MEIKITTÖMÄT KASVOT

21/05/2015

Kuvankaappaus 2015-5-21 kello 16.15.18Kuvankaappaus 2015-5-21 kello 16.16.31OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAKuvankaappaus 2015-5-21 kello 15.54.59Kuvankaappaus 2015-5-21 kello 16.02.36Kuvankaappaus 2015-5-21 kello 16.06.08

Vaikka tykkäänkin meikkaamisesta ja pynttäytymisestä, on tällä reissulla ollut ihanan vapauttavaa olla meikkaamatta. Kuukauden aikana olen pistänyt meikkiä naamaan ehkä yhteensä viisi kertaa. Yleensä arkenakin kun kuitenkin vähintään laitan sen ripsarin ja huulipunan, useasti enemmänkin.  Tästä huolimatta, en kuitenkaan ikinä ole ole sitä tyyppiä joka ei vie roskiakaan ilman ripsaria, saatika käy meikittömänä kaupassa. Siksi minun olikin helppo lähteä Indiedaysin ja Garnierin Micellar Water kamanjaan mukaan, joka kannustaa meikittömän kuvan julkaisemiseen. Joka viikko Garnier valitsee yhden kuvan voittajaksi ja palkinnoksi jakaa reiulun paketin ihonhoitotuotteita.

Itse olen käyttänyt tätä helppoa puhdistusvettä jo nelisen kuukautta. Tykästyin siihen heti niin että otin pullon varmuudeksi tänne Espanjankaankin mukaan, jos sitä ei olisi täältä saanutkaan. Tykkään puhdistusvedestä, koska sitä on helppo käyttää. Se puhdistaa koko kasvot nopeasti ja tehokkaasti ja riittää puhdistukseksi yksinään. Samalla herkälle iholleni sopivalla vedellä saan putsattua niin silmämeikin, meikkipohjan kuin huuletkin. Se ei ärsytä tai jätä ihoa inhottavan tuntuiseksi. Kasvot ovat pumpulilapulla pyyhkimisen jälkeen raikkaat ja ennenkaikkea puhtaat.

Kerroinkin edellisessä postauksessani, että olen välillä vähän laiska pesemään meikkejä iltaisin. Nuorena se ei niin haitannut, mutta nyt kun ikä alkaa jo näkyä naamastakin, tukkii lika ihohuokoset helpommin ja naama ei totisesti tästä tykkää. Puhumattakaan siitä ällöttävästä tunteesta, kun aamulla edellispäivän liat naamalla herää. Siksi tämä puhdistusvesi on kuin tehty minulle. Meikit on helppo putsata toisella kädellä samalla kun pesee hampaita, tai koko pullon voi ottaa vaikka yöpöydälle ja pyyhkiä meikit sängyssä. Aamu on myös ihana aloittaa raikastamalla kasvot muutamalla pyyhkäisyllä. Ja täällä helteessähän tuo on ollut aivan ihana. Vaikken olekkaan juuri meikannut, olen käynyt pyyhkäisemässä kasvot muutamankin kerran päivässä hiestä, liasta ja aurinkorasvasta tällä.

Tuotteen nimi tulee siis veden sisältämästä Micellar-teknologiasta. Puhdistusvesi sisältää misellejä, jotka imaisevat lian itsensä magneetin tavoin. Näitä samoja misellejä löytyy siis ihan tavallisesta saippuasta, mutta tuote on kehitelty niin ettei sitä tarvitse pestä kasvoilta pois eikä se kuivata ihoa, kuten tavallinen saippua. Täytyy vielä myös muuten kehua että tuo pullo on ollut tosi riittoisa!

Miten te muuten meikkaatte arkena? Näyttäydyttekö usein ihmisten ilmoilla meikittä vai tuntuuko paremmalta sipaista edes vähän meikkiä naamaan? Entäs tyttölasten vanhemmat, kiinnitättekö huomiota siihen että millaisen roolin annatte laittautumisen suhteen? Tai miten olette huomanneet oman käytöksenne vaikuttavan? Näin kahden pojan paljon meikkaavana äitinä tämä kiinnostaa!

Osallistukaahan siis ihmeessä Garnieron kuvakisaan TÄÄLLÄ. Samasta paikasta löytyy myös muiden testaajien kokemuksia tuotteesta ja sinne voit käydä myös jättämässä omasi.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.


SITTEN KESÄLLÄ

17/05/2015

Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.30.33Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.28.16image42Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.33.22Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.26.13Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.35.23Kuvankaappaus 2015-5-17 kello 21.35.42

En voi uskoa että meidän reissu alkaa lähestyä loppuaan. Paluulennot on siis varattu ensi viikonlopulle. Byäääh. Uskomatonta miten nopeasti kuukausi voikaan vierähtää. Niinkai se olisi kotonakin mennyt, mutta näin reissun päällä sen huomaa vielä selkeämmin. Vaikka matkan päättyminen aiheuttaakin haikeutta, on kotiin myös kiva palata. Ja ennenkaikkea suomen kesään. Saatoin kyllä olla hieman liian optimistinen paketessani kaikki takitkin säilöön ennen matkalle lähtöä. Ei siellä ehkä ihan helle vielä ole, mutta aina saa toivoa.

Tässä jo valmiiksi Espanjaa ikävöidessä oli pakko kääntää mieli positiiviselle vaihteelle, joten (jo uuden syksyreissun suunnittelun lisäksi) olen tehnyt listaa mitä kaikkea aion kesällä tehdä. Viime kesä meni suomessa vähän ohi. Eka oltiin täällä espanjassa, sitten vietettiin maailman kylmintä kesäkuuta, jonka jälkeen taas lähdettiin tänne espanjaan. Tulevan kesän aionkin viettää nyt tiiviisti suomen kamaralla – ehkä muutamaa pikapyrähdystä naapurimaihin lukuunottamatta. Toiveissa on tietysti lämmin ja aurinkoinen kesä.

Tulevana kesänä aion ainakin:

– ajaa kaikkialle uudella laatikkopyörällä
– ostaa kausikortin uimastadkalle
– käydä aamu-uinneilla
– ihastua ja pussailla
– kävellä yöreinnoilta kotiin kun aurinko nousee
– lähteä roadtripille asuntoautolla
– koluta kaikki helsingin ilmaistapahtumat ja puistokeikat
– nukkua teltassa
– soutaa
– olla rohkea
– nukahtaa nurmikolle
– syödä hirveästi mansikoita, kirsikoita ja herneitä
– seikkailla suomenlinnassa
– tehdä ihania aamupaloja
– käydä kaikissa linnanmäen laitteissa
– mökkeillä perinteisesti
– bailata mökillä
– olla lasten kanssa aamusta iltaan ulkona
– käydä uimassa jossain pienessä lammessa keskellä metsää
– riekkua festareilla (sideways, ruisrock, h2ö, flow)
– sisustaa kotia
– ostaa kukat, hedelmät ja vihannekset torilta
– puistojoogata
– tehdä kukkaseppeleen
– kokeilla (ehkä) sinisiä hiuksia
– myydä kirppiksellä
– kastua kesäsateessa
– käydä suppaamassa
– syöttää lampaita
– nauttia jokaisesta auringonsäteestä
– kävellä korkokengillä
– ottaa tatuoinnin
– tehdä mansikkakermakakun
– laskea vesiliukumäestä
– katsoa mitä tuleman pitää ja sanoa mahdollisimman usein kaikkeen kyllä

Mitäs te meinaatte tehdä kesällä? Puuttuuko omasta listastani jotain ihan välttämätöntä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MATKAN VARRELLA

11/05/2015

imageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimageimage

Olen
– kokenut ylpeyttä ja huvitusta elviksen ekasta peiliselfiestä
– törmännyt sattumalta espanjan tindermatchiin ja jäätynyt totaalisesti
– käynyt tivolilaitteessa
– syönyt liikaa herkkuja
– valvonut joka ilta myöhään
– nukkunut joka aamu myöhään
– kokenut koirarakkautta
– käynyt elämäni halvimmassa sokeroinnissa
– suunnitellut olkkarin ja makkarin sisustuksen uusiksi
– aloittanut kirjoittamaan kirjaa
– käynyt meressä melkein uimassa
– ollut kiitollinen perheestä
– ostanut viinapulloja sisustusmielessä
– sairastanut (parhaillaan) keuhkoputkentulehdusta tai vastaava
– raivonnut lapsille
– nauttinut elämästä ja kaikesta
– varannut tatska-ajan
– kieltäytynyt töistä
– tehnyt töitä
– toivonut että matkasta jäisi ihania muistoja lapsille
– ikävöinyt
– nukkunut päikkäreitä
– lopettanut suuttuuneena olon
– jännittänyt siskopuolen talokauppoja
– ollut tekemättä mitään
– haaveillut mökkiviikosta kavereiden kanssa
– shoppaillut
– nähnyt kummallisia unia
– vauvakuumeillut ja katsellut netistä vaunuja
– suunnitellut kesän festareita
– leikkinyt vesisotaa lasten kanssa
– en vieläkään varannut paluulentoja

näin muutamia asioita mainitakseni.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

OLEN TAAS VÄHÄN MIETTINYT

28/04/2015

imageimageimageimageimageimageimageimage

En siis kauheasti, mutta vähän. Poikia, miehiä, kundeja, jätkiä. Miksi niitä ajatteleekin just silloin, kun on päättänyt olla ajattelematta? Miksi sitä haluaa poikaystävän, vaikkei halua tehdä mitään sen saamiseksi? Miksi sitä lataa Tinderin, jos ei kuitenkaan vastaa kenellekkään? Miksi miehet on tyhmiä? Miksi ne ei voi odottaa viittä minuttia, hyvästellä kunnolla, ja sitten vasta viestitellä toisille muijilleen? Miksi ne sanoo että haluaa nähdä, mutta sitten niistä ei kuulukkaan mitään? Tai miksi kun ikuisuuksiin ei kuulu mitään, niin sitten yhtäkkiä kuuluukin? Just kun on ehtinyt jo unohtaa senkin tyypin. Ja miksi puutarhurista tulee aina tietynlainen mielikuva? Ja entäs kun se mielikuva oikeasti vastaakin todellisuutta? No, silloin juostaan äkkiä laittamaan ripsiväriä ja mennään pihalle muka puuhailemaan jotain tosi tärkeetä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

PIENI MUISTUTUS: OLET IHANA!

15/04/2015

imageimageimageimageimage
Tänään aurinko paistoi, Töölönlahti oli jo aamusta täynnä reippaita lenkkeilijöitä ja töihin menijöitä. Ja minä olin yksi niistä. Mutta joskus ennenvanhaa en välttämättä olisi ollut. On ihan hullua ajatella, että joskus minulla on ollut kausi kun en olisi edes kehdannut mennä lenkille. Sillä ajattelin että kaikki katsoisivat halveksuen rapakuntoista puuskuttajaa. Mielummin jäin kotiin tuttuun sovannurkkaan sulkaalevyn kanssa.

Nykyään en enää tunnista itseäni tuosta tytöstä. En silloin kokenut että olisin omannut mitenkään huonon-itsetunnon, vaikken ollutkaan tippaakaan tyytyväinen itseeni. Näin jälkeenpäin on ihan kauhea ajatella että miten olen voinut kohdella itseäni niin huonosti. Jopa tämän tekstin kirjoittaminen tekee pahaa. Mutta niinhän se on, jos jotain ei osaa arvostaa niin kuinka sitä voisi kohdellakkaan hyvin.

On vaikea nähdä itseäni siinä ihmisessä. En juurikaan nähnyt kavereitani, en ostanut ikinä mitään itselleni, halusin olla vain kotona. Elämä oli kyllä ihan kivaa, ei siinä mitään, mutta onhan se nykyään sata kertaa parempaa. Elämänlaatu parani huimasti sillä yhdellä hetkellä kun sen tajusin, minä olen ihana juuri tälläisena. Siitä hetkestä halusin alkaa pitää myös itsestäni parempaa huolta. Koska minähän ansaitsen vain parasta. Niinkuin jokaikinen meistä.

Miksi kirjoitan tätä nyt? Miksi kirjoitan tätä vaikka vanhan muisteleminen tuntuu pahalta? Koska tätä asiaa ei voi mielestäni toitottaa liikaa. Sitä että rakastakaa itseänne. Juuri sellaisina kun olette nyt, eikä vaikka viittä kiloa hoikempana tai kurvikkaampana tai silikonileikkauksen jälkeen tai treenatumpana tai yhtään minään muunakaan. Kirjoitan tätä myös siksi, että tänään päädyin sattumalta vuosi sitten tehtyyn haastatteluun Kilot Veks lehteen. Kopioin tuon Rosanna Marilan kirjoittaman haastattelun nyt suoraan tähän. Koska se on vaan niin hyvä. Hyvä muistutus itsellekkin välillä lukea.

”Päätin, että itseinho saa riittää”

Jo lapsena Minttu Mäntysalo inhosi kroppaansa ja uskoi, että laihtuminen ratkaisisi elämän kaikki ongelmat. Laihtuminen onnistui vasta, kun hän kyllästyi vatvomiseen ja julkaisi netissä vähäpukeisen kuvan itsetään.

Yksi napin painallus muutti kaiken. Minttu Mäntysalo istui tietokoneellaan, lisäsi kirjoittamaansa blogitekstiin kuvan itsestään aamu-unisena pelkissä alusvaatteissa ja napsautti enteriä. Samalla hetkellä, kun oma, kaksi lasta synnyttänyt vartalo raskausarpineen rävähti kaikkien nähtäville, katosi taakka Mintun harteilta. Taakka, jota hän oli kantanut ala-asteelta asti.

– Olin eronnut aiemmin sinä vuonna pitkästä suhteesta ja lasteni isästä. Mietin, miten ikinä tulen kelpaamaan kellekään. Olo oli epävarma ja ajattelin, että mies, joka ei ole aiemmin nähnyt synnyttänyttä naista, saattaisi olla tällaisesta kehosta kauhuissaan. Jotain oli tehtävä.

Minttu oli lopen kyllästynyt siihen, että oli nuoresta saakka tuntenut paineita näyttää täydelliseltä siinä onnistumatta. Hän tajusi heittäneensä vuosia hukkaan pitäessään itseään rumana, läskinä ja vääränlaisena. Alusvaatekuvillaan Minttu halusi herättää keskustelua siitä, että elämä jättää jälkensä kehoon – eikä se haittaa. Kahden raskauden jälkeen hänenkin kehonsa oli muuttanut muotoaan ja vaatekoko vakiintunut numeroon 44.

Kuvien julkaisusta käynnistyi A Beautiful Body -haaste, jossa Minttu rohkaisi omalla esimerkillään muita naisia julkaisemaan itsestään kuvan blogissaan alusvaatteissa. Jo muutaman tunninkuluttua haaste alkoi levitä. Parissa päivässä osallistujien määrä oli jo sadoissa. Mintulle tulvi yhteydenottoja, kehuja, haastattelupyyntöjä ja koskettavia tarinoita kehoistaan ennen epävarmoilta naisilta. Haasteesta tuli ilmiö, ja keväällä se palkittiin blogigaalassa Vuoden blogitekona.

Minttu oli pyörityksestä häkeltynyt, mutta ennen kaikkea innoissaan. Eniten hän iloitsi siitä, että niin moni nainen sai kehonsa paljastamisen myötä saman helpotuksen kuin hän itse.

– Haastetta suunnitellessani päätin, että nyt tämä itseinho saa riittää. Päätin olla itselleni armollisempi ja hyväksyä itseni tällaisena kuin olen. Koko elämäni oli pyörinyt laihduttamisen ympärillä, ja päätin vihdoin katkaista kierteen. Blogikirjoituksen myötä kaikki vihdoin kirkastui. Kielteiset ajatukset itsestäni katosivat.

Repsahduksia ja itsesyytöksiä

Heikko minäkuva ja painonvaihtelut olivat seuranneet 28-vuotiasta Minttua jo ala-asteelta. Ensimmäisen kerran hän päätti laihduttaa neljännellä luokalla Teini-iässä epävarmuus itsestä ja omasta painosta kärjistyi entisestään, vaikka Minttu oli tuolloin normaalipainoinen.

– Oli hirvittävän kuluttavaa, kun koko elämä pyöri oman ulkonäön ja laihdutuksen ympärillä. Osaltaan siihen on varmaan vaikuttanut oma äitini, sillä hänkin oli jatkuvalla laihdutuskuurilla. Nuorena sitä on niin epävarma ja altis muiden esimerkille. Olin kurvikas, mutta valitettavasti tuolloin kuvittelin sen tarkoittavan lihavaa.

Minttu kokeili trendidieettiä toisensa perään. Listalle pääsivät niin kaalikeittodieetti, lentoemäntädieetti kuin nälkäkuurikin, jonka aikana Minttu söi vain yhden porkkanan päivässä.

– Atkinsin dieetin muistan selvästi. Sen aikana olin niin väsynyt, etten jaksanut kävellä koulun porteista sisään.
Dieettien avulla paino kyllä laski, mutta tuli pian takaisin korkojen kera. Laihdutusyrityksistä puuttui myös pitkäjänteisyys. Minttu jaksoi tsempata viikon, kunnes herkkujen kutsu kävi ylitsepääsemättömäksi. Suklaaseen ja sipsipussiin tarttuminen sai hänet heti soimaamaan itseään, ja kierre jatkui.

– Repsahdukset tuntuivat aina hirvittävän rankoilta. Ne saivat ajattelemaan, että olen ihan huono, kun en pysty pysymään päätöksissäni. Yhden pitsapalan jälkeen olikin sitten ihan sama hotkaista kerralla koko pitsa.

Tyytymättömyys heijastui suhteeseen

Minttu oli 23-vuotias, kun hän sai ensimmäisen lapsensa Kaapon. Kahden vuoden kuluttua syntyi toinen poika Elvis. Raskaudet jättivät jälkeensä arpia ja lisäkiloja. Tyytymättömyys omaan kroppaan sai Mintun lohduttautumaan syömisellä, joten kiloja tuli lisää. Ajatuskin rannalle menosta uikkareissa oli poissuljettu vaihtoehto, ja helteelläkin hän käytti vain pitkiä housuja.

Suklaalevyistä löytyi helpotusta niin omaan tyytymättömyyteensä kuin rankkaan pikkulapsiarkeenkin.

– Jälkikäteen olen huomannut, että tuolloin todella moni Facebook-päivityksistäni käsitteli syömistä. Julkaisin siellä kuvia herkuista ja huokailin, kuinka ihanaa on, että lapset nukkuvat ja minulla on hetki omaa aikaa. Herkuttelu oli pieni pako arjesta, kun rankan päivän jälkeen sain heittää aivot narikkaan.

Epävarmuus omasta kehosta säteili myös Mintun parisuhteeseen.

– Mietin, olenkohan puolisoni mielestä ihan kauhea, vaikka hän onkin aina suhtautunut vartalooni myönteisesti.

Seitsemän vuoden seurustelun jälkeen pari erosi. Mintun mukaan suhde oli muuttunut ystävyydeksi. Ero oli kova kolaus, vaikka väit lasten isään pysyivät asiallisina. Samalla se kuitenkin sysäsi liikkeelle jotain uutta.

Melko pian eron jälkeen Minttu katseli valokuvaaja Jade Beallin kauniita, mustavalkoisia valokuvia synnyttäneistä naisista. Silloin hän keksi A Beautiful Body -haasteen.

Tempauksesta tuli paljon palautetta myös miehiltä. Ilokseen Minttu huomasi, etteivät nämä olleet moksiskaan, vaikkeivät hänen ja muiden haasteeseen osallistuneiden naisten vartalot täyttäneet huippumallin mittoja. Kaikenikäiset miehet kehuivat kuvia ihaniksi. Myös Mintun ex-mies kannusti ja kehui Mintun rohkeutta.

Kehut lämmittivät, mutta lopulta niillä ei ollut väliä – Minttu kun oli vihdoin sinut itsensä kanssa.

– Koko elämäni olin keskittynyt siihen, mitä muut minusta ajattelevat. Luulin, että jos vain laihdun, elämästäni tulee täydellistä. Mutta eihän se niin mennyt. Kielteisistä ajatuksista irtipääseminen tuntui ihanan vapauttavalta.

Pääosassa hyvä olo

Kun oman pääkopan sisältö oli kunnossa, Minttu alkoi miettiä myös kroppansa tilaa ja terveyttä. Hänestä alkoi tuntua, että ehkäpä kehokin voisi paremmin, jos hän katsoisi tarkemmin, mitä suuhunsa laittaa. Minttu päätti vähentää valmisruokien käyttöä ja lisätä ruokavalioonsa keittoja, salaatteja ja hedelmiä.

– Enää en alkanut laihduttaa ulkonäön takia, vaan lähdin ennen kaikkea tavoittelemaan hyvää oloa. Ajattelin, että jos samalla laihdun, se on plussaa. Suurin motivaationi oli päästä irti sokerikoukusta.

Entisenä liikunnanvihaajana Minttu päätti ottaa härkää sarvista ja alkaa etsiä itselleen sopivaa urheilulajia. Blogin kautta Mintulle tarjottiin mahdollisuutta osallistua juoksukouluun Nelosen Jaksa paremmin -ohjelman kautta.

Lenkeille Minttu lähti lähes nollasta: alkuun hän juoksi puoli minuuttia kerrallaan, sitten yhden korvanapeissa soivan musiikkikappaleen ajan, sitten jo kolmen kappaleen.

Minttu alkoi käydä myös tanssitunneilla – mutta sitten nyrjähti nilkka. Entinen Minttu olisi heittänyt hanskat tiskiin, mutta nykyinen Minttu päätti lähteä salille treenaamaan sen verran, mitä vammaltaan pystyi.

– Salille lähtö oli tosi suuri kynnys. Ajattelin, että kaikki varmaan katsovat, mitä tuo läski tuolla yrittää, mutta ei kukaan ollut moksiskaan, Minttu nauraa.

Liikunnasta tuli viikoittainen tapa, ja nykyään Minttu pyrkii urheilemaan kolmesti viikossa. Poikien päiväkoti sijaitsee kahden kilometrin päässä, jonka Minttu juoksee työntäen poikia rattaissa. Päiväkodilta hän tekee vielä reilun viiden kilometrin mittaisen lenkin takaisin kotiin, käy suihkussa ja aloittaa työpäivänsä.

Minttu elättää itsensä bloggaamisella. Hän kirjoittaa uusia postauksia elämästään poikien kanssa lähes joka päivä. Palkka koostuu kuukausikorvauksesta, jota Mintun palkannut blogiportaali hänelle maksaa. Lisäksi Minttu saa korvauksia blogiyhteistöistä yritysten kanssa, kun hän testaa vaikkapa lasten välipaloja ja raportoi kokemuksista blogiin.

Myös ruokavalio on mennyt remonttiin. Minttu korvasi pastan ja riisin kasviksilla, perunan bataatilla ja juureksilla. Hän vähensi myös maitotuotteiden syömistä. Jugurtit vaihtuivat soijaversioihin ja Minttu opetteli juomaan kahvinsa mustana. Myös viljojen käyttöä, kuten leivän puputusta, hän vähensi.

– Ruokavalion muutos ei todellakaan ollut mitään rakettitiedettä. Syömme lasten kanssa ihan samaa ruokaa, sillä minulla ei edes olisi aikaa kokata kaikille eri sapuskoja.

Nyrkki mahtui rintsikoihin

Kaloreita Minttu ei missään vaiheessa laskenut. Vaakaa hän ei omista, vaan punnitsee itsensä silloin tällöin uimahallin yleisvaa’alla.

Vaatteiden väljentymisestä Minttu kuitenkin huomasi, että kiloja oli alkanut karista. Kun hän eräänä päivänä puki päälleen A Beautiful Body -haasteen kuvassa käyttämänsä rintaliivit, kuppeihin jäi tyhjää nyrkin verran.

Myös ystävät ja tutut huomasivat Mintun ulkomuodossa muutoksen. He kehuivat häntä säteileväksi. Ja kun Minttu kerran punnitsi itsensä, kiloja oli pudonnut lähemmäs kymmenen. Sen jälkeen paino on jatkanut putoamistaan, ja vuodessa niitä on Mintun arvion mukaan lähtenyt 15. Vaatekoko tippui neljä numeroa kokoon 38/40.

– On hassua, että pystyn nykyään ostamaan kaikki vaatteeni normaalilta puolelta, sillä plussamallistojen pienimmätkin koot ovat minulle liian suuria.

Minttu haluaa edelleen jatkaa laihtumista, mutta tärkeintä on pysyvä elämänmuutos.

– Ennen suklaata saattoi mennä levy illassa ja siihen päälle vielä sipsiä ja jäätelöä. Enää en edes pystyisi syömään sellaisia määriä. Olenkin saanut sokerinhimoni kuriin. Se ei silti tarkoita, ettenkö aina välillä herkuttelisi. Kyllä jokainen on ansainnut palan suklaakakkua silloin tällöin.

Tärkeä oivallus Mintulle on ollut myös se, etteivät itsensä hyväksyntä ja laihtuminen sulje toisiaan pois. Itsestä saa pitää kiloineen päivineen, mutta silti on ok elää terveellisesti.

– Toivoisin, että naiset oppisivat olemaan itselleen armollisempia. Ei tarvitse ajatella, että voin olla tyytyväinen itseeni vasta sitten, kun olen saanut painoni kuriin. Vaikka itsekin hyväksyn itseni, haluan silti pitää itsestäni huolta.

Minttu on edelleen sinkku. Tänä vuonna hän on käynyt useilla treffeillä ja ihastunutkin pariin otteeseen.

– En voi kieltää, etteikö jotain vipinää olisi, Minttu virnistää.

Mintulle on myös tärkeää, millaista esimerkkiä hän antaa lapsilleen, nyt 3- ja 5-vuotiaille pojilleen. Minttu ei halua voivotella peilin edessä lasten silmien alla eikä puhua laihdutuksesta heidän kuultensa.

– Haluan katkaista kierteen ja muuttaa sen, mitä omassa teini-iässäni olen kokenut. En halua, että omat lapseni ajattelevat itsestään samoin kuin minä aikanaan. Tykkään mieluummin näyttää heille esimerkkiä, että olen hyvä juuri tällaisena kuin olen, Minttu sanoo.

– Nykyään pukeudun paljastavampiin vaatteisiinkin kuin ikinä ennen, sillä en enää välitä siitä, vaikka selluliittia hieman vilahtaisi. Ei se muita ihmisiä oikeasti kiinnosta.

Elämänmuutoksensa myötä Minttu tuntee myös olevansa parempi äiti. Hän tuntee olonsa energisemmäksi, touhuilee poikien kanssa ulkona ja hermotkin pysyvät paremmin kurissa.

– Olo on kaikin puolin tasapainoisempi. Ihanaa, että voin olla vapaasti oma itseni, eikä ulkonäöstä tarvitse enää murehtia. Haluan yhä laihtua, mutten laihduta, vaan jatkaa tätä samaa rataa. Hitaampi tapa on minulle selvästi se oikea.

Mintun valinnat:

Rakastan: Hyvää ruokaa. Se on aina ollut intohimoni ja tulee varmasti olemaankin. Ravintolassakin voi syödä kevyesti ja terveellisesti, pyytää vain perunan tilalle kasviksia. Kevyt syöminen ei tarkoita, että ruoan pitäisi maistua pahalta.

Inhoan: Kiirettä ja stressiä, mikä perusarjen pyörityksestä helposti syntyy. Töiden, päiväkodin ja muiden arkirutiinien lomassa kun pitäisi joskus ehtiä siivotakin.

Haaveilen: Omasta yrityksestä, vaikken vielä tiedä millainen se olisi. Välillä olen ollut perustamassa shottibaaria, välillä turvehoitolaa. Toistaiseksi elätän itseni bloggaamalla.

Herkuttelen: Kaikella, mitä minun tekee mieli. Makeista herkuista jäätelö on nykyään suosikkini. Tykkään paljon myös kalasta, sillä siitä saa ihania, kauniin näköisiä salaatteja. Ruoka maistuu paremmalle, kun se näyttää kivalta.

Olen oppinut: Että tärkeintä on olla vähän itsekäs. Olin itsekäs, kun halusin erota, mutta se teki loppupeleissä hyvää kaikille. Se, että otan nykyään myös omaa aikaa, saa minut voimaan hyvin. Se säteilee positiivisesti ympärillenikin.

—–

Joten ihan ”pikku” muistutuksena vaan, olette ihania! Olen itse ihan super tyytyväinen ja kiitollinen itselleni että sen lopulta tajusin. Nyt voin nauttia elämästä, jokaisesta päivästä, pienistäkin jutuista ja tehdä itseni onnelliseksi – samalla toivottavasti myös muut ihmiset ympäriltäni.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.