Tällä viikolla Myyllä oli viisikuukautisneuvola. Vaikka neuvolakäynneillä ei yleensä tapahdu mitään kummempaa, on siellä kiva käydä molempien vanhempien voimin aina kun vain mahdollista. Tällä kertaa tuli kuitenkin rokotuksia ja meillä oli myös asiaa allergioista, joten kiva että päästiin molemmat yhdessä käynnille.

Olenkin muutenkin huomannut, että vauvan synnyttyä minulle on entistä tärkeämpää tehdä asioita yhdessä. Niiden ei tarvitse tällä hetkellä olla mitään sen neuvolassa tai kaupassa käyntiä ihmeellisempiä juttuja, tärkeämpää on se, että teemme yhdessä. Tiiminä. Se oikeasti tekee todella hyvää parisuhteelle, vaikka saattaakin kuulostaa vähäpätöiseltä jutulta.

Neuvolan jälkeen meillä on ollut tapana käydä hoitamassa myös muita asioita. Meidän vakkari on yleensä apteekki, posti, kauppa ja usein napataan myös jotain ruokaa, yleensä nepalilaista, mukaan. Kuten tälläkin kertaa.

Sain eilen postaustoiveen vauvan talvipukemisesta ja päätinkin tarttua siihen heti. Toiveissa oli nimenomaan kuulla, että mitä puen vauvalle vaunuihin silloin kun mittari ulkona näyttää miinus kymppiä että nollakelillä. Sattuikin sopivasti, sillä tänään täällä meillä pakkasta oli 11 astetta ja Myy viihtyi kolmisen tuntia vaunuissa ylläolevissa vermeissä.

Olenkin monesti aiemmin kertonut vannovani, etenkin talvella, merinovillan nimeen. Pehmeä ja ohut merinovilla tuntuu miellyttävältä ihoa vasten, ei kutita ja pitää hyvin lämpimänä. Villaa kannattaa pukea siis ehdottomasti suoraan iholle, sillä se poistaa kousteutta ja pitää siksi ihon lämpöisenä paremmin kun vaikka puuvilla. Tänään Myyllä oli päällään PO.Pin mernovillabody sekä merinosukkahousut.

Myös toisena kerroksena oli villaa, myöskin merinoa, mutta aavistuksen alusvaatteita paksumpi haalari. Käsissä ja jaloissa isomummon kutomat tumput ja sukat.

Ostin viime viikolla alesta Myylle tuon ihanan, myöskin merinovillaisen, FUBin kudotun kypärämyssyn joka kämmitää myös kaulaa ja niskaa. Myssy melko paksu ja tarkoitettukin käytettäväski ihan sellaisenaan, eikä toisen hatun alla. Tänään kuitenkin pistin siihen päälle vielä kotimaisen Rouhea Knitsin villamyssyn. Ihan lämmön takia, mutta myös siksi, että ainakin meidän vauvalla myssy saattaa pyöriä päässä paljonkin, jolloin korva saattaa olla vahingossa ihan paljaana ja tällä tyylillä saan estettyä sen.

Toppapuku ostettiin itseasiassa vasta tällä viikolla, sitä aiemmin olemme pukeneet vauvan vain kerroksiin ja haalarina olemme vaihdellen käyttäneet windfleeceä tai teddykarvapukua. Eipä sille toppahaalarille ole aiemmin edes ollut tarvetta, kun vauva kuitenkin ulkoillessa on aina vaunuissa ja lämpöpussissa.

Villatumppujen – ja sukkien lisäksi laitoin vauvalle toppatumput sekä tossut, joiden sisällä on vielä lämmin fleecevuori. Etenkin pienten vauvojen ääreisverenkierto on huono, jolloin sormet ja varpaat saattavat tuntua kylmiltä vaikka vauvalla olisi kuinka lämpimästi päällä, mutta tällä konstilla pikkuiset sormetkin pysyvät lämpiminä.

Kuvasta poiketen Joutsenen untuvapussin sijasta rattaissa tänään käytössä oli suunnilleen äitiyspakkauksen kevyesti topattua makuupussia vastaava pussukka. Tämä siksi, että tällä varustuksella tuo untuvapussi olisi ollut liian paksu. Meillä on nimittäin köytössä vielä erillinen pehmeä kantokoppa, joka sekin itsessään antaa lisää lämpöä. Vauva on siis makuupussissa vielä pehmeän kannellisen kantokassin sisällä, joka on sitten vaunujen kopassa, jossa on vielä erillinen ohut kangassuoja.

Myy nukkui tänään päiväunia siis aika tarkkaan kolme tuntia tässä varustuksessa (josta minä itse vietin kaksi ikkunan toisella puolen sisällä kahvilassa) ja oli ihan täydellisen lämpöinen sen jäljiltä. Lämmin, muttei yhtään hikinen. Aika usein jos olen vanhingossa pukenut hänelle liikaa vaatetta, hän kyllä herää aika nopeasti ja päikkärit jäävät siihen. Myös siksi suosin kerroksia ja lisäilen mielummin sitten vaikka peittoa päälle tarvittaessa.

Huomenna pakkanen lauhtuu, ainakin täällä meillä päin, ja on taas lähempänä nollaa. Niillä keleillä tästä setistä vähentäisin joko villasukat ja tumput tai toppatöppöset ja tumput, villahaalarin sekä päällimäisen pipon. Tai sitten pukisin muuten saman setin, mutta jättäisin toppahaalarin kokonaan pois ja pakkaisin vauvan untuvapussiin ja pehmeään kantokoppaan.

En käytä muuten rattaissa mitään erillistä vaunuverhoa, sillä kuomun saa laskettua niin alas. Vauva on muutenkin niin syvällä ja alhaalla kopassaan, että hengitysilma pysyy mututuntumani mukaan plussan puolella. Tämänhän voi helposti testata laittamalla koppaan lämpömittari.  Vauvan lämpöä voi parhaiten seurata kokeilemalla tämän niskaa, jos se on hikinen, vaatteita on liikaa päällä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että vaunuissa makaava vauva pysyy lähes paikallaan ja siksi tarvitsee lämpimän varustuksen.

Alle 1-vuotiaan kanssa ulkona nukuttamisen pakkasrajaa pidetään yleisimmin kymmenen asteen tietämillä. Tätä kylmemmässä säässä vauvan kasvot paleltuvat herkästi, etenkin pitkiä aikoja ulkona ollessa. Minä itse ajattelen, ettei vaikkapa 15 asteen pakkasessa tehty pikainen kauppareissu tai happihyppely kuitenkaan ole pahaksi. Kunhan vauvalla on tarpeeksi päällä ja pakattuna syvälle koppaan, jottei hengitysilma ole liian kylmää.

Miten te puette vaunuissa olevat vauvat näillä säillä?

Vaikka meillä vasta maistellaan kiinteitä on sotku jo välillä ihan käsittämätöntä. Tuntuukin, että toistaiseksi vaatteille menee enemmän ruokaa kun itse suuhun. Eikä sitä sotkua ole vain vauvan vaatteilla, vaan ihan kaikkialla. Tästä tulikin mieleeni koota omat, yhdeksän vuoden äitiysuralla parhaimmiksi kokemani vinkit erilaisten tahrojen poistoon. Laittakaa toki kommentteihin jos ja kun listasta jäi jotain niksejä vielä uupumaan!

NOPEUS – Oikeastaan kaikkiin tahroihin pätee sama sääntö: ne lähtevät parhaiten irti tuoreeltaan. Juju on se, ettei anna tahran kuivua ja näin ollen imeytyä pysyvästi syvälle kuituun. Itse annan lasten rauhassa syödä ruokansa loppuun vaikka mustikkakeitot valuisivatkin pitkin rinnuksia. Usein vaatteet laitetaan pyykkiin vasta illalla, mutta pahimmat tahrat kannattaa ottaa käsittelyyn mahdollisimman tuoreeltaan. Ainakaan ei kannata jättää tahraisia vaatteita muhimaan likapyykkikorin pohjalle viikkokausiksi – ei ainakaan ilman sipaisua sappisaippuuaa!

SAPPISAIPPUA – Luottotuotteeni, tepsii useimpiin tahroihin, on riittoisa, luonnonmukainen (eläinperäinen) ja edullinen. En ole koskaan saanut tällä vaatteista värejä haalistumaan, vaikka saippua olisikin unohunut tahralle päiväkausiksi. Toisin kuten muut yleisimmät yrmäkät tahranpostoaineet voivat usein tehdä. Jos sappisaippuaa ei kotoa vielä löydy, kannattaa napata se mukaan seuraavalla kauppareissulla – ja ehdottomasti palana! Saippuaa hinkataan kostutetulle tahralle ja huuhdellaan ennen pesukoneeseen laittoa pois. Tosin täällä päässä se poishuuhtelu on unohtunut kerran jos toisenkin, eikä mitään vakavaa ole silti sattunut. Sappisaippua tehoaa useasti myös vähän pinttyneempäänkin likaan. Yleisimpiä kohteita ovat ainakin erilaiset ruokatahrat, ruoho sekä kakka (juuh).

RASVATAHRAT – Paras tapa poistaa vaatteilta rasva- ja öljytaroja on Fairy. Kastele tahra ja anna tiskiaineen vaikuttaa yön yli. Huuhtele aine pois ennen pesukoneeseen laittoa. Jos tahra ei häviä ensimmäisessä pesussa, toista koko homma uudestaan, mutta älä anna vaatteen kuivua välissä. Useinmiten eka kerta kuitenkin tepsii. Olen kuullut joidenkin tehostavan rasvatahran poistoa hinkkaamalla tiskiaineen lisäksi tahralle ruokasoodaa. Kuulemma toimii, mutta itse en ole testannut, enkä tiedä mitä se tekee väreille.

VERI – Vereen tepsii tehokkaasti jääkylmä vesi ja saippua tai nestemäinen pyykinpesuaine. Hätätapauksessa mikä vain käsisaippua tai vaikka shampookin käy. Huuhtele tahraa juoksevan kylmän veden alla ja kun kaikki mahdollinen veri on lähtenyt hinkkaa kevyesti tahrakohtaan saippuaa ja pese lopuksi pesukoneessa.

KUULAKÄRKIKYNÄ – Harjoitteliko kullannuppu nimmariaan seinälle tai valkoiselle nahkasovalle? Ei hätää! Etenkin koville pinnoille kannattaa testata hiuslakkaa, sen sisältämä alkoholi irroittaa mustekynän ihan vain pyyhkimällä, jättämättä jälkeäkään. Hiuslakan puuttessa myös hajuvesi voi toimia, mutta varaudu siihen, että haju pysyy ja pitkään (nimim kokemusta on).

AURINKO – Suomen oloissa tämä niksi toimii lähinnä vain kesäisin, mutta toimiessaan on yksi parhaimpia tapoja saada jopa vanhat pinttyneet tahrat pois. Aurinko haalistaa tahrat lähes silmissä. Omasta mielestäni tätä tehostaa vielä se, että vaate on tullut juuri pesusta ja on vielä vähän kostea. Minuspuolena aurinko myös haalistaa nopeasti vaatteista kirkkaat värit.

MUSTIKKA – Miten niin pienestä marjasta voikin lähteä niin paljon väriä! Itse olen saanut mustikkatahrat tuoreeltaan ihan vain sappisaippualla tarpeeksi kauan muhituttamalla, mutta sitkeisiin tahroihin voi kokeilla myös kiehuvan kuumaa vettä. Hätäensiapuna tuoreelle mustikkatahralle voi kokeilla myös jogurttia tai piimää.

PURKKA – Purukumi vaatteessa (tai hiuksissa) on ärsyttävä juttu. Se lähtee onneksi lopulta melko vaivattomasti jäädyttämällä. Jos mahdollista pistä vaate pakkaseen yön yli, muussa tapauksessa voit jäädyttää sitä paikallisesti myös jääpalan avulla. Kun purkka on jäätynyt, se lähtee raaputtamalla irti, ilman sotkua. Hiuksiin tepsii parhaiten sakset.

PUNAVIINI – Monelle tuttu kikka suola + kivennäisvesi toimii. Muista, älä hankaa ja levitä tahraa, vaan töpöttele ja pistä lopuksi pesukoneeseen jos mahdollista.

VALKAISUAINE – Itse välttäisin viimeiseen asti kloriitilla läträystä, mutta on tilanteita jossa se on hyvä ellei välttämätön. Näitä ovat tietysti kokovalkoinen pyykki, joka ei muulla keinoin kirkastu. Myös valkopohjaisista vaatteista voi varovasti kokeilla poistaa tahraa laimennettuun kloriittiin kastetulla topsipuikolla. Muista varovaisuus!

SAIPPUAKUPLATAHRAT, MYSTISESTI ILMESTYNEET BABAANITAHRAT SEKÄ KYNSILAKKA – Peli menenetty.

VAATEVÄRIT – Ikuisiksi ajaksi tahriintuneen vaatteen voi mahdollisesti yrittää pelastaa vielä värjäämällä sen itse pesukonevärillä. Yleensä tummemmalla värillä tai ensin valkaisemalla koko vaate. Muista kuitenkin, että väri tarttuu vain luonnonkuituihin, mitä vaatteessa käytetty ompelulanka harvoin on.

Mitä muita vinkkejä teillä tulee mieleen? Oliko tässä jotain uusia niksejä jotka menevät testiin?

– 7,620 kg 67 cm
– kääntyy vatsalleen
– liikkuu pieniä matkoja mittarimatotyyliin
– hakee konttausasentoa
– varaa jaloilleen
– on kiinnostunut kaikesta ja kaikista
– hymyilee, nauraa, jokeltaa, kiljuu, laulaa, päristää, örisee
– kurottaa esineitä ja vie kaiken suuhunsa
– ottaa sukat pois ja syö varpaitaan
– kääntyilee myös unissaan
– on maistanut jo mustikkaa, mansikkaa, mustamarjaa, banaania, appelsiinia, klementiiniä, porkkanaa, perunaa, lehtikaalia, hernettä, luumua, kurkkua, tomaattia, persimonia, päärynää, omenaa, mangoa ja vesimelonia
– istuu tuettuna hyvin ja selkä suorana
– rakastaa kylpemistä, pusuja, laulamista, ilmakylpyjä, ulkoilua ja huomiota
– vihaa pukemista
– uusi uniennätys 7h putkeen (vihdoin entisen 2-3 pätkien sijaan)
– epäillään maitoallergiaa ja refluksia
– on saanut kaikki tähän astiset rokotusohjelman mukaiset rokotukset
– nukkuu yleensä kolmet päiväunet
– viihtyy pieniä hetkiä itsekseen leikkien

1 KK
2 KK
3 KK
4 KK

Olen jo muutaman vuoden seurannut mielenkiinnolla blogeissa näkyneitä arkihaaste-kuvia. Arki on parasta ja tykkään niin näyttää kun katsellakin sitä aidoimmillaan. Vaikka oma blogi on muutenkin melko siloittelematonta ajattelin, että julkaisen tästä lähin kerran viikossa, koko vuoden ajan yhden kuvan ilman paineita sen esteettityysestä ja ennenkaikkea tavallisista, arikisista jutuista, joista ei välttämättä tulisi muuten mieleen kertoa. Aloitan nyt loogiswsti viikosta 3, katsotaan joskos julkaisen ekansimmöisten viikkojen kuvat vielä jälkikäteen.

Tässä kuvassa näette keskiviikon kotitoimistoni. Olen juuri lopettanut skype-palaverin tanskalaisen asiakkaan kanssa. Tänne uuteen kotiiin minulle ei tehty mitään erillistä työpistettä, sillä tykkään olla läppärillä siellä täällä, tilanteen ja mahdollisuuksien mukaan. Yleensä kirjoittelen blogia tai sänköposteja sohvalta tai sängyssä lojuen. Ja nyt äitiyslomalla yritän muutenkin pitää työjutut ihan minimissä.

Työpisteettömyys on alkanut kuitenkin pikkuhiljaa rassaamaan ja itseasiassa haaveilen nykyisin ihan omasta työhuoneesta. Olen tehnyt töitä kotoa käsin jo monen monta vuotta ja tottunut sen suomiin etuihin ja joustaviin aikatauluihin. On kätevää kun samaan aikaan voi vaikkapa pestä pyykkiä olla välittämättä minkä näköisenä sitä hommia paiskii. Toisaalta ihmiskontaktit jäävät näin hyvin vähiin. Aina välillä mietin, että oma työyhteisö olisi ihana, mutta siitäkin huolimatta haluaisin myös sen oman työhuoneen rauhan.

Myös Myylle ja pojillekin olisi ihana saada lähitulevaisuudessa omat huoneet, joten voi olla, että saan vain jatkaa haaveilua omasta työhuoneesta. Mikäs siinä, eteenehän ne hommat näinkin.