Kaupallinen yhteistyö AARREkid kanssa

Kaupallinen yhteistyö AARREkid kanssa

Näin naisena sitä on tullut käytettyä aika monet sukkahousut. Itse käytin vuosikausia pääosin hameita ja niiden kanssa sukkiksia, välillä kaksia päällekkäin. Ihan sama minkä merkkiset tai hintaiset sukkahousut sitä osti, yksi oli varmaa – ne menivät aina lopulta rikki.

Nykyään käytän useammin housuja kun hameita, mutta sukkahousujen kuluttaminen ei silti ole loppunut. Etenkin nyt talvella minulla on lähes poikkeuksetta sukkikset myös farkkujen alla. Lämmön lisäksi tykkään siitä tunteesta, jotka hyvät sukkahousut saavat aikaan. Ne tukevat ja muotoilevat juuri sopivasti sekä häivyttävät muhkurat ja alusvaatteiden rajat. Monet vaatteet istuvat ja laskeutuvat paremmin sukkahousujen päälle.

Faktahan on, että sukkahousut ovat todella epäekologinen tuote. Niiden elinkaari on todella lyhyt. Joitain kuukausia sitten päätin panostaa luonnonmateriaaleista, lähinnä villasta valmistettuihin sukkahousuihin. Aloin melkein itkemään huomatessani, että ne kestävät käyttöä vielä vähemmän kun perinteiset nylon- ja muut vastaavat sukkahousut.

En ole kuitenkaan ainut, joka on kyllästynyt sukkahousujen kertakäyttökulttuuriin. Tähän samaan ongelmaan tarttui kotimainen lasten –ja naistenvaatteita valmistava AARREkid, joka kehitti vihdoinkin käyttöä kestävät sukkahousut.

AARRE\woman sukkahousut ovat 3D rakenteella valmistetut  ja ne ovat kestävyyden lisäksi myös mukavat ja hengittävät jalassa. 50 denin paksuisten sukkisten rakenne joustaa pysty- ja vaakasuunnassa ja mukautuu silti kehon muotoihin, muttei purista liikaa.

Kestävyytensä lisäksi normaalia ympäristöystävällisemmäksi sukkahousuista tekee niiden valmistaminen kierrätysmateriaalista. Sukkahousuissa käytetty polyamidi on nimeltä Q-nova ja se on tuotannon ylijäämästä kierrätettyä materiaalia. Q-nova -tuotannossa pyritään vähentämään hiilidioksidipäästöjä 80%lla ja käytetään lisäksi 90% vähemmän vettä, kuin tavallisen polyamidin valmistuksessa.

Tämän lisäksi AARREkid lahjoittaa jokaisesta myydystä sukkahousuparista aina 1 euron Itämeren suojelutyöhön. Lahjoitussummaa Puhdas Itämeri-hankkeelle voi seurata verkkosivuilla olevan linkin kautta.

Lisäksi AARRE\woman 3D sukkahousuille on myönnetty Öeko-tex 100 -standardi, joka takaa, ettei tuotteessa ole haitallisia torjunta-aine-, raskametalli- tai formaldehydijäämiä.

Olen itse testaillut uutuussukkiksia nyt viikon ajan. Pakkaukseen kuuluu kahdet sukkahousut, klassiset kokomustat sekä toiset, mustat harmaalla sivuraidalla. Myös pahvipakkaus on valmistettu kierrätetystä materiaalista.

Sukkahousu ja ovat saatavilla kolmessa eri koossa: 36-40, 40-44 ja 44-48. Sukkahousujen mukavuuteen vaikuttaa ratkaisevasti myös oikean koon valinta. Kun sukkahousut eivät ole liian pienet, ne myös kestävät paremmin eivätkä valu ärsyttävästi haaroista.

AARRE\woman sukkahousuista suositellaan ottamaan isompi koko, jos miettii kahden koon väliltä. Itse testasin niin kokoa 40-44 että 44-48. Koska en ole erityisen pitkä (166cm) tai pitkäjalkainen, on myös tuo pienempi koko minulle hyvä. Toisaalta isommatkaan eivät tunnu lainkaan liian löysiltä ja silloin myös varpaat, polvet ja kantapäät peittyvät paremmin, kun sukka ei ole äärimmilleen venynyt. Näissä kuvissa minulla on tuon 40-44 koon sukkahousut jalassa.

Molemmat koot ovat siis tuntumaltaan ja mukavuudeltaan hyvät minulle, mutta tuotteen paremman kestävyyden kannalta suosittelen myös itse ottamaan sen isomman koon jos olet minun pituiseni tai pidempi! Toisaalta, sukkahousut ovat tosiaankin hyvin joka suuntaan joustavat ja kestävät hyvin myös venytystä, joten sen puolesta ei ole huolta jos omasta koostaan ei ole ihan varma.

Ekologisia tuotteita ostaessa usein tuotteen kova hinta voi olla esteenä niiden hankkimisille. AARRE\woman 3D sukkahousujen 2-kappaleen pakkauksen hinta on 24,90 euroa juuri siksi, että jokaisella olisi mahdollisuus hankkia hieman ekologisemmin valmistettuja, kestävämpiä sukkahousuja.

Nämä vallankumoukselliset sukkahousut sekä muut AARREkid ja AARRE\woman tuotteet, kuten myös tuon molemmin päin päällä toimivan nappimekon, löydät verkkokaupasta. Sieltä löytyy tosiaan myös tuohon Itämeren suojeluun lahjoitetuista varoista.

Joten ensikerralla kun suuntaat sukkahousukaupoille, muista nämä, niin ei tarvitse hetkeen uusia ostaa! Käy ihmeessä lukemassa myös vinkit, joilla saat sukkahoususi kestämään vielä entistä pidempään.

Postauksen kuvat: Tommi Mäntysalo

Aarrekid tarjoaa persoonallisia vaatteita josta lapset pitävät, jotka tuntuvat hyvältä päällä ja ovat kestäviä. Merkki syntyi vuonna 2009 inspiraatiosta ja halusta toteuttaa unelmia, kertoa mielikuvituksellisia tarinoita, jotka ilahduttaisivat lapsiamme, pieniä aarteitamme. Vuosien aikana Aarrekidin mielenkiintoisissa kuoseissa ollaan seikkailtu metsässä, avaruudessa, teekutsuilla puutarhassa, ne ovat vaeltaneet läpi mystisen laakson ja istuneet pilvien reunalla, unohtamatta lukuisia seikkailuja pöllöjen seurassa.

Aiemmin pienet mallistot myytiin nopeasti loppuun, mutta viime vuodesta lähtien Aarrekidilla on ollut käytössään oma ompelimo joka takaa tuotteiden tuomisen markkinoille tiehämmällä tahdilla samalla tehden järkeviä ratkaisuja ja tuotantoa kuunnellen. Aarrekid pyrtkii arjessa tekemään päätöksiä, jotka eivät kuormittaisi tuotantoa turhaan ja oman tehtaan kautta hepystyvät lunastamaan arvolupauksensa valmistaa turvallisia ja eettisiä vaatteita. Vaatteissa käytetään luomupuuvillan lisäksi tuotannosta ylijääneitä materiaaleja sekä edellisten mallistojen kuoseille pyritään antamaan myös uusi elämä. Viime kuukausina mallisto on laajentunut myös aikuisten vaatteisiin sekä ihananiin neuleisiin.

Kahdennestakymmenennestäkolmannesta luukusta minulla on ilo arpoa teille Aarrekidin 100 euron lahjakortti. Voittaja saa lahjakortin sähköisenä koodina jonka voi käyttää Aarrekidin nettikaupassa. Osallistu arvontaan kertomalla oma suoikkituotteesi tai kuosisi Aarrekidilta.

Jokaisen joulukalenterin luukun arvontaan voi osallistua yhden kerran ja kaikkien luukkujen arvonta-aika päättyy la 23.12. Iloista joulunodotusta!

Isona minusta tulee taiteilija.
Lempiharrastukseni on askartelu ja piirtäminen.
Lempibändini on Hevisaurus!
Suosikkiaine eskarissa on  ruututehtävät, joissa piirretään mallista.
Näitä kieliä osaan puhua: suomea, ranskaa, englantia.
Kivointa maailmassa on olla sisällä kun on kylmä.
Kaikkien inhottavinta maailmassa on no tietty kun tahdotaan joku uus peli ja sit saadaankin joku ihan toinen.
On kivaa olla lapsi koska saa aina juhlia synttäritä ja saa lahjoja.
Aikuiset ovat ihan sika hulluja, sillä kun ne sanoo välillä ihan eri asioita mitä ne tekee.
Isoveli on tosi kiva kun se huoltehtii musta.
Kuusivuotiaana on kivaa kun voi näyttää kahdella kädellä iän.
Pikkuveljenä olen meidän perheen lemmikki.
Lempiohjelmani on Ninjago.
Säästän rahaa että voin ostaa pleikka nelosen.
Kerään legoja.
Lempiruokani on kalapuikot ja ranut ja herneet ja perunamuussi ja broccoli ja valkosipuli ja sipuli.
Ihmisiä on olemassa koska että olisi elämää ja hapelle olisi käyttöä.
Talvella haluan tehdä lumiukon ja lumisotaa.
Kesällä haluan vain keinua ja piirtää – talvesta.
Haluaisin nyt syödä jäden.
Toivon Joulupukilta Mindcraft-jutun jossa on Steve ja sen kaveri ja vedenalainen pyramiidi ja kaksi vartijaa.
Matkustaisin mieluiten Espanjaan.
Siellä uisin meressä, kattoisin kuolleita meduusoja rannalla ja pelaisin pleikalla.
Haluaisin että että Marsiin voisi matkustaa viikonloppureissulle ja että sen voisi yhdistää maapalloon ja että sinne voisi mennä ilman happea.
Unelmien syntymäpäiväni olisi semmonen missä saa syödä 30 kakkua ja nakinsyöntikilpailut ja ja hirvee kasa kolikkoja, joku zinziljoonaa.
Terveisiet blogin lukijoille: heiiii blogin lukijat, mulla heiluu jo hammas ja mä oon jo kuus!

Juhannuksena ollaan:

– Käyty nälkäkiukkuisina Citymarketissa
– Syöty lounasta McDonaldsissa
– Heitetty talviturkki meressä
– Kerrottu satuja laiturilla
– Pelastettu etanoita
– Syöty raparperia suoraan puskasta
– Vihdottu saunassa
– Käyty uusperheenkasvatuskeskustelu
– Juotu aamukahvia auringossa
– Syötetty lampaita
– Katsottu leffoja
– Grillattu
– Tehty kokko grilliin
– Käyty jäätelöllä kyläkaupalla
– Pelattu muistipeliä
– Leikitty pihalla
– Nukuttu myöhään
– Piirretty ja väritetty
– Tehty kukkaseppele
– Otettu rennosti

Mitäs te teitte?

Tiedättekö, vihaan leikkimistä. Tykkään lasteni kanssa hengailusta, matkustamisesta, ravintolassa käymisestä, ulkoilusta, juttelusta, lukemisesta, uimisesta, piirtämisestä, leffojen katselusta… Mutta lastenhuoneen lattialla lelujen liikuttelu saa minut tuskastumaan hetkessä. En ole ikinä ollut leikkijä, eivätkä lapsetkaan ole oikeastaan ikinä pyytäneet minua leikkimään.

Eilen tuli kuitenkin tällainen tilanne eteen. Elvis oli vähän hiilenä, sillä hän olisi halunnut pelata pädillä ja minä yritin epätoivoissani keksiä hänelle jotain muuta tekemistä ennen kun räjähtää. Peliaika on nimittäin aiheena sellainen, joka saa meillä tunteet helposti kuumenemaan. Ennen kun huomasinkaan, olin itse ehdottanut junaradan rakentamista. Taisin olla tosi epätoivoinen.

Siinä sitä sitten oltiin. Aluksi sain vähän huijattua, räpsin kuvia kun pojat rakentelivat, välillä yritin vähän osallistua antamalla ”ohjeita”.  Välissä räpläsin vähän kännykkää.

”Äiti, sä lupasit leikkiä”. Pistos rinnassa, istun alas lattialle. Räplään kännykkää. ”Ai okei, sä vaan huijasit että leikit”. Isompi pistos. Alan kasaamaan junaa. Keskittyminen herpaantuu puolen minutin jälkeen. Meinaan taas avata puhelimen, mutta saan ryhdistäydyttyä. Lähinnä katselen kun pojat leikkivät, mutta yritän olla hengessä mukana. Heti kun laitan junani raiteille se jyrätään. Turhauttaa, yritän silti hymyillä ja esittää että just kiva leikki. Olen varma, että Facebookissa on hetkessä tapahtunut jotain todella suurta ja mullistavaa. Katson vaan ihan vähän puhelinta. Tunnen lasten tuomitsevat ja pettyneet katseet, enää he eivät edes viitsi sanoa mitään. Laitan puhelimen TAAAS pois. Olenpas huono tässä, ajattelen. Nyt aijon leikkiä tosissani. Lähden mukaan riehumiseen ja rikkomiseen ja murjaisen jopa pieru-vitsin. Lapset nauravat sydämiensä kyllyydestä. Okei, tämä toimii. Jatkan sekoilua ja hassuttelua (vesinokkaeläin oli käynyt kakkimassa radalle ja juna suistui suoraan mutaan) vielä hetken. Eiköhän tämä ollut tässä.

Jään vielä hetkeksi lattialle istumaan. Katson kännykkää. Elvis kiipeää syliini. ”Äiti toi oli tosi kivaa”. Siis mikä? ”Kun leikit meidän kanssa”. Tässä vaiheessa sisälläni myllertää ja pahasti. Apua, olenpas ollut huono äiti, jos noinkin pieni leikkiminen sai lapset noin onnellisiksi.

Inhoan edelleen leikkimistä, mutta mietin, että pitäisikö silti yrittää sitä vähän useammin. Toisaalta, olen kyllä läsnä sitten paljon paremmin muissa tilanteissa. En halua kuitenkaan antaa lapsille sellaista kuvaa, etten tykkäisi heidän kanssaan leikkimisestä. Ja kun olen selvästi aika huono esittämään, niin ehkä parempi sitten olla tekemättä sitä? Jos väkinäisen kymmenen minutin leikkimisen sijasta luen mielummin vaikka tunnin, niin onko se silloin muka huono? Ei mielestäni.

Jos jotain kohta kahdeksan vuoden äitiyden aikana olen oppinut, niin sen, että me vanhemmat olemme aika hyviä syyllistymään. Me kyllä me aina keksimme jonkin asian, josta syyllistää itseämme. Oli kyse sitten lapsen harrastuksista, ajankäytöstä, ruoasta, säännöistä – mistä vaan, niin aina sieltä löytyy joku juttu mistä läksyttää itseään ja potea huonoa omaatuntoa.

Myönnän siis, että vihaan leikkimistä ja olen siinä ihan huono. Sen sijaan olen mitä mahtavinta piknikseuraa, iloinen uimakaveri, viihdyttävä laatikkopyöräkuski, ihan paras satujen lukija, hyvä tekemään temppuratoja enkä ikinä kieltäydy katuliiduilla piirtämisestä. Aika kiva äiti siis. Missäs te olette hyviä?

Mainion vaatteet, Boblesit ja Brion lelut saatu