ovatkin siis käyttäneet puhelimaan satunneisesti esimerkiksi pelaamiseen. Kännykät eivät ole päivittäin, oikeastaan edes viikottain vielä käytössä, lähinnä ne otetaan mukaan vaikkapa matkalle mukaan viihdykkeiksi. Pelaamisen ohella kuitenkin lapset oppivat samalla miten puhelinta käytetään ja se on minusta nykypäivänä tärkeä taito.

Vaikka omat lapset eivät vielä pidä kavereihin tai vanhempiin puhelimella yhteyttä on minusta tärkeää että lapsi osaa esimerkisi soittaa tarvittaessa hätänumeroon. Se ei olekkaan älypuhelimella yhtä yksinkertaista kun aikanaan vaikka lankapuhelimella. Ja koska elämme digiaikaa, on minusta tärkeää että noin kouluikäinen osaa puhelinta käyttää, se kun nyt vain kuuluu tähän aikaan. En myöskään halua, että omat lapset jäävät ulkopuolisiksi.

Älypuhelimen hyödyntämistä valottava Mobiilikäyttötutkimus osoittaa myös, että älypuhelimet ovat näkyvä osa myös koululaisten arkea. Niitä käytetään muun muassa tiedonhakuun ja siihen, että kysytään ystäviltä koulutehtäviin liittyvistä asioista. Esimerksi iso osa tutkimukseen vastanneista lapsista kertoo ottavansa laitteellaan kuvia tai videoita koulutyönsä tueksi.
Myös kouluissa halutaan kovasti tarttua älylaitteiden tuomiin mahdollisuuksiin. Opettajat ovat erityisen kiinnostuneita laitteiden käytöstä opetuksen tukena. Toimivan laitteen lisäksi tarvitaan myös oppimiseen lisäarvoa tuova sovellus.

Kaapon koulussa luokissa on älylaitteita ja opettajat ovat suositelleet myös kotona pelattavia opettavaisia pelejä. Niitä käytetään myös tukiopetuksen muotona. Muuten kännyköitä eivät ekaluokkalaiset ainakaan koulussa käyttää, mutta ne on hyvä olla mukana esimerkiksi jos lapsi kulkee yksin koulusta kotiin. Itse koen ainakin, että puhelin tuo juurikin sitä turvaa. Lapsi on tavoitettavavissa ja toisin päin. Siksi meilläkin on tuo liittymän hankinta ihan to do-listan kärjessä.

Puhelimella pidetään aktiivisesti yllä myösystävyyssuhteita, mutta perinteinen puhuminen on vaihtunut pikaviestittelyyn. Yli puolet 7–16-vuotiasta lapsista ja nuorista kokee, että netin avulla voi pitää yhteyttä ystäviinsä, mihin ei muuten olisi aikaa tai mahdollisuuksia. Vanhemmistakin lähes puolet on samoilla linjoilla. Aktiivisesti yhteyttä ystäviinsä pitävät lapset ja nuoret pikaviestittelevät ahkerasti esim. WhatsAppin kautta tai ovat läsnä sosiaalisessa mediassa. Tutkimukseen vastanneista lapsista ja nuorista lähes kahdeksan kymmenestä on vähintään päivittäin yhteydessä ystäviinsä pikaviestein. Sosiaalisista medioista esimerkiksi Instagram ja YouTube ovat ahkerassa käytössä. Ja itseasiassa sama linja on itselläkin. Lapsilla ja nuorilla puhelin on taas yleisemmin yhteisessä käytössä kaverien kanssa ja siitä katsotaan yhdessä kuvia, somepäivityksiä ja blogeja. Netin kautta kaveripiiriä laajennetaan virtuaalisesti, ja kaikki voivat olla läsnä samassa tilanteessa. Meillä aikuisilla puhelin tuntuu pysyvän visusti omassa henkilökohtaisessa käytössä.

Ystäväpiirit ovat lapsilla ja aikuisilla myös erilaiset, ja koulupäivän päätteeksi yhdessäolo jatkuu luontevasti netin kautta. Tutkimusten mukaan nykyään ajatellaankin, että vaikka netissä vuorovaikutus toisen ihmisen kanssa onkin erilaista kuin kasvokkain, niin molemmissa se on ihan yhtä tärkeää. Itse ajattelen ihan samoin. On hyvä että voin olla päivittäin yhteydessä ystäviini tai edes vähän olla kartalla siitä, mitä heidän elämässään tapahtuu, vaikka emme ehtisi muuten kovin usein tapaamaan.

Koska tunsin olevani kovin samoilla linjoilla tutkimukseen vastanneiden kesken, päätin vielä tehdä hauskan Henkinen digi-ikä testin. Pelkäsin jo nimittäin vähän että käyttädynkö ihan kuin teini puhelimeni kanssa, toisaalta pelkäsin että saanko seniorin paperit testin kautta. Tulos oli kun olikin aivan sitä mitä olenkin, muistan vielä aijan ennen kännyköitä, internetin ja älypuhelimien tulon, mutta siitäkin huolimatta olen aika hyvin edelleen tässä nykyisessä digiajassa kiinni. Uskon kyllä että vielä tulee aika, kun lapset opettavat minulle uusien laitteiden ja sovellusten käyttöä.

LIFIE Yhteistyössä Tele Finland

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime kuukausina olen monen kertaan kuullut puhuttavan ns. huijarisyndroomasta. Facebookissa useampi kaverini on kertonut kärsivänsä moisesta. Huijarisyndroomaksi siis kutsutaan psykologista ilmiötä, jonka vaikutuksesta ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan todisteista huolimatta. Huijarisyndroomasta kärsivä on vakuuttunut olevansa huijari ja että hänen saavutuksensa ovat ainoastaan hyvän onnen tai ajoituksen tulosta, tai että hän on vain harhauttanut muut luulemaan itseään todellista kyvykkäämmäksi.

Tunnistan ainakin osittain samoja ajatuksia välillä liikkuvan myös omassa päässäni.

Esimerkiksi kun pääsin keväällä pääsykokeisiin olin yllättynyt, mutta ajattelin että ehkä sinne pääsivät kaikki esseen lähettäneet. Kun sitten sain tietää päässeeni kouluun, ajattelin että joku vielä huomaa jonkun virheen kokeessani ja ottaa paikan minulta pois. Kun minut pyydettiin syksyllä neuvottelemaan uudesta blogisopimuskesta luulin saavani potkut. Päinvastoin siinä sitten silti kävi. Kun blogini valittiin vuoden inspiroivimmaksi, olin taas ihan varma että siinä oli nyt käynyt jokin virhe. Lisaa voisi jatkaa loputtomiin.

En koe tuota huijaussyndroomaa omakseni, mutta siihen on helppo samaistua. Olen usein suht varma siitä teen, enkä koe itseäni mitenkään huonoksi. Itseasiassa minulla on aika hyvä itsetunto, enkä toisaalta myöskään hirveästi välitä siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat. Silti, etenkin nyt noiden koulujuttujen kanssa, olen ollut jotenkin alentuva.

Koulussa olemme kirjoitelleet paljon erilaisia juttuja. Aina kun olen saanut hyvää palautetta en ole jotenkin uskonut siihen. Kirjoitinko muka oikeasti niin hyvän jutun että opettaja kehoittaa myymään sen lehteen? Jotain tässä nyt on vialla, olen ajatellut.

En tiedä, johtuuko tunne siitä että voimme juttujen teossa käyttää hyväksi erilaisia oppimismateriaaleja. Eli jos kirjoitan rakenteeltaan hyvän uutisjutun, tunnen huijaaneni, sillä olen opiskellut millä tavalla hyvä juttu pitäisi koota ja kirjoittaa. Saatteko nyt kiinni tästä ajatuksesta?

Koko syksyn tuotoksiamme on myös arvioitu lähinnä kriittisesti. Se on osa opetustapaa ja sen on varmaankin tarkoitus valmentaa meitä tulevaan työelämään. Ilmapiiri on toki positiivinen, mutta onhan se tehokasta kun suoraan sanotaan jos joku juttu ei toimi. Olikin todella yllättävää saada lukukauden päätteeksi pelkkää hyvää palautetta. Kun olin matkalla palautteeseen, minulle ei tullut mieleenkään, että voisin saada siellä kehuja! Miten hullua!

Tämä taas todistaa ainakin itselleni sen, että voin luottaa itseeni ja tehdä juttuja tavallani. Yritän oppia ottamaan enemmän kunniaa tekemästäni työstä ja olemalla vielä enemmän ylpeä itsestäni. Annan jatkossakin hyvää palautetta muille, sillä tiedän miten hyvältä sitä tuntuu saada.

Kannustetaan ja tsempataan toisiamme, ja itseämme! Annetaan kehuja. Hyvä minä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

 

Nyt virittäydytään blogissakin vähän joulutunnelmaan! Meillä on kotona soinut jo joululaulut, kuratoin nimittäin yhteistyön  merkeissä Jouluradiolle soittolistan! Jouluradio kasvaa vuosi vuodelta ja tänä vuonna heiltä löytyy jo kymmenen erilaista kanavaa. Itse halusin tehdä soittolistan ehdottomasti Klassiselle kanavalle. Joku olisi ehkä odottanut jouluista hip hop listaa tai jotain indietä, mutta etenkin klassiseen joulumusiikkin minulla on erityinen side.

Koko peruskoulun, ylä-ja ala-asteen, olin musiikkiluokalla. Toki soitimme ja lauloimme kaikenlaista musiikkia ja esiinnyimme hyvinkin erilaisissa tapahtumissa. Vuoden kohokohta oli kuitenkin koko koulun joulukonsertti, joka järjestettiin aina Espoonlahden kirkossa. En ole uskonnollinen ihminen, mutta joka kerta se ympäristö, tunnelma ja musiikki tekivät pikku-Minttuun suuren vaikutuksen.

Kuoron ja orkesterin kanssa esitimme moniäänisiä kappaleita, osan latinaksi tai saksaksi. Konsertit olivat todella hienoja ja juhlallisia tilaisuuksia. Oli joukossa toki välillä perinteisempiäkin lauluja, mutta etenkin nämä osat klassisista konsertoista ovat jääneet mieleen. Osa niistä oli todella vaikeita ja konsertti huipentui aina Messiaksen Halleluja-Sinfoniaan.

Jouluradiolta löytyy tuon klassisen kanavan lisäksi Pääkanava, Kauneimmat joululaulut, Lasten jouluradio, Rouhea joulu, Xmas by Jouluradio, Indejoulu, Jazzjoulu, Julradion sekä Jõuluraadio. Radioita voi kuunnella ympäri maan FM-taajuuksilla tai nettiradion kautta. Omia suosikkikappaleita voi myös toivoa somen kautta.

Musiikkihan meillä kotona soi kokoajan. Ja jos en ole kotona, minulla on kuulokkeet korvilla. Musiikki on luonnollinen ja tärkeä osa elämää. Sen avulla on helppo fiilistellä ja päästä tunnelmaan, myös joulutunnelmaan!

Olen aina ollut sellainen tosi perinteinen jouluihminen. Tykännyt että asiat menevät aattona samalla kaavalla ja että pöydässä on tutut jouluruoat. Muistan jostain nuoruudesta, että jouluillallisen taustalle haluttiin jotain joulumusiikkia. En ole enää ihan varma miten juttu meni, mutta se päättyi niin, että päädyimme kuuntelemaan Vesa-Matti Loirin joululevyä. Mitään muuta musiikkia tai levyä emme saaneet toimimaan. Lopulta kuuntelimme sen illan aikana varmaan kymmenen kertaa putkeen. Siitä tuli perinne. Vitsillä, mutta emme enää voineet viettää joulua ilman Veskun kauneimpia joululauluja 😀

Me tosiaan vietämme joulua tänä vuonna Espanjassa ja joulutunnelmaan onkin siellä palmujen keskellä varmasti helpompi virittäytyä musiikin avulla.  Kuunnelkaa toki tekin Jouluradiota ja etenkin Klassista kanavaa! Jos saadaan aikataulut yksiin, olen siellä varmaan ensi viikolla myös kertomassa vähän tarkemmin valitsemistani kappaleista.

LIFIE Yhteistyössä Jouluradio

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

 

Yhteistyössä Vattenfallin kanssa kävin pohtimaan omaa energiankulutustani sekä energian säästämistä. Ensin mieleen tulivat nämä jo lapsuudesta tutut, sammuta aina valot, älä pidä jääkaapin ovea kauaa auki, laske huoneen lämpötilaa, vältä liian kuumia ja pitkiä suihkuja, täytä aina pesukoneet kokonaan, sammuta sähkölaitteet… Eli ihan pienillä ja yksinkertaisilla keinoilla voi vähentää omaa energian kulutusta ihan merkittävästikin.

Energian säästäminen ei ole vaikeaa, kunhan kiinnität siihen huomiota. Lamput kannattaa vaihtaa pitkään kestäviin ledeihin tai energiansäästölamppuihin, vaihtaa vialliset sähkölaitteet pois ja ostaa energiatehokkuudeltaan A+ merkittyjä tuotteita, älä jätä laitteita valmiustilaan eli stand by -asentoon, irroita laturit kun et käytä niitä, vältä autolla liikkumista, suosi kasvisruokaa, hyödynnä uusiutuvaa energiaa.

Sähkö on varsin arkinen, mutta arvokas asia. Sitä ei kannata tuhlata. Jo pienillä teoilla saa paljon hyvää aikaan. Energian säästäminen on ympäristöteko, joka kannattaa tehdä. Toki se on aina myös taloudellisesti järkevää. Tiesittekö muuten, että sähköenergian hinnan määrää kulloinkin tarvittavan kalleimman voimalan tuotantokustannus. Eli mitä vähemmän kysyntää, sitä halvempaa sähköä!

Itse olen tilannut ties kuinka kauan tuulisähköä. Se ei maksaa kovinkaan paljoa enempää. Enkä kerrostalossa asuessa sähkön kanssa oikeastaan edes mieti sitä rahaa. Vaan nimenomaan juuri ympäristöä. Energian tuottaminen kuluttaa kallisarvoisia luonnonvaroja, kuten hiiltä, öljyä tai kaasua. Vähäisempi energian käyttäminen säästää näitä luonnonvaroja ja saa ne riittämään pitemmälle tulevaisuuteen. Jos käytämme vähemmän energiaa, paine energiatarjonnan lisäämiseen vähenee, eikä  uusia voimalaitoksia tarvitse rakentaa tai tuoda energiaa ulkomailta. Tämäkin säästää energiaa – ja maapalloamme. 

Vattenfallilta löytyy muutamia erilaisia vaihtoehtoja uusiutuvaan sähköön. On 100% vesisähkö tai kahdella eri tavalla laskutettavaa 100% tuulisähköä. Tuolta sivuilta löytyy myös todella paljon hyviä, helppoja ja hyödyllisiä vinkkejä energian kulutuksen vähentämiseen.

Omassa elämässäni ekologiset valinnat ovat isossa roolissa. Ne eivät kuitenkaan hallitse tai vaikuta elämääni hakaloittavasti, olen aina tottunut esimerkiksi kierrättämään, sammuttamaan valot ja laitteet, välttämään autolla kulkemista ja kiinnittänyt huomiota ostamieni tuotteiden alkuperään, valmistus -ja pakkaustapaan sekä elinkaaren pituuteen. Tämä on minun tapani kantaa korteni kekoon maapallon säilyttämiseksi.

Mitä ajatuksia energian säästäminen teissä herättää? Onko siellä omakotitalossa asuvia tarkan markan vartoita, jotka käytätte esimerkiksi halpaa yösähköä vai sitten minunlaisia kerrostaloasujia, jolloin hintoja ei tarvitse niin kauheasti seurailla?

Kerro oma energiansäästöniksisi ja osallistu arvontaan! Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan muutamassa kuvassakin vilahtavat La case de cousin Paul -sisustusvalosarjan puuvillapallo-valosarja! Värin saa toki voittaja päättää itse. Arvonta päättyy sunnuntaina 18.12. Arvonnan säännöt.

LIFIE yhteistyössä Vattenfall

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Syyskuun alussa kerroin perheemme kiusallisesta vaivasta, meille oli tullut ensimmäisen kerran ikinä täitä. Täit olivat yksi kauheimmista, inhottavimmista, ällöttävimmistä jopa noloimmaista vaivasta minkä tiesin. Ja nolo se tuntuu olevan monen muunkin mielestä. Täit kuulemma vain yleistyvät vuosi vuodelta, mutta harvoin sitä kuulee kenenkään oikeasti kertovan, että heillä on niitä ollut.

Kun täihavainto meillä ensi kertaa tehtiin, taisin mennä jonkinlaiseen pieneen shokkitilaan. Toimin kun robootti. Pistin kaikki käytössä olleet petivaatteet, pyyhkeet, tyynyt ja peitot pesuun. Samoin kun pehmolelut, vaatteet, sohvanpäälliset ja jopa pienet matot. Kaikki takit, pipot, huivit, hanskat. Ne mitä ei voinut pestä laitoin pakkaseen ja imuroin. Lasten isän kotona tehtiin sama. Kaikkien hiukset kammattiin ja käsiteltiin täishampoolla. Kaksi kertaa päivässä kammattiin ja kolmen päivän päästä koko operaatio toistettiin. Ja sitten taas kolmen päivän päästä.

Viikon päästä täitä kuitenkin löytyi taas. Koko homma tehtiin uusiksi. Lasten molemmissa kodeissa. Meni taas vähän aikaa, kunnes täitä tuli taas. Ja taas, ja taas ja taas.

Lukuisista kehoituksista huolimatta, ilmeisesti joku tai jotkut oppilaista tulivat täisinä kouluun. Myöskään iltapäiväkerhossa olevaa käytäntöä, jossa oppilaat laittavat kaikki piponsa samaan koriin, ei ilmeisesti saatu muutettua. Täikausi käynnistyi myös päiväkodilla.

Neljä kuukautta olemme nyt taistelleet täitä vastaan. Alkuviikosta niitä löytyi taas. Tässä ajassa erilaisiin täishampoisiin on palanut rahaa yli 400 euroa. Olen ostanut uusia lakanoita, uudet tyynyt, peitot sekä patjojensuojukset. Oma tukkani on huonommassa kunnossa kuin ikinä. Päänahkani on todella kuiva, vaikka olen itselleni shampoota käyttänyt vain muutaman kerran.

Olemme siinä pisteessä, että joudun pian tekemään jotain mitä en yhtään haluaisi. Eli ajelemaan lapseni kauniit, paksut ja pitkät hiukset pois. Tekisi varmaan ihan hyvää näille omillekkin katkelleille kaksihaaraisille.

Saatiin sitten kerralla kaikkien näiden täittömien vuosien edestä sitten tätä piinaa. Kivasti näin muutenkin kaikista kiireisempään ja stressaavampaan elämäntilanteeseen mitä tähän mennessä on ollut. Ennen täit pelottivat ja ällöttävät. Nykyään ne vain vituttavat. Vituttavat niin paljon, että olen meuhkannut niin kotikoulusta kun siitäkin, että menen itse henkilökohtaisesti joka aamu koululle tutkimaan kaikkien oppilaiden päät.

Täit ovat kiusallinen ja nolo vaiva joo. Mutta mielummin niistä reilusti puhuu ja hoitaa asian, kun aiheuttaa tällaista piinaa levittämällä niitä. Onhan se noloa mennä sinne apteekkiin ostamaan sitä shampoota tai ilmoittaa opettajalle vaivasta. Nolompaa on kuitenkin olla hoitamatta sitä vaivaa. Täitä voi tulla kenelle tahansa, eivätkä ne ole merkki epäsiisteydestä tai mistään muustakaan. Niitä vain voi tulla, kuten vaikka flunssa.

Minuakin on nolottanut. Viimeksi kun tästä neljä kuukautta sitten kirjoitin, puhun siitä että täi-asian kanssa kannattaa olla avoin. Siltikään en ole itse tästä juuri puhunut. Tiedän että se aiheuttaa ihmisissä inhoreaktion ja saa pään heti kutisemaan pelkästä ajatuksesta.

En ole itseltäni täitä löytänyt, mutta päätäni kutittaa päivittäin. Kiinnitän siihen aivan liikaa huomiota ja välillä mietin, että kehtaanko vaikkapa raapia päätäni julkisesti. Viime yönä näin unta, jossa kampasin hiuksistani mustia, torakan kokoisia täitä pois. Tämä piina on todella jättänyt jäljen.

Jos siis ihmettelette kun olen kertonut olevani stressaantunut… Kovasti odotellaan joululomaa ja megapakkasia. Ja kauhulla sitä, kun tämä epidemia alkaa uudestaan keväällä 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.