Kotiseuturakkaus. Oltiin viikonloppuna meidän vanhoilla kotikulmilla. Kun näin pojat kiipeilevän ja juoksentelevan tutuilla syksyisillä kallioilla, ihan kun joskus ennenvanhaan, tuli rintaan niin suuri haikeus että sattui.

Mietin usein, miksi tunneside juuri tuohon kaupunginosaan on niin suuri. Olenhan asunut vuosia myös muualla. Mutta mikään seutu oman lapsuuden jälkeen ei tuskin ole tullut yhtä tutuksi.

Kun lasten kanssa viettää kotona vuosia, tulee luuhattua myös aika paljon lähipuistoissa, kaduilla ja metsiköissä. Samalla tutustuu moniin muihin arkeaan samaan tapaan viettäviin naapureihin. Meille muodostui muiden äitien kanssa tiivis yhteisö.

Molemmat pojat ovat syntyneet täällä asuessa. Sillä on varmasti iso merkitys tunnesiteeseen. Niin paljon muistoja yhdessä kaupunginosassa. Itsekin koin suuren kasvun täällä asuessa. Tulin äidiksi ja myöhemmin aloitin alun vielä uudestaan ihan itsekseni.

Ihana Alppila. (Ja sen ihanan kuvauksellliset talojen seinät)

Ps. Olen ehdolla vuoden sisällöntuottajaksi Babyshop Awardseissa. Minua voi käydä äänestämässä klikkaamalla numeroa 53. Kiitos!

Hektisen ja raskaan viikon sekä (jälleen) huonosti nukuttujen öiden jälkeen, tämä kaunis syysviikonloppu tuli todellakin tarpeeseen. Koko sana ruuhkavuodet tuntuu jo loppuunsa kulutetulta ja aiheuttaa itsessäni pelkkiä vilunväristyksiä. Ei kuitenkaan käy kieltäminen, että tässä elellään varmasti oman elämän kiireisintä ja stressaavinta vaihetta.

Vaikka isommat lapset ovat jo isoja ja omatoimisia, vie päivästä hirveän ison osan harrastuksiin ja koulumatkoihin liittyvä logistiikka, yhteydenpito opettajiin ja toisiin vanhempiin, puhumattakaan kaikenmaailman välikausikuorihanskojen ja uusien talvikenkien metsästämisestä. Siihen päälle täytettävät lomakkeet, päivän ruokien sekä välipalojen miettiminen sekä toteutus jonka jälkeen pitäisi vielä yrittää olla läsnäoleva vanhempi joka kyselee kuulumisia, auttaa läksyissä, tekee täi -ja hammaspesutarkistuksen, kasvattaa ja lukee iltasadun. Ainiin ja sitten olisi vielä tuo taapero, oma parisuhde, koti, työt ja oma elämä (no viimeisintä ei kyllä oikeasti nyt juuri ole).

Ja samaan aikaan isommatkin ovat oikeasti vielä aika pieniä. He tarvitsevat äitiä ja minä heitä. Joku voisi sanoa, että tuon ikäinen osaa ja pärjää jo monessa asiassa itsenäisesti – ja se on aivan totta, mutta mielestäni ei kuitenkaan vielä aina tarvitse.

Joka tapauksessa, oli ihana kun viikonloppu oli kiireettömyydessään ihan arjen vastakohta. Tai tuli meillä eilen vähän kiire veljeni synttäri-illalliselle, mutta siitäkin huolimatta että suunniteltua tekemistäkin oli molemmille päiville, tuntui kaikki ihanan rennolta – ja kivalta. Sillä, että unohdin kokonaan toisen lapsen lauantaisen harrastuksen ja päätin etukäteen edes olla yrittämättä tehdä jotain työjuttuja jossain välissä, saattoi olla osuutta asiaan.

Nämä syksyn upeat värit, aurinko ja hiusten pesun skippaminen pipon ansiosta olivat kuitenkin varmasti pääsyy kiireettömään viikonloppufiilikseen (ja eilinen dinneri kaikista rakkaimpien kanssa). Ruuhkavuodet tai ei, olen silti niin onnellinen noista kolmesta – vaikka välillä tuntuu pää räjähtävän (ja äidin perse repeävän – kuten isommat vitsillä sanovat jos meinaan hermostua).

Lasten ulkotakit ja housut saatu Polarn O Pyretiltä

Minulla on ollut tämä postaus luonnoksissa jo hyvän aikaa. Maidon juonti jakaa mielipiteitä ja siihen liittyy myös paljon tunteita, onhan maito kuulunut vahvasti meidän Suomalaisten ruokajuomaksi jo vuosikausia. Siksi myös siitä kirjoittaminen julkisesti vähän hirvittää.

Viime vuosina maidon juontia ja sen terveyshyötyjä ollaan katsasteltu myös entistä kriittisemmin – mikä on omasta mielestäni hyvä. Nämä keskustelut ja tutkimukset ovat myös avanneet omia silmiäni, ja siksi meillä ei ole kotona tarjottu maitoa ruokajuomana enää moneen vuoteen.

Ketään sen enempää syyllistämättä tai valintoja arvostelematta, kerron siis vain miksi meillä ei enää juoda maitoa. En kuitenkaan lähde hurskastelemaan, sillä muut maitotuotteet kuten juustot ja voi kuuluvat edelleen osana ruokavalioomme. Osittain tämän jutun kirjoittaminen myös pistää pohtimaan omia kulutusvalintoja entistä kriittisemmin. En siis paasaa tai syyllistä, vaan esitän muutaman oman huomion – enkä edes sano, että esimerkiksi muu perheeni olisi kanssani täysin samaa mieltä.

Maitoon ja maidontuotantoon liittyy monia ongelmia eettisyydestä ympäristövaikutuksiin sekä terveyteen. Äidinmaito on välttämätöntä imeväisikäiselle vauvalle, mutta ihminen ei myöhemmin tarvitse toisen nisäkkään maitoa ravinnokseen. On myös huomattu, että suurimalle osalle maailman ihmisistä kehittyy lapsuuden jälkeen laktoosi-intoleranssi, eli keho ei enää pysty pilkkomaan maidon sokeria. Tämäkin mielestäni kertoo aika konkreettisesti sen, ettei nisäkkään maito kuulu aikuisen ruokavalioon.

Maidon terveyshyödyiksi sanotaan olevan kalsium sekä D-vitaamiini. Kuitenkin paljon ja hyvin imeytyvää kalsiumia saa myös monesta muustakin, kuten vihreistä vihanneksista, manteleista, tofusta tai vaikkapa merilevästä. Maidossa ei ole luontaisesti juurikaan D-vitamiinia, vaan se on lisätty siihen muun prosessoinnin yhteydessä. Yhtä hyvin D-vitamiininsa voi popsia siis purkista.

Suomessa juodaan huomattavasti eniten maitoa koko maailmassa. Maito on osa kansallista identiteettiämme ja se taas on markkinoinnin ja maitopropagandan tulos. Kaikki varmasti muistavat koulujen ja ruokaloiden käytävillä olevat maitomainokset? Niitä näkee edelleen ja mainokset liittyvät koulumaitotukeen. Tuen saaminen edellyttää, että koulut ja päiväkodit ripustavat koulumaitojulisteen näkyvälle paikalle. Tällöin koulut voivat ostaa maitotuotteita alennuksella, ja erotus maksetaan suoraan toimittajalle. Ja lapset oppivat pienestä pitäen siihen, että maitoa kuuluu juoda.

Suuresta maidonkulutuksesta huolimatta Suomalaiset kärsivät kuitenkin eniten myös osteoporoosista – vaikka maidon sanotaakin vahvistan luustoa. Miksi? Tämä on ehkäpä (sekä Suomessa myös vallitsevan suuren laktoosi-intorelanssisten määrän lisäksi) kiistellyin aihe. Monesti olen kuullut sanottavan, ettei tutkimuksia kuitenkaan aiheesta ole, oman googlailuni mukaan taas on – mutta hyvin ristiriitaista.

Ei käy kieltäminen, etteikö maidossa kalsiumia olisi. Luin kuitenkin useasta paikasta myös seuraavaa: Maidon sisältämät proteiinit happamoittavat pitkällä aikavälillä elimistöä, josta taas seuraa kivennäisaineiden, kuten kalsiumin vähenemistä kehossa (?). Lisäksi noin joka neljäs Suomalainen kärsii laktoosi-intoleransissta – osa tietämättään. Tällöin maitotuotteiden (laktoosin) nauttiminen vahingoittaa suoliston terveyttä ja ärsyttää sitä – jos suoli menee huonoon kuntoon tai tulehtuu, huonontaa se ravintoaineiden (kuten kalsiumin) imeytymistä.

Itse olen näistä väitteistä itse aika ristiriitaisin mielin, sillä ensinnäkään en pysty arvioimaan näiden löytämieni lähteiden varmuutta täysin. Siitäkin huolimatta koen, että maidon eettinen puoli ja ympäristöhaitat ovat niin suuria, että jätän maidon litkimisen mieluiten vasikoille – joille se kuuluukin. Ihminen pärjää oikein hyvin ilmankin, oli maidosta terveyshaittaa/hyötyä tai ei.

Itse olen kuitenkin aikanaan huomannut nimenomaan maidon juomisen lisäävän niin itselläni kun lapsillanikin limaisuutta. Useampi lääkäri on myös neuvonut lopettamaan maitotuotteiden, etenkin maidon juonnin eritysesti silloin kun lapsi sairastaa. Niin tehdessäni huomasin maidon juonnin pitävän esikoisen kohdalla korvatulehduskierrettä ainakin osittain yllä ja lopettaminen taas tuntui lyhentävän myös flunssan kestoa ja vähentävän ylipäätään sairastamista. Tämä on siis myös yksi syy perheemme maidon juomisen loppumiseen. Kuten monessa muussakin, tässäkin lima-asiassa tutkimukset ovat puolesta ja vastaan – ja kerronkin vain asiasta oman kokemuksen kautta.

Sitten ne eettiset ongelmat. Kuten sanottu, en itsekään ole pyhimys, mutta koen että maitotuotteiden vähentäminen on askel parempaan suuntaan. Maitotuotanto pitää kokoajan yllä myös lihatuotantoa ja 90 prosenttia naudanlihasta tulee maitotiloilta. Lehmä lypsää maitoa vain, jos se pidetään jatkuvasti poikimassa. Lypsylehmät laitetaan poikimaan noin kerran vuodessa ja ne elävät keskimääräisesti noin viisi vuotta – lehmän luonnollinen elinikä on noin 20 vuotta.

Lypsylehmät eivät yleensä saa hoitaa omia jälkeläisiään, vaan emo ja vasikka erotetaan viimeistään pari vuorokautta poikimisen jälkeen. Sekä emä että vasikka kärsivät erottamisesta. Emällä on synnytyksen jälkeen voimakas tarve hoitaa vasikkaansa ja vasikalla puolestaan tarve imeä emäänsä ja olla sen seurassa. Tämä vain jotta ihminen voisi juoda hänelle kuulumatonta lehmänmaitoa. Itse äitinä tämä kolahtaa jonnekkin syvälle.

Ilmastokatastrofin ollessa käsillä ihan oikeasti nyt, on myös syytä miettiä radikaaleja keinoja sellaiselle pikkujutulle, kuten maapallomme elinkelpoisena säilymiselle. Eläinperäisistä tuotteista luopuminen on yksi iso ja tehokas askel. Tuotetusta eläinperäisestä ravinnosta naudanliha sekä maitotuotteet kuormittavat ilmastoa eniten. Meidän Suomalaisten kannattaisi kasviperäisiä tuotteita valitessamme suosia (kotimaisia) kaurapohjaisia tuotteita, sillä niiden tuottaminen tapahtuu lähellä.

Meidän lapsilta ei ole maidon juomista kielletty, mutta kotiin sen ostaminen tosiaan loppui jo useampi vuosi sitten. Olen kyllä aikoinaan ihan suoraan sanonut lapsille, että toivoisin heidän juovan mielummin koulussa vettä ja ollaan näistä maidon eri ongelmista juteltu monesti yhdessä. Maidonjuontia koulussa tai kaverilla ei siis ole kielletty tai siitä toruta, mutta pikkuhiljaa myös lapset ovat siirtyneet kokonaan veden juomiseen. Joskus harvoin kotona he pyytävät juomaksi kauramaitoa.

Myös itse vaihdoin tuolloin kahvimaidon kauramaitoon. Aluksi se vaati pientä totuttelua ja jonkin aikaa join itseasiassa kahvini ihan mustana. Nykyään olen niin tottunut ja tykästynyt kauramaidon makuun kahvissani, että lehmänmaito ei maistu ollekaan ja tuntuu suussa jopa ikävältä. Moni muu, kuten isäni, sanoo samaa. Olemme ottaneet myös isoja harppauksia maustamattomaan kaurajogurtiin totuttelussa.

Nyt kun perheemme nuorimmainen ja samalla maitoproteiiniallerginen on alkanut syömään pääosin samaa ruokaa muun perheen kanssa, on maitotuotteiden käyttäminen ruoanlaitossa vähentynyt entisestään. Ja miksi ihmeessä sitä ei opettaisi myös muille ei-allergisille lapsille, että leivän päällä voi kovaa rasvaa sisältävän voin ja juuston sijaan syödä vaikkapa paljon terveellisempää ja ympäristön kannalta parempaa hummusta tai vastaavaa.

Nämä ovat oikeasti vain tottumiskysymyksiä, joita on loppupeleissä aika helppo omassa arjessa muuttaa. ps. apua miten esillä tuo viinipullo näyttää olevan osassa kuvia. Kuvitelkaa että se on vesikannu 😀

Artikkeleita ja lähteitä maidon terveyshyödyistä, maitopropagandasta, eettisyydestä ja ympäristövaikutuksista:

Maidon terveysvaikutukset suurennuslasin alla / YLE
Ihana kamala maito / terve.fi
Miksi Suomalaiset juovat maitoa enemmän kuin yksikään toinen kansa / IMAGE
Tuotantoeläimet – Lypsylehmä / Animalia
Tuotantoeläimet – Lihanaudat / Animalia
Ruuan matka pellolta pöytään – Lypsykarja / Ruokatieto
Naudanlihalla ja maitotuotteila suuri hiilijalanjälki / WWF Ruokaopas
Mikä on Suomalaisen maidon hiilijalanjälki / Apu

– Juhlittiin omia 33 -ja esikoisen 10v synttäreitä
– Vietettiin kaksi kivaa iltaa kahdestaan miehen kanssa
– Menin niin fiiliksiin kun tapasin yksissä bileissä yhden tyypin 😀
– Katsoin enemmän sarjoja kun varmaan koko vuotena yhteensä
– Olin flunssassa
– Matkustin esikoisen kanssa Lontooseen
– Sain uuden puhelimen
– Vietettiin vuoden vikoja hellepäiviä
– Syksy saapui
– Pähkäilin työjuttuja
– Kauhea pms
– ”Some-kampanjoin” lähikauppamme toimivien pakastimien puolesta
– Haettiin kellarista 50 litraa poikien vanhoja duploja
– Söin fetapitaa rankalaisilla hotellilakanoissa
– Peili putosi seinältä ja hajosi
– Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi loppuelämän laukun
– Hävitin pankkikorttini
– Matkustin 1800 euroa käteistä mukanani
– Ilmastolakkoiltiin ja osallistuttiin mielenosoitukseen
– Lähes liikutuin Basson vikoja dj-ohjelmia kuunnellessa
– Yritin saada joka päivä askelmittariin 10 000 askelta
– Rakastin

Tajusin vasta hetki sitten, että tänään strattasi jo lokakuu! Jo muutaman vuoden ajan lokakuu ollaan tunnettu myös lihattomana kuuna. Myös minä olen pidemmän aikaa tahtonut omalta osaltani kannustaa kasvisruokavalioon ja nyt lihattoman lokakuun kunniaksi jaan muutaman kasvisreseptin blogini arkistoista, vaikkapa niille päville kun ei meinaa keksiä mitään syötävää. Osa resepteistä on myös kokonaan vegaanisia tai helposti sellaiseksi muokattavissa olevia.

PUNAJUURI/JUURESRISOTTO

Risotto on oma lempiruokani ja tästä respetistä olen erityisen ylpeä. Luulin että olen jo aiemmin jakanut ohjeen blogiin, mutta yllätyksekseni sitä ei löytynytkään vanhoista postauksista. Ohje on muutaman vuoden takaa ja se on myös päässyt mukaan Sannan Ruokakassin resepteihin muutama vuosi sitten (lisää kuvia täällä). Tämä on niiiiin hyvää.

Tarvitset:
6 punajuurta
3 porkkanaa
1/2 palsternakka
2 kevätsipulia
3 valkosipulin kynttä
50 g voita
3 dl risottoriisiä
8-9 dl vettä johon puristettu 1 sitruunan mehu
3 rkl kasvisfondia
150g parmesaania
Mustapippuria
Sormisuolaa
Oliiviöljyä
Timjamia

Raasta kaksi punajuurta kippoon. Laita uuni 200 asteeseen, kuori ja lohko loput juureekset uunipellille, lorauta päälle oliviiöljy ja suola, voit käyttää myös punajuurien lehdet. Paahda juurekset uunissa kypsiksi ja rapeiksei, noin 15-20 min
Aloita sillävälin risoton valmistaminen.

Pilko sipuli varsineen sekä valkosipuli, kuulota öljyssä pannulla. Lisää voi sekä riisit, kuulota riisit. Sekoita vesi-sitruunamehu-kasvisfondi ja kaada loraus kerrallaan riston joukkoon. Lisää joukkoon myös raastettu punajuuri. Anna kiehahtaa, lisää nestettä pikkuhiljaa ja soit lisätä joukkoon tarvittessa vielä hieman voita sekä raastettua parmesaani. Risoton kuuluu jäädä vähän löysäksi.
Tarkista maku ja mausta lopuksi hyppysellillisellä mustapippuria ja lisää tarvittessa suolaa.

Koristele risotto paahdetuilla kasviksilla, parmesaanilla sekä timjamilla.

KIKHERNESALAATTI

Tämä salaatti on oma suosikkini ja itselläni on siihen monta eri variaatiota. Nykyisin yleensä vaihdan avocadon tomaattiin ja idut jätän kokonaan pois. Terveellistä ja täyttävää pikaruokaa parhaimmillaan. Resepti löytyy täältä. Ja vähän kevyempi versio täältä.

LINSSIKEITTO / PASTAKASTIKE

Tämä syksyyn sopiva täyteläinen linssikeitto on hyvää sellaisenaan jonka lisäksi se toimii pastan kanssa kastikkeena. Resepti löytyy täältä.

PINAATTI-FETA PANNUKAKKU

Yksi blogini kaikkien aikojen luetuimpia postauksia on tämä helppo ja moneen tilanteeseen sopivan suolaisen pannukakun resepti. Alkuperäisen ohjeen löydät täältä.

TOFU-PANANGCURRY

Mausteiset curry-ruoat ovat myös ihania kylmien iltojen lämmittäjiä. Onnekseni nykyään myös lapset ovat tykästyneitä vähän tulisempiin makuihin. Tämän curryn kanssa sopii niin nuudelit kun riisikin. Resepti löytyy täältä*.

MINITORTILLAT

Tortillat ovat myös sellainen ruoka jota voi varoida loputtomiin. Tortillat ovat myös hyvä tapa käyttää ruoantähteitä ja muita jämiä pois jääkaapista. Inspiraatiota suojarouhetäytteisisin tortilloihin täältä*.

HERNEKEITTO

Vanha kunnon klassikko ei sen enempää esittelyjä kaipaa, resepti täältä.

KASVIS-COUSCOUS

Kasvisouscous on myös mitä mainioin, maistuva arkiruoka johon voi laittaa joukkoon melkeimpä mitä vaan kaapista löytyy tai mieli tekee. Toimii niin lämpimänä että kylmänäkin. Inspistä tekoon tältä.

FLUNSSANKARKOITUSKEITTO

Vielä toinen linssikeitto, mutta sitäkin ajakohtaisempi. Resepti täällä.

Olisihan noita reseptejä ollut vielä lisääkin, mutta toivottavasti näistä saitte ehkä jotain uutta inspistä keittiöön. Itseni alkoi tekemään ihan hirveästi mieli nyt tuota risottoa.

Pakko vielä vinkata, että kauppojen pakastealtaista löytyy nykyisin tosi paljon hyviä kasvisjuttuja, kuten erilaisia pihvejä, paleroita ja lihankorvikkeita. Pakasteiden käyttö lasketaan kohtuullisesti käytettynä mielestäni vain ja ainoastaan arjen helpottajiin ja ne toimivat tosi hyvin silloin kun ei keksi mitään syötävää tai ei ole aikaa kokkailuille. Itse menen nyt laittamaan tuunatun pakastepizzan uuniin.