EI SE OLE NIIN PÄIVÄN PÄÄLLE

9/11/2019

Niinä vuoroviikkoina, kun muut lapset ovat toisilla vanhemmillaan ja me kotona miehen ja taaperon kanssa vain kolmisin, päivät menevät usein aivan sekaisin. Oli arki tai viikonloppu, huomaan meneväni nukkumaan yleensä mahdollisiman aikaisin. Joskus puoli yhdeksän peiton alle kaivautessani tajuan olevan launatai-ilta ja tietettekö, tunnen siitä pelkkää tyytyväisyyttä.

Viikoinloppuihin ei sisällty samanlaisia enää odotuksia ja suunnitelmia kun ennen vauvaa. On vain päiviä jotka soljuvat.

Eikä se ole yhtään huono asia. Maanantaina oltiin kahdestaan miehen kanssa yötä hotellissa- sillä miksi sellaista ei voisi tehdä myös viikolla? Otettiin drinkit kattoterassilla ja syötiin monen ruokalajin illallinen. Tuntui ihan lauantailta. Tiistai sitten tuntui sunnuntailta ja eilinen perjantai oli ehdottomasti torstai  – ja sitten toisaalta, se olisi voinut olla ihan mikä tanhasa muu päivä. paitsi ehkä sunnuntai.

Koska elämme intensiivistä pikkulapsiperhe-elämää, meillä on harvoin viikonloppuisinkaan mitään menoja. Ehkä alitajuisesti yrittämmekin sopia mahdollisiman vähän ohjelmaa – millekään päiville. Ne kuitenkin täyttyvät aina ihan itsestään. Kun ennen viikkoa rytmitti tarkkaan viikonpäivät ja ennenkaikkea lähestyvä viikonloppu, nyt on ihan erilaista.

En voi sanoa kaipaavaani vanhaa elämääni, tiedostan sen, että nyt on erilainen elämänvaihe ja joskus taas tulee toisenlainen. Jos jotain ”vanhasta elämästäni” kaipaan, on se ystävät joita tuli – yleensä viikonloppuisin, nähtyä enemmän. Välillä kaipaan tanssimaan, mutta yöunet vievät selvän voiton siitä hommasta.

Lapsiperhearki kuvataan usein rankaksi ja joskus sitä toivookin päivän menevän vain nopeasti ohi – yleensä siksi, että pääsisi nukkumaan. Pääosin se on kuitekin ihanaa ja itseäni hirvittää enemmän ajan nopea kulku. Miten päivä toisensa jälkeen lipuu ohi, vuodenajat seuraavat toisiaan ja lapset hujahtavat pituutta.

Teen kotona töitä ja mieheni on hoitovapaalla. Yritän pitää säännöllistä työaikaa arkipäivisin, mutta käytännössä se onnistuu harvoin. Siinä on varmasti syy sille, miksi sunnuntaisin ei ahdista tuleva maanantai ja miksi se maanantai harvoin tuntuu edes siltä.

Puhun usein arjesta. Arki merkitsee ja ennenkaikkea tuntuu eri ihmisille, erilaisissa elämäntilanteissa erilaisille. Meidän arki on päällisin puolin tavallisen arkista – tai siis tavallista juuri meille. On aikaiset herätykset, kaurapuurot, ulkoilut lähipuistossa, kaupassa käynti, ruan laittoa ja tiskokoneen tyhjennystä. Ja silti joka päivään kuuluu juhlahetkiä.

Meille arjesta tekee eritystä viihtyisällä, rauhallisella mutta meille tapeeksi eläväisellä asuinaalueella eläminen, palvelut kävelymatkan päässä, kiva lähikavila ja lempiravintolat kotiikuljetussäteen sisällä. Laadukasta kahvia aamuisin itse jauhettuista pavuista vaahdotetun kauramaidon kera, kaapissa jemmassa suklaata ja pähkinöitä. Ylellinen kasvööljy ja kylpytakki jonka lehmeyteen sukeltaa iltasuihkun jälkeen. Makaroonilaatikon kanssa nautittu hyvä lasi punaviiniä. Villamatto, jonka tuntua rakastan paljaan jalan alla. Rakkaita ihmisiä elämä täysi – hekin vähintään puhelimen päässä.

Kuormittavia asioita, elämän murheita, on myös, mutta pyrin keskittymään niihin hyviin. Nautiskelemaan. Nauttimaan arjesta – luki kalenterissa mitä vaan, arjesta voi tehdä juhlaa melkein joka päivä jos haluaa. Kuka sanoi, ettei torstaina voisi kattaa illallispöytää kynttilöineen ja kristillalaiseneen? Tai mennä maanantaina, ihan muuten vaan, koko perheen voimin kahvilaan kakulle?

Olen kertonut näkeväni kauneutta ihan arkisissa asioissa. Taaperon heittelemät kaurapuuropallerot ja kahvikupin pohjasta jäänyt rinkuja voivat jonain aamuna näyttää lumoavalta taideteokselta ruokapöydän pinnalla. Pyykkinarulla kuivumassa olevien vaatteiden värihamonia saa sydämeni pamppailemaan ja rakastan aamulla sitä hetkeä, kun sotkuiseen lastenhuoneeseen alkaa yllätten paistamaan kylmä talven aurinko – piirtäen erilaisia varjoja kaiken sen värien sekamelskan joukkoon.

Mikä tekee teidän arjesta eritystä tai saa sen tuntumaan juhlata?


PARHAAT TAHRANPOISTOVINKIT

23/01/2019

Vaikka meillä vasta maistellaan kiinteitä on sotku jo välillä ihan käsittämätöntä. Tuntuukin, että toistaiseksi vaatteille menee enemmän ruokaa kun itse suuhun. Eikä sitä sotkua ole vain vauvan vaatteilla, vaan ihan kaikkialla. Tästä tulikin mieleeni koota omat, yhdeksän vuoden äitiysuralla parhaimmiksi kokemani vinkit erilaisten tahrojen poistoon. Laittakaa toki kommentteihin jos ja kun listasta jäi jotain niksejä vielä uupumaan!

NOPEUS – Oikeastaan kaikkiin tahroihin pätee sama sääntö: ne lähtevät parhaiten irti tuoreeltaan. Juju on se, ettei anna tahran kuivua ja näin ollen imeytyä pysyvästi syvälle kuituun. Itse annan lasten rauhassa syödä ruokansa loppuun vaikka mustikkakeitot valuisivatkin pitkin rinnuksia. Usein vaatteet laitetaan pyykkiin vasta illalla, mutta pahimmat tahrat kannattaa ottaa käsittelyyn mahdollisimman tuoreeltaan. Ainakaan ei kannata jättää tahraisia vaatteita muhimaan likapyykkikorin pohjalle viikkokausiksi – ei ainakaan ilman sipaisua sappisaippuuaa!

SAPPISAIPPUA – Luottotuotteeni, tepsii useimpiin tahroihin, on riittoisa, luonnonmukainen (eläinperäinen) ja edullinen. En ole koskaan saanut tällä vaatteista värejä haalistumaan, vaikka saippua olisikin unohunut tahralle päiväkausiksi. Toisin kuten muut yleisimmät yrmäkät tahranpostoaineet voivat usein tehdä. Jos sappisaippuaa ei kotoa vielä löydy, kannattaa napata se mukaan seuraavalla kauppareissulla – ja ehdottomasti palana! Saippuaa hinkataan kostutetulle tahralle ja huuhdellaan ennen pesukoneeseen laittoa pois. Tosin täällä päässä se poishuuhtelu on unohtunut kerran jos toisenkin, eikä mitään vakavaa ole silti sattunut. Sappisaippua tehoaa useasti myös vähän pinttyneempäänkin likaan. Yleisimpiä kohteita ovat ainakin erilaiset ruokatahrat, ruoho sekä kakka (juuh).

RASVATAHRAT – Paras tapa poistaa vaatteilta rasva- ja öljytaroja on Fairy. Kastele tahra ja anna tiskiaineen vaikuttaa yön yli. Huuhtele aine pois ennen pesukoneeseen laittoa. Jos tahra ei häviä ensimmäisessä pesussa, toista koko homma uudestaan, mutta älä anna vaatteen kuivua välissä. Useinmiten eka kerta kuitenkin tepsii. Olen kuullut joidenkin tehostavan rasvatahran poistoa hinkkaamalla tiskiaineen lisäksi tahralle ruokasoodaa. Kuulemma toimii, mutta itse en ole testannut, enkä tiedä mitä se tekee väreille.

VERI – Vereen tepsii tehokkaasti jääkylmä vesi ja saippua tai nestemäinen pyykinpesuaine. Hätätapauksessa mikä vain käsisaippua tai vaikka shampookin käy. Huuhtele tahraa juoksevan kylmän veden alla ja kun kaikki mahdollinen veri on lähtenyt hinkkaa kevyesti tahrakohtaan saippuaa ja pese lopuksi pesukoneessa.

KUULAKÄRKIKYNÄ – Harjoitteliko kullannuppu nimmariaan seinälle tai valkoiselle nahkasovalle? Ei hätää! Etenkin koville pinnoille kannattaa testata hiuslakkaa, sen sisältämä alkoholi irroittaa mustekynän ihan vain pyyhkimällä, jättämättä jälkeäkään. Hiuslakan puuttessa myös hajuvesi voi toimia, mutta varaudu siihen, että haju pysyy ja pitkään (nimim kokemusta on).

AURINKO – Suomen oloissa tämä niksi toimii lähinnä vain kesäisin, mutta toimiessaan on yksi parhaimpia tapoja saada jopa vanhat pinttyneet tahrat pois. Aurinko haalistaa tahrat lähes silmissä. Omasta mielestäni tätä tehostaa vielä se, että vaate on tullut juuri pesusta ja on vielä vähän kostea. Minuspuolena aurinko myös haalistaa nopeasti vaatteista kirkkaat värit.

MUSTIKKA – Miten niin pienestä marjasta voikin lähteä niin paljon väriä! Itse olen saanut mustikkatahrat tuoreeltaan ihan vain sappisaippualla tarpeeksi kauan muhituttamalla, mutta sitkeisiin tahroihin voi kokeilla myös kiehuvan kuumaa vettä. Hätäensiapuna tuoreelle mustikkatahralle voi kokeilla myös jogurttia tai piimää.

PURKKA – Purukumi vaatteessa (tai hiuksissa) on ärsyttävä juttu. Se lähtee onneksi lopulta melko vaivattomasti jäädyttämällä. Jos mahdollista pistä vaate pakkaseen yön yli, muussa tapauksessa voit jäädyttää sitä paikallisesti myös jääpalan avulla. Kun purkka on jäätynyt, se lähtee raaputtamalla irti, ilman sotkua. Hiuksiin tepsii parhaiten sakset.

PUNAVIINI – Monelle tuttu kikka suola + kivennäisvesi toimii. Muista, älä hankaa ja levitä tahraa, vaan töpöttele ja pistä lopuksi pesukoneeseen jos mahdollista.

VALKAISUAINE – Itse välttäisin viimeiseen asti kloriitilla läträystä, mutta on tilanteita jossa se on hyvä ellei välttämätön. Näitä ovat tietysti kokovalkoinen pyykki, joka ei muulla keinoin kirkastu. Myös valkopohjaisista vaatteista voi varovasti kokeilla poistaa tahraa laimennettuun kloriittiin kastetulla topsipuikolla. Muista varovaisuus!

SAIPPUAKUPLATAHRAT, MYSTISESTI ILMESTYNEET BABAANITAHRAT SEKÄ KYNSILAKKA – Peli menenetty.

VAATEVÄRIT – Ikuisiksi ajaksi tahriintuneen vaatteen voi mahdollisesti yrittää pelastaa vielä värjäämällä sen itse pesukonevärillä. Yleensä tummemmalla värillä tai ensin valkaisemalla koko vaate. Muista kuitenkin, että väri tarttuu vain luonnonkuituihin, mitä vaatteessa käytetty ompelulanka harvoin on.

Mitä muita vinkkejä teillä tulee mieleen? Oliko tässä jotain uusia niksejä jotka menevät testiin?


UNELMIEN PYYKINPESUKONE

21/10/2018

Kaupallinen yhteistyö – Electrolux

Kaupallinen yhteistyö – Electrolux

Itselleni, etenkin nyt kolmen lapsen kanssa, on tärkeää helppo ja toimiva arki. Itse olen kokenut omaa arkea helpottavaksi tekijäksi etenkin tavat joilla voi säästää aikaa. Ja koska en muutenkaan ole ikinä ollut mikään kovin suunnitelmallinen (tai innokas) pyykinpesijä, minulle on ollut tärkeää omistaa ihan oma pyykinpesukone. Vaikka taloyhtiössä olisi pyykkitupa ollutkin. Tällöin olen voinut pestä ja ripustaa pyykit silloin kun minulle on parhaiten sopinut – tai tullut äkillinen tarve. Etenkin pienten lasten kanssa olen kokenut sen äärettömän tärkeäksi.

Olen myös vuosien aikana todennut sen, että pesukoneella on oikeasti väliä. Olen omistanut niin ex-anopin vuosikausia vanhan, temppuilevan ja vuotavan pesukoneen kun vuokranantajan tarjoamankin, ummenhtuneelta haisevan ja ympäri kylpyhuonetta linkouksen aikana pomppivan kapistuksen. Parikyymppisenä minulla oli pyykinpesukone keittiössä ja se piti aina pyykkiä pestessä raahata paikaltaan monta metriä lavuaarin eteen, jonka hanasta veden sitten sai lyhyellä letkulla koneeseen. Sanomattakin selvää ettei samaan aikaan keittiöstä saanut vettä tai siellä voinut esimerkiksi myöskään tehdä ruokaa, saatika tiskata.

Viimeiset kolme pesukonettani ovat kuitenkin olleet upouusia Electoluxeja ja niiden myötä olenkin tajunnut, että miten suuri merkitys hyvällä pesukoneella on ylipäätään siihen innostukseen pestä pyykkiä, saatika pesutuloksen laatuun ja vaatteiden hyvänä säilymiseen.

Koska tykästyin ensimmäiseen Electroluxiini niin paljon, halusin ehdottomasti jatkaa merkkiuskollisena, kun edellisen muuttoni yhteydessä jouduin vaihtamaan pienempään koneeseen. Nyt kun uuden kotimme kylpyhuoneeseen taas mahtui isompi kone, ja perhekin kasvoi, aloin haaveilemaan taas uudesta koneesta. Ja sellainen meille muutama kuukausi sitten yhteistyön merkeissä Elecrtoluxilta tuli.

Ensimmäisessä pesukoneessani oli ihan mahtava, vaatteita raikastastava höyrytoiminto, jota käytin silloin kun vaatteet kaipasivat tehokkaampaa freesausta kun ulkona tuuletus, mutta eivät varsinaisesti olleet likaisia. Halusin ehdottomasti että uudessa koneessamme olisi myös tämä toiminto.

Toinen pesukoneeni oli kompakti, maksimissaan neljä kiloa kerrallaan pesevä erikoiskokoinen pikkukone. Nykyiseen kuuden hengen talouteen tarvittiin siis ehdottomasti isompi rumpu, mutta tässä pienessä koneessa oli myös puolensa. Nimittäin välillä kun vaikkapa tiettyä väriä olisi tullut normaaliin koneeseen vain vajaa rummullinen, siinä sai pestyä niilläkin usein täysiä koneellisia. En kuitenkaan ihan ekologisista syistä mielelläni pese kone vajaana, ja siksi halusinkin että uusi kone osaa punnita pyykin ja käyttää siihen vain sen mukaan vettä ja aikaa.

Koska perheeseemme oli juuri uutta pesukonetta hankkiessamme syntymässä vauva, oli selvää että niin likapyykin kun myös kuivatettavan pestyn pyykin määrä kasvaisi. Minulle onkin vuosien saatossa syntynyt melko negtatiivinen suhde pyykinkuivaustelineeseemme, joka yleensä laitetaan keskeltä olkkaria piiloon vain silloin harvoin kun meille tulee vieraita. Olenkin haaveillut kuivaavasta pesukoneesta siitä saakka kun sellaistesta joitain vuosia sitten ensi kertaa kuulin.

En missään nimessä halunnut erikseen kuivausrumpua. Olen tottunut siihen, että pesukoneesta saa todella hyvän tason kylppäriin ja nytkin meillä oli suunnitteilla hyödyntää pyykinpesukoneen kansi ja tehdä siihen vauvanhoitotaso – mielestäni kun sille ehdottomasti paras paikka on juurikin kylpyhuoneessa, vesipisteen välittömässä läheisyydessä. Siitä syystä pesutorni ei kohdallamme tullut kyseeseen.

Muita vaatimuksiani pesukoneelle oli näyttö josta näkee pesuohjelman pituuden ja jäljellä olevan ajan, ajastin (minulla on ollut usein tapana ajastaa ohjelma alkamaan aikaisin aamulla niin, että ehdin ripustamaan pyykit ennen kun lähden päivän menoihin), villa -ja käsinpesuohjelma, pikaohjelma, erillinen linkous, vähän kuluttava energialuokka A sekä mielellään hiljainen ääni.

Ennen kun olin päättänyt millainen kone meille tulisi, luin erilaisia kokemuksia kuivaavista pesukoneista. Jotkut kehuivat keksinnön maasta taivaisiin, jotkut taas moittivat pitkiä monen tunnin ohjelmia ja ryppyisiä pyykkejä. Lopulta päädyimme siihen, että meille kuivaavasta pesukoneesta olisi silti enemmän iloa kun hyötyä.

Electroluxin uusi PerfetCare 700 – kuivaava pesukone vastasi kaikkiin vaatimuksiimme, sekä vähän niiden yli. Pesukone pesee kerralla 10 kiloa sekä kuivaa 6 kiloa pyykkiä. Sen EcoInverter-moottori on niin hiljainen, että voimme huoletta pestä ja kuivattaa pyykkiä myös yö-aikaan naapureita tai omia uniamme häiritsemättä. Koneen SensiCare-järjestelmä punnitsee joka koneellisen ja säätää automaattisesti pesuohjelman sen mukaan. Tämä siis säästää vaatetta turhan pitkältä pesulta sekä samalla toki säästää energiaa ja vettä. 

Me olemme tähän mennessä käyttäneet kuivausta pääosin pyyhkeille, vauvan harsoille, petivaatteille sekä sukille ja alusvaatteille, mutta ihan hiljattain rohkenimme kuivattaa myös vaatteita – eivätkä ne menneet miksikään! Toki se on myönnettävä, että jos pyykkiä kuivattaa liian pitkään ihan rutikuivaksi, tai ne jättää koneeseen ohjelman päättymisen jälkeen, niistä tulee ryppyisiä. Itse valitsen kuitenkin mielummin ryppyiset lakanat jotka voi viikata heti kaappiin tai pedata sänkyyn, kun niiden ympäri asuntoa ovien päällä kuivattelun ja siitä syntyvän pölyn.

Olenkin joskus aiemmin kertonut, että minulla on yhdet ihan suosikki-lakanat, ja on ihana kun ne saa pesun jälkeen heti taas käyttöön. Alkuviikosta, samana aamuna kun olimme lähdössä laivalle, huomasin että kaksi luottopaitaani sekä parhaimmat rintaliivini olivatkin edelleen pyykkikorissa likaisina. Kahden ja puolen tunnin päästä ne olivat niin puhtaita että kuivia, kiitos pikapesuohjelman ja sain ne mukaan reissuun. Samalla huomasin, että jos vaatteet ottaa koneesta ennen kun ne ovat ehtineet kuivata ihan täysin (mutta ovat silti niin kuivia että ne voisi jo laittaa kaappiin), eivät ne myöskään ole ryppyisiä.

Pesukoneessa pikaohjelman lisäksi lempijuttuni on myös se, että ihan kaikkia perus-pesuohjelmia voi myös lyhentää, samoin kun kuivausaikaakin. Ja tosiaan kone sitten vielä itse punnitsee pyykin, joten usein ohjemat lyhenevät vielä senkin jälkeen vähän lisää. En ole kertaakaan kokenut ongelmaksi sitä, että kuivatuksenkaan kanssa ohjelma kestäisi liian kauaa. Vaatteita voi myös kuivattaa lyhyemmissä pätkissä ja kokeilla aina välissä tarvitseeko niitä enää kuivattaa.

Vaikka tämä saattaa kuulostaa jo vähän liian ylistykseltä, niin pakko vielä kertoa, että vauvamme lempipaikka on ehdottomasti pesukoneen päällä oleva vaipanvaihtoalusta. Hän viihtyisi siinä vaikka kuinka kauan ja itseasiassa joskus jos emme saa häntä muuten mitenkään rauhoittumaan, viemme hänet sinne. Lisäksi epäilemme että hän on rakastunut tuohon vedenottoletkuun. Emme ole nähneet hänen katsovan mitään muuta yhtä ihaillen. On kätevää kun koneen päällisen saa hyödynnettyä näin ja sitten joskus kun hoitopistettä ei enää tarvitse, siihen voi keksiä jotain muuta säilytysratkaisua.

Parin kuukauden käyttökokemuksen jälkeen voin rehellisesti todeta, että tämä kone on meille ihan nappivalinta! Ehdottomasti jatkan Electroluxin koneiden suositteluja aina kun joku pesukonesuosituksia kysyy. Jos kuivaavaa konetta etsii, tämä on varmasti niiden parhaimmistoa. Kaiken lisäksi koneen rekisteröidessä siihen saa kymmenen vuoden takuun.

Vähän sitä tuntee olonsa aika aikuiseksi, kun pyykinpesukone saa aikaan näin suuria ilon ja tyytyväisyyden tunteita – mutta mitä sitten! Jos pesukoneella voi olla näin suuri elämänlaatua parantava  kyky niin antaa olla. Suurinosa elämästä on itselläni sitä perus arkea, joten mielellään siihen tuo helpotusta ja tietynlaista luksusta vaikkakin sitten unelmiensa, kuivaavan pesukoneen muodossa.

Kokeeko siellä kukaan muu yhtä suuria tunteita kodin elektroniikkaa kohtaan? Entä ovatko kuivaavat pesukoneet jo tuttuja?

Lisätietoja Electrolux PerfectCare 700 Kuivaavaavasta pesukoneesta (malli EW7W6661S7) löydät TÄÄLTÄ.