Kun puoli Helsinkiä sairastaa nyt samaan aikaan, ei liene mikään shokkiuutinen, että korona iski lähes kahden vuoden väistelyn jälkeen myös minuun. Vaikka sairastaminen oli odotettavissa ja oireiden alkaessa arvasin heti mistä on kyse, oli olo vähän absurdi, kun kotitestiin piirtyi heti selvästi kaksi viivaa.

Vetäydyin eristyksiin lastenhuoneeseen, jonka alakerrossängyssä on ollut hauskan leirikoulumaista nukkua. Muuten tauti ei ole ollut kovin hauska, vaikka sairastinkin sen melko lievänä ja ensimmäisen päivän lämpöä lukuunottamatta kuumeettomana. Olo on sahannut lähes normaalista tosi kurjaan ja uusia oireita ja tuntemuksia tuli viikon verran joka päivä lisää.

Pahimpia koronan oireita olivat itselläni alkupäivien vilunväristykset ja lihassärky, sitten nenän kuivuus ja kurkun kutina, sen jälkeen alkoi poltto keuhkoissa, yskä jostain hyvin syvältä, hengästyminen, kauhea paine päässä, korvakipu, pahoinvointi ja huimaus… ja paljon paljon muuta. Nyt eristysajan jo loppuessa jäljellä on vieläkin kummallinen heikko olo ja huimaus. Toivotaan että voimat alkavat pian palautua, mihinkään perus flunssaan tätä ei voi kyllä millään verrata.

Sairastamisesta huolimatta, olen onneksi päässyt kokemaan upeista talvipäivistä myös muutenkin kun pelkän  ikkunaruudun takaa. Muutamat happihyppelyt (turvallisuusohjeita noudattaen & pitkän välimatkan päästä muista ihmisistä) ovat olleet pään jaksamisen kannalta tosi tärkeää, vaikka samalla on huomannut miten pienestä sitä voikaan hengästyä ja väsyä. Silti kropalle on varmasti tehnyt hyvää yrittää pysyä edes vähän liikkeessä ja mielelle edes välillä päästä karkuun kodin kaaosta.

Nyt pikkuhiljaa takaisin normaalielämään – niin normaaliin kun tässä lock downissa taas voi eloansa viettää. Onneksi lasten koulun & päiväkodin alkaminen tuo taas vähän kaivattuja rutiineja ja tuntua normielämästä. Pysykää terveinä ja voikaa hyvin!

Meidän joulu meni tosi rauhassa kotona. Aattoaamuna katsottiin lasten kanssa Joulupukin kuumaa linjaa, keiteltiin riisipuurot ja käytiin ihanassa aurinkoisessa & kirpeässä pakkassäässä pulkkamäessä. Sitten jo ensimmäiset sukulaiset saapuivat, pojat lähtivät isälleen, mini meni päikkäreille ja aloimme pikkuhiljaa valmistelemaan ruokia.

Pikkuhiljaa saapuivat myös loput vieraat. Joutiin glögiä, laitettiin ruokia esiin, mihinkään ei ollut kiire tai mistään ei ollut stressiä, oli ihanan rentoa ja tunnelmallista. Lahjoja oli tänä vuotta hurjan paljon. Paketti per lapsi ei tänä vuonna onnistunut. Uskon syyn olleen isoksi osaksi siinä, ettei koronan vuoksi olla voitu paljoa nähty ja nyt kaikki halusivat paikkailla sitä muistamalla toisiaan lahjoin. Minille olisi tosin riittänyt se yksi paketti, hän oli ihan ihmeissään kun lahjoja tuli sen ensimmäisen jälkeen lisää. Lopulta hän vain hurrasi, tanssi ja hihkui ”olen niin innoissani” kun sai toimia pukin apurina. Pukki kun oli käynyt meillä jo edellisenä yönä, kun vielä nukuimme.

Joulupäivänä vähän ikävä vaivasi, vuoroviikkovanhemmuudessa raskainta on erossa olo lapsisa ja joulun alla se veti aika herkäksi. Ollaan kuitenkin saatu viettää poikien kanssa niin monet joulut yhdessä, että välillä näinkin päin. Olimme siis ihan vain komisteen kotona miehen ja minin kanssa. Käytiin taas pulkkamäessä, syötiin ja katsottiin ihan liikaa lastenohjelmia.

Tapanintanssit jäivät tänä vuonna välistä ja juhlistettiin mieheni syntymäpäivää pienesti kotona vain ihan keskenämme. Tilattiin myös pizzat, ja vaikka kuinka jouluruoista tykkäänkin, niin olihan se aika ihanaa vaihtelua tähän väliin. Sitten alettiinkin pakkailemaan, sillä Tapanin jälkeisenä päivänä meillä oli ohjelmassa minin kanssa risteily Tukholmaan! Tätä oltiin odotettu pitkään, vähintäänkin yhtä paljon kun joulua. Aamusta suunnattiin varmuudeksi koronatestiin ja sitten kodin kautta hakemaan kimpsut ja kampsut ja laivalle. Kerrron reissusta myöhemmin lisää!

Toivottavasti teillä muillakin oli ihana ja omannäköisenne joulu!

Vaikka joulu on ehdottomasti lempijuhlapyhäni, en ole ikinä oikein osannut viettää sitä kovinkaan paljon etukäteen. Etenkään kotia en ole ikinä laittanut hyvissä ajoin joulukuntoon, vaan vasta ihan pienesti juuri ennen h-hetkeä. En omista jouluverhoja, ovikoristetta eikä meillä raikaa joululaulut. Itseasiassa nuo olohuoneen katossa olevat valotkin ovat jääneet viime joulusta, en edes miellä niitä pelkästään jouluun sopiviksi.

Tänä vuonna meillä on kuitenkin oikea kuusi, pieni, soma ja vastavarten meille kaadettu ja muutama päivä sitten toimitettu. Eilen illalla kaiveltiin lasten kanssa siihen muutama vanha koriste. Minulla on säästössä muutama omasta lapsuudestani vanha koriste ja kyllä niiden näkeminen herättää joulutunnelman.

Ja vaikka en joulusta niin kovin etukäteen hössöttäjä olekaan, jopa itse vähän järkytyin tänään tajutessani, etten ole vielä juonut yhtään glögiä tai syönyt konvehtia, en muistaakseni edes piparia! Riisipuuron keittämistäkin olen pantannut aattoaamuun.

Siltu on ihana hyyyyvin pikkuhiljaa laskeutua joulumodeen. Ilman stressiä ja paineita tai liikoja odotuksia. Tiedän, että se joulutunnelma kyllä tulee pienellä – tai itseasiassa olen jo joulutunnelmissa nytkin, ilman mitään vaivaa. Ja ymmärrän hyvin senkin, että jotkut taas tykkääväät tehdä joulua paljonkin etukäteen, eivätkä koe sitä vaivaksi vaan kivaksi jutuksi. Sekin on varmasti ihanaa.

Huomenna illalla, kun meidän kauppatilaus ja sen sisältämät suklaat ja glögit ovat saapuneet, aion paketoida muutaman lahjan, pistää diffuusseriin kanelin & kardemumman tuoksuista öljyä ja ehkä jopa pistää Pähkinänsärkijän soimaan. Ja sitten mä vietän muutaman päivän joulua ihan täysillä. Parasta joulussa on mielestäni muuten sohvalla lököily ja yölliset mätileivät.

Aamujeni piristys on tottakai tuo lähes aina hyväntuulisena herävää mini, mutta näin kaamosaikaan alkoi tuntumaan, että tarvitsen vielä vähän lisäjeesiä saadaakseni silmät auki. Aamut ovat olleet minulle aina vaikeita ja pimeään aikaan minun on ihan eritysen vaikea päästä sängystä ylös.

Herätys / sarastusvalojen kerrotaan tekevän heräämisestä lempeämpää, kun keho herää valon avulla itsekseen ja luonnollisemmin kun yhtäkkiseen odottamattomaan piippaukseen pimeässä. Muutama ystäväni on myös suositellut herätysvaloa, eli gerätyskelloa valolla, kertoen kylläkin, ettei se sentään ihmeitä tee, mutta auttaa ehkä hitusen. Ja pienikin hitunen tulee ainakin minulla tarpeeseen.

Meillä kotona on älyvalaistus ja yhtenä sen ominaisuuteena on valojen ajastaminen. Nyt talvi-aikaan meillä onkin olohuoneessa aamuisin pikkuhiljaa syttyvät valot, mutta makkarissa tämä ei toimi parhaalla tavalla. Kaikkina aamuina kun herätystä ei tarvitse, eikä herätysaika ei ole aina sama. Lisäksi itse herätys pitää kuitenkin erikseen aina asettaa kännykästä.

Toinen syy herätysvalon hankintaan olikin se, ettei puhelimesta olisi jatkuvasti niin riippuvainen, vaan sen voisi jättää vaikkapa kokonaan makkarin ulkopuolelle. Samaa halusin lapsille, joten ostin myös heille samanlaisen herätysvalon.

Löysin molemmat valot käytettynä nettikirppikseltä. Olin onnessani kun ei tarvinnut ostaa uusia ja sain kaksi valoa reippaasti alle yhden uuden hinnalla. Tosin vähän petyin, kun herätyskellojen saapuessa tajusin molempien olevan vanhempaa mallia, eli herätysääneksi ei saanut valittua linnunlaulua, vain sen perus titititiii-tititiii -äänen. Mutta onneksi pääsin nopeasti yli tästä pettymyksestä.

Herätysvalot ovat olleet käytössä meillä nyt ehkä kuukauden ja kyllä se minusta tosiaan vähän auttaa heräämisessä. Tai miten sen nyt sanoisi, herääminen on edelleen tuskaa ja silmät tahmeat, mutta on huomattavasti mukavampi herätä kun huoneessa kajastaa valo. Muutamina aamuina olen herännyt itsekseni jo pelkkään valoon, ennen varsinaista herätystä. Valo kun alkaa hiljalleen lisääntyä valitsemalleen kirkkaudelle puoli tuntia ennen herätysääntä.

Yöpöydällä oleva kello on vähentänyt myös kännykän kurkkimista yöllä, usein herätessäni kun katson kelloa ja sitten sitä helposti piristyy näytön valosta tai pahimmassa tapauksessa alkaa selata somea. Kaikki tämä on taakse jäänyttä aikaa, ah!

Pöllö-yöpuku saatu Aarteelta. 

Muutamia marraskuisia ilonpilkahduksia, joissa näin jälkikäteen katsottuna toistuu vahvasti kaksi teemaa: aurinko ja rakkaat ihmiset. Elämään mahtuu juuri nyt paljon etenkin lasten asioihin liittyvää säätöä ja huolta, mutta tuntuu kun mailmaankaikkeus yrittäisi kerrankin jeesiä valoterapiallaan. Vuoden synkimpänä kautena olen ottanut joka säteen kiitollisena vastaan.

Muita ilonaiheita viime viikkoina ovat olleet ihan hilkulla melkein toteutuneet uudet työkuviot, ystävät aina vaan, bestiksen synttäridinneri, uusi ihana ja tarkka siivooja, siisti koti (tämä tosin oli hyvin hyvin hetkellistä),  itsenäiset ja taitavat lapset, pian valmistuva uusi hissi taloomme, uimahallireissut, mukaansa tempaava äänikirja, uuden hyvän ja edullisen kynsihoitolan löytäminen, keramiikkakurssin enismmäiset valmistuneet työt, viimevuotinen muhkea ja lämmittävä talvitakki, elämäni ensimmäinen ruotsiksi nähty uni, lasten mieluisat harrastukset ja villasukkakokoelmani.