Täällä alkaa pikkuhiljaa elämä voittamaan influenssan sairastamisen jälkeen. Ja vaikka ulkona kävellessä tuntuu ehkä enemmän siltä, että olisi uimassa lonkerotuopissa, niin kyllä sitä kummasti vaan kevätfiilis alkaa nostamaan päätään. Kevääseen kuuluu toki myös sisustusvimma! On taas aika päivittää värimaailmaa ja tehdä ehkä rohkeitakin uusia sisutusvalintoja.

Tänne muuttaessamme ajattelin, että haluan pitää kaikki seinät valkoisina. Pikkuhiljaa kuitenkin sisustuskuvien erilaiset kontrastiseinät kiinnittivät jatkuvasti huomioni ja aloin itsekkin miettimään, joskos sitä kuitenkin sutaisisi vähän väriä pintaan. Aloin lämpenemään pikkuhiljaa haalean vaaleille pastellisille sävyille, mutta mieli rohkaistui siinä samalla jatkuvasti. Tummat harmaat, syvät petroolit ja tunnelmalliset vihreät alkoivat kolahtelemaan kokoajan kovemmin ja kovemmin.

Muutama viikko sitten postiluukusta tipahti Tikkurilan inspiraatio-opas, jossa esiteltiin heidän valitsemansa vuoden väri. Tikkurilta kerrotaan, että Vuoden 2016 väri, M442 Vuono, hehkuu syvän salaperäisenä ekologisen elämäntavan innoittamana. Se on orgaaninen, dramaattinenkin, samalla kuitenkin maanläheinen ja kotoisa. Omasta mielestäni siinä todellakin on jotain todella vangitsevaa.

En kuitenkaan tiedä, uskallanko ihan noin hallitsevaan väriin lähteä, vaikka todella kaunis se onkin. Sitten toisaalta, maaliahan se vain on ja sen saa yhtä helposti sutaistua myös piiloonkin. Pitää miettiä! Mitä te tykkäätte tästä vuoden väristä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Huhuhuhuhuhuhuh. Tiedättekös mitä. En ole varmaan ikinä ollut niin kipeä, mitä viime päivinä. Sunnuntai-iltana, ihan yhtäkkiä, iski kauhea infulenssa. Ihan hirveä tauti. Monta kertaa meinasin lähteä päivystykeen, koska luulin kuolevani. Opetin Kaapolle miten soitetaan hätänumeroon, koska oikeasti tuntui että nyt se on menoa. Hyi. En kuitenkaan lähtenyt. Koska en pystynyt. Olin niin kipeä. Niin kipeä etten jaksanut edes katsoa OC:tä, voitteko kuvitella!

Nyt tuntuu että alan olla jo voiton puolella, enkä kolkuttelevani taivaan porteilla. Luulenpa, että tästä lähin alan ottamaan aina infulenssarokotteen, vaikka tähän saakka olenkin pitänyt sitä huuhaana.

Seuraavaksi sitten ihmettelen että mitäs tämän kodin kanssa. Sen lisäksi etten ole ikinä ollut noin kipeänä, en ole ikinä nähnyt kotiamme näin sotkuisena. Sairastaessani täällä kotona on kokoajan samaan aikaan elänyt nimittäin lapset ja koira. Olen tosi iloinen miten isoja ja itsenäisiä pojat jo ovat, vaikkakaan aamupalasotkujen siivoaminen ei ihan vielä kuulukkaan heidän vahvuuksiinsa.

Suurena apuna on toki ollut myös perheeni ja ystävät. Milloin kukakin on sujattanut oven raosta ruokakassin tai käynyt viemässä koiraa ulos. Naapuri on kuskannut poikia päiväkotiin ja takaisin. En tiedä mitä olisin tehnyt ilman näitä ihmisiä. Sitä tuntee olonsa niin onnekkaaksi, jopa ”kuolinvuoteellaan” maatessa, kun on näin rakkaita ihmisiä ympärillä auttamassa.

Muutama päivä menee varmaan vielä voimia keräillessä, mutta aika ihanaa kun tänään olen jaksanut jo mm istua sohvalla! Wuhuu! Jos vain mitenkään mahdollista, älkää sairastuko tähän!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Indiedays ja Ceridal yhteistyö

Olipa kerran pieni perhe. Äiti ja kaksi lasta. He saapuivat etelänlomaltaan yli 40 kylmeempään kotosuomeen. Lämpötilan nopea vaihdos sekä kylmä ja kuiva pakkasilma tekivät tenän perheen pehmoisille ihoille. Tuli kuivuutta, kutinaa, punaisia läikkiä ja kiristelyä. Koska perheen asumassa vanhassa talossa oli samaan aikaan häikkää lämmityksen kanssa, oli kodin ainut lämpöinen paikka tulikuumassa suihkussa. Ja siellä sitten läträttiinkin oikein huolella. Perheen äiti ajatteli, että jotain olisi tehtävä pian, ennen kun koko perhe muuttuisi lopullisesti karheiksi korpuiksi. Niinpä hän marssi apteekkiin ja osti sieltä koko perheelle sopivan purkin rasvaa, voiteli sillä perheensä muutaman viikon ajan. Tarinalla on onneksi onnellinen loppu, sillä kaikki palasivat normaaleiksi pehmoisiksi itsekseen. Sen pituinen se.

Meillä on tosiaan ollut kolmisen viikkoa käytössä vauvasta vaariin sopiva Ceridalin hoitava ja kosteuttava voide Indiedaysin ja Ceridalin yhteistyön myötä. Kuiva iho kaipaa päivittäistä huomiota pysyäkseen vahvana läpi elämän. Jokapäiväiseen ihonhoitoon luotu kosteuttava Ceridal Voide levittyy ja imeytyy nopeasti. Se vahvistaa kuivan ihon omaa kosteussuojaa eikä jätä rasvaista tunnetta tai tuki ihohuokosia. Pitkäkestoisesti kosteuttava ja rauhoittava voide on ihanteellinen koko perheen kuivan ihon päivittäiseen hoitoon ja sopii käytettäväksi koko keholle. Eikä se sisällä hajusteita ja väriaineita. Arkea helpottaa kummasti se, että yksi voide sopii kaikille. Ja tietysti se, että vaatteet voi pukea päälle heti levittämisen jälkeen. Olen käyttänyt voidetta myös meikinpoistoon, kun normaalisti käyttämäni puhdistusgeeli on kuivattanut vielä lisää.

Samalla apteekkireissulla mukaan tarttui Ceridalin Lipolotion sekä Lipogeeli. Lipolotion on pehmeä koko kehon monikäyttöinen ihoöljy, joka suojaa hyvin kuivaa sekä rohtunutta ihoa. Se sopii erinomaiseti erittäin kuvalle iholle tai täsmäiskuna rutikuiviin kohtiin. Lipogeeli taas muodostaa iholle suojaavan kalvon täydentäen sen luonnollisten rasvojen toimintaa. Välittömästi suojaava Lipogeeli soveltuu erityisesti pienille ihoalueille, kuivan ja rohtuneen ihon hoitoon. Kumpikaan Lipo-voiteista ei sisällä lainkaan vettä, joten ne eivät kirvele rutikuivalla ja rohtuneellakaan iholla. Ne suojaavat kivasti myös ulkona pakkasella.

Kuiva iho tuntuu inhottavalta ja etenkin pienten lasten iho kuivuu helposti. Kuiva ja ärtynyt iho kaipaa aina erityistä hoivaa. Ceridal-tuotteet muodostavat iholle ohuen kalvon, joka suojaa ihoa liialliselta kosteuden menettämiseltä. Ceridalin avulla ihosi löytää jälleen tasapainon, ja niiden hellävaraiset koostumukset sopivat jopa vauvan iholle. Kun oma ihoni kuivuu, se ei myöskään kestä minkäänlaisia hajusteita. Muuten se ärtyy vain lisää ja pahimmassa tapauksessa hajustettu voide kirvelee todella pahasti. Apteekista saatava uusi Ceridal-tuoteperhe jatkaa varmasti mukana tarinnassamme tulevaisuudessakin.

Onko talvi vaikuttanut samalla tavalla teidän tai lasten ihoon? Mikä teillä on auttanut?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Vau mitä kommentteja sain viimeisimpään hiuspostaukseen. Niin kauniisti niin moni sanoi, että menin itse ihan sanattomaksi. Kiitos näin yhteisesti kaikille. Mietin siis että mitä ihmettä nyt seuraavaksi tekisin tukalleni, mutta moni oli sitä sitä mieltä että EI MITÄÄN. Voin iloksenne kertoa, mielipide huomioitu ja tällä hetkellä viimeisimpään on muutos vain tyvikasvun piiloon värjääminen. Eli mitään en sitten tehnyt sille.

Äitini taas eilen kysyi, että ajattelinko että voisin taas kasvattaa pitkät hiukset. Olen muutaman kerran asiaa miettinyt, mutta tullut siihen tulokseen, että polkkamittainen sopii paljon paremmin. Mutta äitini kommentti jäi kyllä mietityttämään. Siksi päätinkin kaivella vähän vanhoja kuvia muutamalta viime vuodelta. Mitäs te sanotte?

Blogia ihan alkuajoista seuranneet ehkä muistavat myös ihan lyhyen tumman tukkani. Sellaistakin olisi kiva kokeilla pitkästä aikaa, mutta lyhyt malli on vaan niin kamalan työläs. Pitää miettiä!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Meidän uudesta sohvasta on kyselty paljon niin blogissa kun instassa ja snäpissäkin. Ymmärrän että ihmisiä kiinnostaa kovasti tällaiset jutut, sillä itsekkin metsästin täydellistä sohvaa pitkään.

Halusin uuteen kotiin ison lököttelysohvan, johan mahtuisi helposti koko perhe kerralla vaikkapa leffaa katsomaan. Ilmeeltään sohvan piti kuitenkin olla todella simppeli ja keveä. Lapsi -ja koiraperheeseen irrotettavat ja vesipestävät päälliset olivat myös ihan must.

Lopulta sitten kriteerit täyttävä sohva löytyi kotimaiselta Hakolalta. Hakolan cosy sohvaa olin katsellut jo aiemmin, mutta päästyäni koeistumaan sitä syksyllä Habitaressa päätin että tämä se nyt on. Pähkäilin tosin pitkään koon ja divaanin suhteen. Koska tilaa kuitenkin on, tilasin sitten lopulta tuon neljän istuttavan sohvan. Kiinteään divaaniin rahin sijasta päädyin, koska ajattelin sen olevan lapsiperheessä käytännöllisempi. Meidän lapset kun jostain syystä putoavat aina sinne sohvan ja rahin väliin.

Sohva tehtiin käsityönä pohjanmaalla ja saimme sen vähän ennen joulua. Sohva on todella kaunis, mutta en voi väittää etteikö uuteen sohvaan olisi tarvinnut silti vähän totutella. Totuttelua on vaatinut lähinnä iso koko sekä vaalea väri. Sohva tottakai myös tuntuu hyvin erilaiselta istua, verrattuna vanhaan sohvamme. Tähän ei olekkaan painunut sitä tuttua kuoppaa sinne nurkkaan, heh. Ison sohvan myötä koko olkkarin ilme muuttui, ja sinne pitäisi nyt vihdoin hommata myös uusi matto, sohvapöytä tai pöytiä sekä lisää juttuja seinälle. Mutta kyllähän se sitten alkaakin jo asettua.

Uuden sohvan hankkiminen on iso päätös, sitä kun ei ihan joka vuosi halua pistää vaihtoon. Uutta sohvaa suunnitellessa onkin hyvä miettiä millaiseen tarkoitukseen se tulee. Lisäksi laatuun kannattaa ehdottomasti panostaa. Vaihdettavien päällisen ansiosta sohvaan saa myös uutta ilmettä paljon edullisemmin kun koko sohvan vaihtamalla.

Mitäs te tykkäätte? Onko Hakolan sohvat entuudestaan tuttuja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.