Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 11.

But first let me take a selfie – Oltiin alkuviikossa erän hotellin ravintolassa lounaalla, mutta Myytä kiinnosti enemmän tutkia vähän paikkoja. Lopulta annoinkin hänen lähteä kulkemaan rappuja ylös perässä seuraten ja päädyimme autoon kongressikeskukseen. Käytiin siellä sitten vessassa pesemässä kädet ja ajattelin ikuistaa hetken puhelimen muistiin. Lapsi oli tästä(kin) vähän eri mieltä.

Vanhemmat postaukset:
ARKI 1 & 2
ARKI 3
ARKI 4
ARKI 5
ARKI 6
ARKI 7
ARKI 8
ARKI 9
ARKI 10

Taas yksi ihana kirppikseltä tehty villapaitalöytö Myylle! Olen itseasiassa jo pitkään etsiskellyt jotain saman tyylisiä villapaitoja pojille, mutta ei 140 & 150 senttisissä koossa tunnu löytyvän käytettynä (eikä oikeastaan uutenakaan) oikein mitään.

Pitkään pyörittelin tuota Irlannissa pehmeästä merinovillasta valmistettua, 7 euroa maksavaa paitaa käsissäni ja mietin, että tulisiko se sitten kuitenkaan käyttöön. Myyllä kun on jo yksi mummoni kutoma ja yksi vasta muutama viikko sitten ostettu paksu villapita jo kaapissa. Lopulta päätin sen kuitenkin ostaa – ja onneksi ostin, se on ihana. Ja sopi ihan täydellisesti viime viikonloppuiselle mökkireissullemme (kerron siitä pian lisää!)

Myyllä on alkanut yhtäkkiä vaihe, jossa hän saattaa ihan yhtäkkiä päättää, että jokin vaatekappale ei käy ollenkaan ja hän haluaa sen tilalle jonkun toisen. Tämä villapaita lukeutuu onneksi suosikkeihin. Hän tykkää stailata sen pinkkien kumisaappaidensa ja aurinkolasien kanssa.

Villapaidasta kirjoittaminen tuntuu tämän päivän koronauutisten jälkeen aika turhalta, mutta toisaalta hyvä saada ajatukset välillä pois aiheesta ja tuudittautua tämän paidan pehmeyteen. Seuraavat päivät meillä on tarkoitus viettää rauhassa kotosalla ja samaa ollaan kehoitettu meidän läheisiä tekemään. Eli villapaidat päälle ja villasukat jalkaan, nyt ei hötkyillä minnekään.

Viimeisten muutaman viikon aikana olemme jättäneet joitain asioita tekemättä, ihan varmuudeksi. Kai sitä voi sitten sanoa, että koronavirus, ei nyt pelota, mutta vähän huolettaa.

Olen istunut hanskat kädessä ratikassa, yrittänyt olla koskematta mihinkään ja tarkkaillut ihmisiä – koskekoo joku kasvojaan, aivastaa ja sitten ottaa kaiteesta kiinni (ei muuten tapahtunut, edes yhtä yskäystä tai aivastusta ei kuulunut matkan aikana, mikä on aika ihme, muutkin ovat selvästi varuillaan). Ollaan vähennetty turhaa kaupungilla pyörimistä, ruuhka-aikoja, kerhoja, jätetty lähtemättä risteilylle ja nyt mietitään jopa keväämmäksi suunnitellun reissun perumista.

Kausi-influenssa pyörii, eikä sitäkään tietenkään tahdota, mutta se ei ole koskaan rajoittanut tai huolestuttanut niinkuin nyt tämä uusi virus. Olen aiemminkin ollut se äsryttävä äiti, joka jankuttaa käsien pesusta, oman pyyhkeen käyttämisestä ja nenän kaivamisesta. Aiemmin en kuitenkaan ole räpättänyt kuitenkaan niinkään sairastumisen pelosta (vaikka kyllähän se mahdollinen sairastelu rasittaa arkea) vaan ihan vain hygienian vuoksi. Nyt syy on paljon laajempi. En halua sairastua, en halua perheeni sairastuvan, enkä myöskään tartuttaa ketään muuta tai joutua karanteeniin tai muuten eristyksiin.

Näistä ajatuksista mielikuvitus lähteekin jo villille laukalle ja mietin perhettämme istumassa jossain bunkkerissa kynttilänvalossa näkkileivän reunoja nakerrellen, kun pandemia on sekoittaneet koko kaupungin. Hah, no ei, en sentään oikeasti ole näin peloissani, mutta kaikenlaiset skenaariot on kyllä käyty mielessä läpi (ja se nyt kuuluu muutenkin luonteeseeni).

Viruksen kerrotaan olevan vaarallinen pääosin vain perussairaille ja vanhuksille, ja me emme sellaisia ole. Huojentavaa on myös, että lapsilla oireet ovat todella lieviä tai niitä ei ole ollenkaan, sitä kun pelkää aina eniten omien lastensa puolesta. Lähipiiriimme kuitenkin kuuluu myös ihmisiä, joille virus voi olla kohtalokas. En siis varsinaisesti pelkää jos me itse sairastumme, mutta mielummin välttyisin sitä ja yritänkin välttää.

Lapset kuitenkin käyvät (ainakin toistaiseksi) normaaliin tapaan koulussa ja harrastuksissaan, me kaupassa (emmekä ole edes hamstranneet mitään!) ja muuallakin ihmisten ilmoilla. Tänään oltiin kahteen otteeseen ravintolassakin. Viruksesta huolestuminen, on sellaista tilanteen miettimistä ja seuraamista. Ennakointia ja näitä satunnaisia mitäs jos -ajatuksia.

Joku siellä saattaa pyöritellä silmiään ja miettiä, että mikä hysteerikko olen. Ymmärrän! En kuitenkaan lietso millään tavalla paniikkia, enkä halua ylireagoida. Tässä tilanteessa kuitenkin asialle naureskelu ja vertaaminen tavalliseen influenssaan on mielestäni enemmän vaarallista kun pieni ylireagointi. Jokainen turha kuolema on turha, jos sen olisi voinut kuitenkin suhteellisen pienellä vaivalla välttää.

Kuitenkin epidemia on vasta meillä päin aluillaan, eikä voida tietää mikä tilanne on vaikka viikon tai kahden päästä. Viruksen vaikutukset talouteenkin ovat jo nähtävissä ja jos sairaus ei omalle kohdalle satu, niin se voi silti vaikuttaa tätä kautta vielä pitkään myöhemminkin.

Minulla on ollut nyt noin viikon verran ollut tapana lukea koronavirukseen liittyvät uutiset aamuin illoin. Huomaan, että tieto lisää kohdallani tuskaa, mutta tuntuisi myös oudolta olla lukematta ja välittämättä. Vedän tähän taas tämän ikäkorttin, mutta vahvasti veikkaan, että parikymppisenä samassa tilanteessa vähät välittäisin – ei se kuitenkaan minua kosketa, varmaan ajattelisin.

Se mitä toivon, kun tämä epidemia toivottavasti pian laantuu ja tartunnat vähenevät, etteivät ihmiset unohtaisi senkään jälkeen hyvää käsihygieniaa, oikenlaista yskimis/aivastutapaa ja sitä, ettei kipeänä mennä töihin / kouluun / päiväkotiin – ei vaikka olisi vain ihan ”tavallinen” pikkuflunssa tai eilen vähän oksennettu.

Mitä te olette tästä kaikesta mieltä? Näkyykö koronavirus jo omassa arjessanne jotenkin?

Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 10.

Spring got me like – Jotain kummaa on tapahtunut, olen nimittäin useamman kerran narauttanut itseni ajattelemasta, että olisipa kaapissa jotain muun väristä päällepantavaa kun mustaa! Useamman vuoden olen pukeutunut pääosin mustiin vaatteisiin ja viihdyin niissä parhaiten. Musta on vaatteissa ehdoton lempparini, voima -ja turvaväri, joka näyttää mielestäni myös aina ajattoman klassiselta. Ekaa kertaa vuosiin kokomusta tuntuu nyt kuitenkin liian synkeältä.
En minä sentään ihan villiksi ole ryhtynyt. Huomaan katselevani beigejä, luonnonvalkoisia ja haalean puuteriroosan sävyisiä vaatteita sillä silmällä. Että ei nyt mitään kirkkaan keltaista kuitenkaan! Viime viikolla jalkaani päätyi jotain, mitä en ihan heti olisi uskonut – nimittäin valkoiset farkut! Ne ovat kylläkin pari numeroa liian isot, mutta ihanat silti ja tulivat heti käyttöön. Nyt ne pyörivät parhaillaan koneessa juuri liian kuumassa perussa, joskos vähän kutistuisivat.

Tämä on kyllä niin tätä. Vielä puolisen vuotta sitten olin ihan varma, ettei nykyinen 70-luvulta inspiraation saanut muoti tule puremaan minuun. Kuinka ollakkaan, on sivuotsatukkaa ja leveitä lahkeita. Parhaillaan metsästän myös vyöllistä lyhyttä takkia. Aloin myös katsomaan ihastellen huokaillen Amrican Woman nimistä sarjaa, jossa elellään 70-luvun Hollywoodissa. Niin upeita tyylejä!

(ja kyllä, tuolta laukustani pilkottaa käytetty vaippa – jotta pysytään tässä arkirealismissa)

Vanhemmat postaukset:
ARKI 1 & 2
ARKI 3
ARKI 4
ARKI 5
ARKI 6
ARKI 7
ARKI 8
ARKI 9

(* sisältää mainoslinkkejä)

En ole ikinä ollut mikään kovin ahkera meikkaaja, ehkä muutaman kerran viikossa ehdin tai saan aikaiseksi kevyesti ehostautua, mutta senkin edestä olen innostunut läträämään kaikilla ihanilla ihonhoitotuotteilla. Muutama vuosi sitten aloin määrätietoisesti vaihtamaan kaiken käyttämäni kosmetiikan luonnonkosmetiikkaan ja siltä saralta onkin löynyt paljon ihania merkkejä ja tuotteita.

Työni puolesta pääsen usein testailemaan kaikkia ihania uutuuksia, mutta selvästi muutamamien tiettyjen brändien purnukat toistuvat kylppärin kaapin hyllyillä. Näitä ovat ainakin Atopik, Mossa, Madara, Flow Cosmetics, Evolve, Patyka, Whamisa ja Bybi.

Tässä postauksessa esittelen omat tämän hetkiset lempparituotteeni, blogipostauksen lisäksi kerron tänään instagram storyssä suosikeistani ja siinä samassa pääsette kurkistamaan paremmin myös muihin kaapistani löytyviin tuotteisiin, muihinkin siis kun tässä esittelemiini. Tuntuipas muuten jännittävältä raottaa videon muodossa noin henkilökohtaista tilaa kun kylppärin kaappeja!

Omasta ihostani kerron sen verran, että se on aika normaali sekaiho. Se ei ole eritysen kuiva tai rasvoitu normaalia enempää, eikä minulla yleensä ole finnejä. Ihoni on kuitenkin herkkä, punoittaa helposti eikä myöskään tykkää voimakkaista hajusteista (kuten ei nenänikään). 33v ihossa alkaa myös näkyä ikääntymisen merkkejä: selkeämpiä juonteita, sameutumista, väsymystä ja veltostumista (apua, kamalaa kirjoittaa näin). Nämä seuraavat tuotteet (ja toki myös monia muita) olen todennut omalle iholleni tosi hyviksi ja ovat juuri nyt kovassa käytössä:

YA Naturae Kasvoöljy Cosmos Organic

Tämä Yliopiston Apteekin kuivan ihon hoito-öljyyn ihastuin ensi kokeilulla. Vaikka oma ihoni ei ole kuiva, sopii tämä öljy sille ihanasti, jättämättä sitä myöskään liian öljyiseksi. Läträän tätä etenkin iltaisin ja kuuman suihkun jälkeen. Sen lisäksi, että öljy tekee ihosta juuri täydellisen pehmoisen ja kimmoisan, siinä on huumaavan ihastuttava (mutta hyvin mieto) tuoksu. Muunmuassa tyrnin, ruusunmarjan, mustaviinimarjan ja mantelin öljyjen yhdistelmä on vienon makea, mutta silti raikas.

Muita YA Naurae-sarjan tuotteita en ole vielä testannut, mutta tämän perusteella kyllä kiinnostaa! Lisäksi kaikki tuotteet suunnitellaan ja valmistetaan Suomessa ja tuotot käytetään yliopistojen koulutuksen ja tutkimuksen edistämiseen.

MOSSA V LIFT -sarja

Nimensä veroisesti tämä Mossan sarja nostaa ja kiinteyttää, eli se on tarkoitettu ensimmäisille ikääntymisen merkeille. Tuotteiden pohjana toimii superfoodi tuomipihlajanmarja, josta löytyy huimat 38 aktiivisesti toimivaa ainesta sekä vahvoja antioksidantteja, jotka tukevat ihon uudistumista sekä pitävät sen sileänä ja pehmeänä.

Itse tykästyin eritysesti sarjan päivä* -ja yövoiteisiin*. Olen käyttänyt näitä viime syksystä erittäin ahkerasti ja kuten ehkä etikettien kulumisesta huomaa, ne ovat myös kulkeneet kaikkialle ulkomaanreissuja ja uimahallikäyntejä myöten mukana. Mielestäni kertoo aina paljon tuotteesta, jos sitä on valmis kuljettamaan mukana vaikka maailman ääriin!

Muutama päivä sitten päivävoide loppui kokonaan ja siksi sitä ei kuvassa ole. Voiteiden koostumus on silkkimäinen ja tuoksu hyvin luonnollinen ja mieto. Ihon siloittumisen tuntee ja näkee. Tykkään näistä tosi tosi paljon

Samaan sarjaan kuuluu myös itselläni ahkerassa käytössä oleva kiinteyttävä silmänympärysvoide* sekä erikoinen meriplanktonia sisältävä kiinteyttävä tehoseerumi*, jota käytin aluksi kuurina ja sen jälkeen aina silloin tällöin nuorekasta hehkua antamaan.

ATOPIK Sensitive Rauhoittava Kauraöljy

Kotimaisen Atopikin tuotteiden tehoaineina toimivat suomalainen luomukaura, mustikka sekä prebiootit. Olen itse käyttänyt sarjasta monia tuotteita jo loppuun ja eritysesti olen tykännyt niin tästä sensitive kun anti age -sarjastakin. Kaikista paras tuote on kuiten tämä ihana kauraöljy.

Öljy sopii kaikille ihotyypeille, se kosteuttaa, ravitsee, tasapainoittaa ja rahoittaa ihoa. Ihosta tulee pehmeä ja kimmoisa. Tykkään läträtä tätä öljyä aamuin illoin. Se toimii mielestäni hyvin sellaisenaan tai kosteusvoiteen alla, mutta itse käytän sitä myös korteusvoiteen päällä, meikin alla. Öljyn päälle meikkipohja levittyy helposti ja iho jää kauniin luonnollisen kuultavaksi.

Suosittelen ehdottomasti etenkin kaikille herkkäihoisille, Atopikin tuotteita voi ostaa apteekeista.

WHAMISA Deep Rich Toner & EVOLVE Organic Beauty Liquid Radiance Glycolic Toner

WHAMISAN kulttimaineeseen noussut kosteuttava kasvovesi* on alunperin tarkoitettu käytettäväksi yhtenä tuotteena korealaisessa ihonhoidossa, mutta sopii oikein hyvin käytettäväksi myös yksittäisenä tuotteena.

Tätä kasvovettä ei turhaan hypetetä, se tekee ihosta ihan mielettömän pehmeän ja ihanan tuntuisen. Iho myös näyttää käytön jälkeen sileämmältä, sillä vesi supistaa ihohuokosia ja kuorii sitä kevyesti. Mieto luomukukkatuoksu kruunaa pumpulimaisen tunteen iholla. Fermentoitu kasvovesi syväkosteuttaa ja auttaa kosteusvoidetta kulkeutumaan syvemmälle ihoon. Itse taputtelen kasvoveden puhdistetulle iholle sormin.

Muutaman viikon olen hartaasti säästellyt kasvovesipurnukan viimeisiä tippoja, ennen kun saan aikaiseksi tilata uuden. Sain kutenkin hiljattain testiin Evolven uuden kasvoveden ja vaikka olen käyttänyt sitä vasta viikon päivät, ansaitsee se päästä myös tähän listalle!

Evolve Liquid Radiance Glycolic Toner – kevyesti kuoriva kasvovesi viimeistelee puhdistuksen, ja kirkastaa sekä uudistaa sameaa ihoa. Se sisältää AHA-hedelmähapposekoituksen joka poistaa kuollutta ihosolukkoa hellävaraisesti ja saa kasvot hehkumaan. Hedelmähappojen kerrotaan myös vauhdittavan kollageenisynteesiä ja hyaluronihapon tuotantoa, mikä parantaa ihon kuntoa ja rakennetta – sopii minulle! Lisäksi siinä on pajunkuoriuutteesta saatua salisyylihappoa,joka puhdistaa ihohuoksia syvältä sekä lievittää tulehduksia, rahoittaa ja tasapainoittaa ihoa.

Silkinpehmeän ihon lisäksi tämä kasvovesi vie tuoksullaan jonnekin kaukausiin muistoihini. Olen monta päivää yrittänyt miettiä, että mikä tuo huumaavan ihana (sanoisin että parhaimman tuokouinen kosmetikkatuote ikinä) tuoksu on. En osaa kuvailla sitä, mutta tuoteselosteessa kerrotaan kasvoveden pohjana käytettävän appellsiinikukkavettä.

FLOW COSMETICS Lingonberry Bright

Kotimaisen Flow Cosmeticsin tuotteisiin olen tutustunut tässä viimeisen vuoden aikana ja ihastunut oikeastaan kaikkiin heidän tuotteisiinsa pakkausmuotoilusta, väreistä ja herkullisista tuoksuista alkaen. Luonnonkosmetiikkamessuilla olisin voinut syödä esillä olevia kuorintavoiteita ja vartalovoita, niin hyvältä ne tuoksuivat.

Nyt esitelen kuitenkin hieman maltillisemman tuotteen, nimittäin ihoa kirkastava ja ihon väriä tasoittavan puolukkansiemenöljyä sisältävän kuivaöljy-seerumin. Ihan joka päivä ei tätä seerumia tule itse käytettyä, mutta useamman kerran viikossa kyllä. Seerumi sopii erityisesti kuivalle, herkälle, liikapigmentoituneelle ja samealle iholle. Välillä sipaisen sitä ihan vain ylähuuleni, johon etenkin auringossa muodostuu viiksiä muistuttavia pisamoita. Ainakin omaan silmään säännölisesti käyettynä tämä vaalentaa niitä. Flow-tuotteet valmistetaan alusta saakka itse Hyvinkäällä heidän omassa pientehtaassa.

Sellaisia suosikkeja siis tällä kertaa, tästä huomaa, että aika paljon tulee tosiaan etenkin noilla erilaisilla öljyillä ihoa hemmoteltua. Ja vaikka iho ei olisikaan selvästi kuiva, voin ainakin itse käyttää ihan huoletta öljyjä, ilman että se muuttuu liian öljyiseksi – enemmin siihen saa vain sellaisen ihanan kuullon aikaan.

Käykää tosiaan toki kurkkaamassa vielä instan puolelta storyt jos aihe enemmän kiinnostaa! Myös tuolta LUONNONKOSMETIIKKA sekä KAUNEUS tägien alta voi selailla vanhoja postauksia aiheista!