Käytiin ystäväni Peetan kanssa tekemässä kahden päivän työkeikka yhdessä. Kaverin kanssa töiden tekeminen on aina vähän jännittävää, sillä toinen saattaakin olla ihan erilainen työmodessa kun siinä tutussa ystävämodessa. Olen useasti kuullut töistä johtuvien erimielisyyksien pilanneen ystävyyssuhteita, joten toki ihan pikkuisen (mutta vain pikkuisen) jännitti etukäteen, että miten kaikki menee. Jännitystä ei helpottanut se, että toteutimme keikan vielä tädilleni. Samaan aikaan tosi ihana ja kiva tehdä tuttujen kanssa töitä, mutta samalla taas jännää, koska siihen tosiaan liittyy myös vähän toisenlainen jännitys ja paineita.

Kaksipäiväinen kuvauskeikka meni kuitenkin tosi kivasti ja kaikki olimme tosi tyytyväisiä. Tätini on hiljattain perustanut uuden keittiöihin painottuvan firman, Blau Interiorin, jolle teimme esitettä. Peeta stailasi ja minä kuvasin. Oli tosi kiva kokemus kaikinpuolin. Meistä pidettiin tosi hyvä huoli, cavaa sai hörppiä töiden lomassa, ekana iltana käytiin pitkän kaavaan mukaan syömässä ja toisena päivänä lounaan jälkeen tehtiin vielä kesän ja viikonlopun kunniaksi drinksut toimistolla. Tätini myös auttoi lastenhoidossa ja poikaystäväni (!!!!! ihana sanoa noin) kuskaili minua ja kävi moikkaamassa pitkän päivän lomassa, joten tämä lukeutuu ehdottomasti yhdeksi parhaimmaksi työkeikoiksi!

Tässä pientä kurkistusta siis kuvausten kulisseihin, ja jos uusi keittiö, kylppäri tai säilytysratkaisut ovat ostoslistalla niin kannattaa poiketa Eirassa Blaun uudessa myymälässä hakemassa vähän inspiraatiota. Taas vain huokailen, miten lahjakkaita ja ammattitaitoisia ihmisiä minulla on ympärillä, tehdään mielellään jatkossakin töitä porukalla!

Sain joskus monta vuotta sitten blogiini kommentin, jossa sanottiin että saan jopa tiskikasan näyttämään kauniilta. Olen aina nähnyt kauneutta ihan arkisissa asioissa ja minua on kiinnostanut erityisesti rehelliset ja elämänmakuiset kuvat. Muistan joskus ylä-aste ikäisenä hamstranneeni Kiasman myymälästä kasan postikortteja, joihin oltiin kuvattu teinien sotkuisia huoneita. Niissä oli vain jotain niin kiehtovan aitoa. Kaaos niissä kuvissa oli kaunista. Tuon kommentin jälkeen tajusin, että ehkä minunkin kuvistani voi astia sitä aitoa tunnelmaa. Sillä juuri sitä minä tykkään eniten kuvata, kaunista arkea aidoimmillaan.

Olen visuaalinen ihminen, ajattelen usein kuvina ja väreinä ja tykkään katsella kaikkea kaunista. Myös sisustuslehti-tyylisiä harmoonisia, harkittuja ja huolitetuja kuvia. Niistä lavastetuista kuvista ja tilanteista kuitenkin jää usein olo, että jotain jäi puuttumaan. Pieni epätäydellisyys ja kuvista välittyvä eletty elämä kiinnostavat ainakin itseäni enemmän.

Kuvien kautta voi kertoa hienosti myös erilaisia tarinoita. Siksi minulla onkin blogipostauksissa ensin kaikki kuvat ja sitten vasta teksti. En halua rikkoa juurikaan sitä kuvien tarinaa kirjoittamalla niiden väliin. Haluan myös aina ottaa itse kaikki kuvat blogiini, ja ihan satunnaisia tuotekuvia luukuunottamatta olenkin aina tehnyt niin.

Minusta tuntuu tosi kivalta aina kun joku kehuu kuviani. Arjen taltioiminen on yksi lempijutuistani ja on hienoa että muut näkevät kuvissa saman tunnelman kun minä itse. Edelleen olen siti tosi nöyränä kuvieni suhteen ja aidosti yllätyn aina kun kehuja saan.

Saan taas kunnian olla ehdolla hienossa porukassa vuoden visuaalisimmaksi blogiksi. Inspiration Blog Awardseissa on tänä vuonna seitsemän eri kategoriaa, joissa yhdessä olen mukana kisaamassa. Ihanaa siis jos kävisitte napsauttamassa äänenne minulle Visuaalisin-kategoriassa. Samalla voitte halutessanne osallistua gaala-lippujen arvontaan ja päästä mukaan juhlimaan. Kiitos, halit ja pusut jo etukäteen!

Oletteko nähneet vähään aikaan yhtä hienoja pipoja? Ne ovat kotimaisen Burlesque Tsunamin, eli Riina Salmen, käsialaa. Tämä pääosin high fashionia tuottava brändi valmistaa mitä hienompia vaatteita ja asusteita kierrätysnahasta, mutta jatkuvasti valikoimasta löytyy myös nämä pikkuhiljaa kulttimaineseen kiirineet pipot.

Pipoissakin toistuva maski-kuvio onkin Burlesque Tsunamin tunnus ja samaisista pelkistä maskeista on loihdittu jopa kokonaisia iltapukuja. Kaikki pipot on tehty käsin Helsingissä ja nahka niissä tosiaan on kierrätettyä.

Ei ehkä mikään ihme, että pojat rakastavat näitä ”ninja” tai ”turtles” pipoja – samoin minäkin. Niillä on kiva leikkiä vetämällä pipo naamalle hiihtomaskiksi. Mutta käännettynä ne toimivat hauskasti tavallisina pipoina, niin että maski vilkkuu päälaella. Itseasiassa nuo silmä-aukot ovat ihan loistavat. Nimittäin tästäedes toivon, että jokaisessa taloudemme pipossa olisi tuulestusaukot. Ei ole hikinen pää kun pääsee päästelemään höyryjä ihan huomaamattaan.

Vähän materiaaleista vaihdellen, pipoja saa myös eri värityksillä, mutta tuota musta-valkoista on ainakin lähes aina saatavilla. Käykää ihmeessä kurkkaamassa niitä Weecoksen nettikaupasta, jossa on tällä hetkellä saatavilla noita molempia kuvissa näkyviä värejä, eli mustaa ja vihreää pipoa. Mitä tykkäätte?

Piposta on hiljattain tehty myös hieno video ja se on ehkä teillekin tutun Alexan käsialaa:

Meidät kuvasi Itä-Pasilan betonin keskellä ihana Juho Istolainen, vähän erilaisia potretteja perhe-albumin väliin 😀

pipot saatu

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Joka kerta vaan jaksaa yllättää, että miten uskomattoman kaunista täällä on! Täältäuvorilta on aivan mielettömät näkymät jonnekkin Afrikkaan saakka (vaikkei edes vielä ihan kauhean korkealla ollakkaan), takana vielä lisää nousevat vuoret ovat toki myös itsessään melko vakuuttavia. Sininen taivas, aurinko, turkoosi meri, vaaleat rakennukset, värikkäät kasvit ja kaikkialla hedelmiä täynnä olevat appelsiinipuut saavat haukkomaan henkeä.

Onhan täällä kesäisinkin upeaa, mutta näin talvella kaiken huomaa vielä paremmin ja toki täällä on nyt paljon vehreämpää. Samoin rannalla on ihana käppäillä kun se ei ole ihan täynnä ihmisiä. Auringon tehdessä laskua ja jonkun jännän mereltä tulleen sumun ansiosta saatiin myös aika hienoja kuvia tuossa yksi päivä! Päädyimme itseasiassa tuolle Arroyo de la Mielin rannalle vähän sattumalta. Päätimme lähteä pienelle seikailulle ja hyppäsimme poikien kanssa ensimmäisenä tulleeseen bussiin ja köröttelimme (eli kaahasimme täysillä) kaunista vuorenrinnettä (eli pelottavaa kiemuraista tietä) alas. En tosiaan yhtään tiennyt minne kyseinen bussi oli menossa, mutta pääsimmekin sillä suoraan rannalle ja itseasiassa kulmat olivatkin suht tutut, olemme nimittäin ajalleet useamman kerran autolla sieltä läpi.

Rannalla simpukkakaupan rakentamisen jälkeen suunnistimme (ilman nettiä!) vielä läheiseen puistoon, mutta siitä myöhemmin lisää! Seurailkaa ihmeessä meidän menoa snäpin kautta, @minttummm nimimerkillä löytyy!

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.

Olin tänään kirjoittamassa siitä, miten haastavaa on välillä olla yksinasuva bloggaaja. Nimittäin lapsia ja kotia tulee kyllä kuvailtua aika ahkerasti, mutta minusta itsestäni on näihin verrattuna aika vähän kuvia. Kukaan ei nimittäin ole ottamassa niitä!

Jalustan ja kaukolaukaisijan kanssa on mielestäni nolo heilua ihmisten ilmoilla, eikä moni kaverikaan jaksa kovin usein mitään kuvaussessioita. Enkä muutenkaan halua turhan usein pyytää ketään varta vasten kuvaamaan, sillä parhaat kuvat mielestäni tulevat muutenkin silloin, kun ei tiedä toisen kuvaavaan tai on samalla keskittynyt myös johonkin muuhun puuhaan.

Siksi olinkin tosi iloinen muistaessani, että kun viime viikolla teimme poikien ja kaveripariskunnan kanssa kesäretken kauniiseen Lammassaareen, räpsi kaverini minusta ja pojista samalla monen monta kuvaa. Ne olivat juuri sellaisia tilannekuvia joista tykkään. Minä ja pojat kävelemässä luonnon keskellä pitkospuita pitkin, ihmettelemässä ötököitä ja kasveja.

No missä ne kuvat sitten ovat? Enpäs tiedä, olen nimittäin hukannut kyseisen muistikortin! Vähän harmittaa, kerrankin olisi ollut harvinaislaatuista kuvamateriaalia. Onneksi muistot säilyy mielessä…jne 😀 Yllä oleva kännykkäkuva liittyy tavallaan tapaukseen. Siinä olemme me, just niin arkisesti ja aidosti kun olla ja voi. Taisi olla vainkolaukaus.

Seuraa blogiani Blogilistalla, Bloglovinissa ja Facebookissa.
Löydät minut myös Instagramista, Twitteristä ja Pinterestistä.