TUNTUU IHAN SIKASIISTILTÄ

7/11/2016

Processed with VSCO with f2 preset

Olen tuijottanut tätä tyhjää sivua aamusta saakka, mutta en tiedä mitä kirjoittaisin. Olen edelleen yhtä sanaton kun olin lauantai-iltana. Seisoin jähmettyneenä lavalla, ihmisten taputtaessa ja salamavalojen räiskyessä. ”Miltä nyt tuntuu?” juontaja kysyi. Jännitti niin paljon etten muista yhtään mitä vastasin.

Kun aamun pikkutunteina palasimme juhlista, olin varma että heräisin aamulla ja olisin vain kuvitellut kaiken. Otin palkintotaulun varmuudeksi viereeni sänkyyn. Miksi sitä onkaan niin vaikea ottaa kunniaa ja kehuja vastaan?

Minut valittiin nimittäin Inspiration Blog Awardseissa vuoden inspiroivimmaksi Lifie vaikuttajaksi. Siis minut. Minttu Mäntysalon. Minut, joka vaan kerran alkoi kirjoittelemaan blogia ilman mitään tietämystä niistä, kiinnostui vähän myös valokuvaamisesta, alkoi latailemaan instaan kuvia ja höpöttelemään snäppiin.

On hienoa että ihan olemalla oma itseni ihmiset ovat kiinnostuneita ajatuksistani. On hullua että tekemisilläni ja sanomisillani voin myös vaikuttaa muihin ihmisiin. Ja sitä minä kuulemma nykyään olen, en enää vain bloggaaja, vaan vaikuttaja.

Tämä on ihan mieletön kunnia. Ammattimainen raati valitsi juuri minut satojen joukosta. Siis edelleen, MINUT? On niin hienoa että sydämellä tekemistä arvostetaan. Arvostetaan tietynlaista erilaisuutta, aitoutta, epätäydellisyyttä.

Tunnustus ei olisi voinut myöskään sattua yhtään parempaan ajankohtaan. Tämä auttaa taas jaksamaan paremmin uuden, ajoittain melko raskaan, arjen kynnyksellä. Opiskelut, lasten kasvaminen ja sen myötä muuttunut vanhemmuus sekä henkilökohtaiset ihmissuhdekiemurat ovat vieneet aikaa blogilta. Olen tuntenut siitä kovia omantunnontuskia.

Onneksi minulla kuitenkin on tämä blogi ja onneksi voin jakaa tänne myös niitä raskaampia hetkiä. Vertaistuki on parasta, joten inspiroidaan jatkossakin toisiamme, eikö vaan?

Olen todella todella otettu tästä palkinnosta. Vaikka omaan mielestäni melko hyvän itsetunnon, saa tällainen huomio olon todella nöyräksi. Olen ylpeä itsestäni, mutta samalla mietin, että onkohan tässä nyt kuitenkin käynyt joku virhe 😀

Joten, miltä minusta nyt tuntuu? Ihanalta, kamalalta, hienolta, hämmentyneeltä, kiitolliselta, vaivaantuneelta, onnelliselta, häkeltyneeltä, hassulta, kivalta, mahtavalta, parhaalta, upealta, mainiolta, fantastiselta, erinomaiselta, verrattomalta, loistavalta, sikasiistiltä. Ihan siltä samalta Mintulta kun aina.

KIITOS 

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

LOKAKUUSSA

31/10/2016

nayttokuva-2016-10-31-kello-19-45-37nayttokuva-2016-10-31-kello-19-45-54nayttokuva-2016-10-31-kello-19-46-10nayttokuva-2016-10-31-kello-19-46-56nayttokuva-2016-10-31-kello-19-46-28

Muistan useamman vuoden takaa, että lokakuut ovat aina olleet minulle vähän vaikeita. Ne ovat aina olleet hyvin kiireisiä töiden suhteen, samalla kun vähenevä valo saa minut tosi väsyneeksi ja jopa alakuloiseksi. Tänä vuonna lisähaastetta on tuottanut vielä koulu. Mutta kun taaksepäin muistelee, kuukauteen mahtuu tietysti myös paljon tosi kivoja ja hauskoja juttuja. Ja olihan tuo kuun alku aivan mielettömän upea aurinkoineen ja ruskan sävyineen.

Lokakuussa:

– Olen tilannut Woltista yhteensä 11 kertaa ruokaa
– Tapasin pojan joka olisi halunnut alkaa seurustelemaan kanssani
– Olen katsonut sarjat Casual, Black Mirror ja Girlsin vikan kauden ja 18 jaksoa Gilmoren tyttöjä
– Tein itse kaksi uutta tatuointia
– Olin yli vuorokauden snäppäämättä
– Juhlin kuopukseni 5-vuotis synttäreitä
– Kävin Helsingin kaupungin museossa, Lasten kapungissa, Silakkamarkkinoilla, HAMissa, Paperi T:n keikalla Kultturitalolla, kirjastossa, kynsihuollossa, rispihuollossa, ug bileissä, blogigaalassa, katsomassa Kuninkaantammea, lasten halloweenbileissä, tupareissa, kihlajaisissa, pari kertaa vaatekaupoilla, kahvilassa tekemässä töitä ja koulussa
– Nukuin paljon
– Olin väsynyt
– Kävin syömässä Nepalilaisessa, kaksi kertaa sushibuffetissa, picnicissä, kolme kertaa Alppitorissa, kauppatorilla ja elämäni huonoimmalla brunssilla Kafe Köketissä
– Tein enkeleitä elämäni suurimmassa lehtikasassa
– Peruin yhden Tallinnan matkan
– Sovin pikkujoulumatkan Tallinnaan
– Ostin kauan himoitsemani pipon ja möin sen heti koska se ei ollutkaan hyvä
– Söin liikaa suklaata
– Ihastuin ehkä, mutta en ole uskaltanut edetä asian kanssa
– Olen lukenut Richard Adamsin Ruohometsän tarinoita
– Vietin lähes kolme vuorokautta poistumatta kotoa
– Aloitin vihdoin b12 vitamiinin syömisen
– Tilasin vuosien haaveilun jälkeen ensimmäisen kotisiivouksen
– Olen palellut patteriremontin takia
– Olen hikoillut patteriremontin takia
– Tutustuin uusiin ihmisiin
– Vietin hämmentävät jatkot tuntemattoman snäppiseuraajan kanssa
– Näin paljon unia
– Ostin kaksi tissimekkoa
– Menetin mielenteveyteni (taas) Kallio Kierrättää ryhmässä
– Sunnittelin matkaa Jenkkikaverini kanssa Meksikoon
– Tapahtui kauppamies-gate
– Mietin pitäisikö mennä takaisin Tinderiin

Siinä varmaan oleellisimmat.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

MUISTATKO MILLOIN VIIMEKSI PAISTOI AURINKO?

28/10/2016

Processed with VSCO with hb1 presetProcessed with VSCO with 5 presetProcessed with VSCO with f2 preset

Tällä viikolla herääminen ja sängystä ylös pääseminen on ollut työn ja tuskan takana. Miten voi olla kokoajan näin pimeää!? Milloin aurinko on viimeksi paistanut, yli viikko sitten?!

Valveillaolon, kouluun lähdön ja sosiaalisen elämän sijaan on kiinnostanut enemmän sänky, gilmoren tytöt ja suklaa. Toissapäivänä rupesin vetämään tripla-annosta d-vitaamiinia ja googlailmaan herätysvaloja sekä kirkasvalolamppuja. Vai miten tästä tulevasta kaamoksesta olisi tarkoitus selvitä täysjärkisenä? Onko se edes mahdollista? Saako vaan nostaa opintolainaa ja lähteä kauas pois räntää karkuun? Miten te ajattelitte selvitä?

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.