Kerroinkin tuossa kuukausi takapaerin lähteneeni mukaan Indiedaysin ja Hälsäns Kökin kampanjaan, jossa joukko meitä bloggaajia haastettiin neljän viikon kasvisruokahaasteeseen. Eli lisäämään reippaasti kasvisruokia ja kokeilemaan uusia reseptejä. kaikenlaista onkin kokeiltu, niin ihan uusia makuja kun sitten vanhoja klassikoita vain kasvisversioina.

Neljän viikon haaste ei ole tehnyt tiukaa ollenkaan, tarkoituksena kun oli tosiaan vaan lisätä kasvisruokia, ei muuttaa koko perhettä kasvissyöjiksi yhdessä yössä. Muutenkin kasvisruoka maistuu etenkin itselleni hyvin, ja suurinosa kokkaamistani pöperöistä onneksi myös lapsille. Erityisesti huomasin heidän kuitenkin tykkäävän näistä ”tutuista” ruoista. Kuten lasagnesta, johon on vain jauhelihan tilalle laitettu soijarouhetta.

Kasvisten kuorimisen ja pilkkomisen vastapainoksi olenkin käyttnyt paljon näitä Hälsänks Kökin suoraan pakkasesta pannulle-perjaatteella toimivia ruokia. Tällöin ei ole myöskään tarvinnut miettiä että saako ruoasta vaikkapa tapeeksi proteiinia, niistä saa ja vieläpä ilman kovaa (epäterveellistä) eläinrasvaa. Monipuoliset pakasteet maistuvat meille hyvin, yksi suosikki on ehdottomasti tuo superhelppo ja valmiiksi maustettu soijarouhe. Myös tofunakit ja sesamnugetit toimivat tietysti loistavasti lapsiperheessä. Kasvisruoan lisääminen entistä enemmän ruokavalioon on huomattavasti vaikuttanut oloon keventävästi. En sano että kiloja olisi välttämättä karissut, mutta olo on useasti ruokailun jälkeen paljon keveämpi, vaikka vatsan olisikin täyteen syönyt.

Tässäpä vielä teille meille hyvin maistunut soijarouhelasagnen resepti

Tarvitset:
1 pussi Hälsäns Kökin soijarouhetta
2-3 sipulia
4-5 valkosipulin kynttä
5 dl tomaattimusrkaa
täysjyvälasagnelevyjä
tuoretta basilikaa
oregaanoa
mustapippuria
suolaa
300g juustoraastetta
2 dl maitoa
muskottia
vehnäjauhoja
öljyä voita

Kastike: Pilko sipulit ja kuullota ne öljyssä pannulla. Lisää joukkoon pussi jäistä soijarouhetta, sekoittele ja lisää tarvittaessa tilkka vettä. Lisää silputtua basilikaa ja oreganoa joukkoon. Kaada mukaan myös tomaattimurska ja mausta pippurilla sekä halutessasi ripauksella suolaa.

Juustokastike: Laita reilu nokare voita kattilaan, lisää noin 2dl maitoa sekä 200g juustoraastetta. Paksunna kastike ripauksella vehnäjauhoja. Hämmennä kokoajan. Mausta ripauksella muskottipähkinää.

Laita voidellun uunivuoan pohjalle vuorotellen lasagnelevyt, kastike, levyt, juustokastike, levyt, kastike sekä pinnalle noin 100g juustoraastetta. Paista 180 asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna vetäytyä hetki.

Ehkä edellisestä postauksesta muistatte myös, että kerroin meidän kuvanneen myös pari kokkivideota! Kaikki neljä videota pääset katsomaan TÄÄLTÄ. Äänestäessäsi omaa suosikkiasi, osallistut myös todella laadukkaiden Le Creuset -keittiötarvikkeiden arvontaan! (alla yksi videoista makupalana)

Olisi kiva kuulla että miten teillä muilla sekaruokaisissa perheissä maistuu lapsille kasvisruoka ja mitkä ruoat ovat suosikkeja?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Voihan kevät, teini sisälläni herää aina näin keväisin, kun kuulen ekat skeittilaudan äänet kuivalla asfaltilla. Ah! Harmi että nykyään sieltä useinmiten rullailee kylläkin joku alaikäinen pojankolttiainen… Mutta silti.

Myös Kaapo halusi torstaina mennä skeitillä päiväkotiin. Samana aamuna huomasin lenkillä että läheisen puiston altaat olivat vielä tyhjillään ja osa siivottu sekä kuivat – täydelliset skeittaamiseen siis! Iltapäivällä suuntasimme suoraan päikystä sinne. Parhaassa altaassa olikin jo muuta porukkaa, joten jäätiin suosiolla vähän sivumpaan. On tosi hieno huomata miten Kaapo kehittyy skeittaamisessa ja Elviksellekkin on aika ostaa oma lauta, iskän luota sellainen jo löytyykin.
Kun sitä omaa täydellistä poikaystävää ei kuulu niin näköjään sitten teen noista lapsista sellaisia miniversioita x-D

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Viime viikolla arvottiin niin lippuja lapsimessuille kuin Duplojakin. Kaikki voittajat on arvottu ja heille ilmoitettu. Meandin tarjoamia lippuja tuli vielä yksi aiemmin ilmoittamaani enemmän, eli yhteensä kuusi. Liput voittivat:

Tiina H
Mella W
Jaakko H
Katja L
Marle P
Karoliina R

Duplosetti meni sitä kovasti odottavaan perheeseen:

Sonja T

Kävi tuossa taannoin sellainen juttu, että eräs tuttavani vinkkasi minulle vauvapalstalla käytävän kuuman keskustelun eräästä minulla hiljattain olleesta arvonnasta. Nuo keskustelupalstat sivuutan lähes poikkeuksetta, mutta tämä piti käydä katsomassa. Siellä nimittäin ruodittiin noin viiden sivun verran sitä, että miten olin kehdannut arpoa voiton ystävälleni. Riikalle. Anteeksi nyt vaan, mutta niitä juttuja lukiessa en voinut ajatella että kyllä ihmiset ovat tyhmiä. Aloittaja väittää tällaista ja kymmenet ihmiset uskovat ja päivittelevät. Ilman siis mitään ”todisteita”. Ainoastaan koska ystäväni on Riikka, samoin kun arvonnan voittajan etunimi sattui olemaan. Eihän siinä sillon ole muuta vaihtoehtoa, eihän? Maailmassa on vain yksi Riikka.

Asiaa ei edes auttanut se että vastasin sinne omalla nimelläni että a) ystäväni tai perheeni eivät voi voittaa arvonnoissani b) en itse arponut voittajaa, vaan Indiedays c) tämä ystäväni Riikka saa bloggaajana lähes mielin määrin samoja tavaroita joita arvoin, eikä hänellä olisi ollut edes mitään tarvetta arvontaan osallistua. Tämä ei siis kuitenkaan vakuuttanut heitä, vaan juttu vääntyi ja kääntyi, siinä haukuttiin jo muitakin ystäviäni ja lopulta itselleni tuntemattomia henkilöitä, joitain heidän naapureitaan… Ihan käsittämätöntä. Tuollasta se meno taitaa vaan siellä olla, mutta itse en vain ymmärrä moista elämän siäsllön puutetta. Pysyn jatkossakin sieltä poissa.

Joten väärinkäsitysten välttämiseksi haluan nyt painottaa että nämä seitsemän voittajaa ovat itselleni täysin entuudestaan tuntemattomia, ei sukua, ei ystäviä, ei tietääkseni edes naapureita. Ja jokainen on ihan arpapelillä arvottu. Nyt kyllä jo naurattaa tuo koko homma… 😀 😀 😀

Ps. Me&I Lapsimessuilla osastolla 6d188

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Ihan hiljattain silmiini osui joku keskustelu, muistaakseni facebookissa. Siinä toisilleen tuntemattomat ihmiset juttelivat jonkin sisustukseen liittyvän artikkelin alla siitä, miten JOKAISELLA suomalaisella on ihan samanlainen sisutus. On ne samat Marimekon lakanat, Iittalan lasit, Hackmanin aterimet, Fiskarsin sakset, Artekin tuolit, Lundian-hyllyt, Aallon maljakot, se blogimatto ja muuta Ikean tusinatuotantoa. Kaikki olivat keskenään samaa mieltä ja minä vain mietin että mitä ihmettä!? Monelta ystävältäni löytyy kotoaan varmaan nämä kaikki, mutta yksikään niistä ei todellakaan ole samanlainen.

Moni ystäväni, kuten moni muukin Suomalainen, pitää skandinaavisesta tyylistä, suosii suomalaista ja tykkää että omasta kodista löytyy niitä lapsuudesta tuttuja klassikoita. Mutta eihän se vielä tee mistäkään samanlaista. Kyllä jokaisessa kodissa missä olen käynyt näkee sen, että se on asujansa näköinen. Ei vielä pari hassua samaa mööpeliä tee jokaisesta samalla tyylillä sisustetusta asunnosta persoonattomia toisensa kopioita. Kyllä kaikista loistaa se asujansa persoona tavalla tai toisella läpi. Vai olenko elänyt tähän saakka jossain sisustus-kuplassa?

Eilen Hesari julkaisi hauskan jutun Suomalaisten lempihuonekaluista. Erityisesti huvitti se, että jutussa kerrottiin Stockholm-villamaton ja valkoisen Malm-lipaston olevan suomalaisen kodin klassikoita. Meillä nämä molemmat kun ovat vieretysten makkarissa. Mustavalkoinen villamatto kun sattuu olemaan ulkonäöltään mieleinen ja kaiken lisäksi loistava hinta-laatusihteeltaan. Malm-lipastot taas ovat vaan niin loistavia lelujen säilytykseen.

Meidän oma koti alkaa hahmottumaan pikkuhiljaa. Erittäin hiljaa. Muutamia olellisia huonekaluja puuttuu tai odottaa kunnostustaan. Kaverini kysyi viikonloppuna että ”aijotko sä laittaa jotain hyllyjä tai jotain seinille?”. Joo, kyllä mä aijon. Joskus sitten. Mutta jos huomenna saan vihdoin aikaiseksi, alkaa lattianmaalauksen viimeinen etappi. Nimittäin keittiön lattian maalaus. Sitten se olisi siinä. Remppatauko tässä välissä venyi vähän liian pitkäksi. Moni teistä kyselikin tuosta laminaatin maalaamisesta, joten siitäkin vähän laajempaa juttua pian!

Mitäs te olette mieltä, ovatko kaikki suomalaiset kodit oikeasti ihan samanlaisia? Entäs mitä klassikko -tai massatuotteita teidän kotoanne löytyy?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Pienistä asioista nauttiminen. Kauniista sanasta, lapsen riemusta, yhteisestä lukuhetkestä, päikkäreistä, sahaa laivaavasta naapurista, auringon pilkahduksesta, siitä pienestä perhosesta joka pyörähtää vatsassa jotain tiettyä ihmistä ajatellessa. Onnenhetkiä tässä ja nyt.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.