Ollaan poikien kanssa aina tykätty piirtää asfalttiliiduilla, eikä ikinä ole tullut mieleen että kukaan voisi olla niin pikkumainen että kehtaisi siitä valittaa. Faktahan on, että suurinosa pihoista on aika ankeita tai saattavat ajan kanssa käydä lapselle vähän tylsäksi. Katuliiduilla voikin piirtää maahaan erilaisia temppuratoja tai vaikka ihan vaan polttopallo rinkulan – joka päiväksi jotain uutta tekemistä. Näihin hommiin aikuisetkin usein innostuvat mukaan ja kaikilla on kivaa. Hullua jos jollain on tähän jotain negatiivista sanottavaa. Liituhan vielä kuluu pois parissa päivässä, sateella heti.

Eilen aamulla olin myöhässä tapaamisesta, juoksin kiireellä raput alas samalla päivitellen että myähästyn varmasti ratikasta. Kun avasin rapun ulko-oven maassa olevassa tekstissä toivotettiin ”Have a Beautiful Day!”. Siitä tuli ihan tavattoman hyvä mieli ja juoksin oikeasti hymy korvissa sinne ratikalle – ehdinkin vielä! Myöhemmin kotiin palattuani huomasin, että kivoja piirustuksia oli pitkin pihaa. Otin kuvan tästä rappumme edessä olevasta tekstistä ja lähetin sen talomme omaan Facebook-ryhmään. Kerroin kuinka iloiseksi olin siitä tullut ja moni oli samaa mieltä. Vanhempi rouva pyyteli joskos myös rakennustyömaata suojaavaa rumaaa vaneriaitaa voitaisiin käydä lisää koristelemassa. Se sai kannatusta. Ja mehän mentiin.

Samana päivänä Facebookissa kiersi myös toisenlainen kuva. Siinä katuliitutaitelusta suivaantunut kukkahattutäti vaatii pihansa katutaiteluiden välitöntä pesemistä ja uhkailee korvauksilla ja muilla. Hohhoijaa, miten joku jaksaa!? Onneksi joku pisti heti vastalauseen pystyyn ja perusti Kansallisen Katuliitupäivän. Osallistukaa ja kapinoikaa, tehkää lapsistanne pieniä vandaaleita antamalla hurjamaineiset katuliidut käteen!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Hei me ollaan takaisin Suomessa! Ihana kun aurinko on paistanut ja muutenkin elämä hellinnyt. Pojat lähtivät heti palattuamme perjantai-iltana isälleen ja minä näin sitten pitkästä aikaa kavereita. Kotiin yksin jääminen huokutteli ajatuksena, mutta käytännössä tuntuikin sitten liian oudolta. Onneksi on ystävät!

Indiedays ja McDonalds pyysivät minua taannoin yhteistyön merkeissä jakamaan päiväni aamusta iltaan. Samalla pääsin maistelemaan raikkaita uutuus smoothieita. Tämä lauantai ei ollutkaan ihan tavallisesta päästä, mutta kun aloin miettimään, niin aika harvoin mikään muukaan päiväni menee ikinä samalla tavalla. Tämän lauantain kohokohta oli siis tavata kavereita ja lähteä yhdessä tanssimaan. Päivällä pääsin nauttimaan auringosta ja siivouspäivän kirppareista ympäri kaupunkia.

Heräsin aamulla kaverini luota. On aina kiva nukkua jonkun vieressä ja aamulla löhöillä ja jutella unenpöpperöisenä niitä näitä. Kaupunki oli niin kaunis, kuukauden reissun jälkeen oli ihana palata keväiseen Helsinkiin. Kävelin reilun pari kilsaa kotiin vain hengittelen tätä ihanaa kaupunkia. Meidän pihalla oli kirppismyyjiä, sirkusesitys ja viulunsoittaja. Istuskelin hetken naapureiden kanssa pihalla. Meidän uusi talo ja sen yhteisöllisyys on kyllä ihan huippua!

Kotona odotti laukut vielä purkamatta, joten hommailin hetken niiden parissa. Tuli osteltua Espanjasta kaikenlaista kivaa. Niistä myöhemmin vähän lisää! Suihkun jälkeen pistin musat täysille. Parasta yksinasumisessa on ehdottomasti ainakin se, että voi tanssia hassusti peilin edessä ihan raurassa. Vaikka pyyhe päällä. Tässä vaiheessa alkoi nälkä vähän kurnia vatsassa eikä raikas smoothie ei kuulostanut yhtään hullummalta. Lähdin siis pikku kävelylle mäkkäriin, samalla hiuksia kuivatellen. Noita mäkin smoothieitahan on ollut myynnissä jo jonkin aikaa muutamissa ravintoloissa, mutta nyt niitä saa lähes joka paikasta. Olinkin jo aiemmin maistanut mango-ananasta ja tällä kertaa testasin tuon mansikka-banaanin. Tykkäsin.

Kotiin palatessa aloinkin sitten valmistautua iltaan. Meikkailin ja laitoin tukkaa musaa kuunnellen. Hyppäsin Pasilasta junaan ja hurrautin kaverilleni Kaisulle Järvenpäähän. Siellä paistoi ja satoi samaan aikaan, hurjan kaunista ja vihreää. Kaikki muut olivat jo ehtineet paikalle ja minä pääsin istumaan valmiseen ruokapöytään. Kaisu oli kokkaillut ihanaa viikuna-couscous salaattia, paistettuja perunoita ja lohitartaria. Jälkkäriksi raparperipiirakkaa ja jätskiä. Niin ja viiniä. Tyttöjen iltamme meni perinteisen kaavan mukaan, juteltiin kaikesta mahdollisesta, kuuntelimme musaa välillä tanssahdellen. Tietysti pikaiset meikkauket ja hiuslakan suihkutukset ennen junalle rientämistä. Melkein myöhästyttiin Helsinkiin menevästä junasta, mutta onneksi se olikin lopulta muutaman minuutin myöhässä. Junamatka oli hulvaton. Samoin ”karaoke”taksi matka steissiltä isoroballe. Siellä ilta jatkui tanssien, jutellen, nauraen ja tuttuihin törmäillen. Aika ihana ensimmäinen kokonainen päivä Suomessa.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täytyy myöntää että olen hiukan kateellinen lapsille. Kahdestakin asiasta. Ensinnäkin tuosta rusketusksesta. Miten joku voikin ruskettua noin hyvin ja tasaisesti! Ihan epistä. Täytyisi varmaan itsekkin juosta aamusta iltaa pihaa edes taas ja uida pulikoida, eikä vaan maata paikallaan nahkaa kärtsäten. Etenkin Kaapolla oli vielä jouluisen Thaimaan reissun pohjia jåljellä, joten hän on näyttänyt suunnilleen ekan päivän jälkeen pieneltä pavulta.

Papuja saapui myös suomesta postin mukana. Meidän ekat muuten! Tässä siis se kateuden aiheeni numero kaksi. Nuo väriyhdistelmät ovat vaan tosi ihania ja vaatteiden luomupiivallinen materiaali tosi hyvän tuntuista. En edes tiedä miksei Papun vaatteita ole poikien kaapista aiemmin löytynyt, sillä olen kyllä jokaista mallistoa aina kovasti ihastellut.  Enkä yhtään vähempää Hanna-Riikka Heikkilän ihanian printtien takia. No, parempi myöhään…

Papulta muuten sellaisia terkkuja, että nyt tämä ihana suomalaisyritys tähtää yhdeksi Euroopan johtavista lasten design-vaatemerkeistä. Kuulostaa hurjan hienolta. Eikä muuten yhtään mahdottomalta. Papu Design onkin pistänyt tämän mahdollistamikseksi käyntiin joukkorahoituskampanjan. Kampanjan tarkoituksena on vahvistaa kassaa, jotta Papu saa kunnolla kopin kansanvälisistä markkinoista. Myös kahden uuden ihmisen palkkaaminen tiimiin kesän aikana on tavoitteena. Joukkorahoitus toteutetaan Papun osakkeiden myymisellä. Osakkeenomistaja saa alennusta vaatteista ja on ensimmäisenä kuulemassa uusista mallistoista, erikoiseristä ja kaikesta muusta mielenkiintoisesta.

Me jatkamme vielä huomisen itsemme grillaamista ja helteestä nauttimista. Viikonlopuksi sitten kotiin! Toivottavasti sielläkin alkaisi pian ilmat lämmetä enemmän, ennenkuin Espanjan rusketus on muisto vain!

^Paidat ja legginsit saatu Papulta

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Täällä asuva siskopuoleni odottaa esikoislastaan ja sen myötä jutut menee nyt aika usein niille raiteille. Olenkin miettinyt paljon omia vauvavuosia ja muita juttuja. Täytyy sanoa että yksi monesta asiasta mitä kaipaan on vauvan kanssa kahvilassa hengailua. Kerroin siskopuolleleni juuri eräs päivä vauvakinosta ja sen jälkeisistä bugaboo-mutsien lattesalaatti lounaista. Sain osakseni hyvin hämmästyneen ilmeen ja silmien pyörittelyä. En ole varma oliko syynä epäusko siitä että sellaista on olemassa vaiko siitä että kaipailisin aikoja näiden kahden kullannupun kanssa kahvilassa hengailusta.

Kahvilassa käynti – tai oikeastaan missään ihmisen ilmoilla olo – ei kun ole tällä hetkellä mikään ihan miellyttävin asia. Elviksellä on pahimman luokan riiviökausi ja Kaapo taas koettelee kaikella muulla tapaa. Sinnikkäästi yritän kuitenkin pitää pintani, yrittää opettaa edes jonkinlaista ravintola -ja kahvilakulttuuria ja siinä samassa hammasta purren yrittää niellä salaattini. Parasta on kuitenkin luoda samalla siskopuoleeni katseita ”odotas vaan”. Hahahaa.

Näistä kahvilassäkäynti from hell-tapauksista tekee kuitenkin vähän siedettäviä ne kivat kahvilat ja hyvät ruoat. Tänään tutustuttiin paljon kehuja kuulemaani paikkaan, kahvilaan nimeltä Pan y Chocolate. Voisi sanoa että kyseinen paikka on Fuengirolan ehdottomasti hipsterein paikka. Tämän tyylisiä paikkoja ei täällä päin ole oikeastaan yhtään. Sisustus oli kivan omaperäinen. Kaikki kalusteet olivat kirppiksiltä, niihin on kudottu erilaisia pehmusteita tai maalailtu tai korsisteltu jotenkin muuten. Porukka istui siellä applen läppärit pyödässä soijacappuchionoa hörppien. Tulipa kotoinen olo.

Täältä saa tosi harvasta paikasta myöskään hyvää salaattia, yleinsä ne on niitä valkoisia lehtiä upotettuna majoneesiin. Ruokalista vaikutti muutenkin tosi hyvältä. SUosittelen siis käymään jos täällä joskus liikutte! Myös kakut olivat mielettömän ihania. Siinä vaiheessa kun jälkiruoka tuodaan pyötään, pojatkin onneksi istuvat hetken aloillaan. Sen jälkeen tosin saattavat juosta kahvilasta suoraan autotielle, mutta ei siitä sen enempää… Kuulostaako tutulta?

Kuvat 4, 13, 19 lainattu luvalla #panychocolate instasta

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Yllättän moni lukijoista ja instaseuraajista on tulossa tai sunnittelee reissua myös tänne Malagan alueelle ja Fuengirolaan. Eikä tietystikkään mikään ihme, lähes varma auringonpaiste ja lapsiystävällinen kohdehan tämä kaikinpuolin on. Moni on siis pyytänyt minua vinkkaavan paikkoja, ravintoloita, shoppailupaikoja ja muuten vaan kivoja juttuja. En nyt läväytä kaikkea kerralla, vaan kerron aluksi muutamasta lemppari leikkipuistostamme!

Leikkipuistoja, tai ennemminkin leikkipaikkoja, löytyy täältä lähes jokaisesta kadunkulmasta. Suurinosa on niistä pieniä aitauksia joista löytyy muutama hökötys. Muistan vielä kun ensimmäistä kertaa täällä ollessamme, muutama vuosi sitten, lähdimme lasten kanssa leikkipuistoon hiekkalelut mukanamme. Meitähän katsottiin kuin hulluja, sillä ei täällä puistoissa ole hiekkaa kuten Suomessa. Hiekkaleikit kuuluvat rannalle ja leikkipuistot on vuorattu pehmustetulla matolla.

Muutenkin leikkipuisto-kulttuuri on täällä hieman toisenlainen. Arkisin, tai etenkään päivisin, puistoissa ei juuri paikallisia ole. Täällähän äitiysloma kestää vain kolme-neljä kuukautta ja koulukin alkaa jo kolmen vuoden iässä. Mutta iltaisin, etenkin kesällä, lapsia saattaa olla perheineen puistoissa helposti vielä puolenyön aikaan. Silloin ei ole niin kuuma. Viikonloppuisin sitten pynttäydytään, lapsille puetaan lakerikengät, parhaat röyhelömekot, hiukset koristellaan rusetein tai kammataan geelillä ja lähdetään puistoon. Silloin niissä kyllä riittää vilinää.

Leikkipaikkoja löytyy siis helposti, ne ovat lähes poikkeuksetta aidattu puna-kelta-sinisillä aidoilla, joten ne on myös helppo huomata. Monista vähänkin isommista leikkipaikoista löytyy myös vesipiste josta voi vettä juoda tai ottaa mukaan pulloon. Hauskaa on myös, että todella monesta puistosta löytyy suomalisen Lappsetin leikkihärveleitä. Rannalta löytyy myös tasaisin väliajoin lapsille joku pieni ”leikkipaikka”, pieni kiipeilyteline tai keinu yms. Yleinsä leikkipaikkojen yhteydessä on myös aikuisille kuntoilulaitteita.

Meillä on tässä keskustan tuntumassa kaksi ihan ehdotonta leikkipaikkasuosikkia. Ne ovat kokoluokaltaan myös kaikista puistoista ehkä suurimpia. Koon lisäksi ne ovat suosikkeja myös siksi, että molempien yhteydestä löytyy ravintola ja vessat. Ei muuten hassumpaa juoda rauhassa kahvia ja syödä jäätelöä kun lapset leikkivät. Molemmista saa myös lämmintä ruokaa, joten on kiva ettei sen puolesta ole ainakaan kiire kotiin. Perheet saattavat tulla näihin isolla prukalla ja istua pitkään. Kukaan ei katso pahasti vaikka ruoan kanssa ottaisikin oluen tai viiniä. On enemmän sääntö kuin poikkeus että vaikka smoothien tilatessa tarjoilija kysyy että, mitä viinaa sen joukkoon laitetaan 😀

Ensimmäinen näistä puistoista sijaitsee keskustassa, Kaupuingintalon aukion vieressä bussikadulla. Sinne on helppo löytää ja käydä piipahtamassa vaikka shoppailun lomassa. Erityisen hauskan puistosta tekee se, että vireisellä kadulla olevasta eläintarhasta kantautuu sinne eläinten ääniä sekä että papukaijat tekivät juuri pesiään puistossa oleviin palmuihin! Puisto löytyy kartasta: Parque Ayuntamiento de Fuengirola (Plaza España 1, Fuengirola).

Toinen puisto on paljon puhuttu laivapuisto eli merirosvopuisto eli Parque de Poniente. Se löytyy taas keskustasta hieman Miramarin ostoskeskuskeen päin, Paseo-rantakadun päästä. Kartasta se löytyy luultavammin osoitteella Av de Santa Amalia. Nimensä mukaan puistossa on siis jättimäinen laiva, joka on juurikin Lappsetin valmistama. Siinä on tuhannesti erilaisia kiipeilyjyttuja, siltoja, likumäkiä..kaikkea. Kuulin myös että sunnuntai-aamupäivisin puistossa olisi ohjattua toimintaa, ilmapalloja yms. Samaisesta puistosta löytyy myös ihan pienille oma aidattu leikkialue. Tuossa merirosvopuistossa on hauska aaltomainen pehmustepohja. Lisäksi nurmikkoeluetta, jossa pitää vaikka piknikiä. Niin ja se ravintola. Toimii myös hyvänä väli(ja väsytys)etappina, jos menee lasten kanssa viereiseen ostoskekukseen shoppailemaan.

Itselleni nuo leikkipuistot ovat olleet ainakin pelastus. En nimittäin ymmärrä mistä noilla lapsilla riittää virtaa. Vaikka he uisivat koko päivän altaalla, tai oltaisiin rannalla, ei meno tunnu rauhoittuvan millään. Leikkipustossa saa itse hetken hengähdystauon, istua yksin alas, kun toiset juoksetvat päät hiestä märkänä.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.