Ollaan ystäviä jookos
niinkuin ananas ja kookos.
Ollaan rypäle ja rusina
syödään pipareita tusina.
Olet uskomattoman tärkeä
ei kukaan saa sydäntäsi särkeä.
Hauskaa ystävänpäivää! Olen viimeaikoina rajoittanut poikien telkkarin katsomisen ja pelaamisen ihan minimiin. Tämän seurauksena ollaankin leikitty ja luettu tosi paljon yhdessä. Yksi hittileikki on ollut pitkään temppurata, eikä sen suosio näytä hiipuvan. Lapsien mielikuvitus on vaan niin huikea, milloin he seikkailevat laavan keskellä, milloin korkealla vuoristossa.
Nuo Boblesin lelut tuovat kivasti vaihtelua temppurataan ja leikkeihin ylipäätään. Ei ihme että näitä liikuttavia leluja onkin viimeaikoina näkynyt blogeissa paljon. Lapset kun rakastavat heilua, hytkyä, hyöriä ja pyöriä, niin näiden lelujen kanssa se on enemmän kun sallittua. Vain mielikuvitus on rajana mitä näillä voi tehdä.
Täällä alkaa pikkuhiljaa elämä voittamaan influenssan sairastamisen jälkeen. Ja vaikka ulkona kävellessä tuntuu ehkä enemmän siltä, että olisi uimassa lonkerotuopissa, niin kyllä sitä kummasti vaan kevätfiilis alkaa nostamaan päätään. Kevääseen kuuluu toki myös sisustusvimma! On taas aika päivittää värimaailmaa ja tehdä ehkä rohkeitakin uusia sisutusvalintoja.
Tänne muuttaessamme ajattelin, että haluan pitää kaikki seinät valkoisina. Pikkuhiljaa kuitenkin sisustuskuvien erilaiset kontrastiseinät kiinnittivät jatkuvasti huomioni ja aloin itsekkin miettimään, joskos sitä kuitenkin sutaisisi vähän väriä pintaan. Aloin lämpenemään pikkuhiljaa haalean vaaleille pastellisille sävyille, mutta mieli rohkaistui siinä samalla jatkuvasti. Tummat harmaat, syvät petroolit ja tunnelmalliset vihreät alkoivat kolahtelemaan kokoajan kovemmin ja kovemmin.
Muutama viikko sitten postiluukusta tipahti Tikkurilan inspiraatio-opas, jossa esiteltiin heidän valitsemansa vuoden väri. Tikkurilta kerrotaan, että Vuoden 2016 väri, M442 Vuono, hehkuu syvän salaperäisenä ekologisen elämäntavan innoittamana. Se on orgaaninen, dramaattinenkin, samalla kuitenkin maanläheinen ja kotoisa. Omasta mielestäni siinä todellakin on jotain todella vangitsevaa.
En kuitenkaan tiedä, uskallanko ihan noin hallitsevaan väriin lähteä, vaikka todella kaunis se onkin. Sitten toisaalta, maaliahan se vain on ja sen saa yhtä helposti sutaistua myös piiloonkin. Pitää miettiä! Mitä te tykkäätte tästä vuoden väristä?
Meidän uudesta sohvasta on kyselty paljon niin blogissa kun instassa ja snäpissäkin. Ymmärrän että ihmisiä kiinnostaa kovasti tällaiset jutut, sillä itsekkin metsästin täydellistä sohvaa pitkään.
Halusin uuteen kotiin ison lököttelysohvan, johan mahtuisi helposti koko perhe kerralla vaikkapa leffaa katsomaan. Ilmeeltään sohvan piti kuitenkin olla todella simppeli ja keveä. Lapsi -ja koiraperheeseen irrotettavat ja vesipestävät päälliset olivat myös ihan must.
Lopulta sitten kriteerit täyttävä sohva löytyi kotimaiselta Hakolalta. Hakolan cosy sohvaa olin katsellut jo aiemmin, mutta päästyäni koeistumaan sitä syksyllä Habitaressa päätin että tämä se nyt on. Pähkäilin tosin pitkään koon ja divaanin suhteen. Koska tilaa kuitenkin on, tilasin sitten lopulta tuon neljän istuttavan sohvan. Kiinteään divaaniin rahin sijasta päädyin, koska ajattelin sen olevan lapsiperheessä käytännöllisempi. Meidän lapset kun jostain syystä putoavat aina sinne sohvan ja rahin väliin.
Sohva tehtiin käsityönä pohjanmaalla ja saimme sen vähän ennen joulua. Sohva on todella kaunis, mutta en voi väittää etteikö uuteen sohvaan olisi tarvinnut silti vähän totutella. Totuttelua on vaatinut lähinnä iso koko sekä vaalea väri. Sohva tottakai myös tuntuu hyvin erilaiselta istua, verrattuna vanhaan sohvamme. Tähän ei olekkaan painunut sitä tuttua kuoppaa sinne nurkkaan, heh. Ison sohvan myötä koko olkkarin ilme muuttui, ja sinne pitäisi nyt vihdoin hommata myös uusi matto, sohvapöytä tai pöytiä sekä lisää juttuja seinälle. Mutta kyllähän se sitten alkaakin jo asettua.
Uuden sohvan hankkiminen on iso päätös, sitä kun ei ihan joka vuosi halua pistää vaihtoon. Uutta sohvaa suunnitellessa onkin hyvä miettiä millaiseen tarkoitukseen se tulee. Lisäksi laatuun kannattaa ehdottomasti panostaa. Vaihdettavien päällisen ansiosta sohvaan saa myös uutta ilmettä paljon edullisemmin kun koko sohvan vaihtamalla.
Mitäs te tykkäätte? Onko Hakolan sohvat entuudestaan tuttuja?
Ensi kuun lopulla tulee vuosi siitä kun muutimme uuteen kotiimme. Samalla tulee vuosi siitä kun maalasin omin pikku kätösin 75 neliötä laminaattilattiaa valkoiseksi. Aina tasaisin väliajoin saan kyselyjä siitä, että miten maali on pysynyt. Monelle tulee yllätyksenä, että myös laminaattia voi maalata.
Nyt 11 kuukauden erittäin tehokkaan testaamisen jälkeen uskallan sanoa, että hyvin on pysynyt! Se ei missään nimessä ole mikään itsesäänselvyys kun asunnossa asuu lisäkseni kaksi aktiivista lasta sekä uusimpana perheenjäseneneä vilkas koira. Miljoonista lattialla pyörivistä pikkulegoista, autoleikeistä, kengät jalassa sisällä kävelystä ja ihan siitä normaalista elämästä tuolien liikuttelusta itkupotkuraivareihin eteisessä huolimatta lattia näyttää edelleen hyvältä. Itseasiassa ehkä vähän paremmalta päivä päivältä.
Toki elämisen jäljet näkyvät. Kohdista joissa lattia narisee ja loppuu kynnykseen (eli lattia liikkuu) on maali hilseillyt. Lankkujen välit erottuvat nyt selvästi ja myönnän että muutama naarmukin on tullut. Mutta ei missään nimessä mitään häiritsevää tai silmiin pistävää. Vieraat tuskin huomaavat mitään. Ei ikinä uskoisi, että alla on laminaatti. Vaan lattia näyttää juuri sellaiselta vanhalta maalatulta lankkulattialta mistä haaveilinkin.
Kaikista kovimmille lattia on joutunut eteisessä. Siellä pyörii niin paljon hiekkaa ja kiviä. Lisäksi koiranpennun takia meillä ei ole ollut siellä mattoa syyskuun jälkeen. Mutta niin vaan se maali on sielläkin hienosti pysynyt. En voi kun suositella, jos maalaaminen mielessä on. Onhan siinä hommaa, etenkin jos asuu asunnossa samaan aikaan kuten me. Mutta ainakin itse koen, että homma oli kaiken vaivan arvoinen.
Valkoista lattiaa on välillä todella ärsyttävää pitää puhtaana ja siinä tosiaan näkyy kaikki leivänmurut ja pudonneet hiukset sekä muut pölypallerot. Mutta itse tykkään niin paljon siitä valosta ja avaruudesta joka valkoisen lattian myötä tulee, että antaa välillä ärsyttää. Ja kuka sanoi, että lattioiden pitäisi hohtaa puhtaina joka ikinen päivä?
Olenkin aiemmin kirjoittanut omat vinkkini lattian maalaamiseen. Tärkein asia hommaan lähtiessä on maltti. Maalata tarpeeksi ohkaiset kerrokset ja antaa niiden kuivia kunnolla välissä. Tarkemmat ohjeet löydät TÄÄLTÄ.
Minttu on uusperheen äiti joka rakastaa punaista huulipunaa, inhoaa kiirettä ja näkee kauneutta arkisissa asioissa.
Perheen kaksi isompaa koululaista, touhukas leikki-ikäinen ja kevätvauva pitävät huolen, ettei elämä käy tylsäksi.
Pääosassa ovat oman näköinen arki ja täysillä eläminen. Välillä reissataan ja bailataan ja välillä taas vietetään tavallista perhe-elämää kaupungilla laatikkopyöräillen tai sohvannurkassa kirjaa lukien.
Elämänmakuinen MAMI GO GO on yksi Suomen ensimmäisiä ja suosituimpia perhe-elämään painottuvia blogeja.
