Kaupallinen yhteistyö Aarrekid kanssa

Hyvää joulukuun ensimmäistä!

Meidän jouluperinteet aina vähän elävät, mutta aattoon kuuluu yleensä joulusauna. Kiireetön aatto, jolloin aamulla keitellään puuro, aloitetaan jouluruokien valmistelu, haetaan ja koristellaan kuusi ja käydään saunassa viimeistään kun päivä alkaa hämärtyä on perinne jota mielelläni vaalin.

Sen jälkeen alkaa valmistutuminen iltaan, eli syömiseen, yhdesäoloon sekä lahjojen avaamiseen. Joinain jouluna pistetään saunan jälkeen parasta päälle, mutta aika usein tekee mieli vain kietoutua johonkin mukavaan ja olla meikittä saunanraikkaana koko ilta.

Monena jouluna kuusen alta on löytynyt jokaiselle yksi pehmeä paketti, joka yleensä pitää sisällään uuden pyjaman. Olen itse vähän huono ostamaan yöpukuja ja yleensä lapset menevätkin koko vuoden aina sillä yhdellä edellisjouluna saadulla setillä – vaikka hihat ja lahkeet olisivatkin loppuvuodesta auttamattoman lyhyet. Ehkä tästä syystä pojat ovatkin osanneet arvostaa aina myös näitä pehmeitä paketteja ja haluavat heti pukea uudet yökkärit päällensä ja olla niissä koko loppu joulun.

Saunominen ja kylvyssä läträäminen ei kuitenkaan ajoitu meillä vaan jouluun, vaan ihan jokapäiväiseen arkeen. Kaikki lapset ovat saunoneen vauvasta saakka ja nautiskelevat nykyään ylälauteiden lämmöstä. Iltarutiineihin meillä taas kuuluu joka päivä kylpy. Tutut rutiinit auttavat yöunille rauhoittumisessa, eikä lämpimästä kylvystäkään tuskin haittaa ole. Sen jälkeen on ihana painautua vielä posket vähän punottaen peiton alle suloisille unille.

Kotimaisen Aarrekidin Bath + Leisure malliston kylpy -ja yötuotteet ihastuttavat niin pehmeydellään että kivoilla kuoseillaan. Kylpymalliston ajatus on tuoda pieni ripaus taianomaisuutta iltarutiineihin. Tuttujen pöllöjen lisäksi tuotteissa toistuu käpyjä, jännittäviä aarreraitoja sekä talvinen metsä. Yöpukujen, huppupyyhkeen ja kylpytakin lisäksi valoikomissa on superhauska kylpyhaalari.

Kylpyhaalari päällä on helppo kulkea kellariin taloyhtiön saunaan, alta vilku mitään ja se päällä muutenkin selvästi hauska ja helppo olla. Voisin kuvitella, että haalari on tosi kiva myös lomareissulla altaan äärellä ja kesällä uimarannalla. Ainakin Elvis mielellään on haalari päällä muutenkin, eikä ihme, se on kuin pehmoinen leikkiasu jossa on helppo liikkua ja joka pysyy päällä kovemmassakin menossa. Kyllä te tiedätte myös ne lasten iltavillit saunoista ja kylvyistä huolimatta…

Kylpyhaalari on Aarrekidin oma ja patentoitu tuote ja muiden kylpy -ja yötuotteiden tapaan tosi kiva joululahjaidea, joka on käytännöllinen ja ilahduttaa saajaan joka päivä – ja yö.

Kylpymallistossa, eli kylpytakeissa, haalareissa ja huppupyyhkeissä käyttetty frotee on Loop Safe-froteeta, joka on 90% orgaanista puuvillaa ja 10% kierrätettyä polyesteria. Polyester toimii materiaalissa sidoslankana luoden materiaalin pohjaan verkon, johon lenkkilangat kiinnittyvät.  Näin materiaali pysyy paremman kuntoisena pidempään ja mahdollistaa myös sen, että puuvillaa käytetään tuotteessa vähemmän. Se tekee tuotteesta kevyemmän, nopeammin kuivuvan, eikä tuotteen pesuun kulu myöskään niin paljon vettä, kuin tavallisesta froteesta valmistettuun vastaavaan tuotteeseen.

Pyjamat ovat pehmoista luomupuuvillaa ja niitä on mekko-mallisina, että näinä paidan ja housujen setteinä. Tykkään kovasti noiden pyjaminen suorasta ja väljästä mallista. Lisäksi paidan hihoissa on korkeat käänteet, joten hihat näyttävät kivoilta myös käännettynä silloin, kun ne ovat muuten vielä vähän liian pitkät. Väljän mallin ansiosta yövaatteet tuntuvat mielyttäviltä päällä myös silloin, kun lapsi on jo vähän kasvanut niistä yli.

Pirkanmaalaisen Aarrekid-merkin omistavat Keski-Vähälän sisarukset, jonka lisäksi he omistavat myös tehtaan Portugalissa, jossa vaatteet kaavoitetaan, leikataan ja ommellaan. Kuten kaikki Aarrekidin tuotteet, nämäkin Bath + Leisure valmistetaan omana tuotantona heidän omalla tehtaallaan. Kaikki materiaalit ja neulokset tulevat lähialueelta tutuilta yhteistyökumppaneilta ja tuotanto on muutenkin täysin läpinäkyvää.

Meille tämä jouluun ensimmäinen merkitsee tottakai lähestyvää joulua. Vasta joulukuussa meillä aletaan yleensä vasta pikkuhiljaa odottamaan sitä. Meidän perheessä ei ole ikinä ollut tapana valmistua siihen mitenkään suureleisesti. Ikkunaan saatetaan ripustaa tähti tai valot, mutta ei yleensä sen kummempaa. Joulu syntyy meille kiirettömyydestä, tunnelmasta ja yhdessäolosta. Myös nämä asiat tekevät joulun, emme oikeastaan kaipaa mitään sen kummempaa – tai no tottakai sitten hyvää ruokaa itse pääpäivinä.

Näitä Arrekidin Bath + Leisure malliston tuotteita ei normaalisti saa alennettuun hintaan, mutta sain mahdollisuuden jakaa teille alekoodin postauksessa näkyviin tuotteisiin, eli alennus koskee: Kaapolla päällä oleva Taylor pyjama Pine-kuosilla sekä Brooklyn kylpytakki Treasure stripe-kuosilla, Elviksellä oleva Taylor pyjama Sunfestival-kuosilla sekä Kim kylpyhaalari Pine-kuosilla ja Myyllä oleva Taylor pyjama Owls-kuosilla sekä Owls huppupyyhe. Koodilla mamigogo saatte 20% alennuksen näistä 1.-2.12, eli tämän ja huomisen ajan!

Kuuluuko joulusauna teidän perinteisiin? Rauhallista joulunodotusta!

Tällä viikolla ollaan vietetty lasten oikeuksien viikkoa ja juuri tänään tulee kununeeksi tasan 30-vuotta tuon YK:n sopimuksen teosta. Päivän tarkoituksena on tuoda esiin lapsen oikeuksien sopimusta ja herättää keskustelua lasten hyvinvointiin liittyvistä asioista sekä lisätä Lapsen oikeuksien sopimuksen tunnettavuutta ja lapsen oikeuksien toteutumista.

Siltikin edelleen aivan liian moni (yksikin on liikaa) lapsi elää maailmalla ilman oikeuksia. Ilman turvaa ja mahdollisuutta elää lapsuuttaan niinkuin kuuluisi. Kolmenkymmenen vuoden aikana ollaan kuitenkin saatu sopimuksen avulla myös paljon hyviä saavutuksia.

Koulun ulkopuolella olevien lasten määrä on vähentynyt 30 vuodessa yli 100 miljoonalla. Vuonna 1989 noin 30 prosenttia lapsista ei päässyt kouluun, nykyään luku on noin kymmenen prosenttia. Myös lapsikuolleisuus on laskenut puolella ja myös lapsiavioliitot ovat vähentyneet merkittävästi.

Lapsen oikeudet ovat vaikuttaneet myös maiden omiin lakeihin. Lasten ruumiillisen kurituksen on kieltänyt 54 maata. Lisäksi 56 maata on sitoutunut uudistamaan lainsäädäntönsä niin, että kuritusväkivalta kielletään. Lähes kaikki maat ovat säätäneet lailla koulunkäynnin pakollisuudesta, ja lähes 100 maata takaa lapsilleen lainsäädännössään vähintään yhdeksän vuotta ilmaista peruskoulutusta.

176 maata on hyväksynyt lisäpöytäkirjan, joka kieltää lapsikaupan ja lasten hyväksikäytön prostituutiossa ja pornografiassa. 168 maata on hyväksynyt lisäpöytäkirjan, joka kieltää lapsen osallistumisen aseellisiin konflikteihin.

Jatketaan siis lasten oikeuksien julkistusta jatkossakin. Tässä vielä kaikki sen kymmenen perjaatetta:

YK:n LASTEN OIKEUDET

1 – Lapsen tulee saada nauttia kaikkia tässä julistuksessa määriteltyjä oikeuksia. Nämä oikeudet kuuluvat poikkeuksetta jokaiselle lapselle yhtäläisesti ja erottamatta katsomatta hänen tai hänen perheensä rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen vakaumukseen, kansalliseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen tai syntyperästä taikka muusta johtuvaan asemaan.

2 – Lapsen tulee saada nauttia erityistä suojelua ja hänelle tulee lainsäädännöllä tai muulla tavoin suoda edellytykset ruumiillisesti, henkisesti, moraalisesti, sielullisesti ja sosiaalisesti terveeseen ja normaaliin kehitykseen vapaissa ja ihmisarvon mukaisissa oloissa. Säädettäessä tätä tarkoittavia lakeja lapsen etujen tulee olla tärkeimpänä näkökohtana.

3 – Lapsella tulee syntymästään lähtien olla oikeus nimeen ja kansalaisuuteen.

4 – Lapsen tulee saada nauttia sosiaalista turvaa. Hänen tulee saada kasvaa ja kehittyä terveenä. Lapsen ja hänen äitinsä on sen vuoksi saatava erityistä hoitoa ja huolenpitoa siihen luettuna asianmukainen hoito ennen ja jälkeen synnytyksen. Lapsella tulee olla oikeus asianmukaiseen ravintoon, asumiseen, virkistykseen ja lääkintähuoltoon.

5 – Lapsen, joka on ruumiillisesti, henkisesti tai sosiaalisesti vajaakykyinen, tulee saada erityistä tilansa edellyttämää erikoishoitoa, -kasvatusta ja -huolenpitoa.

6 – Lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi yksilöksi rakkautta ja ymmärtämystä. Hänen tulee saada kasvaa, mikäli mahdollista, vanhempiensa huolenpidon ja vastuun alaisena, ja joka tapauksessa ilmapiirissä, jossa hän saa tuntea hellyyttä sekä moraalista ja siveellistä turvallisuutta; varhaisiässä olevaa lasta ei saa erottaa äidistään kuin poikkeustapauksessa. Yhteiskunnan ja viranomaisten velvollisuutena on osoittaa erityistä huolenpitoa niille lapsille, jotka ovat vailla perheensä turvaa ja riittäviä toimeentulomahdollisuuksia. On suotava, että suurten perheiden lasten ylläpitoa helpotetaan valtion avustuksin ja muulla avustustoiminnalla.

7 – Lapsella on oikeus saada koulutusta, jonka ainakin alkeisasteella tulee olla maksuton ja pakollinen. Hänen tulee saada koulutusta, joka edistää hänen yleissivistystään ja suo jokaiselle yhtäläisen mahdollisuuden kehittää kykyjään, yksilöllistä arvostelukykyään sekä moraalista ja sosiaalista vastuuntuntoaan tullakseen hyödylliseksi yhteiskunnan jäseneksi. Lapsen koulutuksesta ja ohjauksesta vastuussa olevien on johtavana periaatteena pidettävä lapsen parasta; ensisijaisesti tämä vastuu kuuluu lapsen vanhemmille. Lapsella tulee olla riittävät mahdollisuudet leikkiin ja virkistykseen, jotka olisi ohjattava palvelemaan samoja päämääriä kuin koulutuskin. Yhteiskunnan ja viranomaisten tulee pyrkiä edistämään mahdollisuuksia tämän oikeuden nauttimiseen.

8 – Lapsen tulee aina ja kaikissa olosuhteissa olla ensisijalla suojelua ja apua annettaessa.

9 – Lasta on suojeltava kaikelta laiminlyönneiltä, julmuudelta ja väärinkäytöltä. Häntä ei saa missään muodossa saattaa kaupankäynnin kohteeksi. Lasta ei saa ottaa työhön ennen asianmukaista minimi-ikää, missään tapauksessa häntä ei saa panna työhön eikä sallia hänen ryhtyä työhön, joka saattaisi olla hänen terveydelleen tai koulutukselleen vaaraksi taikka haitata hänen ruumiillista, henkistä tai moraalista kehitystään.

10 – Lasta tulee suojella sellaisilta toiminnoilta, jotka saattavat kasvattaa hänessä taipumuksia rodulliseen, uskonnolliseen tai muunlaiseen syrjintään. Häntä on kasvatettava ymmärtämykseen, suvaitsevaisuuteen, kansojen välisen ystävyyden, rauhan ja yleismaailmallisen veljeyden hengessä sekä täysin tietäen, että hänen tarmonsa ja kykynsä olisi saatettava palvelemaan hänen lähimmäisiään.

Hyvää lasten oikeuksien päivää!

Kirjoitin tästä samasta aiheesta jo aiemmin päivällä instaan, mutta halusin jatkaa ajatusta täälläkin. Sillä kaikessa yksinkertaisuudessaan tai itsessäänselvyydessään, sen sanoma on tärkeä: annetaan lasten olla lapsia.

Ehkä paras kohteliaisuus, jota olen äitiydestäni saanut on se, miten annan lapseni olla rennosti lapsia omina yksilöinään. Tutkia ja tarkastella maailmaa, kiipeillä, kokeilla ja ehkä vähän vanhingossa joskus sotkea samalla.

Minulla ei ole mitään sen kummempaa kasvatusfilosofiaa, enkä oikeastaan mieti juurikaan näitä juttuja arjessa. Teen ja olen vaan, tunteella ja täynnä rakkautta. Tärkeää minulle on kuitenkin antaa lasten olla lapsia. Olla juuri sellaisia kun ovat ja saada itsevarmuutta siitä, kun vanhempi hyväksyy ja arvostaa.

Kaikki lapset ovat erilaisia, mutta heitä yhdistää uteliaisuus ja halu oppia. Lapset oppivat itse kokeilemalla. Kuten vaikka sen, kuinka monta kertaa pitää tehdä kuperkeikka ennen kun päässä alkaa pyöriä, miten monta kertaa sängyllä voi pomppia ennen kun äiti kieltää, miltä perunamuussi tuntuu hiuksissa ja miten nopeasti pystyy juoksemaan paljain jaloin.

Lapsilla tulee olla vapaus elää iloista ja huoletonta elämää. Vapautta olla, leikkiä, tutkia, kokeilla – turvallisesti juuri sellaisena kun ovat.

Älkää ymmärtäkö väärin, tottakai myös kiellän lapsiani – usein monta kertaa päivässä (esim perunamuussia ei saa laittaa meillä päähän). Väsyynenä ja stressaantuneena enemmän. Parempina päivinä sitten vähemmän ja ennenkaikkea silloin kieltäminen on helpompi verhota toiseen muotoon. Sanoa ”ei” eri tapaa, rakentavammin, opettavasemmin. Rakkaus on myös rajoja, mutta rajat eivät kuitenkaan estä lapsia olemasta lapsia.

Joskus se on helpompaa, joskus vaikeampaa. Vanhemmuus on paljon irti päästämistä. Välillä tuntuu vaikealta katsoa vierestä kun taapero haluaa syödä itse tai opetella syöttötuliin kiipeämistä – pitää vain päästää irti ja pysytellä sopivan matkan päässä, valmiina torjumaan pahimmat tilanteet, mutta antaa sijaa roiskeille ja pienille kolhuille.

Lapsilla on oikeus näkyä ja kuulua, tulla nähdyiksi ja kuulluiksi. Lapset eivät ole pieniä aikuisia vaan lapsia. Ja joskus lapset vaikka rupeavat kävelemään käsillä, metsästämään auringonsäteitä tai harjoittelemaan karateliikkeitä taidenäyttelyssä. Tietyissä olosuhteissa (esim kun kukaan tai mikään ei ole vaarassa) se on tosi ok.

Kuvissa näkyvät vaatteet on saatu R/H:lta insta-yhteistyöhön. Heidän uusi Freedom Kids lastenvaatemallisto innoitti alunperin tämän tekstin kirjoittamiseen.

Lasten harrastukset puhuttavat usein näin syksyisin ja monessa blogissakin aihetta on sivuttu viimeisen viikon aikana.

Itse olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että pieni, alle kouluikäinen lapsi ei tarvitse harrastuksia. Toisaalta, silläkin on iso merkitys mitä harrastaa. Tavoitteelinen urheilu -tai musiikkihaharrastus eroaa todella paljon vaikka jokaviikkoisesta uimahallikäynnistä tai muskarista.

Tärkeintä kuitenkin on, ettei harrastus rasita liikaa – niin lasta kun vanhempiakaan. Tähän taas vaikuttaa moni muu seikka harrastuksen mielekkyyden lisäksi, kuinka usein, mihin aikaan ja kuinka kaukana kotoa se on – auttaako tarvittaessa joku kuskaamisessa. Itselleni suurin rasite on ollut juurikin lasten harrastuksiin vieminen, hakeminen ja siinä välissä odottelu.

Nyt kun isommat lapset kulkevat lähes itsenäisesti harrastuksiinsa – jotka löytyvät myös ihan läheltä – saavat he omasta puolestani harrastaa melkeimpä niin paljon kun huvittaa (niin kauan kun se on mielekästä eikä haittaa muuta elämää).

Olen tässä vuosien aikana myös huomannut, että harrastuksen hinta ei todellakaan korreloi laadun kanssa. Olemme aloittaneet harrastusuramme ensin ilmaisista kaupungin ja seurakunnan kerhoista ja muskareista, ja nyt pojat taas käyttävät hyödykseen kouluilla järjestettäviä erilaisia kerhoja. Kuten teatteri -ja improkerhoa, kuviskerhoa, liikuntakerhoa sekä kokkikerhoa. Kaikki nämä on maksuttomia ja ihan superhyviä sekä ammattitatoisesti ohjattuja.

Pojat ovat käyneet myös suht edullisilla erilaisten järjestöjen, kuten MLL:n järjestämissä harrastuksissa, sikrkuskoulussa ja kuvataidekerhossa. Ne maksavat alle satasen lukukaudessa ja ovat olleet myös laadultaan todella hyviä. Sitten taas toisen toimijan, yli puolet kalliimpi Parkour-koulu ei vastannut yhtään edes lapsen odotuksia – se oli vain ylikallis (ja tylsä) jumppa.

Harrastuksia on myös lopetettu. Juurikin tämä hyvä kuviskerho harmiksemme sen vuoksi, ettei jatkokurssille ikinä mahtunut mukaan, jalkapalloharrastus pitkän yrittämisen jälkeen sen vuoksi, ettei se vaan ollut oma juttu. Mielstäni on tärkeää kannustaa lasta, eikä heti antaa lopettaa, mutta nähdä herkästi myös milloin vain kannattaa siirtyä seuraavaan lajiin. Ikävä jos lapselle jää huono fiilis siitä, että hänet pakotettiin johonkin, mikä ei tuntunut hyvältä.

Pojat kävivät myös yhdessä tanssikoulussa, mikä oli tosi kiva ja mieluinen, mutta siinä ongelmaksi tuli kuitenkin logistiset haasteet ja huono kellonaika. Autottomana lasten kuskaaminen ei ole mitään herkkua – etenkään talvella. Se siis loppui taas meidän vanhempien päätöksestä.

Tällä hetkellä neljäsluokkalainen Kaapo harrastaa säännöllisesti huimat neljä kertaa viikossa. Se kuulostaa itsestänikin aika paljolta, mutta hän nauttii harrastuksistaan eikä koe niitä taakkana – päinvastoin, hän saa niistä paljon iloa. Karate hänellä on kolme kertaa viikossa ja bändikoulu kerran. Tämän lisäksi hän osallistuu itsenäisesti lähes viikoittain koulun jälkeen järjestettäviin ilmaisiin kerhoihin luokkakavereidensa kanssa.

Karate järjestetään parin minuutin kävelymatkan päässä meiltä kotoa, joten on tietysti kiva ja arkea helpottava asia, että hän voi vaihtaa Karate-asun kotona ja kipaista harrastukseensa. Tärkeintä ja parasta toki, että laji tuntuu hänelle kaikin puolin sopivalta ja hän tosissaan itse tykkää käydä siellä.

Bändikoulussa alkoi juuri kolmas kausi ja sekin on ollut hyvin mieluinen. Joka kauden päätteeksi järjestetään myös konsertti, jossa he esiintyvät ja ne ovat olleet meille vanhemmille ihan mahtavia hetkiä nähdä oma pikkuinen lavalla.

Karate maksaa 150 euroa lukukaudessa (3 x vko 1,5h kerta) ja bändikoulu (15 kertaa 1h kerta) 250 eur. Isovanhemmat osallistuvat harrastusmaksuihin.

Tokaluokkalainen Elvis harrastaa isoveljeään vähemmän. Useamman vuoden kestänyt sirkuskoulu joutui harmillisesti lopettamaan viime kevään jälkeen, mutta onneksi vielä lähempää kotia löytyi uusi, joka on nyt muutaman kerran jälkeen vakuuttanut meidät kaikki – oikein pätevän oloinen koulu jossa pääsee kunnolla temppuilemaan!

Sikruskoulun lisäksi löytyi vuoden etsinnän jälkeen kuviskerho – omasta koulusta, koulupäivän pääteeksi. Sitäkin on takana vasta kaksi kertaa, mutta Elvis on tykännyt tosi paljon.

Koulun jälkeen Elvis myös käy neljä kertaa viikossa leikkipuiston iltapäiväkerhossa. Siellä ei ole hirveästi ohjattua toimintaa, mutta heidän kaveriporukkansa tykkääkin mieluiten leikkiä omiaan puiston metsässä. Mielestäni tällainen ”vapaa” tekeminen on oikein hyvää ja riitävää pienelle koululaiselle, joka saa välillä pinnistellä aika paljon jotta jaksaa keskittyä koulupäivän ajan.

Sirkuskoulu maksaa 210 eur lukukaudessa (1 x vko 1h kerta + mahdollisuus osallistua ilmaistunneille), kuviskerho 0 eur (1 x vko 2h kerta).

Etenkään pienempien lasten vanhempien on mielestäni turha stressata siitä, jos lapsella ei ole mitään sen kummempia harrastuksia. Etenkään jos lapsi on päiväkodissa. Se on aivan riittävää touhua sen ikäiselle ja pienet tarvitsevat hoitopäivän jälkeen lepoa kotona.

Tottakai kaikki perheet ovat erilaisia, enkä ole tässä tuomitsemassa kenenkään valintoja. Joissain perheissä varmasti päiväkoti-ikäisetkin voivat nauttia säännöllisestä harrastuksesta ja joillekin taas riittää hyvin perheen kanssa tehnyt metsäretket ja leipomiset kotona.

Meillä Elvis kävi viime keväänä Helsingin Ooperan poikien baletin testitunnilla ja tykästyi siihen kovasti. Mietimme yhdessä balettiharrastuksen aloittamista ja lopulta päädyttiin siihen ettei hän sitä innostukseta huolimatta aloita. Tokaluokkalaisella treenikertoja on viikossa 3-4, eikä yhdeltäkään tunnilta saa olla pois hepposin syin. Heppoinen syy olisi esimerkiksi kaverin synttärit, jotka aika usein sattuisivat lauantain treenikerran päälle. Vaikka harrastuksena baletti olisi hieno ja voisi viedä vaikka minne, en halua vaatia lapseltani myöskään sellaista uhrausta näin nuorena. Toisaalta, nyt emme saa ikinä tietää kuinka intohimoisesti hän lopulta olisi balettiin suhtautunut ja olisiko se sittenkään ollut uhraus hänelle.

Toistaiseksi mennään kuitenkin nyt näin ja just nyt tämä on tosi hyvä. Yksivuotiaalla ei ole vielä harrastuksia, mutta kävisimme kyllä mieluusti kerran viikossa yhdessä muskarissa jos se ei sattuisi päiväuninen kanssa päällekäin. Eilen juuri puhuttiin, että aletaan käymään säännöllisesti uimassa koko perhe – kunhan lähihallimme remontti nyt pian valmistuisi.

Mitä, miten ja kuinka usein teillä harrastetaan? Olisi kiinnostavaa vähän vertailun vuoksi kuulla mitä harrastukset teillä maksavat?

Tägin LAPSI HARRASTAA alta muuten löytyy useampi muukin vanhempi kirjoitukseni lasten harrastuksiin liittyen.

Sydämeni sulaa joka kerta, kun katson näitä kolmea touhuamassa keskenään. Isoveljet aivan halitoituneina, valmiina tekemään mitä vain pikkusisko haluaa ja pikkusisko pyörittämässä heitä kokoajan vain tiukempaa pikkusormensa ympärille. Hahaha <3