VIIKONLOPPUNA

24/08/2021

Viikonloppuni alkoi hieman koomisesti, kun lähdin perjantai-iltapävänä hammaslääkäriin paikkaamaan alkuvuodesta yksityisellä hammaslääkäriasemalla löydettyä reikää. Tällä kertaa ihan julkiselle puolelle. Tuleva puudutus -ja poraamistoimenpide jännitti niin kovasti, että olin jo hermoillut asiaa etukäteen monta päivää.

Yritin vielä ennen lähtöä soittaa hammaslääkäriin, jotta olisin voinut vielä kysyä mahdollisuutta saada rauhoittava esilääkitys. Kun en saanut ketään kiinni, yritin rohkaistua ja päätin, että kyllä mä kestän ja lähdin pyöräilemään 4 kilometrin matkan hammaslääkäriin.

Kyneleet jo valmiksi silmiin kohoten kerroin hammaslääkärille ja hoitajalle minua vaivaavasta toimenpidepelosta ja edellsiistä huonoista kokemuksista jotka ovat tähän pelkoon johtaneet. Onneksi he olivat ymmärtäväisiä, lempeitä ja rauhallisia. Suutani tutkaillessa hammaslääkäri kuitenkin yllätten totesi, ettei suussa ole mitään paikattavaa.

Siis häh! Ei kuulemma vaan ollut, tai oli pienenpieni alkava reikä kiilteessä, mutta ei missään nimessä mitään sellaista jota pitäisi paikata. Olin kummissani, miksi edellinen hammaslääkäri sanoi että pitää paikata ja tämä toinen että edelleen vain hyvä suun hoito riittää sen pitämään pysähtyneenä.

Noh, kummastumista enemmän olin kuitenkin helpottunut. Tunsin oikein miten jännitys laukesi, pistin musat soimaan, aurinko paistoi ja pyöräilin toiset 4km takaisin kotiin, jossa koulusta tulleet pojat jo odottelivatkin.

Siitä alkoi aika kiva viikonloppu, johon mahtui koko kodin suursiivous, jättimäinen sade jolloin meillä oli just menoa ja jouduttiin lähtemään kaatosateessa pyöräilemään, aamupala ihanassa ranskalaisessa kahvilassa, HopLopissa käynti, ehkä elämäni seesteisin kauppareissu kolmen lapsen kanssa (parin tunnin temmeltäminen  taisi viedä mehut) pyöäräilyä raikkaassa keskuspuistossa, hepan rapsuttelua, löhöämistä sohvalla ja 3-vuotiaan minipienet kakkukahvit muutamalle sukulaiselle.

Eilinen menikin sitten kaiken sen touhuamisen jälkeen ihan sumussa, koska siis mitä, onko nyt jo tiistai?


MAANATAI-MOIKAT
& VIIME VIIKON KUULUMISIA

19/04/2021

Eli moi siis vaan!

Viime viikko vierähti taas sellaisella rytinällä, että tätä vauhtia ylihuomenna on varmaan joulu. Meillä oli hauska viikko, kaikki kahta kotia asuttavat lapsukaisemme olivat täällä samaan aikaan, eikä siksi tekeminenkään loppunut. Ja niinhän se taitaa mennä, että kun on kivaa, niin aika myös menee nopeaan.

Kivaan eloon vaikuttaa ehdottomasti sää. Aurinko lämmitti ihanasti, vaatteet vähenivät, talvikengät pakattiin lopullisesti pois ja päästiin korkkaamaan myös sekä parveke -että ulkojäätelökausi. Tarkkasilmäisivät voivat kenkäkuvasta bongata myös sen, että kyllä, paljaat vitivalkoiset nilkatkin siellä vilkkuvat!

Koko viikko alkoi muuten aika ihanasti, olin jouduin tekemään töitä edellisenä yönä lähes kolmeen asti. Aamulla en kuitenkaan saanut nukutuksi kovin myöhään, joten palkitsin itseni uutterasta puuratamisesta lähikahvilamme kolmen espressoshotin kauralatella, punajuurihummusleivällä sekä smoothiella auringossa äänikirjaa kuunnellen. Ja sitten nukuin päikkärit. Jos viikko alkaa noin, ei siitä toden totta voi tulla huono.

Valoisat aamut tekivät itseasiassa tehtävänsä jokainen päivä, oli miltei mahdotonta nukkua kahdeksaa pidempään, useimmiten heräsin jo seiskalta, reilusti ennen taaperoa. Siitäkin tulee jännästi olo, että on vähän parempi ihminen, kun ei torku liian myöhään, hah! Monena aamuna tosin jäin silti sänkyyn vain makoilemaan ja kuulostelemaan kouluun lähtevien lapsien hiljaisia ääniä. On hellyyttävää, miten hiljaa he täällä aamuisin hipsivätkään, kun yrittävät olla herättämättä ketään. Iltapäivällä otetaan sekin kyllä korkojen kera takaisin.

Viikkoon mahtui myös miniretkiä milloin metsään, leikkipuistoon, liikennepuistoon tai hevosia katsomaan. Pyörästä puhkesi myös kumi, mutten antanut sen haitata pyöreretkeä, vaan talutin. Koska siitä tulikin vähän pidempi reissu, tilattiin mäkkäristä ruokaa suoraan puistoon. Lapset olivat aivan onnessaan.

Tällä viikolla ollaankin sitten vain meidän pienen perheen kesken kolmistaan. Huomaan, että tähän ihan erilaiseen arkeen on vielä vähän vaikea laskeutua. Unohdan kokoajan, ettei täällä nyt olekaan muita, kohta ei ovi kolalda ja joku tule koulusta – paitsi HETI kun kirjoitin tämän, tuli posti ja säikähdin ihan kamalasti, hahaha!


HYVÄ VOITTAA HUONON

24/09/2020

Ihana Sara kirjoitti eilen postauksen, jossa arjen vähän huonommat kuulumiset on käännetty hyviksi.
Juuri tällaista arjen positiivisuutta tarvitsemme ehdottomasti kaikki enemmän jokaiseen päiväämme!
Sara haastoi myös muut tekemään samaa, joten täältä pesee:

Kotona on kokoajan kauhea sotku /
Kadonnut lempihuulipuna ei ollutkaan tippunut laukusta, vaan löytyi eteisen säläkasasta

Ilmassa oli kireyttä ja menimme nukkumaan vähän huonoilla fiiliksillä /
Aamulla halittiin erityisen pitkään

Kotimme moni ovi kolisee ja narisee ärsyttävästi /
Korvatulpat päässä nukkuessa en herää juuri mihinkään ääniin

Töitä on aika paljon ja joka päivä, tunnit eivät riitä ja aina jää jotain hommia seuraavalle päivälle /
Mielenkiintoisia ja kivoja töitä on riittänyt, mikä on näin yrittäjälle tosi hyvä

En löytänyt millään myyjää elektroniikkaliikkeessä /
Säästin 100 euroa kun en tehnyt hutiloitua ostopäätöstä

Tein itselleni lisää kiirettä menemällä kesken työpäivän keskustaan lounaalle /
Tekipä hyvää nähdä ystävää ja unohtaa hetkeksi kaikki muu

Hajotin mutteripannun /
Uudella pressopannulla on tosi kätevä keittää kahvia

Kirjoitin someen vähän kinkkisestä asiasta ja osa käsitti homman vähän väärin /
Sain seuraajiltani paljon ihania ja komppaavia viestejä

En ole iltaisin jaksanut tehdä oikein mitään /
Sinuhe Egyptiläinen äänikirjana on ollut ihan mielettömän hieno kokemus

Puuro oli loppu eikä kukaan ollut ostanut lisää /
Tein pitkästä aikaa banaanilettuja aamupalaksi

Kirjastossa oli kamala hälinä /
Kiva tehdä hommia välillä jossain muualla kun kotona

On ollut usein vähän nuhjuinen olo, kun ei jaksa laittautua /
Muutama viikko sitten tehty kynsien geelilakkaus on tuottanut paljon iloa

Maksoin ylihintaa tori.fi-ostoksestani /
Löysin vihdoin pitkään kirppareilta etsimäni laatikoston

Matka läheiseen leikkipuistoon kesti miltei puoli tuntia /
Taapero haluaa potkupyöräillä kaikkialle ja kehittyy siinä kokojan tosi hienosti

Minulla ei ole kivaa takkia syksyksi /
Ulkona on ollut ihana lämmin sää, kesätakilla on vielä pärjäillyt