Jos ihmettelette miksi blogissa on ollut viime päivinä niin hiljaista, niin tässä syy! Viime perjantaina koitti nimittäin odotettu lähtö kolmikymppismatkalle! Matkakumppanitkin ehtivät vaihtua ennen lähtöä eikä itse reissuakaan oikein ehditty suunnittelemaan. Vaikka aluksi suunnittelemattomuus hirvitti, on se ollutkin ollut aika kivaa. Ollaan nimittäin voitu ihan ex-tempore puuhailla mitä mieleen on juolahtanut.

Itseasiassa perjantaina lentokentällä tavatessamme, puoli tuntia ennen koneen lähtöä, vasta varasimme majoituksen kahdeksi ensimmäiseksi yöksi. Saapuessamme Splitin lentokentälle ja bussissa matkalla kaupunkiin en ollut vielä ihan vakuuttunut matkakohteesta. Mutta  siitä saakka kun pääsimme satamaan ja vanhaan kaupunkiin, en ole voinut olla huokailematta kaiken kauneudelle.

Jo ekana päivänä tutustuimme todella moneen uuteen ihmiseen, niin paikallisiin kun muihinkin turisteihin. Suomalaisia täällä on ollut aika vähän ja Australialaisia sitten senkin edestä! Lauantaina kiertelin kaunista Marjanin puistoa uuden paikallisen kaverini kanssa, ihailin kaupukia ja merta yläilmoista, kävin kasvitieteellisessä puutarhassa ja törmäsimme myös maailman söpöimpään aasiin.

Sunnuntaina hyppäsimme laivaan kahden reissussa tapaamamme suomalaisen kanssa. Laivalla sitten taas tutustuimme kaikki Australiasta ja Norjasta tuleviin ystävyksiin. Seilasimme yhdessä Hvarin saarelle jossa etsimme sitten taas majoituksen tuleviksi öiksi. Jäimme upeista rannoista ja bileistään tunnettuun Hvar Towniin. Täällä on turistikausi kuumimmillaan, mutta löysin siitä huolimatta meille aivan uskomattoman ihanan asunnon Air bnb:n kautta. Asunnosta oli iso parveke, josta näki suoraan kaupungin keskustaan ja merelle. Ihan mieletön paikka! Täällä ollaankin sitten tustustuttu vielä enemmän uusiin ihmisiin ja syöty, juotu ja tanssittu yhdessä. Viime yönä matkasimme venetakseilla vielä läheiselle Carpe Diem saarelle ihan mielettömän upeisiin teknobileisiin. 

Tänään meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa, mutta kaiken juhlimisen vastapainoksi ajattelimmekin pitää lepopäivän ja pitää taon myös reissaamisesta. Otimme aivan rannalta hotellihuoneen ja nukuimme päikkärit aaltojen säestäessä taustalla. Huomenna joko menemme takaisin Splittiin, Barcan saarelle tai veneellä toiselle puolelle tätä samaista Hvaria.  Muutama päivä siis vielä matkaa jäljellä!

Kauneuden lisäksi myös ihmisten ystävällisyys on yllättänyt. Kroatia ei turhaan ole tämän hetken kuumin matkakohde, täällä on vaan todella todella upeaa. On ollut ihana ollut tustustua myös kaikkiin näihin ihmisiin. Ollaan saatu kutsuja uusien ystävien luokse niin New Yorkiin, Caribialle, Norjaan, Aurstraliaan kun Espooseenkin.

Ja mitä siihen kolmikymppisyyteen tulee, on tämä(kin) reissu varmistanut sen, ettei vanhenemisen tai ”aikuistumisen” tarvitse olla tylsää 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olin tänään kirjoittamassa siitä, miten haastavaa on välillä olla yksinasuva bloggaaja. Nimittäin lapsia ja kotia tulee kyllä kuvailtua aika ahkerasti, mutta minusta itsestäni on näihin verrattuna aika vähän kuvia. Kukaan ei nimittäin ole ottamassa niitä!

Jalustan ja kaukolaukaisijan kanssa on mielestäni nolo heilua ihmisten ilmoilla, eikä moni kaverikaan jaksa kovin usein mitään kuvaussessioita. Enkä muutenkaan halua turhan usein pyytää ketään varta vasten kuvaamaan, sillä parhaat kuvat mielestäni tulevat muutenkin silloin, kun ei tiedä toisen kuvaavaan tai on samalla keskittynyt myös johonkin muuhun puuhaan.

Siksi olinkin tosi iloinen muistaessani, että kun viime viikolla teimme poikien ja kaveripariskunnan kanssa kesäretken kauniiseen Lammassaareen, räpsi kaverini minusta ja pojista samalla monen monta kuvaa. Ne olivat juuri sellaisia tilannekuvia joista tykkään. Minä ja pojat kävelemässä luonnon keskellä pitkospuita pitkin, ihmettelemässä ötököitä ja kasveja.

No missä ne kuvat sitten ovat? Enpäs tiedä, olen nimittäin hukannut kyseisen muistikortin! Vähän harmittaa, kerrankin olisi ollut harvinaislaatuista kuvamateriaalia. Onneksi muistot säilyy mielessä…jne 😀 Yllä oleva kännykkäkuva liittyy tavallaan tapaukseen. Siinä olemme me, just niin arkisesti ja aidosti kun olla ja voi. Taisi olla vainkolaukaus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Siinä on jotain erityisen selkeää kun uusi kuukausi alkaa maanantaina. Näen kuukaudet mielessäni samalla tavalla miten ne on ruudukkona kalenterissa, joten kuukauden ekan päivän osuminen maanantaille hemmottelee pikkutarkaa neitsyt-mieltäni. Tai ehkä sitä järjestystä oli vain pakolla keskittävä jostain, olo ei nimittäin ollut ainakaan mikään raikkain tänä aamuna. Lähdin nimittäin lauantaina, illan juhlimisen jälkeen, extempore yöksi kaverilleni ja viivyinkin sitten sillä reissulla tähän aamuun saakka.

On jotenkin ihan uskomatonta että on elokuu. Juurihan toukokuu vaihtui kesäkuuksi. Tai oikeaskaan, juurihan oli elokuu, miten siitä voi muka olla vuosi. Oikeastaan odotan vasta vielä tämän kesän alkamista ja on hirvittävää tajuta, että sehän on oikeastaan jo loppumassa. Rupesin kuitenkin miettimään, että mitä kaikkia kesäjuttuja tässä onkaan ehtinyt tekemään. Sitten muistin myös, etten ole pitkään aikaan tehnyt listoja. Joten tässä olisi:

Kesällä 2016

– Olin 3 viikkoa matkoilla
– Sain viettää paljon aikaa rakkaiden ihmisten kanssa
– Olen pyöräillyt paljon
– Olen lukenut lapsille paljon
– Olen ollut kaksilla festareilla
– Olen rapsutellut ja syöttänyt lampaita
– Olen lakannut varpaankynsiä rannalla
– Olen käynyt saman ihmisen kanssa kolme kertaa treffeillä viikon sisällä (se oli siinä)
– Olen metsästänyt 43 erilaista Pokemonia
– Olen hävittänyt pankkikorttini
– Olen kävellyt pitkospuita pitkin saareen
– Olen valvonut koko yön jatkoilla ja mennyt aamulla laualamaan karaokea
– Olen tehnyt edellisen ihmisten kanssa, joihin tutustuin tuona samana iltana
– Olen ollut tosi laiska
– Olen melkein riidellyt parhaiden kavereideni kanssa
– Olen jäänyt koukkuun näkkileipä-sulatejuusto yhdistelmään
– Olen googlaillut ja haaveillut liian kalliista asioista
– Otin pikkuletit
– Otin uusia tatuointeja
– Tein itselleni tatuointeja
– Lopetin poikaystävän ”etsimisen”
– Lopetin oikeastaan koko mieshommat kokonaan
– Olen luistanut kahdesta edellisestä vain muutaman kerran
– Olen sanonut tosi suoraan asioita
– Olen päättänyt odottaa rauhassa tiettyjen asioiden kehittymistä (joo joo, puhun taas miehistä)
– Olen ollut tosi iloinen
– Olen kokeillut uusia asioita
– Olen nauttinut elämästä ja elänyt hetkessä
– Olen nolannut itseni ja vain nauranut asialle
– Ostin uuden puhelimen
– Suutuin niin, että paiskasin puhelimen maahan
– Olen kulkenut tosi lyhyissä shortseissa ja hameissa, välittämättä mitä muut ajattelevat
– Olen lukenut radiossa avaruussään
– Kätellyt yhtenä iltana niin paljon uusia ihmisiä, että käteen tuli mustelma
– Katsonut auringonnousua sateenkaaren alta
– Olen ostanut skumppapullon itseni kunniaksi

Mitä haluaisin vielä tehdä

– Telttailla
– Käydä marjassa ja sienessä
– Uida järvessä
– Saada kämpän remontti valmiiksi
– Saada lisää pisamia

Mitä en ole tehnyt, enkä haluaisikaan (kop kop)

– Kaatunut pahasti pyörällä
– Joutunut ampiaisen pistämäksi
– Pessyt pyykkiä
– Vastannut tyhmiin kysymyksiin Tinderissä

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen värjännyt itse omiani ja kavereiden hiuksia ehkä neljänneltä tai viidenneltä luokalta saakka. Siitä huolimatta (tai ehkä juuri siksi) suosittelen silti aina ensisijaisesti kampaajalla käymistä, kun itse tekemistä. Kuitenkin välillä tulee tilanteita, ettei kampaajalle ole mahdollista mennä. Ei ole rahaa, tai kuten tänään, ei ole aikaa tai mahdollisuutta odottaa ensi tai seuraavaan viikkoon.

Jos itse rupeaa värjäämään hiuksiaan, ei kuitenkaan kannata alkaa mihinkään suuriin muutoksiin kaupan väreillä. Juurikasvun peittäminen tai vanhan värin kirkastaminen on isoimmat jutut mitä (nykyään) itse itselleni viitsin tehdä. Ja itseasiassa tein molemmat tänään. Ei siinä, kuulostaa pikkujutuilta, mutta niissäkin voi mennä vikaan.

Olen viimeiset pari-kolme vuotta pitänyt hiuksissani tuollaista vähän likuvärihenkistä tyyliä. Tykkään siitä, että tyvi on vähän tummempi. Tästä ollaankin nähty blogissakin hyvin erilaisia variaatioita.

Olen juurikasvua värjätessä mokannut muutaman kerran. Jos tummaa väriä menee liian pitkälle vanhan värin päälle, ei juurikasvu silloin peitykkään yhtä tummaksi ja sekös vasta näyttää tyhmältä. Aiemmin myös värjäsin tyven ruskealla, sitten piti siirtyä tummanruskeaan ja nyt jo mustanruskeaan. Kampaajalla käydessä tätä ongelmaa ei olisi.

Muuhun tukkaan halusin myös eloa ja kiiltoa, sekä vähän sähäkämpää väriä. Haaveina oli oranssi-kupari. Testasin nyt ekan kerran tuota KC Color Maskia. Odotin tuloksen olevan räikeän oranssi, mutta jostain syystä hiuksista tuli punaiset! Ihan kivat nekin, vaikka tykkäisin vähän enemmän luonnollisemmasta väristä. Muutaman pesun jälkeen ne toivottavasti vaalenevat oranssimmaksi.

Tuon tyvivärin valitsin tänään oikeastaan vain hinnan perusteella. Se oli tarjouksessa. Kaupan väri kannattaa yleensä valita aina sen mukaan, missä on vähiten ammoniakkia. Ja ehkä ei välttämättä kannata muutenkaan ottaa sitä kaikista stydeintä, vaan useasti kevytväri tai juurikin tuollainen värinaamio ajaa hyvin myös asian ennen kampaajaa.

Reissussa käytin auringolta suojaavia ja korjaavia pesuaineita sekä hoitoja. Väri minulla auringossa niistä huolimatta haalistuu, mutta nyt kyllä huomaan selvästi, että hius ei kuitenkaan tunnu kovinkaan huonokuntoiselta. Koko reilun kolmen viikon aikana myös käytin suoristusrautaa vain kerran. Ehkä pieni tauko lämpökäsittelyistäkin saattoi tehdä hyvää?

Tällainen pikainen hätä-apu rumille hiuksille siis tänään. Mitäs tykkäätte? Ensi kuussa sitten taas kampaajalle! Kuinka usein te muuten käytte kampaajalla?

Niin ja kuten huomaatte, en ole saanut kasvatettua omaa väriä. Ei vaan pysty. Seuraavaksi ajattelin sittenkin ehkä kasvattaa pitkät hiukset 😀

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Saavuttiin eilen reilun kolmen viikon reissusta kotiin. Pitkältä reissulta on aina jotenkin jännä palata kotiin. Jännittää onko vaikka pakastin hajonnut, käynyt murtovarkaita tai hylly romahtanut seinältä.

Olin aluksi ajatellut ottaa vuokralaisia reissun ajaksi, mutten lopulta jaksanut alkaa järkkkäilemään tavaroita niin, että viitsisin sinne ketään tuntemattomia päästää. Jätin vara-avaimet veljelleni ja pyysin myös lisäksi, jos pari kaveria voisi välillä käydä katsomassa että kaikki on kunnossa ja kukat vielä hengissä. Lopulta kuitenkin vain seinänaapurimme piti oveamme silmällä.

Kaikki oli kuitenkin kunnossa. Isoa postivuorta ja tunkkaista hajua lukuunottamatta kaikki oli niinkuin jätettiinkin. Tai no, matkaevääksi tarkoitetut karjalanpiirakat olivat unohtuneet tiskipöydälle. Kivat homeet!

Reissussa haaveilin myös, että tilaisin kotisiivousken niin, että siivoojaa käy meillä juuri ennen reissua. En sitä ikinä kuitenkaan toteuttanut, mutta onneksi tällä oli siistimpää kun olin muistanut.

Oman kodin näkee taas jotenkin selkeämmin, tavallaan kuten ehkä vieraan silmin. Täällä asuessa tottuu niin keskeneräisiin juttuihin, mutta nyt paljaat silmät oikein pompsahtivat silmille. Jos ei sataisi kaatamalla, lähtisin varmaan nyt heti rautakaupaan ja tekisin olkkarin kesken jääneen seinärempan loppuun. Samalla myös huomasin, että onpas meillä kiva koti. Ei meillä täydellistä tai kauhean hienoa ole, mutta just meille sopivaa, kotoisaa.

Lapset lähtivät hetki sitten isälleen ja tarkoituksenani olisi pistää nyt hihat heilumaan. Kuten oli tarkoitus jo eilen illalla. Tuli lomailtua nimittäin vähän aiottua rennommin ja nyt to do-lista sekä vastaamattomien sähköpostien jono on niin pitkä etten uskalla edes katsoa.

Sen sijaan olen eilen ja tänään metsästänyt uusia Pokemoneja, katsonut OITNB:ta, etsinyt istelleni täydellistä koululaukkuja ja jäänyt koukkuun YouTubesta löytyviin videoihin, joissa näitä laukkuja esitellään. Siis kuinka käteviä!

Kaikkien rästitöiden sijaan, olenkin tässä nyt päivän pähkäillyt että voisiko ostaa itselleni jonkun vähän hienomman laukun kouluunpääsyn ja lähestyvien kolmekymppisten kunniaksi. Alan tulla siihen tulokseen, että kyllä. Ja sitten haluan tehdä samanlaisen videon.

Kiva olla kotona taas. Ja ikävöidä samalla takaisin Espanjaan. Perus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.