Arvatkaa kuka oli vähän innoissaan tänä aamuna?

Tämä on ehdottomasti yksi lemppareista kuvasarjoista hetkeen. Juuri tuossa tilanteessa ei ehkä ollut yhtä hauskaa, eli kun taapero yritti kokoajan karkuun ja juoksenteli liukkaalla kalliolla, kun minä olisin vain tahtonut yhden kivan kuvan uudesta takistani ja kauniista ruskasta. Kuvasarja kuitenkin kuvastaa niin hyvin elämää just nyt, it’s funny cause it’s true, kuten sanotaan.

Just nyt arki on tällaista, vähän rimpuilua, liikaa liikkuvia osasia joiden hallitseminen vaatii jatkuvaa pinnistelyä, syöksymistä sinne tänne. Samalla se on myös suloista, hassua – just niinkun näissä kuvissa.

Taas yksi ihana kirppikseltä tehty villapaitalöytö Myylle! Olen itseasiassa jo pitkään etsiskellyt jotain saman tyylisiä villapaitoja pojille, mutta ei 140 & 150 senttisissä koossa tunnu löytyvän käytettynä (eikä oikeastaan uutenakaan) oikein mitään.

Pitkään pyörittelin tuota Irlannissa pehmeästä merinovillasta valmistettua, 7 euroa maksavaa paitaa käsissäni ja mietin, että tulisiko se sitten kuitenkaan käyttöön. Myyllä kun on jo yksi mummoni kutoma ja yksi vasta muutama viikko sitten ostettu paksu villapita jo kaapissa. Lopulta päätin sen kuitenkin ostaa – ja onneksi ostin, se on ihana. Ja sopi ihan täydellisesti viime viikonloppuiselle mökkireissullemme (kerron siitä pian lisää!)

Myyllä on alkanut yhtäkkiä vaihe, jossa hän saattaa ihan yhtäkkiä päättää, että jokin vaatekappale ei käy ollenkaan ja hän haluaa sen tilalle jonkun toisen. Tämä villapaita lukeutuu onneksi suosikkeihin. Hän tykkää stailata sen pinkkien kumisaappaidensa ja aurinkolasien kanssa.

Villapaidasta kirjoittaminen tuntuu tämän päivän koronauutisten jälkeen aika turhalta, mutta toisaalta hyvä saada ajatukset välillä pois aiheesta ja tuudittautua tämän paidan pehmeyteen. Seuraavat päivät meillä on tarkoitus viettää rauhassa kotosalla ja samaa ollaan kehoitettu meidän läheisiä tekemään. Eli villapaidat päälle ja villasukat jalkaan, nyt ei hötkyillä minnekään.

Kun on monen monen monta yötä heräillyt pätkissä huonosti nukkuvan taaperon kanssa, hyssytellyt ja auttamaan nukahtamaan uudestaan, pyörinyt itse sängyssä herätyksen jälkeen kunnes on koittanut aivan liian varhainen aamu, kironnut mielessään, kun ei I K I N Ä saa nukkua – sitten huomaa taaperon suussa, ei vaan yhden, vaan kolme uutta hammasta ja muutama muun juuri puhkeamassa olevan. Ymmärtää. Ei tämä ole pikkuisellekaan helppoa. Ihana nököhampainen pieni, hienosti sinäkin jaksat!