Minulla on ollut tämä postaus luonnoksissa jo hyvän aikaa. Maidon juonti jakaa mielipiteitä ja siihen liittyy myös paljon tunteita, onhan maito kuulunut vahvasti meidän Suomalaisten ruokajuomaksi jo vuosikausia. Siksi myös siitä kirjoittaminen julkisesti vähän hirvittää.

Viime vuosina maidon juontia ja sen terveyshyötyjä ollaan katsasteltu myös entistä kriittisemmin – mikä on omasta mielestäni hyvä. Nämä keskustelut ja tutkimukset ovat myös avanneet omia silmiäni, ja siksi meillä ei ole kotona tarjottu maitoa ruokajuomana enää moneen vuoteen.

Ketään sen enempää syyllistämättä tai valintoja arvostelematta, kerron siis vain miksi meillä ei enää juoda maitoa. En kuitenkaan lähde hurskastelemaan, sillä muut maitotuotteet kuten juustot ja voi kuuluvat edelleen osana ruokavalioomme. Osittain tämän jutun kirjoittaminen myös pistää pohtimaan omia kulutusvalintoja entistä kriittisemmin. En siis paasaa tai syyllistä, vaan esitän muutaman oman huomion – enkä edes sano, että esimerkiksi muu perheeni olisi kanssani täysin samaa mieltä.

Maitoon ja maidontuotantoon liittyy monia ongelmia eettisyydestä ympäristövaikutuksiin sekä terveyteen. Äidinmaito on välttämätöntä imeväisikäiselle vauvalle, mutta ihminen ei myöhemmin tarvitse toisen nisäkkään maitoa ravinnokseen. On myös huomattu, että suurimalle osalle maailman ihmisistä kehittyy lapsuuden jälkeen laktoosi-intoleranssi, eli keho ei enää pysty pilkkomaan maidon sokeria. Tämäkin mielestäni kertoo aika konkreettisesti sen, ettei nisäkkään maito kuulu aikuisen ruokavalioon.

Maidon terveyshyödyiksi sanotaan olevan kalsium sekä D-vitaamiini. Kuitenkin paljon ja hyvin imeytyvää kalsiumia saa myös monesta muustakin, kuten vihreistä vihanneksista, manteleista, tofusta tai vaikkapa merilevästä. Maidossa ei ole luontaisesti juurikaan D-vitamiinia, vaan se on lisätty siihen muun prosessoinnin yhteydessä. Yhtä hyvin D-vitamiininsa voi popsia siis purkista.

Suomessa juodaan huomattavasti eniten maitoa koko maailmassa. Maito on osa kansallista identiteettiämme ja se taas on markkinoinnin ja maitopropagandan tulos. Kaikki varmasti muistavat koulujen ja ruokaloiden käytävillä olevat maitomainokset? Niitä näkee edelleen ja mainokset liittyvät koulumaitotukeen. Tuen saaminen edellyttää, että koulut ja päiväkodit ripustavat koulumaitojulisteen näkyvälle paikalle. Tällöin koulut voivat ostaa maitotuotteita alennuksella, ja erotus maksetaan suoraan toimittajalle. Ja lapset oppivat pienestä pitäen siihen, että maitoa kuuluu juoda.

Suuresta maidonkulutuksesta huolimatta Suomalaiset kärsivät kuitenkin eniten myös osteoporoosista – vaikka maidon sanotaakin vahvistan luustoa. Miksi? Tämä on ehkäpä (sekä Suomessa myös vallitsevan suuren laktoosi-intorelanssisten määrän lisäksi) kiistellyin aihe. Monesti olen kuullut sanottavan, ettei tutkimuksia kuitenkaan aiheesta ole, oman googlailuni mukaan taas on – mutta hyvin ristiriitaista.

Ei käy kieltäminen, etteikö maidossa kalsiumia olisi. Luin kuitenkin useasta paikasta myös seuraavaa: Maidon sisältämät proteiinit happamoittavat pitkällä aikavälillä elimistöä, josta taas seuraa kivennäisaineiden, kuten kalsiumin vähenemistä kehossa (?). Lisäksi noin joka neljäs Suomalainen kärsii laktoosi-intoleransissta – osa tietämättään. Tällöin maitotuotteiden (laktoosin) nauttiminen vahingoittaa suoliston terveyttä ja ärsyttää sitä – jos suoli menee huonoon kuntoon tai tulehtuu, huonontaa se ravintoaineiden (kuten kalsiumin) imeytymistä.

Itse olen näistä väitteistä itse aika ristiriitaisin mielin, sillä ensinnäkään en pysty arvioimaan näiden löytämieni lähteiden varmuutta täysin. Siitäkin huolimatta koen, että maidon eettinen puoli ja ympäristöhaitat ovat niin suuria, että jätän maidon litkimisen mieluiten vasikoille – joille se kuuluukin. Ihminen pärjää oikein hyvin ilmankin, oli maidosta terveyshaittaa/hyötyä tai ei.

Itse olen kuitenkin aikanaan huomannut nimenomaan maidon juomisen lisäävän niin itselläni kun lapsillanikin limaisuutta. Useampi lääkäri on myös neuvonut lopettamaan maitotuotteiden, etenkin maidon juonnin eritysesti silloin kun lapsi sairastaa. Niin tehdessäni huomasin maidon juonnin pitävän esikoisen kohdalla korvatulehduskierrettä ainakin osittain yllä ja lopettaminen taas tuntui lyhentävän myös flunssan kestoa ja vähentävän ylipäätään sairastamista. Tämä on siis myös yksi syy perheemme maidon juomisen loppumiseen. Kuten monessa muussakin, tässäkin lima-asiassa tutkimukset ovat puolesta ja vastaan – ja kerronkin vain asiasta oman kokemuksen kautta.

Sitten ne eettiset ongelmat. Kuten sanottu, en itsekään ole pyhimys, mutta koen että maitotuotteiden vähentäminen on askel parempaan suuntaan. Maitotuotanto pitää kokoajan yllä myös lihatuotantoa ja 90 prosenttia naudanlihasta tulee maitotiloilta. Lehmä lypsää maitoa vain, jos se pidetään jatkuvasti poikimassa. Lypsylehmät laitetaan poikimaan noin kerran vuodessa ja ne elävät keskimääräisesti noin viisi vuotta – lehmän luonnollinen elinikä on noin 20 vuotta.

Lypsylehmät eivät yleensä saa hoitaa omia jälkeläisiään, vaan emo ja vasikka erotetaan viimeistään pari vuorokautta poikimisen jälkeen. Sekä emä että vasikka kärsivät erottamisesta. Emällä on synnytyksen jälkeen voimakas tarve hoitaa vasikkaansa ja vasikalla puolestaan tarve imeä emäänsä ja olla sen seurassa. Tämä vain jotta ihminen voisi juoda hänelle kuulumatonta lehmänmaitoa. Itse äitinä tämä kolahtaa jonnekkin syvälle.

Ilmastokatastrofin ollessa käsillä ihan oikeasti nyt, on myös syytä miettiä radikaaleja keinoja sellaiselle pikkujutulle, kuten maapallomme elinkelpoisena säilymiselle. Eläinperäisistä tuotteista luopuminen on yksi iso ja tehokas askel. Tuotetusta eläinperäisestä ravinnosta naudanliha sekä maitotuotteet kuormittavat ilmastoa eniten. Meidän Suomalaisten kannattaisi kasviperäisiä tuotteita valitessamme suosia (kotimaisia) kaurapohjaisia tuotteita, sillä niiden tuottaminen tapahtuu lähellä.

Meidän lapsilta ei ole maidon juomista kielletty, mutta kotiin sen ostaminen tosiaan loppui jo useampi vuosi sitten. Olen kyllä aikoinaan ihan suoraan sanonut lapsille, että toivoisin heidän juovan mielummin koulussa vettä ja ollaan näistä maidon eri ongelmista juteltu monesti yhdessä. Maidonjuontia koulussa tai kaverilla ei siis ole kielletty tai siitä toruta, mutta pikkuhiljaa myös lapset ovat siirtyneet kokonaan veden juomiseen. Joskus harvoin kotona he pyytävät juomaksi kauramaitoa.

Myös itse vaihdoin tuolloin kahvimaidon kauramaitoon. Aluksi se vaati pientä totuttelua ja jonkin aikaa join itseasiassa kahvini ihan mustana. Nykyään olen niin tottunut ja tykästynyt kauramaidon makuun kahvissani, että lehmänmaito ei maistu ollekaan ja tuntuu suussa jopa ikävältä. Moni muu, kuten isäni, sanoo samaa. Olemme ottaneet myös isoja harppauksia maustamattomaan kaurajogurtiin totuttelussa.

Nyt kun perheemme nuorimmainen ja samalla maitoproteiiniallerginen on alkanut syömään pääosin samaa ruokaa muun perheen kanssa, on maitotuotteiden käyttäminen ruoanlaitossa vähentynyt entisestään. Ja miksi ihmeessä sitä ei opettaisi myös muille ei-allergisille lapsille, että leivän päällä voi kovaa rasvaa sisältävän voin ja juuston sijaan syödä vaikkapa paljon terveellisempää ja ympäristön kannalta parempaa hummusta tai vastaavaa.

Nämä ovat oikeasti vain tottumiskysymyksiä, joita on loppupeleissä aika helppo omassa arjessa muuttaa. ps. apua miten esillä tuo viinipullo näyttää olevan osassa kuvia. Kuvitelkaa että se on vesikannu 😀

Artikkeleita ja lähteitä maidon terveyshyödyistä, maitopropagandasta, eettisyydestä ja ympäristövaikutuksista:

Maidon terveysvaikutukset suurennuslasin alla / YLE
Ihana kamala maito / terve.fi
Miksi Suomalaiset juovat maitoa enemmän kuin yksikään toinen kansa / IMAGE
Tuotantoeläimet – Lypsylehmä / Animalia
Tuotantoeläimet – Lihanaudat / Animalia
Ruuan matka pellolta pöytään – Lypsykarja / Ruokatieto
Naudanlihalla ja maitotuotteila suuri hiilijalanjälki / WWF Ruokaopas
Mikä on Suomalaisen maidon hiilijalanjälki / Apu

Tosi moni teistä on kysellyt enemmän näistä meidän allergiaepäilyistä ja oireista. Olenkin sivunnut aihetta jo pitkään, mutta samalla minulla ei ole oikeastaan mitään ihmeempää kerrottavaa. Asia on edennyt niin hitaasti ja jokainen päivä on todella erilainen. Toistaiseksi kun kaikesta on vain epäily, eikä tässä auta kun edetä ihan rauhassa.

En nyt ihan tarkkaan muista minkä ikäinen vauva oli, kun ensimmäisen kerran epäilin hänellä olevan refluksi, mutta aika pieni – joitain viikkoja. Myös vanhemmilla lapsillani oli ollut pienenä reipasta pulauttelua, joka sitten itsekseen loppui, kun he vähän kasvoivat. Tällä kertaa pulauttelua enemmän minua kuitenkin mietitytti joukko muita oireita, jotka olivat tyyppilisiä vauvan silent refluksille.

Refluksissa siis vastasta nousee syötyä ruokaa sekä vatsahappoja ylöspäin ja takaisin suuhun, aiheuttaen poltetta ja kipua. Myös itselläni on refluksi, joten tiedän omasta kokemuksesta, miten hirveä vaiva se voi olla.

Merkittävimpiä oireita olivat limaisuus ja rohiseva hengitys, levottomat yöt, tyytymättömyys, jatkuva halu olla sylissä ja liikkeessä sekä tiheät syöntikerrat. Oireet tulivat ja menivät, ja niiden lisäksi oli myös kaikenlaisia vatsanväänteitä – jotka toisaalta ovat aivan normaaleita, kun pienen vauvan suolisto kehittyy. Kaikilla vauvoilla on niitä enemmän tai vähemmän. Oli kuitenkin vaikea sanoa, että mikä oli milloinkin normaalia ja mikä ei. Joinain päivinä hän oli kovin itkuinen, joinain päivinä taas hyvinkin tyytyväinen.

Nelisen kuukautta sitten otimme käyttöön maidon sakeuttajan ja hänen voinnistaan mielestäni huomasikin, että se helpotti refluksivaivaa. Silti välillä hän sai kovia kipuitkukohtauksia, joskus selviä vatsavaivoja. Kaulan alle ilmestyi myös ikävän näköinen ihottuma, jonka pitkään ajattelimme johtuvan kuolaamisesta. Vauva kuolasikin todella reippaasti ja imi nyrkkiään. Kuvittelimme hänelle tulevan hampaita, mutta nyt neljä kuukautta myöhemminkään yksikään hammas ei ole vielä ilmestynyt. Kuolaaminen ja käden imeminen ovat myös merkkejä refluksista. Ihottumaa rauhoitti vain hydrokortisoni.

Tammikuun alussa vauva oli taas ollut monta päivää hyvin kipuinen ja itkuinen. Nukkui huonosti ja kieltäytyi välillä kokonaan syömästä. Hän haroi itkiessään paljon korvaansa ja päättelinkin tästä hänellä olevan korvatulehdus. Menimme yksityiselle lastenlääkärille. Mietittiin, että korvatulehdusta tutkiessa voisimme samalla myös kysyä vauvaa vaivanneista vatsavaivoista ja neuvolalääkärin mukaan kylmästä ilmasta johtuvasta kaulan ihottumasta.

Olin ihan häkeltynyt kun kokenut lääkäri tokaisi lähes heti merkkien viittaavan vahvasti maitoallergiaan. Korvat olivat kunnossa. Meille lätkäistiin mukaan resepti erikoismaitoon ja neuvottiin tulla takaisin 2-4 viikon kuluttua. Sitten katsottaisiin maitoaltistukset sekä allergiatestit.

Oma pettymys imetyksen epäonnistumisesta nosti tässä kohtaa taas päätään, sillä itsehän käytän maitotuotteita todella vähän, eikä niiden vähäistenkään, kuten voin, poisjättäminen omasta ruokavaliosta olisi tehnyt yhtään tiukkaa. Ja näin vauva olisi saanut hänelle sopivaa maitoa luonnollisesti.

Maitoallergia sai kuitenkin monta palasta loksahtamaan kohdalleen. Nyt kaikelle itkulle, kivulle ja muille oireille oli vihdoin syy. Arki oli pitkään tuntunut jotenkin erityisen raskaalta ja univelka kasvanut sietämättömäksi. Samalla allergiaepäilys antoi onneksi myös toivoa, että nyt kaikki alkaa helpottamaan.

Otimme uuden maidon käyttöön heti. Jauhemainen valmiste on sekin lehmänmaidosta valmistettu, mutta sen proteiinit pilkottu pieneen peptidi-muotoon niin, että se sopii useimmille allergisille. Ensimmäisen yönsä tällä maidolla vauva nukkuikin paremmin kun aikoihin. Vatsakin alkoi toimimaan paremmin. Mutta pian hän taas alkoi kieltäytymään syömästä ja oli kipuinen sekä itkuinen. Eräänä päivänä annoimme hänelle aiemmin käyttämäämme korviketta, kun olimme niin huolestuneita hänen syömättömyydestään. Se menikin hyvin alas, mutta pian pepun iho paloi rikki ja hän alkoi oksentamaan sekä raapi itsensä verille. Vedimme vielä viikon uudella erikoismaidolla, kunnes menimme uudestaan lääkäriin.

Olin itse sitä mieltä ettei uusi maitokaan sovi ja että suolistoperäisen allergian lisäksi vauvalla on selvästi refluksin merkkejä, jotka on tutkittava. Lääkäri toppuutteli odottelemaan. Vauva pitäisi saada nyt aluksi oireettomaksi, löytää sopiva maito ja sitten vasta olisi mahdollista alkaa selvittelemään. Saimme reseptin uuteen, aminohappopohjaiseen maitoon. Sen pitäisi sopia myös hyvin vaikeasti allergisille. Hinta on myös sen mukainen. Maito maksaa yli 20 euroa litralta, eli meidän käytössämme kuukaudessa reilu 600 euroa.

Maitoon on mahdollista hakea Kelakorvausta, mutta se taas vaatii lääkärin valvoman maitoaltistuksen. Sitä ennen lapsi on kuitenkin saatava oireettomaksi vähintään kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen lapselle annetaan valvotuissa olosuhteissa maitoa, ja jos se aiheuttaa oireita, kirjoittaa lääkäri lausunnon maitoallergiasta. Valitettavasti tämän aminohappopohjaisen erikoismaidon kohdalla näitä altistuksia tarvitaan kuitenkin kaksin kappalein. Eli ensimmäisen altistuksen jälkeen lapsi pitää taas saada ensin oireettomaksi. Jos lapsi on pahasti allerginen, tässä voi mennä useita viikkoja ennen kun suolisto taas paranee. Ja sitten koko homma tehdään taas uusiksi.

Erikoismaito onneksi tuntuu sopivan. Kuukausia vaivannut kaulan ihottuma katosi päivässä. Uskalsimme alkaa ottamaan myös kiinteitä maidon rinnalle. Heräsi uusia epäilyjä myös muista ruoka-aine allergioista. Onkin niin, että moni lehmänmaidolle allerginen on allerginen myös kananmunalle, soijalle ja naudanlihalle. Myös muutamat hedelmät, viljat sekä maissi ovat epäilylistalla. Välillä taas mietin, että olenko vain muuttunut liian hysteeriseksi ja epäilen kaikkea sekä analysoin vauvan oireita ja iho-oireta liian tarkkaan. Talvi aika ei yhtään helpota, kun vauva oireilee myös ihollaan. On vaikea sanoa mikä johtuu pakkasesta ja mikä ruoka-aine yliherkkyydestä.

Vauva voi nyt paremmin, mutta joinain päivinä on taas tosi vaikea sanoa, että vaivaako häntä refluksi vai vatsa ja mikä. Mikä on normaalia ja mikä johtuu allergiasta. Edessä hänellä on kuitenkin maitoaltistus, ruokatorven pH-mittaus nenän kautta vatsaan laitettavalla lankamaisella mittarilla sekä allergiatestit verikokeesta sekä prick-menetelmällä.

Ensi viikolla mennään taas lääkäriin, joten asia edistyy taas vähäsen. Pienen vauvan kanssa on niin vaikeaa, kun hän ei voi edes kertoa mihin sattuu tai miksi hän itkee. Onneksi allergia ei hänen tapauksessaan vaikuta olevan kuitenkaan vakava, aiheuttaen anafylaksiaa, mutta kyllä sitä silti vanhempana on huolissaan ja ennen kaikkea pahoillaan, että pieni joutuu kärsimään ja olemaan kivuissa.

Onneksi muuten päädyimme lopulta pitkän pähkäilyn tuloksen ottamaan vauvalle allergiat kattavan sairausvakuutuksen – vaikka aluksi toisin ajattelimmekin. Julkisen puolen kautta tämä allergioiden selvittely olisi todennäköisesti paljon vaikeampaa ja hitaampaa. Ja iman vakuutusta yksitysellä puolella todella kallista. Myös maidot kuuluvat vakuutuksen korvattavuuteen, kunhan vain se Kela-korvaus niille saadaan.

Olisi kiinnostavaa kuulla muiden allergisten lasten vanhempien kokemuksia. Etenkin jos ne ovat saman kaltaisia kun meillä! Liityin itse jo Facebookin allergiaryhmään ja sieltä sainkin aluksi tosi paljon apua sekä vahvistuksen omille epäilyilleni – mikä oli tosi iso ja tärkeä juttu.

Vauvan allergiaselvittelyjen takia emme ole vieläkään päässeet oikein kunnolla kiinteiden ruokien pariin, mutta tällä viikolla ollaan jälleen uskallauduttu ottamaan muutamia ruokia uudelleen testiin. Oltiin aloitettu maistelu jo vähän ennen joulua, mutta muutama viikko sitten laitettiin nekin pienet maisteluannokset kokonaan tauolle.

Myyllä epäillään siis ainakin maitoallergiaa sekä refluksia. Olen kirjoitellut tätä aiheesta omaa postausta jo pitkään, mutta asiaa on niin paljon, etten ole saanut sitä vielä valmiiksi. Nyt uusi aminohappopohjainen maito tuntuu onneksi sopivan, ainakin paremmin kun muut, ja pahimpien oireden hiipuessa ollaan uskallettu tarjota hänelle myös muutamia melko varmoja ruokia.

Koko tuon kaksiviikkoisen Myy on katsonut hyvin kaihoisasti kun me muut syömme, mutta toistaiseksi tyytynyt vielä kohtaloonsa. Hiljattain hän alkoi myös istua kanssamme ruokapöydässä omassa syöttötuolissaan, joten on tuntunut paikoillen jopa vähän kurjalta, kun hänelle ei ole voinut antaa mitään syötävää.

Viikon päästä Myy täyttää jo puoli vuotta (!!!!), joten senkin puolesta olisi kiva saada myös tämä ruokapuoli haltuun ja sitä kautta myös rytmitettyä päivää ruokailuden osalta. Vaikka ei tässä toisaalta vielä mikään kiire onneksi ole. Ja säästyypähän sitä pahimmilta sotkuilta vielä hetken.

No onhan se nyt ruma kun mikä, eikä muutenkaan mikään ergonomisuuden huippu, mutta kaiken tämän maitoallergia -ja refluksiepäilyn, jatkuvan vauvan pystyssä kanniskelun ja hyppyyttelyn keskellä on kiva laskea baby edes hetkesi tuohon viidyttämään itse itseään, samalla kun maitohapot vähän tasaantuvat omissa käsivarsissa.