Arki-sarjassa julkaistaan vuoden joka viikolta arkisia tapahtumia, jotka ovat tallentuneet puhelimeen. Viikko 10.

Spring got me like – Jotain kummaa on tapahtunut, olen nimittäin useamman kerran narauttanut itseni ajattelemasta, että olisipa kaapissa jotain muun väristä päällepantavaa kun mustaa! Useamman vuoden olen pukeutunut pääosin mustiin vaatteisiin ja viihdyin niissä parhaiten. Musta on vaatteissa ehdoton lempparini, voima -ja turvaväri, joka näyttää mielestäni myös aina ajattoman klassiselta. Ekaa kertaa vuosiin kokomusta tuntuu nyt kuitenkin liian synkeältä.
En minä sentään ihan villiksi ole ryhtynyt. Huomaan katselevani beigejä, luonnonvalkoisia ja haalean puuteriroosan sävyisiä vaatteita sillä silmällä. Että ei nyt mitään kirkkaan keltaista kuitenkaan! Viime viikolla jalkaani päätyi jotain, mitä en ihan heti olisi uskonut – nimittäin valkoiset farkut! Ne ovat kylläkin pari numeroa liian isot, mutta ihanat silti ja tulivat heti käyttöön. Nyt ne pyörivät parhaillaan koneessa juuri liian kuumassa perussa, joskos vähän kutistuisivat.

Tämä on kyllä niin tätä. Vielä puolisen vuotta sitten olin ihan varma, ettei nykyinen 70-luvulta inspiraation saanut muoti tule puremaan minuun. Kuinka ollakkaan, on sivuotsatukkaa ja leveitä lahkeita. Parhaillaan metsästän myös vyöllistä lyhyttä takkia. Aloin myös katsomaan ihastellen huokaillen Amrican Woman nimistä sarjaa, jossa elellään 70-luvun Hollywoodissa. Niin upeita tyylejä!

(ja kyllä, tuolta laukustani pilkottaa käytetty vaippa – jotta pysytään tässä arkirealismissa)

Vanhemmat postaukset:
ARKI 1 & 2
ARKI 3
ARKI 4
ARKI 5
ARKI 6
ARKI 7
ARKI 8
ARKI 9

Kuten jo aiemmassa postauksessa vihjasin, tasainen polkka koki hiljattain pienen muutoksen kun leikkautin etuhiukset hieman lyhyemmiksi. Jännä miten näinkin pientä muutosta piti pohtia viikkotolkulla ja ennenkaikkea miten paljon pieni muutos kuitenkin tekee. Kuulemma tämän vuoden suurin hiustrendi onkin juuri nyt nämä verhot, jotka sopivat muutenkin hyvin 70-lukulaiseen tyyliin joka tuntuu olevan kaikessa tosi pinnalla nyt.

Koska oma hiuslaatuni on todella vallaton, sellainen luonnonkihara tuuhea pörrö, jännitin jo vähän etukäteen, että miltä hiukset tulevat näyttämään sitten kun en laita niitä mitenkään. Noh, tämän päivän instastorystä voitte käydä kurkkaamassa – haettua seiskytluvun Charlie’s Angelia enemmän tyyli on sellainen kahdeksankymmentäluvun eläköitynyt rokkistarbaäijä. Tai puudeli. Ahahaha.

Sivuverhot pehmentävät kuitenkin kivasti tyyliäni, tiukka nuttura niskassa on edelleen yksi lemppareitani, mutta kiva pitkästä aikaa saada siihen myös pientä vaihtelua ja juurikin sitä pehmennystä.

Oman hiusvärini kanssa olen taas ollut vähän kriisissä. Värjäämätön, luonnollinen hius muuttuu selvästi niin vuodenaikojen kun ilmeisesti niin hormooneiden sekä kuun asennonkin kanssa ja pitkään kestänyt harmaus ulkona tuntuu muuttaneen myös oman värini enemmän sellaiseksi harmaavarpuseksi. Tummanruskea on pikkuhiljaa alkanut väistymään maantienharmaan tieltä.

Leikkauksen yhteydessä hiuksiini tehtiin myös hoitava K-water käsittely, joka toi sille lisää kiiltoa ja samalla oma hiusväri tuntuu saaneen taas kadotettua syvyyttään takaisin. Tai ainakaan näissä kuvissa se ei ainakaan mielestäni ole yhtään pliisu.