ULKOILLAANKO TEILLÄ JOKA PÄIVÄ?

27/11/2020

Ajatus tämän postauksen kirjoittamiseen tuli jo useampi viikko sitten, olin aluksi kuullut peräti kolmelta perheelliseltä tutultani niin ihmetystä kun jonkin tapaista ihailua (ja jopa huonoa omaatuntoakin) siitä, kuinka paljon me lasten kanssa ulkoilemme. He kun olivat saaneet somen perusteella kuvan, että olemme lasten kanssa joka päivä jossain ulkona ja luonnossa.

Samalla viikolla leikkipuistostamme myös itselleni entuudestaan tuntematon vanhempi kysyi minulta vähän ihmettelevällä äänensävyllä, että ulkoillaanko meillä ihan joka päivä? Vähän nolostelellen vastasin, että joo, yleensä ainakin kaksi kertaa päivässä…

Kun jäin miettimään näitä kohtaamisia myöhemmin, olin oikeastaan melko hämmentynyt meidän kaikkien osapuolten tunnereaktioista. Tuntui jännältä, että joku jopa kokee huonommuutta asiasta, joka on taas meille osittain ihan vain elämäntilanteen sanelema pakko ja toisaalta, miksi minusta oli taas noloa sanoa, että ulkoilemme paljon – ikäänkuin olisin muka siinä tilanteessa jollain tapaa parempi kun se ei niin paljoa ulkoileva. Kaikkea sitä nämä äiti-aivot pyörittelevätkään sisällään!

Itse koen, että lasten kanssa ei vaan voi olla ulkoilematta päivittäin. Etenkin näin pimeänä ja märkänä vuodenaikana se on useasti melko pakkopullaa, mutta se myös rauhoittaa menoa kotona, saa lapset syömään ja nukkumaan paremmin – eikä se todellakaan ole haitaksi itsellenikään. Koska samassa leikkipuistossa päivästä toiseen kökkiminen on melko tylsää, käymme paljon myös kävelyillä ja läheisissä metsissä. Kotiamme reunustavat myös molemmin puolin vehreät puistot ja suuret metsät, joten se käy meiltä helposti – ja samalla saa liikuntaa.

Mieheni, joka on nuorimmaisen kanssa kotona hoitovapaalla, myös hoitaa isoksi osaksi nämä taaperon ulkoilut, etenkin päivisin. Hän on luonteeltaakiin sellainen aktiivinen ulkoilmatyyppi, jolta löytyy varusteet säälle kuin säälle. Niinäkin iltoina, kun minä jäisin mielummin värjöttelemään sateen vuoksi kotiin, hän lähtee ulos. Tämä asenne on alkanut tarttua kokoajan enemmän myös minuun. Ennenkaikkea siksi, että muuten kotona seinät kaatuisi päälle ja happi loppuisi, vaikka muuten mukavuudenhaluinen olenkin.

Asumme 93 neliön kerrostaloasunnossa, ja niinä viikkoina kun kaikki uusperheemme jäsenet ovat paikalla, meitä on täällä kuusi henkeä, josta perheen teini on ainut jolla on oma huone. Ulkona lapset saavat mekastaa, juosta ja hyppiä sydämiensä kyllyydestä, sisällä kotona painileikit äityvät ilman ulkona purettua energiaa liian villeiksi ja kovaäänisiksi. Ja nyt korona-aikaan, kun kotona ollaan entistä enemmän, ovat aamu -ja iltapäiväiset ulkoilut ihan välttämättömiä. Huomana itsekin, jos en käy aamulla ulkona, iltapäivästä alkaa olla jo tosi levoton ja tunkkainen olo.

Joten kyllä, meillä ulkoillaan ihan joka päivä, jopa huonolla säällä. Aina se ei ole niin inspiroivaa, mutta kannattaa ainakin meillä. Toisaalta, meillä ei juurikaan leivota tai askarrella mitään hienoja juttuja. Kuinka paljon teillä ulkoillaan?


SAISPA OLLA ITSEKSEEN

21/03/2020

Loppuvuodesta blogin luonnoksiin on jäänyt keskeneräinen postaus siitä, miten kaipaan muita alueemme lapsiperheitä enemmän puistoon. Poikien ollessa pieniä, meille syntyi todella tiivis ja hyvä porukka naapuruston vanhemmista. Se teki kotiäitinä vietyistä vuosista paljon mielekkäämpää. Oli kiva mennä puistoon säällä kun säällä, kun tiesi varmasti siellä jonkun muunkin olevan – tai jos ei ollut niin koputettiin ikkunaan tai soitettiin, että tulkaa!

Tai no, pahimmilla säillä kyllä kokoonnuttiin usein sitten myös jonkun kotiin tai mentiin yhdessä asukaspuiston kerhoon ryystämään kahvia. Niin lapset kun minä itsekin saimme kavereita jotka kulkevat edelleen matkassa mukana.

Täällä meidän uudella asuinauseella en ole kokenut samaa. Toki pikkuhiljaa alkaa tulla jotain kasvoja tutuksi, mutta enimmäkseen koko talven ihmettelin, että missä kaikki ovat! Joinain päivinä olimme puistossa jopa muutaman tunnin, eikä koko aikana sinne tullut ketään muuta lasta leikkimään. Monesti kaipasin sitä samanlaista äitiyhteisöä, joiden kanssa päivällä syötiin muskarin jälkeen pullaa ja kerran kuussa lipitettiin viiniä ilman lapsia. Sitäkin usemman toivoin, että saisi edes jotain seuraa välillä sinne hiekkalaatikon reunalle, lasta ennenkaikkea ajatellen.

Noh, viimeisen viikon aikana on moneen kertaan käynyt mielessä, että palaisin nyt enemmän kun miellelläni niihin työtyhjiin pustoihin ja omaan tilaan. Kevät ja koronavirus on saanut alueemme kaikki päiväkoti -ja alakouluikäiset lapset vanhempineen kaivautumaan koloistaan ja suuntaamaan puistoon. Normaaleissa olosuhteissa olisin tästä tottakai hyvin iloinen, nyt vain tuskastuttaa. Tuntuu, ettei ole mitään minne mennä, jos haluaa olla vain meidän porukalla, niinkuin nyt kuuluisi.

Olemme olleet perheen kesken jo yli viikon (vapaaehtoisessa) karanteenissa. Tällä viikolla, kahtena päivänä, ovat pojat saivat luvan leikkiä ulkona ”välitunnilla” samassa rapussa asuvien (ja myös kotikaranteenissa olevien) kahden kaverin kanssa, mutta eilen päädyimme siihen, ettei sekään enää sovi. Vaikka kuinka peräänkuulutimme lapsille turvavälejä ja usein siinä oli joku aikuinenkin vahtimassa, unohtuu se lapsilta leikin tiimellyksestä. Eikä sitä tuon ikäisiltä voi mielestäni vaatiakaan. (Lisää tästä aiheesta muuten Valeäidin blogissa!)

Turvavälit tuntuvat kuitenkin olevan hukassa myös monelta muulta, sillä meidän kaikissa lähileikkipuistoissamme käy parhaillaan niin kova kuhina, ettei sellaista ole välillä edes mahdollista itse ottaa. Tuntuu tosi ikävältä olla päästämättä omaa taaperoaan toisten lähelle, välillä se pitää tehdä itkun kautta tai poistua ihan kokonaan paikalta hämmentynyt ja huutava lapsi kainalossa. Kuitenkin niin meillä, kun kaikilla muillakin on tottakai oikeus vielä ulkoilla, myös siinä omassa lähipuistossa.

Eilen sitten yritettiin mennä pois puistosta ja metsään kävelemään – mutta sekin oli tukossa ja useamman kerran jostain ihan meidän kainaloon tupsahti joku toinen lapsiperhe. Käytiin myös iltakävelyllä, mutta liikenne oli todella vilkasta ja ihmisiä tuli edestä ja takaa, niin paljon että lenkin sijaan paineltiinkin takaisin tietä takaisin kotiin.

Minulla ei siis ole tilanteeseen ratkaisua eikä tarkoitukseni ole ketään syytellä tai edes valittaa, ihan yhtälailla me olemme tuolla ruuhkauttamassa puistoja ja metsäpolkuja. Kaikki me tarvitsemme raitista ilmaa, liikuntaa ja lapset aktivointia jottei seinät kotona kaatuisi liikaa päälle ja kaverin naama alkaisi ärsyttämään. On vain niin jännä kontrasti muutaman kuukauden takaiseen tilanteeseen (niin monessa mielessä) ja miten ironista, että itseltäni löytyi vasta hiljattain aloitettu postaus aivan päinvastaisesta toiveesta.

Ja tähän loppuun positiivisia ajatuksia ja lohdullisia sanoja. Tilanteesta huolimatta hyvää mieltä, kärsivällisyyttä ja jaxuhaleja kaikille! Koitetaan pitää tsemppimieli yllä ja tukea toinen toisiamme, myös silloin vaikka omat tilanteet poikkeisivatkin toisen tilanteesta (ja pysyä kotona jos mahdollista)!


MIKÄ LIIKUTTAA?
VOITA 200 EURON LAHJAKORTTI REIMALLE

17/10/2017

Kaupallinen yhteistyö – Reima

Me olemme siinä mielessä aktiivinen perhe että liikumme lähes kaikkialle kävellen tai pyörällä. Kaapon jalkapalloa lukuunottamatta meillä ei kuitenkaan ole säännöllisiä liikunnallisia harrastuksia, mutta hyötyliikuntaa sitäkin enemmän.

Uusien suositusten mukaan lasten tulisi liikkua päivässä reippaasti vähintään kaksi tuntia, ja sen lisäksi päivässä tulisi olla vielä muuta aktiivista toimintaa. Pojat saivat Reimalta alkuvuodesta käyttöönsä aktiivisuussensorit, joilla voimme mitata lasten päivittäistä liikuntaa. Sensoreiden mukaan aktiivisuutta onkin ollut kuudesta kahdeksaan tuntiin päivässä, eli mielestäni oikein hyvin.

Lapsista huomaa kyllä jos vaikkapa sadepäivänä ollaan oltu liikaa kotona tai jos iltapäiväkerhossa on ollut pelipäivä. Lapset ovat silloin paljon levottomampia ja toisaalta samaan aikaan vaikuttavat väsyneiltä ja kiukkuisilta. Niinä päivinä kun itse ei huvittaisi lähteä poikien kanssa ulos, muistutan itselleni miten paljon paremmin loppupäivä kuitenkin menee kun lapset saavat purkaa ylimmäristä energiaansa ja itse taas saa lisää puhtia iltaan saakka. Siitä syystä jokapäiväinen ulkoilu onkin ihan ehdotonta. Pahimpiin rankkasadepäiviin ollaan kehitelty kotiin sitten erilaisia temppuratoja tai lähdetty vaikka sisäliikuntaleikkipuistoon.

Lapset saavat arkena ihan hyvin liikuntaa jo ihan vain eskari -ja koulupäivien aikana. Olen tosi iloinen että niihin ollaan kiinnitetty oikeasti huomiota. Koulussa harvoin pönötetään pulpetin ääressä, kuten meillä ennenvanhaan, vaan jopa tuolien tilalle on hankittu erilaisia keinuvia tai pomppivia istuimia ja palloja. Välitunteihin on keksitty paljon erilaista tekemistä, vanhemmat oppilaat leikittävät pienempiä ja isosta varastosta voi käydä lainaamassa erilaisia ulkovälineitä peleihin. Samoin eskarissa liikutaan paljon niin sisällä kun ulkonakin, sekä retkeillään paljon läheisessä metsässä.

Matkat kouluun ja kauppaan kuljemme kävellen ja matkalla saa ehdottomasti kiipeillä ja leikkiä. Onneksemme myös meidän piha soveltuu ihanasti erilaisiin leikkeihin, lapset on huomioitu siellä hyvin ja muutenkin tilaa riittää jos jonkinmoiseen leikkimiseen ja seikkailuun. Meidän läpitalon asuntoa taas pääsee juoksemaan ympäri ja lapsethan rakastavat sitä. Näistä syistä en siis pode syyllisyyttä säännöllisten liikuntaharrastusten puutteesta, sillä tiedän lasten olevan tarpeeksi aktiivisia ja saavan myös sitä vähän hikisempää liikuntaa päivittäin.

Aktiiviset lapset tarvitsevat tietysti myös sääoloihin sopivat vaatteet, jotka päällä on helppo kiipeillä, juosta ja remuta. Vanhempana sitä tahtoo vaatteilta myös laatua, sillä lapset tosiaan nuohoavat joka paikan. Kaupallisessa yhteistyössä saimme valita Reimalta talveen sopivat vaatteet.

Reiman ulkovaatteet ovat tunnetusti hyviä ja valikoima onkin niissä todella kattava. Päädyin tilaamaan pojille Reimatec+ untuvatakit. Parka-mallinen takki sopii ulkonäkönsä ansiosta kivasti myös kaupungille, mutta hyvien teknisten ominaisuuksiensa vuoksi se on ihan loistava kovempaankin talvikäyttöön. Hupuissa on irroitettava karvareunus, joka on tosi hyvä lumituiskussa. Tuulenpitävästä ja hengittävästä materiaalista valmistettu takki on myös täysin vedenpitävä. Elvikselle valitsin tuon kauniin murretun oranssin sävyn ja Kaapon takin taas tyylikkäässä mustassa värissä.

Pakkaskelejä odottelee myös tekniset toppahousut henkseleillä, mutta toistaiseksi ulkohousujen virkaa täyttävät nuo ihan mahtavat lämmittävät Trick-farkut. Meillä oli keväällä samalla Thermolite-tekniikalla valmistetut farkut päinvastaisella, viilentävällä ominaisuudella. Näissä lämmitävvissä farkuissa kankaan sisäpuoli tuntuu käteen samettisen pehmoiselta ja sen tekniikka siirtää kosteuden pois iholta pitäen sen lämpimänä. Farkkujen malli miellyttää kovasti vaativaa silmääni jonka lisäksi ne ovat joustavuutensa ansiosta mukavat jalassa.

Myös teknisiä kenkiä löytyy Reiman valikoimista erilaisia. Kaapon kengät ovat lämpimät ja vedenpitävät Wheater-tennarit, joiden päällinen on pääosin tyylikästä nahkaa. Kenkien vedenpitävä välikalvo ja tekstiiliturkisvuori pitävät jalat lämpiminä ja kuivina. Elviksen kengät taas ovat Reiman klassikot, Patter Washit, jotka nekin sekä veden -että pesukoneenkestävät. Tarrat helpottavat kenkien pukemista. Kuten kaikissa Reiman vaatteissa, myös kengissä on todella hyvät ja turvalliset heijastimet.

Lasten monipuolinen liikunta ja aktiivisuus on siis tärkeää kasvun ja kehityksen kannalta, mutta olisiko teillä antaa vinkkejä arkiliikunnan lisäämiseksi? Kertokaahan alle kommentteihin, miten teillä liikutaan ja osallistutte samalla 200 euron Reiman lahjakortin arvontaan. Palkinto arvotaan kaikkien kommentoijien kesken ja arvonta päättyy 24.10.

Reimalla on käynnissä myös ihan mahtava aktiivisuuteen kannustava Kidventure-liikuntahaaste. Haasteen tarkoituksena on kannustaa liikumiseen ilmoittamalla päivän liikuntatunnit ohjelmaan ja osallistumalla samalla viikkopalkintojen arvontaan. Pääpalkintona kaikkien osallistujien kesken arvotaan koko perheen seikkailuloma Rukalle.


SKIDIT FESTARIT JA MUITA KIVOJA LASTENJUTTUJA

18/06/2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAskidit festarit 2014 juliste ruoka siltanen

Kävin muutama viikko kuulemassa vähän lisää lempparifestarimme tulevan kesän ohjelmasta. Ai mikä lempparifestarimme sitten on, no Skidit Festarit tietty! Koko perheen ilmaistapahtuma on kuulunut kesän ehdottomiin juttuihin jo parina vuonna, eikä sitä tälläkään kertaa voi jättää välistä.

Olen niin iloinen että, edes kesäisin, täällä kauapungilla tapahtuu. Ja etenkin kun tapahtuu meidän voimin. On hienoa kun asukkaan niinsanotusti ottavat kaupunkia haltuun järkäämällä tapahtumia ja ottamalla aktiivisesti osaa siivous-ja ravintolapäiviin, kapunginosajulhiin ja festareihin. Ja että tapahtumaa on kaikenlaisille ryhmille.

Skidien festareiden järjestäjien kanssa myös mietimme että mitkä ovat Helsingin parhaat paikat vanhempien näkökulmasta. Mihin sitä lasten kanssa kannattaa suunnata. Siitä innostuneena ajattelin koota muutaman suosikkipaikkani, nimenomaan lasten kanssa liikkuessa – mutta aikuisten viihtyvyyttä unohtamatta.

BRAHEN LEIKKIPUISTO
Meidän lähipustomme vaan on puolueellisesti ihan paras. Iso nurmikkoalue jossa ottaa vaikka päikkärit, perjantaisin grilli kuumana sekä kahluuallas. Vieressä oleva skeittipuisto tarjoaa silmäniloa myös äideille.

TEURASTAMON PIHA
Iso piha jossa vapaasti käyetettävävissä olevat grillit, ravintoloita, iso hiekkalaatikko ja paljon erilaista tapahtumaa.

KALLION KIRJASTO
Vintillä ihana lastenmaailma, leikkipaikka, vauvakino, erilaisia tapahtumia ja tietysti kirjoja sekä levyjä.

CAFE REGATTA
Upea miljöö, maisemat ja tunnelma. Iso terassi jossa voi grillailla myös omia eväitä.

TOKOINRANNAN LEIKKIPUISTO
Toinen kiva puisto jossa vanhemmillakin kivasti tilaa pistää vaikka nutrtsille piknik pystyyn tai hakea naapurikiskalta jätskit, ymäprillä kimmaltelee meri ja kaupunkielämä vilisee aidan takana.

IHANA KAHVILA
Säkkituoleja, hiekkalaatikoita, leluja, riippumattoja ja kaikki hienot jutut joita matkalla voi ihmetellä.

MOKO PUNAVUORI
Huippu paikka käydä isommankin laspiköörin kanssa lounaalla. Perällä iso pöytä ja tosi kiva leikkipaikka lapsille.

Sitten tietysti kaikki ihanat saaret (uunisaari, seurasaari, tervasaari, suomenlinna, lammassaari) ja uimapaikat. Museoista ainakin Kansallismuseo ja Eläinmuseo. Näitä on oikeasti ihan hirveän paljon kun rupee oikeasti miettimään.

Mitkä teidän mielestänne on parhaat paikat lasten kanssa? Saa olla muuallakin kuin Helsingissä 🙂

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.