Aloin jo alkukeväästä miettimään pienen parvekkeemme korkeaan päätyyn rentoa, matalaa ja syvää sohvaa, jossa olisi kiva löhöillä iltapäivän auringossa. Sellaisen olisi hyvin voinut itse rakentaa vaikkapa muutamasta kuormalavasta sekä meillä jo valmiiksi olevista vanhoista vaahtomuovipatjoista – jos parvekkemme olisi noin kymmenen senttiä leveämpi, eli standardimittaisen eurolavan kokoinen. Mutta se ei ole.

Sopivaa sohvaa ei haastavan mitan vuoksi löytynyt myöskään valmiina, vaikka kuinka kahlasin internettiä läpi. Itse tekeminen houkutti, mutta kunnollisen osaamisen, autottomuuden (vaikea päästä puu/rautakauppaan) ja työkaluttomuuden puutteessa ei sekään oikein ollut optio. Puusepällä työn teettäminen olisi kohonnut turhan hintavaksi (etenkin kun mietimme muuttoa tästä kodista muutaman vuoden sisään pois).

Yhdessä kaupassa näin paksuja nojatuolimaisia patjoja, jotka olisivat voineet toimia myös kivasti, mutta en halunnut parvekkeelle mitään korkeita kalusteita, joita lapset pystyvät itse liikuttelemaan ja sitä myötä kiipeämään vaarallisesti kaiteelle.

Kun asensimme parvekkeen lattiaan puulaudoituksen mieheni ehdotti, joskos sinne ei edes mitään kiinteitä kalusteita laittaisi. Se oli hänestä aika hauska niinkin ja simppeliä tyyliä rakastavana minä olin (kerrankin, heheh) samaa mieltä. Ja vitsit, se on ollut ainakin tämän kesän ehdottomasti paras sistustusratkaisu!

Meillä on nyt kesällä ollut parvekäytössä muutama patja ja tyyny, joita saa helposti liikuteltua tai laitetettua kokonaan pois. Tämä toimii meillä tosi hyvin, koska kuten sanottu, parveke on hyvin pieni, mutta käytämme sitä päivittäin moniin eri toimintoihin. Päivisin Myy nukkuu parvekkeella rattaissa päiväunet, aurinkoisena säänä sinne mahtuu just eikä melkein pyykkiteline, aamulla siellä voi tehdä vaikka joogaa, iltapäivällä taas pitää välipalapiknikin, illalla juoda viiniä ja katsella auringon laskua, eikä sadesäällä ei ole mitään pelkoa, että jokin kastuu tai menee pilalle.

Meillä menee tuolla koko matkalla, kaiteen alla myös valot, joten yksinkertaisuudestaan huolimatta, minipieni parvekkeemme on aika tunnelmallinen ihan tyhjänäkin.

– Käytiin kesän viimeisellä Hanko-reissulla ja löydettiin sieltä ihana uusi uimaranta
– Vaatekaappini jatkoi värikkääksi muuttumistaan
– Löysin uskomattoman mielettömän puolukka-apajat ihan kotimme lähistöltä
– Myy täytti 2 vuotta ja aloitti kerhon
– En ehtinyt tavata ollenkaan kavereitani
– Arki (koulu) alkoi ja se tuntui hyvältä

– Join homeista mehua kammottavassa kahvilassa
– Satuin juuri oikeaan hetkeen ulos, kun koko maailma oli hetken hehkuvan vaaleanpunainen
– Ostin kaksi surkeaa ripsiväriä ja yhden huonon ripsientaivuttimen
– Löysin ja hävitin yhden kaikkien aikojen lempihuulipunani (jota ei saa suomesta)
– Testasin eri tapoja poistaa etiketin liimat lasipullosta
– Pidimme yhden pizzapiknikin
– Tehtiin poikien kanssa kaksi palapeliä

– Kävin elämäni viimeistä kertaa Sompasaaren Ihana-kahvilassa
– Söin vadelmia suoraan puskasta
– Käytiin paljon rannalla ja uimassa
– Saunottiin taloyhtiön saunassa
– Siivottiin pitkästä aikaa kaikki ärsyttävä sälä tasoilta pois (se on tosin vain muisto enää)

Kaupallinen yhteistyö Lovanna Lingerie kanssa

Uusi kotimainen ja vastuullisesti alusvaatteita valmistava Lovanna Lingerie on avannut tänään nettikauppansa.  Ennen kun kerron siitä lisää, haluan kertoa, miksi tämä yhteistyö heidän kanssaan tuntuu niin erityisen tärkeältä henkilökohtaisesti.

On nimittäin aika hurjaa, että muistan aloittaneeni ensimmäisen laihdutuskuurini ollessani neljännellä luokalla, eli siis kymmenvuotiaana lapsena. Harrastin tuolloin tanssia monta kertaa viikossa, tanssiporukassani oli itseäni myös vanhempia tyttöjä, katselin paljon musavideoita ja luulen siitä kaikesta kehittäneeni paineen olla kokoajan parempi ja laihempi.

Tuohon aikaan mediassa oli esillä pääosin langanlaihoja ja virheettömiä tyttöjä ja naisia. Nuoresta työstä asti sain mallin, että minun pitäisi olla samanlainen. Mutten ollut, ihoni ei ollut photoshopattu sileäksi, minulle alkoi kasvamaan karvoja, minä kasvoin ja naisellistuin kokoajan ja joka suuntaan. Vaikka olinkin lentoemäntä -tai kaalikeittodietillä ja tein 500 vatsalihasliikettä salaa huoneessani joka ilta.

Kehitin itselleni nuorena tyttönä hirveän vääristyneen suhteen ruokaan, liikuntaan ja etenkin omaan minäkuvaani. Ja lopulta myös kehoni alkoi kärsiä siitä, mutta ei laihtumalla vaan päinvastoin. Vuosikaudet tunsin itseni epäonnistuneeksi, pidin itseäni lihavana, vaikken sitä silloin ollut. Mutta minä uskoin niin ja jatkuvasti rankaisin kehoani mitä hulluimmilla laihdutuskuureilla, jota jopa nuortenlehdistäkin löytyi – niiden näin saat pyykkilautavatsan -jumppaohjeiden kanssa.

Kun on vuosikausia pitänyt kehoaan vääränlaisena, on siitä ajatusmallista vaikea päästä yli. Hullua kyllä, itse tulin sinuiksi itseni kanssa vasta kun kehoni oli kokenut mitä suurimman muutoksen ja muuttunut entisestään vielä kauemmas siitä niin sanotusti täydellisestä vartalosta. Raskaus kirjaimellisesti runteli kehoni, mutta samalla juuri se opetti minut hyväksymään sen juuri sellaisena kun se oli ja mikä tärkeintä, arvostamaan ja pitämään siitä.

Ei tämä tietenkään käynyt yhdessä yössä, vaan pikkuhiljaa, kahden lapsen saamisen jälkeen. Vei aikaa totutella ihan uuden malliseen vatsaan ja joka puolelta kehoa löytyviin raskausarpiin. Mutta siinä totutellessa tuo pehmeäksi muovautunut keho alkoi tuntua omalta ja tärkeältä. En halunnut enää rääkätä tai rankaista sitä, vaan pitää sitä hyvänä, pitää siitä huolta. Ja voi miten se teki minulle hyvää.

Välillä silti joskus turhautti. Kuten vaikka vaatekaupassa, jossa harvoja kivoja vaatteita löytyi koossani. Etenkin alusvaatteiden ostaminen oli aina tuskallista, sillä mitään omaan tyyliäni miellyttäviä kevyitä ja simppeleitä liivejä ei valmistettu koossani. Välillä se aiheutti ajatuksia, että ehkä minä en sitten kuitenkaan tällaisena olekaan muiden mielestä aivan sopiva.

Mutta pikkuhiljaa myös maailma on alkanut muuttumaan. Tärkein minulle tapahtunut asia oli oivallus omassa päässä, mutta myös viime vuosina etenevissä määrin mediassa näkyneet erilaiset naiskuvat ovat vahvistaneet omaa minäkuvaa. Lehdissä ei jaeta enää samalla tavalla vahingollisia laihdutuskuureja, vaan puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Malleina näkyy eri kokoisia, näköisiä ja värisiä ihmisiä, joskus jopa ilman photosoppia, selluliitteineen, arpineen ja karvoineen. Luonnollisina, sellaisina kuten minäkin.

Sopivia alusvaatteitakin on alkanut löytyä paremmin ja mikä parasta, tästä päivästä lähtien myös kotimaisia ja vastuullisesti tuotettuja sellaisia. Lovannan idea syntyi vaikeudesta löytää istuvia ja kauniita alusvaatteita sopivassa koossa – en siis todellakaan ole ollut ainut tämän asian kanssa painiskeleva! Monella naisella ongelma on ollut se, että kuppikoot loppuivat kesken tai että kapeaa ympärysmittaa oli harvoin saatavilla. Tai jos sopiva koko löytyy, ei se muuten miellytä.

Lovannassa yhdistyy laaja kokovalikoima, kaunis itsevarmuutta luova ulkonäkö ja vastuullisuus. Nykypäivänä tuo vastuullisuus onkin ihan välttämättömyys ja se on otettu huomioon alusvaatteiden materiaaleissa, jotka on valittu painottaen valmistustavan ekologisuutta ja materiaalien myrkyttömyyttä, sekä tuotteiden kestävyydessä. Näissä ensimmäisen malliston alusvaatteissa materiaaleina on käytetty sertifioituja kierrätyskuituja sisältäviä kankaita: meshiä, polyamidineulosta ja pitsiä.

Itse ihastuin eritysesti kuvissa minulla päälläni oleviin pehmoisiin ja kevyisiin kierrätyspolyamidista valmistettuihin liiveihin sekä korkeavyötäröllisiin alushousuihin. Korkeavyötäröiset mielletään joskus vähän mummomaiseksi, mutta minä rakastan korkeaa mallia aina vaan. Lovannan pöksyjä ei muutenkaan voi millään kutsua mummomaiseksi, leikkaus näissä on korkea, etenkin takaa, joka saa pepun näyttämään tosi hyvältä. Värienkin puolesta nämä ovat oikeat hyvän mielen alusvaatteet ja kohottavat ehdottomasi itsetuntoa, sillä ne päällä on hyvä olla.

Viime viikolla vilautinkin jo mystisesti vähän näitä alusvaatteita instagramissa ja sen perusteella todella moni teistäkin on odottanut kotimaisia ja vastuullisesti tuotettuja alusvaatteita. Lovannan mallistoon kuuluu erilaisia malleja monessa eri koossa, kuppikoot B-G.

Koodilla MINTTU saatte 15% alennuksen tilauksistanne Lovannan verkkokaupassa. Sivuilta löytyy myös kattavat ohjeet oikean koon valintaan. Lovannan verkkokaupan pakkaukset on valmistettu valkaisemattomasta kartongista ja kotimaan lähetyksissä käytetään hiilineutraalia kuljetusta.

Miten liikuttavia kuvia löytyikään kameran muistikortilta. Nämä kuvat on ottanut Kaapo 10v, muutaman viikon takaiselta Hangon reissultamme. Matkalla pullalle legendaariseen Neljän Tuulen Tupaan, kävimme ensin käyskentelemässä viereisellä dyynialueella.

On jännittävää miten reilun puolentoistatunnin automatkan päässä voi luonto olla paikoitellen hyvin eri näköistä kun täällä meillä. Vaikka mekin asumme merenrantakaupungissa ja lähellä rantaa, kohtelee ympäri Hankoa avautuva avomeri luontoa siellä ihan eri tavalla.

Itseäni ihastuttaa etenkin Hangon luonnossa matalat männyt, omanlaisensa kasvillisuus että heikkadyynit. Me olemme kesän mittaan viihtyneet eritysen hyvin Tulliniemen upealla, muutaman kilometrin pitkällä valkoisella hiekkadyyni-rannalla, mutta tämä Lånsandan luonnonsuojelualueen vehreä ranta bonsaimaisineen mäntymetsikköineen on myös hieno retki -ja päiväkävelykohde.

Hangon hiekkarannat ja dyynit ovatkin Suomen oloissa hyvin omaleimainen ja harvinainen elinympäristö ja alueen rannat eroavat ekologisesti paljon maan muista dyyneistä ja hiekkarannoista. Hiekkarannoilla elää suuri joukko Suomessa hyvin harvinaisia ja todella uhanalaisia hyönteis -ja kasvilajeja, jollaisia en ole luonnollisestikaan missään muualla ikinä nähnyt. Paikoitellen Hangon rantoja uhkaa umpeenkasvu ja suosituilla paikoilla taas liiallinen kuluminen. Monilla rannoilla näkyykin kylttejä, joissa kerrotaan erilaisista toimista rantojen hyvänä pitoon sekä kasvi -ja eläinlajiston säilymiseen.

Ihanania pieniä havaintoja luonnosta, että perheestä eräänä sateisena loppukesän päivänä. Jotenkin tosi liikuttavaa nähdä mitä oma lapsi haluaa ympäristöstään taltioida.

Muutama päivä sitten Wilmaan kilahti kouluterveydenhoitajalta viesti, 5-9 luokkalaisten poikien HPV-rokotukset aloitetaan heti, rokotteen tullessa tänä syksynä myös poikien rokotusohjelmaan. Huokaisin syvään. Taas yksi asia jota pitää alkaa tutkimaan ja punnitsemaan – juuri kun olin saanut päätettyä mitä kumisaappaat hankin lapsille, oli taas aika ryhtyä googlaamaan.

HPV-rokotus on siis kehitetty ennaltaehkäisemään papillomaviruksen tarttumista, sillä virus itsessään lisää riskiä pääosin kohdunkaulunsyöpään, mutta myös muihin syöpiin. 10-12 vuotiaille tytöille tämä rokotus on kuulunut Suomessa rokotusohjelmaan jo vuodesta 2013 alkaen ja siitä saakka myös sen hyödyistä ja haitoista ollaan keskusteltu näkyvästi.

Olen aiemminkin pikaisesti ohittanut rokoteaihetta blogissani. Silloin kerroin olevani rokotusmyönteinen, ja että lapsilleni on aina tähän mennessä annettu kaikki rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet, sekä matkustamisen vuoksi hepatiittirokotukset, että ensi kesäksi olisi vihdoin tarkoitus ehtiä (ja muistaa) myös punkkirokotukset. Kuitenkaan infuenssa-rokotuksia en ole ikinä halunnut ottaa itselleni tai lapsilleni.

Mutta tyttöjen HPV-rokotuksesta olen aiemmin lukenut myös hyvin hurjia ja negatiivisia juttuja ja kokemuksia. Luulin vielä, että minulla on kuitenkin vielä hyvin aikaa tutkailla aihetta, kunnes nyt tulikin tieto, että sen antaminen aloitetaan heti myös pojille, eli myös tähän ikäryhmään kuuluvalle esikoiselleni.

Kaikissa virallisissa lähteissä HPV-rokotusta tietysti suositellaan. Normaalisti varmaankin uskoisin lukemani ja antaisin ilomielin lapseni piikitettäväksi, mutta kaiken kuulemani perusteella en oikein tiedä mitä uskoa ja ajatella. Siksi haluaisinkin herättää keskustelua tämän aiheen ympärillä, etenkin niiden kanssa, jotka ovat myös tutkineet ja lukeneet asiasta tai ehtineet sitä jo mielessään muuten sulatella.

Nimittäin hyvin vakavia sivuvaikutuksia on ilmeisesti myös havaittu ympäri maailman ja lisäksi sen tarpeellisuutta on myös kritisoitu paljon. Googlaamalla esim HTP rokotus haitat, löytyy paljon tietoa ja jotain tutkimustuloksia myös suomeksi, kuten myös suomalaisten vanhempien pitämä facebook-ryhmä. Vaatii vain tuhottomasti aikaa ja ennenkaikkea energiaa alkaa käymään läpi lähteitä – mikä sitten on totta, mikä tarua tai ylipäätään oleellista.

Tietysti yritän suhtautua asiaan rationaalisesti, ymmärrän että rokotetta on tutkittu hyvin ja että se on syystä lisätty ohjelmaan, mutta juuri tämän rokotteen kohdalla minulla on myös epäilykseni. Tunnistan tämän johtuvan suurimmaksi osaksi juurikin näistä hyvin paljon mediahuomiota saaneista kirjoituksista rokotteen haitta-puolista ympäri maailman. Jos alkaisin samalla tavalla yhtäkkiä penkomaan tietoa ja kokemuksia vaikkapa jäykkäkouristus-rokotuksesta, voisin olla ihan yhtä lailla pian samoissa epätietoisissa ja hämmentyneissä fiiliksissä.

Sitä tietysti haluaa vain parasta lapsilleen, eikä ikimaailmassa saattaa heitä vaaraan ja kun se epäily vaarasta (vaikkakin hyvin mahdollisesti väärä) on syttynyt, on sitä hyvin vaikea sammuttaa.

Sikainfluenssa-rokotuksista seuranneet narkolepsia -tapaukset ovat varmasti osaltaan saanut osan vanhemmista suhtautumaan uusin rokotuksiin epäilevästi. Kun HPV-rokotus vuonna 2013 lisättiin rokotusohjelmaan, jouduttiin sen antamisesta kysymään vielä erikseen vanhemmilta lupa, sillä se ei sisältynyt yleiseen rokotuslupaan, jonka vanhemmat ovat antaneet aiemmin lapsensa aloittaessa koulunkäyntinsä. Tämä varmasti aiheutti monissa vanhemmissa myös epäilyksen tunnetta, mikä edesauttoi negatiivisten kokemusten nostamista mediassa. 

Järjellä tiedostan siis, että huoleni on mitä todennäköisemmin turha (vaiko sittenkään), mutta jokin sisälläni sanoo, että haluan vielä rauhassa pohtia ja keskustella aiheesta, etenkin niiden kanssa joille se on myös ajankohtainen. Täysin oikeaa tai puolueetonta vastausta emme tule tuskin koskaan saamaan. Olisi siis hienoa kuulla teidän ajatuksianne tai kokemuksianne HPV-rokotteesta.

Sen haluan vielä sanoa, että tämän postauksen tarkoituksena ei ole lietsoa  rokotevastaisuutta tai kriittisyyttä tämän tai minkään muun rokotteen osalta. Siksi en myöskään halua jakaa tässä linkkejä tai vaikkapa puhua lukemistani mahdollisista haitta-vaikutuksista sen tarkemmin (ja koska en osaa sanoa niiden todenperäisyydestä tai kytköksistä vaikkapa poliittisiin agendoihin). Mutta itse ajattelen, että asiaan kun asiaan on kuitenkin syytä suhtautua terveellä kriittisyydellä. Itse en siis vielä tiedä kumpaan suuntaan kallistua, mutta toivon että asiasta voidaan keskustella asiallisesti ja fiksusti, suhtautui asiaan sitten neutraalisti tai olisi vahvasti jotain mieltä.

Myös blogin Facebook-sivulla käydään samasta aiheesta keskustelua!