Kerroinkin muutama viikko sitten hiuskriisistäni. Tilanne pääsi niin pahaksi että viimeiseksi vaihtoehdoksi jäi enää fiskarsseihin tarttuminen. Välillä se on toiminut, mutta useinmiten ei. Kuten ei tälläkään kertaa. Milloin mä oikein opin, etten leikkaa itselleni otsatukkaa?!

Kuukausi sitten leikkattua otsatukkaa olen pitänyt edessä kaksi tai kolme kertaa. Muutoin olen yrittänyt kuroa sen jotenkin sivulle tai letittää pois. Olen mä kyllä yrittänyt, joka aamua yritän. Mutta äh, ei se vaan sovi. Näytän pikkutytöltä tai ratsastuksen opettajalta. Muutama vuosi sitten, pitkän tukan (nutturan) kanssa se oli ihan kiva, mutta ei enää. Ärsyttää, että pitkin pätkäistä se. Juuri kun vuosi sitten (taas itse) leikatun otsiksen olin saanut kasvatettua saman mittaiseksi muiden hiuksen kanssa. Ja alkanut tykätä keskijakauksesta. Näkisittepä miten urpolta näytän nyt keskijakauksen kanssa, niin että otsatukka on molemmilla puolin kasvoja. Joskus kahdeksankymmentäluvulla se olisi ehkä mennyt.

Hiustenväri on myös tummentunut, mutta vielä kaipailen sitä ehkä vähän tummemmaksi tai ainakin luonnollisemmaksi. Muutenkin tämä pitkän polkan aika taitaa olla vähän ohi. Toisaalta tekisi mieli pätkäistä ihan lyhyeksi ja toisaalta sitten kasvatella. Kävi mielessä myös ylä-asteelta tuttu afropermis! Oli miten oli, mutta jos joskus edes puhun otsatukan leikkaamisesta niin tehkä jotain. Sitokaa kädet, piilottakaa sakset tai mitä vaan.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ihan kaikista uusimmat blogin lukijat eivät ehkä vielä tienneet, mutta kuten arvata saattaa, lempparivärini vaatteissa on ehdottomasti musta. Järkkäilin tuossa hiljattain juuri vaatehuonetta ja paria vaalenpunaista ja tummanharmaata vaatetta lukuunottamatta kaikki muut vaatteeni ovat mustia. Ostin kyllä nyt alkutalveksi tosi hienon vihreän talvitakin, mutta se on jo kirppiskassissa, sillä en vain osaa käyttää muita värejä.

Mulla on muutenkin ollut suuri takkevaje sen jälkeen kun lempparitakkini koki alkuvuodesta  kovan kohtalon remppaamisen seurauksena. Täydelliselle villaiselle vintagetakille ei löytynyt tarpeeksi hyvää seuraajaa, ennen kun viime viikolla. Tai oikeastaan olisin halunnut vielä vähän pidemmän helman, mutta onneksi olen tällainen pätkä, niin tuo Marimekon villakangastakki on juuri siinä hilkulla. Takki oli kolme kertaa kalliimpi, kun mitä olin budjetoinut, ja kannan edelleen siitä hyvin huonoa omaatuntoa. Mutta kaikista kymmenistä sovittamistani takeista se vaan oli aivan ylivoimaisesti istuvin, parhaimman näköinen sekä laadukkaimman tuntuinen. Ehkä minä tai joku muu voi vielä joskus viidenkymmenen vuoden päästä kutsua tätä vintagetakiksi, kuten minä sitä edellistä. Ja oikeasti hyvä ostos tuo oli, olen käyttänyt ostopäivän jälkeen takkia joka päivä. Kiva miten vaikka tennareiden ja hupparinkin kanssa, tuo takki päällä, näytän eden vähän asialliselta.

Tänään tyyli oli kuitenkin vähän virallisempi. Olen saanut tosi paljon kyselyitä ja kehuja noista nilkkureistani. Olenkin nauruen voinut kertoa kaikille kyselijöille että ostin kengät vuosi sitten Espanjalaisesta ratsastuskaupasta kumisaappaiksi kovaan kahdeksan euron hintaan. Charharttin laukku sitten kuitenkin lopulta paljastaa, että oikesti tässä kulkee tällainen tennari -ja skedevaatetyttönen, joka nyt vaan välillä yrittää näyttää vähän asiallisemmalta aikuiselta.

Mutta oli miten oli, ihan sama mitä päällä on, kuhan on mustaa. Ps. vihdoin olen löytänyt huumoriini sopivan sivun, nimittäin #vainkuhajutut. Kuolen nauruun. No mutta, itse alan tästä nyt kiireisen viikonlopun viettoon – palataan asiaan sitten varmaan vasta marraskuussa!

Päivän asu:
takki Marimekko huivi Seppälä laukku Carhartt (saatu) farkut Dr Denim kengät Decathlon

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Nyt olemme tulleet hiuskriiseilyyn viimeiseen vaiheeseen, siihen jolloin ainoana vaihtoehtona nähdään enään se kaikista epätoivoisin toimenpide. Nimittäin otsatukan leikkaaminen itse fiskarsseilla. Valitettavasti sekään ei kuitenkaan pelastanut tilannetta, vaikka tälä kertaa yritys ei ollutkaan täysin epäonnistunut.

Olen siis ollut kriisissä tukkani kanssa jo tovin. Se on tununut milloin tylsältä ja milloin taas liian räväkältä. En oikein tiedä minkä pituisena sitä haluaisin pitää, vai pitäisikö kohta pari vuotta ollutta polkka-mallia jo muuttaa kokonaan. Pelastukseksi olen viimeisen parin kuukauden aikana kokeillut mm hiusten lyhentämistä, keskijakausta, vaalentamista, suoravärejä (viimesimpänä tuota pinkkiä) ja nyt tosiaan viimeisenä oljenkortena sitten otsatukkaa.

Viimeksi kun, noin vuosi sitten, leikkasin itselleni itse otsiksen, meni se ihan pieleen. Tein sen samalla tapaa, hetken mielijohteesta. Mutta silloin siitä tuli ihan liian lyhyt ja aivan vino. Vinossa se on nytkin, muttei niin pahasti. Pituutta jätin tällä kertaa myös reippaasti. Sitten sitä on helppo kampaajallakin tasoittaa. Mutta tällä kertaa sitäkään ei tarvitse tehdä, sillä olen jo ehtinyt alkaa kasvattamaan otsista pois. Johan se ehti viikon olla.

Koska hiuksia on tosiaan muutama kuukausi sitten taas jälleen kerran vaalennettu, tekisi nyt tietysti mieli sitten taas tummaa tukkaa. Kuitenkin kylppärin laatikossa kutkuttelevat myös sekä vihreä että sininen hiusväri. Nyt olisi sopiva vaalea pohja niiden testaamiseen. Sitten taas toisaalta tahtoisin nyt tähän väliin jotain tosi luonnollista. Jopa oman maantienharmaan hiusvärin kasvattaminen on käynyt useasti mielessä.

Onneksi olemassa on edes tuo luottomekkoni. R/H:n Mickey Square dress toimii tilanteessa kuin tilanteessa. Sen voi vetää aina päälle, kun tuntuu ettei kaapissa ole MITÄÄN vaatteita. Onneksi on se. Se on täydellinen.

Oli miten oli, täällä on nyt siis i-h-a-n hirveä hiuskriisi päällä. Tukka tuntuu ihan tyhmältä ja jotain pitäisi nyt tehdä. Viimeisin vaalennus teki hiuksille myös tosi huonoa, ne ovat kuivat, pörröiset ja ohentuneet kauheasti. MITÄ MÄ TEEEEEN?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olen mukana Sokoksen ja Indiedaysin kampanjassa. Tämä on huippu juttu, sillä tämän myötä pääseen esittelemään teille pari luottotuotettani jo vuosien ajalta, sellaiset jotka jo valmiiksi kylppärin kaapista löytyy. Ensi maanantaina kaikissa Sokoksissa, Emotioneissa sekä verkkokaupassa alkavassa Kutsu Kauneuteen tapahtumasta löytyvät nimittäin myös nämä suosikkini alesta.

Tämän kampanjan myötä luvassa on teillekkin kiva arvonta, mutta ihan ekaksi haluan vähän hehkuttaa näitä suosikkejani. Cliniquen puhdistustuotteet ovat vilkuuneet täällä jo aina blogin perustamisesta saakka. Eikä suotta, koska mielestäni ne ovat vaan ihan parhaita. Niillä iho tuntuu jälkeenpäin niin täydellisen puhdistetulta. Sen jälkeen kun ensimmäisen kerran ostin tuota Cliniquen Clarifyin-kasvovettä, muistaakseni vuonna 2008, on sitä aina löytynyt kaapistani. Tuo jumbopullo on hyvin riittoisa, minulla on päivittäisestä käytöstä huolimatta kestänyt se aina vähintään vuoden. Pullossa oleva ”annostelumekananismi” on tosi kätevä, pumpulilapulla painetaan vaan kerran tai pari. kasvovesi on todella stydiä, sillä ei missään nimessä voi putsata vaikkapa silmiä, kuten uusilla puhdistusvesillä. Mutta enpä ole millään muulla kasvovedellä saanutkaan putsattua ihosta epäpuhtauksia vielä sanomisen ja kasvojen kuorinnan jälkeen. Vaikka minulla on herkkä iho, en kuitenkaan koe että tuote olisi liian vahva tai kuvattaisi tai muuten ärsyttäisi ihoa – päinvastoin. Tehokas pudistus siis myös kirkastaa ihoa, tykkään!

Toinen tuote, jota olen säännöllisen epäsäännöllisesti myös käyttänyt vuosien ajan, on Lumenen Time Freeze Pikakaunistaja. Tätäkin tuotetta olen kehunut ennenkin blogissa ja juuri tänään aamulla kävin ostamassa uuden purkin loppuneen tilalle. Testasin tätä pikakaunistajaa ekan kerran isäni vaimolta, ollessani vasta teini, mutta jo silloin tunsin ja näin sen vaikutuksen. Nyt yli 15 vuotta myöhemmin vaikutus on edelleen sama, mutta vielä selkeämpi. Pikakaunistaja lisää ihon napakkuutta ja palauttaa kimmoisuutta, se auttaa silottamaan ryppyjä ja selkeyttämään kasvojen ja kaulan piirteitä. Mielestäni se on myös loistava meikin pohjustaja.

Nämä molemmat suoskkituotteeni ovat siis tarjouksessa koko Kutsu Kauneuteen viikon ajan, 7.-13-9. Tarjouskuvastossa on paljon muitakin tosi kiinnostavia tuotteita. Itse aijon ainakin tiistaina hakea ihan mielettömässä tarjouksessa olevan Yves Saint Laurentin valokynän. Sekin on entuudestaan tuttu tuote ja lämpimästi suosittelen, jos valokynä on ostoslistalla.

Mitä tuotetta sinä haluaisit testata tarjoustuotteiden joukosta? Vastaamalla kommenttiboksiin voi voittaa 50 euron lahjakortin Sokokselle!!! Kommentoi siis maanantaihin, 7.9. klo 12 mennessä, niin voit päästä shoppailemaan aletuotteita!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

No moi pitkästä aikaa. Arvanette ehkä viikonlopun yli kestäneen blogihiljaisuuden syyn Kyllä, eli Flow. Takana on mahtavat kolme päivää – ei edes väsytä kauheasti! Tässä päivän aikana olen plärännyt läpi viikonlopun aikana ottamiani kolme tuhatta kuvaa! Flow-postauksia on tulossa siis varmasti lisää vielä pitkin viikkoa.

Olen ollut pitkään jo vähän kriisissä tukkani kanssa. Vuoden verran olen minäkin haaveillut ah niin trendikkäästä hattaratukasta. Ongelmani kuitenkin on, ettei vaalea tukka sovi mulle sitten yhtään. Tuossa kesän alussa aloin haaveilemaan myös ihan keltaisesta tukasta, ja Flowssa ihmisiä katsellessani huomasinkin että niin moni muukin. Keltainen on just nyt varmaan trendikkäin hiusväri mitä voi olla. Shokkivärin lisäksi olen myös miettinyt oman värin kasvattamista. Siinä vaan kestäisi ihan ikuisuus. Uumailen nimittäin myös perus vaaleanruskean (maantien harmaan) paluuta. Ja eipä tarvitsisi murehtia juurikasvuista.

Kävin kuitenkin perjantaina laittamassa myös oman Flow tukan kuntoon. Vaalennettiin aika reippaasti latvoja, mutta pidettiin tyvi tummana. Vaalean päälle sekoiteltiin persikkainen oranssi vaalenpunaisesta ja oranssista colourmaskista. Tykkään kovasti, vaikka vaaleaan tukkaan totutteluun meni hetki. Tumma tyvi kuitenkin helpottaa ja hiukset ylös nostamalla saa vaaleaa vähän piiloon, jos haluaa.

Koska tämä tukka-asia on ollut pitkään pinnalla, kiinnitän nyt paljon huomiota myös muiden hiuksiin. Koska en ole ollut ihan varma mitä haluan, olen yrittänyt ammentaa jotain inspistä sitten muista. Tästä uudesta persikkaoranssista kyllä tykkään, ja nyt saa hetkeksi omat hiuspulmat jäädä. Olen muuten viime aikoina jättänyt hiukset useasti suoristamatta! Ihme on siis tapahtunut. En ole oikein ikinä pitänyt taipuisasta ja pörröisestä tukastani. Käytän silottavia tuotteita ja tosiaan suoristan sen joka päivä. Mutta nyt selkeästi olen päässyt tästä tavasta – ei aina tarvitse olla niin sliipattu!

Kuvia Flowssa tuli tosiaan otettua paljon ja tässä osa bongaamistani mageista hiuksista, jotka on ehdottomasti jaettava kanssanne. Mitäs tykkäätte? Ja minkä ennustatte olevan seuraava hiustrendi näiden hattaratukkien ja shokkivärien jälkeen? Itse ajattelen että se voisi juurikin olla ne luonnolliset omat värit.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.